Tänä vuonna lukemani kirjat

Tammikuu
1. Siri Hustvedt: Kaikki mitä rakastin [What I Loved]
2. Enid Blyton: Seikkailujen vuori [The Mountain of Adventure]
3. Iris Murdoch: The Red and the Green
4. Mary Ann Shaffer ja Annie Barrows: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville [The Guernsey Literary and Potato Peel Pie Society]
5. Bernhard Schlink: Lukija [Der Vorleser]
6. S. E. Hinton: Tex
7. Johan Harstad: Buzz Aldrin - taviksena olemisen taito [Buzz Aldrin, hvor ble det av deg i alt mylderet?]
8. Irène Némirovsky: Tanssiaiset [Le Bal]
9. Joel Haahtela: Katoamispiste
10. Siri Hustvedt: Lumous [The Enchantment of Lily Dahl]
11. Robert A. Morace: Irvine Welsh's Trainspotting
12. Asta Leppä: Sinä et hävinnyt

Helmikuu
13. Carol Shields: Kaiken keskellä Mary Swann [Swann: A Mystery]
14. Erlend Loe: Kurttila [Kurtby]
15. Riitta Jalonen: Veteen pudonneet
16. Nicole Krauss: Rakkauden historia [The History of Love]
17. John Irving: Leski vuoden verran [A Widow for One Year]

Maaliskuu
18. James Salter: Leikkiä ja ajanvietettä [A Sport and a Pastime]
19. Barbara Stoney: Enid Blyton [Enid Blyton]
20. Siri Hustvedt: The Summer Without Men
21. Enid Blyton: Seikkailujen laiva [The Ship of Adventure]
22. Tim Thornton: Death of an Unsigned Band
23. Carol Shields: Pikkuseikkoja [Small Ceremonies]

Huhtikuu
24. Siri Hustvedt: The Blindfold
25. Turkka Hautala: Paluu
26. Alice Munro: Liian paljon onnea [Too Much Happiness]
27. Mark Oliver Everett: Things the Grandchildren Should Know
28. Carol Shields: The Box Garden
29. Bo Carpelan: Kesän varjot [Berg]

Toukokuu
30. Iris Murdoch: A Fairly Honourable Defeat
31. Iris Murdoch: Hiekkalinna [The Sandcastle]
32. Tim Thornton: The Alternative Hero
33. Iris Murdoch: Meri, meri [The Sea, the Sea]
34. Siri Hustvedt: Amerikkalainen elegia [The Sorrows of an American]

Kesä–elokuu
35. Enid Blyton: Seikkailujen sirkus [The Circus of Adventure]
36. Peter J. Conradi: Iris Murdoch: A Life
37. Johan Bargum: Syyskesä [Sensommar]
38. Joel Haahtela: Kaksi kertaa kadonnut
39. Joel Haahtela: Naiset katsovat vastavaloon
40. Joel Haahtela: Tule risteykseen seitsemältä
41. Joel Haahtela: Elena
42. Joel Haahtela: Perhoskerääjä
43. Joel Haahtela: Lumipäiväkirja
44. Joel Haahtela: Katoamispiste
45. David Nicholls: One Day
46. Hannu Väisänen: Apupata
47. Richard Yates: Revolutionary Road [Revolutionary Road]
48. Iris Murdoch: An Accidental Man
49. Ian McEwan: Mustat koirat [Black Dogs]
50. Colm Tóibín: Brooklyn [Brooklyn]
51. Alan Bennett: Epätavallinen lukija [The Uncommon Reader]
52. Colm Tóibín: The Blackwater Lightship
53. Sofi Oksanen: Puhdistus
54. Irvine Welsh: Glue
55. Petri Tamminen: Elämiä
56. Petri Tamminen: Miehen ikävä
57. Iris Murdoch: The Sacred and Profane Love Machine
58. Kauko Röyhkä: Kreikkalainen salaatti
59. Erlend Loe: Hiljaiset päivät Nigellan lumoissa [Stille dager i Mixing Part]
60. Astrid Lindgren: Yksityisetsivä Kalle Blomkvist [Mästerdetektiven Blomkvist]

Syys–lokakuu
61. Emer McCourt: Elvis, Jeesus ja minä [Elvis, Jesus and Me]
62. Helen Walsh: Go to Sleep
63. Riikka Pulkkinen: Raja
64. David Nicholls: Starter for Ten
65. Jaana Kapari-Jatta: Pollomuhku ja Posityyhtynen
66. Astrid Lindgren: Kalle mestarietsivä [Mästerdetektiven Blomkvist lever farligt]
67. F. Scott Fitzgerald: The Great Gatsby
68. Johan Bargum: Kesäpoika [Sommarpojken]
69. Astrid Lindgren: Ryöstetty Rasmus ja mestarietsivä [Kalle Blomkvist och Rasmus]
70. David Nicholls: The Understudy
71. Enid Blyton: Seikkailujen joki [The River of Adventure]
72. J. K. Rowling: Harry Potter ja viisasten kivi [Harry Potter and the Philosopher's Stone]
73. J. K. Rowling: Harry Potter ja salaisuuksien kammio [Harry Potter and the Chamber of Secrets]
74. J. P. Pulkkinen: Pieni kaistale maata

Marraskuu
75. Nicole Krauss: Great House
76. J. K. Rowling: Harry Potter ja Azkabanin vanki [Harry Potter and the Prisoner of Azkaban]
77. J. K. Rowling: Harry Potter ja liekehtivä pikari [Harry Potter and the Goblet of Fire]
78. Dan Rhodes: Taputtavat pikku kätöset [Little Hands Clapping]

Joulukuu
79. J. K. Rowling: Harry Potter ja feeniksin kilta [Harry Potter and the Order of the Phoenix]
80. J. K. Rowling: Harry Potter ja puoliverinen prinssi [Harry Potter and the Half-Blood Prince]
81. J. K. Rowling: Harry Potter ja kuoleman varjelukset [Harry Potter and the Deathly Hallows]
82. Helmi Kekkonen: Valinta
83. Iris Murdoch: The Black Prince
84. Joe Dunthorne: Submarine
85. S. E. Hinton: Olimme kuin veljet [That Was Then, This Is Now]
86. Joel Haahtela: Traumbach

2011 oli loistava lukuvuosi. Sain luettua täsmälleen yhtä monta kirjaa kuin viime vuonna, vaikka silloin lomailin kolme ja puoli kuukautta ja tänä vuonna vain kuukauden. Ja mitäpä määrästäkään, mutta se laatu!


(Suurin osa kuvan kirjoista ei liity tapaukseen.)

Vuoden hienoimpia hetkiä tarjosivat mm. Hustvedt, Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville, Potterit, Nicholls, Shields, Krauss, Murdoch ja tietysti Haahtela (jo neljättä vuotta peräkkäin). Luin myös ilahduttavan monta uutuuskirjaa, aiemmin on ollut tapana laahata jälkijunassa.

Tänä vuonna lukemistani kirjoista
– 80 oli kaunokirjallisuutta, 6 jotain muuta
– 45 oli naisten kirjoittamia, 41 miesten
– 31 oli englannista suomennettuja
– 23 oli englanniksi kirjoitettuja
– 21 oli suomeksi kirjoitettuja
– 6 oli ruotsista suomennettuja
– 3 oli norjasta suomennettuja
– 1 oli ranskasta suomennettu
– 1 oli saksasta suomennettu.

Tänä vuonna uskalsin myös jättää kesken aika monta kirjaa, varmaan kymmenkunta. Niitä en ryhdy listaamaan, kaikkia en enää edes muista.

Sarjakuviakin tuli nautittua melko paljon. Niistä en ole pitänyt kirjaa, mutta muistan lukeneeni Adrian Tominen lisäksi monia muitakin vanhoja suosikkejani. Olisi kiva kirjoittaa tänne enemmän sarjakuvajuttuja, toivottavasti sitten ensi vuonna.

Ensi vuoden lukupinossa odottaa kaikenlaista jännää. Seuraavana saattaa olla vuorossa jo pari kuukautta lainassa ollut Murakamin Kafka rannalla, sitä on moni kehunut. Houkuttaisi kokeilla myös Jonathan Franzenin ja Michael Cunninghamin ylistettyjä uutuuksia. Eilen olin itse asiassa vähällä ostaa molemmat englanninkielisinä pokkareina, mutta lopulta en rohjennut, kun kirjailijat ovat toistaiseksi itselleni ihan vieraita. Olisikohan sittenkin kannattanut...

Kiitos kaikille teille, jotka olette pysyneet kyydissä, vaikka matkanteko on välillä takkuillut. Blogi täyttää pian kaksi vuotta, eiköhän se pystyssä pysy jatkossakin. Hyvää uutta vuotta!

Joel Haahtela: Traumbach

Voi Joel, minkä taas teit. Uusi Haahtela ei ylitä odotuksia, pikemminkin pitää niitä pilkkanaan, erittäin hyväntahtoisesti tosin.

Nuori Jochen saapuu outoon kaupunkiin etsimään vanhempaa miestä nimeltä Traumbach. Perusasetelma on siis tuttua Haahtelaa, mutta heti alkajaisiksi herää hämmennys. Jokin on muuttunut.

Leikkisä pienoisromaani, toteaa takakansi. Ja totisesti; leikkisä on adjektiivi, joka ei koskaan ennen ole tullut mieleen Haahtelan yhteydessä, mutta tähän se sopii. Traumbach ei avaa kyynelkanavia vaan saa hymyilemään, paikoin lähes naurahtelemaan. Mistään komediasta ei toki ole kyse, mutta aiemmista kirjoista tutut melankoliset sävyt ovat himmenneet, lämmin kesätuuli puhaltaa kaiken läpi. Uudenlainen näkökulma on yllätys, mutta se toimii. Alkuihmetys haihtuu pian.

Haahtela kohtelee hahmojaan niin äärimmäisen lempeästi, että lukijakaan ei voi olla suhtautumatta heihin hellämielisesti. Kertoja on kuin kiltti vanha elokuvaohjaaja, joka yrittää järjestää kokemattomille näyttelijöille mahdollisimman mukavat olot. Hetkittäin hän keskeyttää tarinan, kamera etääntyy näyttelijöistä, paljastaa kuvausryhmän, ohikulkijat ja töllistelijät, kulissit ja niiden takaiset näkymät. Sitten matka taas jatkuu, muuttuu entistä erikoisemmaksi. Sattuma puuttuu taas peliin, vai onko se sattuma sittenkään... Mikään ei ole sitä miltä näyttää, ajan ja avaruuden lait lakkaavat pätemästä, kaikki voi muuttua silmänräpäyksessä.




Hetket. Hetket jotka kiitävät ohi, hetket jotka kantavat läpi elämän.

Haahtelan kirjoissa juoni tuntuu joskus melkein sivuseikalta, kun kaunis kieli vie mennessään. Ilmaisu on hioutunut kirja kirjalta, mutta yhä se jaksaa yllättää. Traumbach on silkkaa sanojen juhlaa, ohut kirja, jokainen sana tarkasti punnittu. En edes yritä valita tähän mitään sitaatteja, alleviivattavaa olisi joka sivulla.

Traumbach on omistettu viattomille ja viallisille. En tiedä kumpaan kategoriaan kuulun, ehkä molempiin. Siitä olen varma, että tulen palaamaan tämänkin kirjan pariin yhä uudelleen. Autuaita ovat Haahtela-fanit – nyt meillä on jo kahdeksan aarrearkkua, joista ammentaa.

Vuoden levyt

1. The Horrors – Skying
2. The Feelies – Here Before
3. The New Tigers – s/t
4. I Break Horses – Hearts
5. Regina – Soita mulle
6. Fountains of Wayne – Sky Full of Holes
7. Kurt Vile – Smoke Ring for My Halo
8. Elbow – Build a Rocket Boys!
9. Jonny – s/t
10. Death in Vegas – Trans-Love Energies

Soittolista ja selitykset täällä.

Ensimmäinen Traumbach-juttu...

Ei ollut tarkoitus etukäteishehkuttaa Joel Haahtelan seuraavaa kirjaa enää yhtään enempää, mutta löin taas epähuomiossa Googleen hakusanan Traumbach ja löysin jo ihan kansikuvankin, joten pakkohan se on julkaista.



Juonikuvaus löytyi jo monta viikkoa sitten, mutta sitä en laita tähän, koska yritän itsekin unohtaa sen... Sen verran voin kertoa, että kirjassa on vain 112 sivua, joten luvassa lienee melko timanttiseksi kiteytettyä ilmaisua.

Mutta hei, useat nettikaupat väittävät, että kirja julkaistaan jo 25.12.2011. Miten se on mahdollista, ei kai jouluna mitään kirjoja julkaista? Eikös sen pitänyt ilmestyä tammikuussa? Mistä saan tietää oikean julkaisupäivän? Tämä on tärkeää, apuva!

Elonmerkkejä?

Jos blogi päivittyisi ajatuksen voimalla, teillä olisi uutta luettavaa joka päivä. Mutta kun ei päivity, ei ole.

En voi väittää, että olisi ollut joulukiireitä. Olen käyttänyt jouluvalmisteluihin aikaa noin nolla minuuttia.

Työläisen kynttilä palaa molemmista päistä. Oikeita kynttilöitä ei enää juuri teekään mieli polttaa, saastuttavat kuulemma sisäilmaa yhtä pahasti kuin tupakointi.

Lukemista olen jatkanut. Onneksi Potterien jälkeenkin on elämää, vaikka hetken jo epäilytti.

Olen myös nauttinut runsaasti musiikkia. Viime viikonloppuna jopa ostin äänitteen ensimmäistä kertaa viiteen kuukauteen, toivo elää vielä.

Marraskuu: Krauss, Rowling, Rhodes

Nicole Krauss: Great House (2010)
Kirja täytti kuin täyttikin ensivaikutelman asettamat odotukset. Ihmisten ja huonekalujen tarinat nivoutuivat yhteen niin kiehtovasti, että aloin melkein himoita itselleni samanlaisia mööpeleitä (ainakaan ei tee mieli käydä Ikeassa hetkeen). Perusasetelmassa oli lopulta paljon samaa kuin Rakkauden historiassa: yllättäviä punaisia lankoja ja mieleenpainuvia ihmiskohtaloita historian pyörteissä. Krauss kyllä osaa tämän homman, pitäisi saada jostain luettavaksi myös esikoisteos Man Walks Into a Room.



J. K. Rowling: Harry Potter ja Azkabanin vanki
(Harry Potter and the Prisoner of Azkaban, 1999, suom. Jaana Kapari 2000)
Kaksi ekaa Potteriakin olivat hyviä, mutta kolmas vei sydämeni lopullisesti. Varsinkin loppuratkaisu ajankääntäjineen oli huikea. Sellaisesta apuvälineestä olisi ollut hyötyä lukijallekin: kirja sai valvomaan turhan myöhään yhtenä keskiviikkoiltana, koska eihän sitä vain voinut jättää kesken, eikä uni tullut heti lukemisen jälkeenkään, kun olo oli sen verran euforinen.

J. K. Rowling: Harry Potter ja liekehtivä pikari
(Harry Potter and the Goblet of Fire, 2000, suom. Jaana Kapari 2001)
Kolmivelhoturnajaiset ja varsinkin niiden odottamattomat seuraukset olivat niin hurjat, että melkein jo hirvitti. Tällaista en ehkä olisi uskaltanut lukea Harryn ikäisenä, mutta nyt onneksi uskalsin. Leffaa en välttämättä rohkenisi katsoa, heh.

Dan Rhodes: Taputtavat pikku kätöset
(Little Hands Clapping, 2010, suom. Elina Koskelin 2011)
Sammakon piti kai tuoda kuudes Rhodes-suomennos markkinoille jo keväällä, mutta julkaisu viivästyi siinä määrin, että ehdin unohtaa koko jutun, kunnes kirja osui eteen pari viikkoa sitten divarin uutuushyllyssä (näin tuemme kotimaisia pienkustantamoja, huokaus). Meinasin jopa tehdä kirjasta erillisen blogijutun, kun en ole vielä ainuttakaan sellaista nähnyt, mutta kätevämmin tämä menee tässä samalla. (Sitä paitsi en edelleenkään osaa kirjoittaa pitkiä ja analyyttisia juttuja mistään aiheesta, meikäläisen heiniä ovat pintapuoliset katsaukset.)

Brittiläinen Dan Rhodes (s. 1972) on vinksahtaneiden tarinoiden mestari, ja tämä kirja on hänenkin mittapuullaan sieltä kieroimmasta päästä. Saksassa on omituinen pikku museo, josta huolehtii sen yläkerrassa asuva vanha mies. Museonhoitajalla ja eräällä lääkärillä on erikoinen, suorastaan puistattavaksi osoittautuva järjestely. Samaan soppaan Rhodes sekoittaa portugalilaisten maalaisnuorten rakkaustarinan, joka johtaa uhkaavasti kohti mainittua museota. Kertomuksessa on varsin roalddahlmaisia piirteitä, musta huumori kukkii, mutta inhottavatkaan hetket eivät mene överiksi. Tykkäsin siis, niin kuin olen tykännyt Rhodesin kaikista muistakin kirjoista. (Olen lukenut kaikki suomeksi, Elina Koskelinin suomennokset ovat moitteettomia.)

Sarjakuvasankarini: Adrian Tomine

Sarjakuvankuluttajana(kin) olen aika amatööri. Lähdin liikkeelle normaalilta akuankka–luckyluke–lassijaleevi-pohjalta ja etenin vähitellen "kypsempiin" sarjakuviin. Niitä on vuosien varrella kertynyt hitaasti mutta varmasti, tähän mennessä vajaat puoli kirjahyllyllistä. Sarjakuvissahan mikä tahansa on mahdollista, mutta supersankarijutut tai hypertaiteelliset pläjäykset eivät ikinä ole ihmeemmin innostaneet, vaan suurin osa kokoelmastani on melko realistista ja ihmissuhdepainotteista tavaraa (minkäs ihminen tylsille mieltymyksilleen mahtaa).

Yksi parhaista ihmissuhdesarjakuvien tekijöistä on amerikkalainen Adrian Tomine (s. 1974). Tomine nousi vauhdilla suosikkieni joukkoon, kun löysin yhden hänen albuminsa kirpputorilta nelisen vuotta sitten. Selkeä piirrostyyli viehätti heti, samoin konstailemattomat mutta hivenen viistot tarinat ja perin inhimilliset henkilöt – päällisin puolin tavallisia ihmisiä, joista useimmilla on kuitenkin omat omituisuutensa.

Onnistunut kirppisostos poiki lisää rahanmenoa, ja pian huomasin haalineeni käsiini suunnilleen kaikki mahdolliset Tominet.



Tomine aloitti uransa 90-luvun alussa omakustanteisilla Optic Nerve -julkaisuilla, joita ilmestyi kaikkiaan seitsemän.



Ohuet pikkulehdet sisälsivät lyhyitä tarinoita, ja piirrosjälki oli vähän karkeampaa kuin mitä sittemmin totuttiin näkemään.



Näiden seitsemän minisarjakuva-albumin sisältö koottiin myöhemmin yksiin kansiin otsikolla 32 Stories (1998).

Vuonna 1995 Tominen otti siipiensä suojiin kanadalainen Drawn & Quarterly -kustantamo, joka ryhtyi julkaisemaan uutta, A4-kokoista albumisarjaa. Senkin nimeksi tuli Optic Nerve, ja numerointi alkoi uudestaan ykkösestä.



Optic Nerven numerot 1–4 sisälsivät kukin useita tarinoita, joista tehtiin myöhemmin koostejulkaisu Sleepwalk and Other Stories (1998). Numeroissa 5–8 oli jokaisessa vain yksi pidempi tarina, ja ne julkaistiin kirjana nimellä Summer Blonde (2002).



Ja tarinat sen kuin pitenivät. Optic Nerven numerot 9–11 sisälsivät kolmiosaisen kertomuksen amerikkalaisnuorukaisen parisuhdekiemuroista. Päähenkilön suonissa virtaa japanilaista verta, aivan kuin tekijällä itselläänkin, ja etniset eroavaisuudet ovatkin yksi tarinan tärkeimmistä teemoista. Koko kertomus ilmestyi samoissa kansissa vuonna 2007 nimellä Shortcomings, ja siitä tuli Tominen toistaiseksi menestyksekkäin julkaisu. (Ks. myös Hannan juttu aiheesta!)

Shortcomingsin jälkeen pääsin itsekin mukaan Tominen kelkkaan ja aloin odottaa innokkaasti seuraavaa julkaisua. Sitä saatiinkin sitten odotella melko pitkään, se nimittäin tuli vasta tämän vuoden alussa. Scenes from an Impending Marriage (tammikuu 2011) paljastaa omalta osaltaan, miksi julkaisutauko venyi: Adrianilla on riittänyt perhekiireitä.



Tämä häävalmisteluista kertova teos edustaa Tominea humoristisimmillaan. Viihdyttävä pikku kirjanen.



Eikä siinä vielä kaikki – myös Optic Nerve -sarja sai jatkoa neljän ja puolen vuoden jälkeen.



Optic Nerve 12 (syyskuu 2011) on paluu vanhaan ainakin siinä mielessä, että Tomine on siirtynyt takaisin lyhyemmän ilmaisun pariin. Ensimmäinen albumin kahdesta tarinasta on omalaatuinen kertomus puutarhurista, joka saa melkoisen kuningasajatuksen ja päättää yhdistää kasvien hoidon kuvanveistoon.



Tämä "Hortisculpture"-juttu oli minulle pienoinen pettymys, se täyttää yli puolet sivuista ja tuntuu turhan venytetyltä idean "nerokkuuteen" nähden. Onneksi toinen tarina "Amber Sweet" on perinteisempää ja toimivampaa Tominea. Nuori nainen joutuu hankaliin tilanteisiin, koska hänellä sattuu olemaan aikuisviihdealalla toimiva kaksoisolento.



Amberista jää paremmat fiilikset, ja kokonaisuuden nostaa vahvasti plussan puolelle viimeisen aukeaman itseironinen bonusjuttu. Alan muut tekijät tuottavat nykyään lähinnä hienoja paksuja sarjakuvaromaaneja, mutta Adrian aikoo edelleen julkaista ohuempia läystäkkeitä, joista tehdään sitten myöhemmin kokoomateoksia. Siitäkin huolimatta, että usko meinaa välillä loppua kesken...



Itse ainakin toivon, että Tomine pitää päänsä ja jatkaa valitsemallaan tiellä. Optic Nerve -lehdet ovat persoonallisia kokonaisuuksia, ja jokaisessa numerossa on kirjepalsta, jossa lukijat voivat sanoa sanottavansa – nimenomaan vanhanaikaisesti kirjeitse.

Sarjakuvien lisäksi Tomine on tehnyt monenlaisia kuvituksia, mm. levynkansia.



Näitä on koostettu julkaisuun Scrapbook: Uncollected Work 1990-2004, joka tarjoaa myös aimo valikoiman muualla julkaistuja Tomine-sarjakuvia sekä katsauksen miehen luonnoskirjaan. Ehdottoman suositeltava teos sekin.

Suomeksi Tominelta ei tietääkseni ole julkaistu mitään muuta kuin kaksi kaksisivuista juttua vuoden 1996 Suuri Kurpitsa -antologiassa. (Lisäys: Puhuin palturia, vuoden 1999 kokoelmassakin on näköjään peräti kuusisivuinen juttu! Onkohan niitä vielä muitakin?)



Jos olisin sarjakuvakustantaja, ryhtyisin heti korjaamaan tätä epäkohtaa. Kun esim. Daniel Clowesia on suomennettu jo kahden albumin verran, en näe mitään syytä, miksei Tominekin ansaitsisi samaa kohtelua.

Missä Tominen tuotantoon sitten pääsisi tutustumaan? Tampereen kirjastossa ei näytä olevan ainuttakaan teosta, Helsingissä ilmeisesti sentään jotain. Kirjakaupoistakaan näitä tuskin löytää, tuurilla ehkä jostain pääkaupungin erikoisliikkeistä. Tampereen ainoa tällä hetkellä julkisesti selailtavissa oleva Tomine-sarjakuva lienee yksi kappale tuota häävalmistelukirjaa, joka sijaitsee Bonuskirppiksen kolmannen käytävän sarjakuvapöydässä. Kyseisen pöydän ja sen ylläpitäjän Kreegah Bundolon kautta olen itsekin hankkinut useimmat Tomineni. Näitä ei siis kasva joka oksalla, mutta jos mielenkiinto heräsi, kannattaa ehdottomasti pitää silmät auki. Eihän sitä koskaan tiedä, missä aarteita voi tulla vastaan. (Ja noita kokoomajulkaisuja pitäisi toki saada ihan perusnettikaupoistakin, esim. Adlibrikseltä.)