Jos blogi päivittyisi ajatuksen voimalla, teillä olisi uutta luettavaa joka päivä. Mutta kun ei päivity, ei ole.
En voi väittää, että olisi ollut joulukiireitä. Olen käyttänyt jouluvalmisteluihin aikaa noin nolla minuuttia.
Työläisen kynttilä palaa molemmista päistä. Oikeita kynttilöitä ei enää juuri teekään mieli polttaa, saastuttavat kuulemma sisäilmaa yhtä pahasti kuin tupakointi.
Lukemista olen jatkanut. Onneksi Potterien jälkeenkin on elämää, vaikka hetken jo epäilytti.
Olen myös nauttinut runsaasti musiikkia. Viime viikonloppuna jopa ostin äänitteen ensimmäistä kertaa viiteen kuukauteen, toivo elää vielä.
perjantai 16. joulukuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Usein Pottereiden jälkeen tuntuu kyllä siltä, ettei ole elämää. Se tyhjyys.
VastaaPoistaNimim: Potterfani_89
Moi, kyllä se siitä!
VastaaPoistaToivottavasti työkiireesi pian helpottavat ettei kynttilä pala loppuun. Rentouttavaa joulunaikaa kunhan lomasi koittaa :)
VastaaPoistaPotter-tyhjyydestä pääsin itse yli lukemalla Carlos Ruiz Zafonin Tuulen varjon. Helpotti ainakin vähän :)
Miekii tykkäsin Tuulen varjosta!
VastaaPoistaIhan kohta on pakko sataa lunta, ja sitten kaikki on paremmin.
Vähän samalta tuntuu, vaikka blogiani olenkin päivittänyt - sitäkin hitaammin kuin normaalisti. Lukeminen ja musiikki auttavat aina. Monien edellä suosittelema Tuulen varjo tosin ei ihan toiminut minun kohdallani.
VastaaPoistaHyvää viikonloppua!
Minua odottavat hyllyssä edellisen postauksen Taputtavat pikku kätöset... harmikseni omasta kirjastosta ei sitä löytynyt, mutta onneksi maakunta auttoi. Saas nähdä! Kansikuva ainakin on lupaava; siitä tulee mieleen Setä Riukuliini.
VastaaPoistaKatri:
VastaaPoistaOnneksi se tunne tuntuu kuitenkin menevän vähitellen ohi. Lohduttaudun ajatuksella, että voin lukea ne englanniksi joskus myöhemmin... T. Wannabe-rohkelikko -75
Karoliina:
Kiitos, epäilemättä joo! Ei ollut tarkoitus tehdä tästä mitään masennustilitystä – harmittaa vaan, kun menee liikaa aikaa ja energiaa sellaisiin asioihin, joista ei oikein ole itselle iloa. Tännekin tekisi tosiaan mieli kirjoitella kaikenlaista, mutta eiköhän sitä jossain vaiheessa taas ehdi.
pihi nainen:
Kiitos kannustuksesta! Kunnollista lomaa ei harmi kyllä ole, mutta ainahan jokainen ylimääräinen vapaapäivä auttaa. Kas kas, Tuulen varjohan on odotellut tuolla hyllyssä vuoroaan jo jonkun aikaa, kiitos vinkistä.
Laukku:
Eiköhän sitä väkisinkin sada ennen pitkää. Viikko sitten ehdittiin jo käydä kerran pulkkailemassa!
Katja:
Kiitos! Viikonlopussani on ollut paljon hyvää, toivottavasti sinullakin.
Sammaleinen:
Tosiaan, enpä hoksannutkaan ilmeistä yhdennäköisyyttä! Tuo ukko on kyllä Riukuliinia ilkeämpi, mutta sympaattiset puolensa hänelläkin on.