Blogistanian Globalia 2012

Blogistanian Globalia 2012 on kilpailu, jossa nostetaan esiin kirjabloggaajien valitsemia vuoden parhaita käännöskirjoja. Tarkoitus on lisätä kansainvälisen kirjallisuuden laaja-alaista lukemista ja käännöskirjallisuuden sekä kirjallisuuden kääntäjien arvostusta.

Eli käytännössä sama juttu kuin kuukausi sitten kisailtu Blogistanian Finlandia, mutta tällä kertaa pannaan järjestykseen käännöskirjat. (Osallistuin Globaliaan myös vuosi sitten, jolloin säännöt olivat vähän erilaiset.)

Tässäpä ehdokkaani:

1. Haruki Murakami: Norwegian Wood (Noruwei no mori) (3 p)

2. David Nicholls: Kaikki peliin (Starter for Ten) (2 p)

3. Sarah Winman: Kani nimeltä jumala (When God Was a Rabbit) (1 p)

Murakami oli selkeä ykkönen, erittäin lähellä täydellistä lukuelämystä. Nichollsille haluan antaa eräänlaisen protestiäänen, koska niin moni bloggaaja suhtautui viimekesäiseen suomennokseen nihkeästi, kun taas itse ihastuin alkukieliseen kirjaan toissa syksynä. Winmanin listapaikka oli itseoikeutettu – erinomainen kirja ja oikeastaan ainoa viimevuotinen käännöskirja, josta kirjoitin kunnon arvion... Myös Alan Hollinghurstin Vieraan lapsi olisi ansainnut pisteen tai useampiakin, mutta siitä en saanut kirjoitettua senkään vertaa kuin noista listalle päässeistä.

Vuoden suomentajaksi nimitän omasta puolestani Aleksi Milonoffin, jonka käsialaa ovat sekä Murakamin että Winmanin hienot suomennokset. Nichollsin kirjan suomensi Sauli Santikko, enkä usko senkään laimean suosion johtuneen suomennoksesta, Santikko on kuitenkin pitkän linjan ammattilainen.

Uskon yllä mainittujen kirjojen (paitsi Nichollsin) olevan aika vahvoilla kilpailussa, ja oletettavasti myös itselleni hitusen etäisemmiksi jääneet Julian Barnesin ja Gaute Heivollin teokset tulevat pärjäämään. En kuitenkaan voi väittää seuraavani aktiivisesti läheskään kaikkia äänestykseen osallistuvia blogeja, joten voi hyvin olla, että voittaja on minulle yllätys (kuten viime vuonnakin, kun palkinnon nappasi Sarah Waters).

Kaikki osallistujat julkaisevat listansa tällä kellonlyömällä, ja tulokset paljastaa Kirjava kammari maanantaina 4.2.2013 klo 10. (Editoin ne sitten tännekin.)

...töttöröö, TULOKSET:

1. Gaute Heivoll: Etten palaisi tuhkaksi (34 p.)
2. Haruki Murakami: Norwegian Wood (17 p.)
3. Julian Barnes: Kuin jokin päättyisi (16 p.)
4. Sarah Winman: Kani nimeltä jumala (12 p.)
5. Herman Koch: Illallinen (11 p.)
6. Joyce Carol Oates: Sisareni, rakkaani (8 p.)

Asiaton päivittely sallittu

Hengissä ollaan, eikä blogikaan suostu menehtymään millään. Yritän ehkä kenties mahdollisesti julkaista jonkinlaisen kunnollisen jutun joskus lähiaikoina. Sitä odotellessa vastaan parille googlettelijalle, jotka ovat päätyneet tänne seuraavilla hakusanoilla:

"2012 paljonko divarit maksavat kirjoista"
Useimmat divarit maksanevat suunnilleen puolet siitä hinnasta, jolla itse myyvät kirjat eteenpäin. Eli uutuusromaaneista ehkä 5–7 € (olettaen että ulosmyyntihinta on 10–14 €) ja vanhemmista (hyvistä) kirjoista noin 2–4 €. Keräilykirjat ovat tietysti oma lukunsa. Mitään kirjakerhopainoksia sun muita ei yleensä kannata edes yrittää tarjota, ja joskus hyväkään kirja ei kelpaa, jos sitä on hyllyssä jo ennestään.

"me kolme ja jengi sivumäärä"
Ensimmäisessä painoksessa (Otava 1969) on 196 sivua, jotka ovat kaikki täyttä asiaa. Kirja on klassikkoasemansa ansainnut, ja ensipainoksen kansikin on aika siisti:



"john irving in one person suomennos"
Ilmestynee ensi keväänä. Olisi luultavasti tullut jo tänä syksynä, ellei Irvingin esikoisromaani (Vapauttakaa karhut) olisi tunkenut Kristiina Rikmanin työpöydälle tähän väliin.

"irvine welsh skagboys suomeksi"
Eiköhän sekin ennen pitkää tule. Welshin suomentajalla Sauli Santikolla on riittänyt kiireitä David Nichollsin parissa, mutta uskaltaisin veikata hänen ottavan Skagboysin käsittelyynsä pian, ellei ole jo ottanut. Mielenkiintoista nähdä, tuleeko suomenkieliseksi nimeksi Hepohemmot vai jotain muuta.

Näin. Kiitos kaikille, jotka ovat sitkeästi jaksaneet käydä katsomassa, tapahtuisiko täällä jotain. Ette nyt saaneet kovin ruhtinaallista palkintoa kärsivällisyydestänne, mutta pyrin parantamaan jatkossa. Mahdollisesti, kukaties.

Radiovinkki: Kristiina Rikman

Kristiina Rikman on yksi minun ja monen muun suosikkisuomentajista. Jos Rikman ja suomentaminen kiinnostavat, kannattaa käydä kuuntelemassa Olga K:n viime viikolla tekemä haastattelu, jossa Rikman puhuu työstään, Siri Hustvedtista, John Irvingistä ja vaikka mistä. Paljon kiinnostavaa asiaa ja yksi loistava uutinen: Rikman on parhaillaan suomentamassa Irvingin esikoisromaania Setting Free the Bears (1968). Olen vuosikaudet ihmetellyt, miksei kirjaa ole julkaistu suomeksi, mutta nyt aukko vihdoin paikataan.