Näytetään tekstit, joissa on tunniste tom perrotta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tom perrotta. Näytä kaikki tekstit

tiistai 4. joulukuuta 2012

Palasia

Arvasin ettei Köngäs voita Finlandiaa, mutta ehdokkuus oli iloinen yllätys. Kaikesta päätellen Lundberg on palkintonsa ansainnut, ja kirja kiinnostaa jopa minua ihan eri tavalla kuin Finlandia-voittajat yleensä. Harmi ettei liene mitään toivoa saada sitä kirjastosta tai divarista lähiaikoina.

The Babies -yhtyeen Our House on the Hill vaikuttaa yllättävän pirtsakalta rocklevyltä.(* Pitää näköjään ottaa Nuorgamin minikritiikit tarkempaan seurantaan.

Hollinghurstin kanssa meinasi sittenkin tulla kiire, vähän stressaavia nuo pikalainat. Mutta kannatti ehdottomasti valvoa myöhään, Vieraan lapsi kasvoi hienoksi kokemukseksi. Kirjan luettuani teki mieli muuttaa Englantiin, alkaa metsästää harvinaisia kirjoja ja kirjoittaa runoja. Ja taas näitä outoja yhteensattumia: kirjassa mainittiin runoilija Henry Newbolt, jonka nimi esiintyi koodinimenä (Majuri Newbolt) edellisessä lukemassani kirjassa (MacDonaldin Linnuntietä). Tätä ennen en varmasti ollut ikinä kuullut koko tyypistä, ja nyt nimi tuli vastaan kahdessa kirjassa peräkkäin. Mystistä.

Tom Perrotta rokkaa! Lupaan yrittää paneutua aiheeseen perusteellisemmin joskus, tällä hetkellä tekisi vain mieli ahmia miehen loputkin kirjat. Jotenkin tuntuu, etten malta vastustaa kiusausta kovin pitkään.

Kirjaston kierrätyskärrystä löytyi lauantaina Reidar Palmgrenin Jalat edellä, jonka lukaisinkin sitten saman tien. Kirja oli erinomaisen viihdyttävä, vaikka lopusta jäikin vähän hämmentynyt olo. Palmgrenia tulee varmasti luettua lisääkin.

Huomenna pikkujoulut ja Vadelmavenepakolainen Tampereen Teatterissa.(** Odotan mukavaa iltaa – tykkäsin kirjasta pari vuotta sitten, ja näytelmääkin on kehuttu. Ylipäätään kivaa päästä taas teatteriin, alkuvuoden kiivaan rupeaman jälkeen on ollut hiljaista sillä rintamalla.

*) No joo, toisella kuuntelulla Babies tuli jo ehkä vähän toisesta korvasta ulos. En tiedä, täytyy kuunnella kolmannen kerran myöhemmin. Päivän paras levy on joka tapauksessa The House of Loven iki-ihana The German Album.

**) Lisäys 6.12.: Näytelmä oli varsin viihdyttävä. Kesti vähän aikaa lämmetä (ehkä en vain ole tottunut komedioihin), mutta vauhtiin päästyä naurettavuuksia riitti. Päähenkilö oli hyvä ja pari sivuosien esittäjää välillä suorastaan hulvattomia. Huomasin etten muistanut kirjasta paljoakaan, mutta ei se haitannut.

perjantai 9. marraskuuta 2012

Töks töks

(Kuva ryövätty netistä, sori.)

Bloggaus jaksaa tökkiä. Ideoita on, toteutus vain tuntuu mahdottomalta. Muidenkin blogit ärsyttävät välillä (esim. kirjablogeissa tympii se, kun kaikki kirjoittavat samoista kirjoista).

Mutta joo. Olen minäkin kuunnellut hyviä levyjä, lukenut hyviä kirjoja ja sarjakuvia. Harmi etten jaksa kertoa niistä teille, mutta tässä taas pari listaa paremman puutteessa.

Syksyn uutuuslevyt
1. Jukka Ässä – Mitäs tässä
2. Toy – s/t

Loka–marraskuun lukemiset parhausjärjestyksessä
1. Paul Auster: Sattumuksia Brooklynissa
2. Tom Perrotta: The Abstinence Teacher
3. Miika Nousiainen: Metsäjätti
4. Dan Rhodes: This Is Life
5. Anna-Leena Härkönen: Onnen tunti
6. Geoff Dyer: Paris Trance
7. Haruki Murakami: Sputnik-rakastettuni
8. Kazuo Ishiguro: Silmissä siintävät vuoret
9. Sarri Nironen: Tähdenpeitto

Tekisi mieli sanoa, että palaan näihin myöhemmin, mutta... Toivottavasti kuitenkin kuulette vielä ainakin Perrottasta (uusi suosikkikirjailijani – kohta kaksi kirjaa luettu, loput viisi tilattu).

Niin se vain on, että ihminen on lajina melko epätasainen. Luulen että kaikki lajit, vaikkapa nyt gepardit ovat tasalaatuisempia kuin ihmiset. Luonnossa selvitäkseen gepardin on pakko olla nopea. Muuten ei tule saalista. Ei ole sosiaaliturvaa tai irtisanomisajan palkkaa, on pakko olla nopea.

Uskoisin, että maailmassa ei ole kahta gepardia, joiden juoksunopeuden ero on yhtä suuri kuin vaikkapa Usain Boltin ja Martti Ahtisaaren. Mutta kukaan gepardeista ei myöskään ryhdy solmimaan rauhaa leijonien ja seeprojen välille.


– Miika Nousiainen

lauantai 15. tammikuuta 2011

Addiktin päiväannos

Kirjanhimoni on edennyt siihen pisteeseen, että löysin itseni Akateemisesta Kirjakaupasta torstaiaamuna tasan seitsemältä. Satuin heräämään omia aikojani jo neljän jälkeen ja ajattelin, että katsastanpa kerrankin kirja-alen heti ensimmäisten joukossa. Odotin näkeväni ison lauman intomielisiä kirjallisuuden ystäviä, mutta mikä pettymys: kaupassa oli lisäkseni vain kaksi asiakasta. No, olipahan tilaa katsella rauhassa.

Katseluksi se sitten melkein jäikin. Kirppis- ja divarihintoihin tottunut ei kovin kivuttomasti tee heräteostoksia kirjakaupasta alehinnoillakaan. Ostin kuitenkin yhden puolihintaisen pokkarin, kun en halunnut poistua tyhjin käsin:
Tom Perrotta: The Abstinence Teacher (5,45 €)
En ole lukenut Perrottaa aiemmin - suositukseksi riittivät tällä kertaa Nick Hornbyn kehut takakannessa. Olisin ostanut myös Jouni Paakkisen mainion Simpsonit-kirjan, mutta se oli ilmeisesti ennakkomyyty loppuun netissä (petkuhuiputusta!).

Päivän velvollisuuksien jälkeen jatkoin kierrosta Suomalaisessa, jonka aletarjonta ei myöskään päätä huimannut. Lähtöä tehdessäni huomasin onneksi ovensuussa poistohyllyn, josta tein mainion löydön:
Bernhard Schlink: Neuvoton sukupolvi (1,95 €)
Schlink on jo onnistunut vakuuttamaan minut kahdella romaanillaan, joten tältä novellikokoelmaltakin on lupa odottaa paljon.

Kahdella kirjalla ei hirveän pitkälle pötkitä, mutta onneksi päätin poiketa vielä Kirjatorin Outletissa (Hämeenkatu 1). Myymälän loppuunmyynti sen kuin kiihtyy, alennusprosentti oli nostettu seitsemäänkymmeneen.



Reilulla kympillä irtosi kelpo kasa kauniita kovakantisia kirjoja:
Martin Amis: Keltainen koira (2,55 €)
Johan Harstad: Ambulanssi (1,80 €)
Johan Harstad: Buzz Aldrin - taviksena olemisen taito (3,45 €)
Juuli Niemi: Tule hyvä (1,50 €)
Martin Page: Maailmanloppuihin tottuu (1,35 €)
Niemen kirjan olen joskus lukenut, ja muidenkin uskon olevan helposti hintansa väärtejä. Ensimmäiseksi lukuvuoroon pääsi Buzz Aldrin.

Suosittelen Kirjatori-visiittiä muillekin tamperelaisille, ennen kuin on liian myöhäistä. Siellä oli vielä paljon hyviä kirjoja, kuten Joel Haahtelan Lumipäiväkirja (3 €) ja Heidi Könkään Jokin sinusta (2,65 €).

Kohta lähden kaupungille katselemaan, josko jostain löytyisi vielä vähän lisää luettavaa...