Iris Murdoch: A Fairly Honourable Defeat (1970)
Murdochin ihmissuhdesoppaa sakeimmillaan ja makeimmillaan! Tai makea on kyllä väärä sana – tämä juonittelu ei sisällä pisaraakaan siirappia. Shakespearemainen tragikomedia roihautti Murdoch-innostukseni uuteen liekkiin.
Iris Murdoch: Hiekkalinna
(The Sandcastle, 1957, suom. Mikko Kilpi 1965)
Murdochin kolmanteen romaaniin ihastuin jo vuosi sitten englanniksi, mutta nyt teki mieli nähdä se uusin silmin. Romantiikkaa, jännitystä, yllättäviä käänteitä... Kunpa voisin vielä joskus kokea tämän kaiken ensimmäistä kertaa.
Tim Thornton: The Alternative Hero (2009)
Clive on kolmekymppinen indierockfani, joka ei tahdo aikuistua. Lance on hänen vanha idolinsa, jonka muut tuntuvat jo unohtaneen. Näiden kahden polut kohtaavat yllättävällä tavalla. "Kaikkien aikojen indiein kirja", toteaa Guardian. "Kuin High Fidelity nupit kaakossa", vertaa Jay McInerney. Parilla ensimmäisellä sivulla mainitaan The Longpigs, Mansun, Gene, The Boo Radleys, Sleeper, Supergrass, Blur, Oasis, Slade, The Cure, The Wonder Stuff, The Mission, James, Pop Will Eat Itself, Carter USM, Jesus Jones, Ned's Atomic Dustbin... Thorntonin esikoisromaani on loistokamaa, vähintään yhtä hyvä kuin maaliskuussa lukemani seuraajansa.
Iris Murdoch: Meri, meri
(The Sea, the Sea, 1978, suom. Paavo Lehtonen 1981)
Murdochin mestariteoksena pidetty, Booker-palkinnonkin napannut teos tuli niin ikään ostettua ja luettua englanniksi viime vuonna. Suomennosta etsin pitkään kirppiksiltä ja divareista, kunnes kyllästyin ja tilasin sen Vantaan Antikvariaatista (postikuluineen 17,50 €). Kyllä kannatti, nyt omistan kaikki suomennetut Murdochit. (Alkukielisiä sentään puuttuu vielä kymmenkunta.) Kaipa tämä kirja on maineensa ansainnut. Eläköitynyt teatteripersoona muuttaa rannikolle viettämään erakkoelämää, josta tuleekin jotain aivan muuta.
(Tässä välissä yritin lukea Siri Hustvedtin Vapisevaa naista, mutta en päässyt kovin pitkälle, ennen kuin uuvuin tieteelliseen vyörytykseen. Onneksi hyllyssä odotti vielä yksi lukematon Hustvedt-romaani...)
Siri Hustvedt: Amerikkalainen elegia
(The Sorrows of an American, 2008, suom. Kristiina Rikman 2008)
Tämän luin loppuun pari tuntia sitten, enkä osaa sanoa oikein mitään. Tulikohan tästä nyt jopa suosikki-Hustvedtini? Monikaan muu ei liene samaa mieltä.
Kuukauden paras jää nyt kyllä valitsematta, kaikki viisi kirjaa olivat niin hienoja.
Pitääkin etsiskellä tuo Thornton kirjastosta, kuulostaa juuri sellaiselta luettavalta mitä olen viime aikoina kaivannut. On ihan piristävää lukea pitkästä aikaa jotain, mikä on kirjoitettu tämän vuosituhannen puolella!
VastaaPoistaMurdochin Hiekkalinna alkoi kiinnostamaan. Murdochin teosten saatavuus kirjastostakin on aika huono, lähinnä varastosta löytyy jokunen kappale, kun katsoin tietokannasta. Uusien painosten aika, kun edelliset suomenkieliset painokset ovat pääosin 1960-luvulta?
VastaaPoistaMelkein kaikki tosiaan nostavat romaanin Kaikki mitä rakastin ylitse muiden Hustvetin tuotannossa, mutta minäkin pidin melkein enemmän Amerikkalaisesta elegiasta. KMR:n synkkä, huume- ja hulluushöyryinen loppu jätti pahan maun suuhun, vaikka nautin teoksen alkupuolesta todella paljon. Amerikkalaisessa elegiassa oli toiveikkaampi loppu, ja muutenkin paljon sellaista kerrontaa ja teemoja, joista pidin.
Minullakin jäi Vapiseva nainen kesken, vaikka tiedän että se on ollut monen ahkeran lukijan mielestä hyvä. Ihan nolotti jättää kesken, mutta en vain syttynyt sille ollenkaan.
VastaaPoistaHarmi, ettei kuukauden parasta valittu tällä kertaa. :)
Unia:
VastaaPoistaToivottavasti löytyy! Tampereen kirjastossa oli vaan se Death of an Unknown Band, johon tykästyin niin paljon, että tilasin tuon pokkarin ihan omaksi.
Emäntä:
Murdoch tuntuu tosiaan olevan Suomessa aika unohdettu. Useimmista suomennoksista (yhteensä yhdeksän kirjaa) tuli kai aikanaan vain se yksi painos, eikä niitä ole ihan helppo löytää. Olen monesti kiitellyt tuuriani, kun törmäsin ilmaiseen Kello-romaaniin ihan sattumalta, muuten olisi saattanut jäädä tutustumatta. Täytyy jossain vaiheessa yrittää saada aikaan perusteellisempi juttu Murdochista, olen juuri aloittelemassa tiiliskiven kokoisen elämäkerrankin lukemista.
Sama täällä, KMR:n loppusekoilu laski kirjan kokonaispisteitä. Elegiassa kaikki elementit olivat mielestäni kohdillaan.
Hanna:
Niinpä, harmi sinänsä, kun aihe olisi toki kiinnostanut.
Ei olisi ollut reilua nostaa mitään noista kirjoista ylitse muiden, kun kaikki miellyttivät niin kovasti. (Tai no, jos olisin nyt lukenut Hiekkalinnan ensimmäistä kertaa, ehkä se olisi sittenkin ollut ykkönen...)
Meri, meri on lempikirjojani Murdochilta ja taitaa olla ehkä kaikkien aikojen suosikkikirjojani! :) Minäkin tutustuin Murdochiin Kello-romaanin kautta ja välillä innostun aina lukemaan muutaman teoksen lisää. Nuo kaksi muuta, jotka mainitsit, ovat vielä lukematta, mutta ainakin Hiekkalinna kiinnostaisi...
VastaaPoistaSuomennettuja Murdocheja on tosiaan vähän vaikea löytää kirjastoista, mutta englanniksi löytää aika hyvin nettikaupoista.
Kiva kun kommentoit, Zephyr! Oletkin ainoa suomalainen bloginpitäjä, jonka olen nähnyt kirjoittavan Murdochista. :)
VastaaPoistaMeri, meri on tosiaan hieno, vaikka itse olenkin vaikuttunut parista muusta Murdochin kirjasta vielä sitäkin enemmän. Kello ja Hiekkalinna eivät ole niin "suuria" kirjoja, mutta jotenkin ne vetosivat minuun. Suomentamattomista esim. A Word Child teki erityisen vaikutuksen.
Maailmalla Murdoch on sentään sellaisessa klassikkoasemassa, että kirjat pidetään jatkuvasti saatavilla. Alkukielisiäkin kirjoja olen metsästänyt käytettynä, että on edes vähän haastetta...
"High Fidelity nupit kaakossa" -pakko lukea!! Kiitän infosta :)
VastaaPoistaOle hyvä vaan, bubble! En ole taas saanut kirjoitettua levyjuttuja pitkään aikaan, joten kiva pystyä antamaan edes musiikkiaiheisia kirjavinkkejä.
VastaaPoistaTämä kirjoitus sytytti taas palavan halun lukea lisää Murdochia. Tähän mennessä olen lukenut vasta "The sea, The Sea":n ja "The Sandcastle":n.
VastaaPoistaMolemmat olivat omilla tavoillaan hämmästyttäviä, ensimmäisestä tuli tosiaan sellainen suuren mestariteoksen tuntu, millaiseksi sitä on kuvattukin. Jotenkin tuo jälkimmäinen kuitenkin vaikutti ehkä vielä enemmän, en vain pääse yli siitä, miten käsittämättömän tarkkanäköisesti Murdoch voi kuvata tavanomaisen ihmisen tuntemuksia. Kuten sanoit, se ei ole yhtä "suuri" kirja, mutta monta kertaa tuli sellainen olo, että voi juku, juuri tuolta minustakin on joskus tuntunut tasaisen pinnan alla! Pitää varmaan ottaa seuraavaksi lukuun tuo "Kello"/"The Bell", kun siitä on tässäkin niin moni puhunut. Voisi kokeilla välillä suomennostakin. :)
Nyt lukua kuitenkin odottelee vielä kasa Roddy Doylea, Nick Hornbya, Edna O'Brienia ja juurikin tuo "Kaikki mitä rakastin", ensimmäinen Hustvedtini. :)
Jee, Pore! Sinulla on paljon hienoja kokemuksia edessä, niin Murdochin kuin noiden muidenkin parissa. O'Brien on itseltäni edelleen tutustumatta, mutta The Country Girls odottaa lukuvuoroa, nappasin sen talvella Arkadia International Bookshopin euron hyllystä. Nyt kahlailen tuota aiemmassa kommentissa mainitsemaani Murdoch-elämäkertaa.
VastaaPoista