J. K. Rowling: Harry Potter ja feeniksin kilta
(Harry Potter and the Order of the Phoenix, 2003, suom. Jaana Kapari 2004)
Tämän kirjan sain totta puhuen loppuun jo marraskuun puolella, 22 minuuttia ennen kuun vaihdetta. Aiemmin olin lukenut vain yhden yli 1000-sivuisen kirjan, Irvingin Until I Find Youn, jonka parissa vierähti kaksi kuukautta vuonna 2006. Tämä oli luettu alle viikossa, erittäin vetävä tapaus. Loistavia uusia hahmoja, kuten ihastuttavan raivostuttava Tylypahkan yli-inkvisiittori. Loppupuolen taistelukohtaus tuntui hiukan venytetyltä, muuten kirja oli sarjan parhaimmistoa.
J. K. Rowling: Harry Potter ja puoliverinen prinssi
(Harry Potter and the Half-Blood Prince, 2005, suom. Jaana Kapari 2006)
Synkeät tunnelmat sopivat joulukuun pimeyteen kuin hirnyrkki silmään. Järkyttäviä juonenkäänteitä, eihän tässä voi käydä näin! Hieno kirja yhtä kaikki.
J. K. Rowling: Harry Potter ja kuoleman varjelukset
(Harry Potter and the Deathly Hallows, 2007, suom. Jaana Kapari-Jatta 2008)
Seikkailu huipentuu, rytinää riittää heti alusta lähtien, tiukasta tilanteesta toiseen. Kirja piti vaivattomasti otteessaan kaikkien 828 sivunsa verran ja tuli luettua muutamassa päivässä. Rowling onnistui välillä hämäyttämään minut perusteellisesti, mutta onneksi loppu oli helpottava.
Aika jännää, että olin onnistunut välttymään siltä tiedolta, miten Harryn tarina päättyy. Olin ilmeisen aktiivisesti sulkenut korvani kaikelta Potter-maailmaan liittyvältä ennen viime syksyä. Nyt olen yhtä isoa kokemusta rikkaampi. Viimeisen kirjan jälkeen olo oli tyhjä, mutta pian käänsin katseeni tulevaisuuteen – seuraavalla kerralla voinkin lukea nämä englanniksi! Ja kaipa ne leffatkin voisi joskus katsoa, ehkä sittenkin uskaltaisin...
Löytyykö lukijoiden joukosta koviakin Potter-faneja, onko joku lukenut sarjan moneen kertaan? Mikä osa on suosikkinne? Itse vaikutuin lopulta ehkä eniten Azkabanin vangista – kaikki muutkin olivat kyllä hienoja, mutta se oli jotenkin sellainen käännekohta.
Helmi Kekkonen: Valinta (2011)
Kekkosen kakkonen on yhtä kaunis kuin esikoinenkin. Kirja joutui kuitenkin pahaan paikkaan, kun luin sen heti Potter-huipennuksen jälkeisenä päivänä, enkä muista siitä enää oikein mitään nyt kuukautta myöhemmin. Pitää ottaa uusiksi joskus, samoin kuin se esikoinen (novellikokoelma Kotiin, jonka luin maaliskuussa 2010 rakkaan vanhan mummuni suosituksesta).
Tässä kohdassa yritin aloittaa pariakin kiintoisalta vaikuttanutta teosta, mutta en millään päässyt vauhtiin. Aloin jo huolestua, tuntuuko mikään enää miltään, kunnes päätin turvautua vahvaan lääkkeeseen...
Iris Murdoch: The Black Prince (1973)
Vuoden verran hyllyssä odotellut kirja kuuluu Murdochin parhaina pidettyihin, eikä suotta. Vanhenevan (wannabe?)kirjailijan seuraelämässä riittää ällisteltävää ja lopulta myös kauhisteltavaa, eikä ruumiiltakaan vältytä. En paneudu tähän nyt sen enempää, koska tarkoitus on saada aikaiseksi kattavampi Murdoch-esittely joskus tulevaisuudessa, mutta kirja onnistui tosiaan palauttamaan uskoni "aikuisten" kirjallisuuden voimaan.
Joe Dunthorne: Submarine (2008)
Sitten lipsahdinkin heti takaisin nuoriso-osastolle. Tämä ei varsinaisesti ole mikään nuortenkirja, vaikka päähenkilö onkin omalaatuinen teinipoika. Ostin kirjan kirppikseltä vuosi sitten suurin odotuksin, mutta lopulta jouduin vähän pettymään. Olihan siinä hauskaa sanailua, mutta jotain jäi puuttumaan.
S. E. Hinton: Olimme kuin veljet
(That Was Then, This Is Now, 1971, suom. Pirkko Talvio-Jaatinen 1972)
Tämä oli tarpeellinen osoitus siitä, että Potterit eivät onnistuneet pilaamaan omia nuoruusvuosien suosikkejani – Hintonin ote puree yhä.
Joel Haahtela: Traumbach (2012)
Tästä ehdinkin jo kirjoittaa, samoin Karoliina, Katja, Sanna ja Helmi sekä Hesari ja Keskisuomalainen (ja Aamulehti, hahaha). Koskahan tämän kehtaisi lukea uudestaan? :)
Kiva, että pidit Valintaa kauniina, vaikkei se niin mieleesi jäänytkään Potterien jälkeen. :) Ehkä sitten uudelleen luettuna. Minä ihastuin Valintaan, luin sen ensin ja Kotiin hieman myöhemmin.
VastaaPoistaS.E. Hinton tuo muistumia 80-luvun lopusta ja yläasteajasta.
Se vuoden 2010 indie-leffa Submarine perustuu muuten juuri tuon Dunthornen kirjaan. En ole siis lukenut tai nähnyt vielä leffaa (josta oon kyllä ollut jo tovin kiinnostunut! ehkäpä hyppään suoraan leffaan ja jätän kirjan välistä?)
VastaaPoistaJa mullakin noita Murdocheja odottelee hyllyssä (lukemattomina tosin enemmän todennäköisesti kuin sinulla...)
Kiitos tästä postauksesta, Murdochin The Black prince meni nyt varaukseen. :) Jään odottamaan sitä kattavampaa Murdoch-esittelyäsi, on nimittäin alkanut kiinnostaa todella paljon!
VastaaPoistaMinä taas pohdin täällä, koska kehtaisi lukea Haahtelan Risteyksen uudestaan,kun se oli niin ihana... :) Traumbach odottelee edelleen kiltisti vuoroaan.
Pottereissa me eroamme. Olen tämän varmasti kertonutkin, mutta luin kiukulla kolme ensimmäistä, kunnes myönsin itselleni, että ei nappaa.
VastaaPoistaOlen hävettävän huono lukemaan nuortenkirjoja. Tämä on ollut revelation itselleni tänä vuonna ja olen siitä aika järkyttynyt. Olen kerännyt hirveästi lapsuuden ja nuoruuden suosikkeja hyllyyni, mutta nyt olen todennut, etten jaksa lukea niitä enää. Onneksi on lapsia, jotka voivat ne periä. En varmaan uskalla Hintoniinkaan koskea, sillä rakastin hänen kirjojaan intohimoisesti aikanaan.
Kekkonen on tulossa myös minulla lukuun. Odotan innolla! Murdochista tai Haahtelasta minun ei tarvitse enää sanoa mitään. :) Kiitos linkityksestä!
Täällä ilmoittautuuu yksi Potter-fani. Faniuteen suurimpana syynä ehkä se, että kirjojen ilmestyminen sattui sopivaan saumaan ja kasvoi näiden kanssa ala-asteelta lukioikäiseksi. Neljännen osan kohdalla piti tosin vaihtaa englantiin, kun ei niitä suomennoksia jaksanut odotella. Suosittelen enkkuversioita, vaikka täytyy tunnustaa etten ole kolmea viimeistä lukenut suomeksi ollenkaan. Omakin suosikkini lienee Azkabanin vanki, ensimmäinen ei kyllä jää paljoa taakse.
VastaaPoistaMinä odotan Valinnan lukemista. Okei, en itsekään muista Kotiin-kokoelmasta suoranaisia pätkiä mutta tunnelman kyllä ja se oli kaunis.
Minulla on nyt kesken ensimmäinen Haahtelani, aika huimaavaa.
Katja:
VastaaPoistaJuu, kirjassa ei todellakaan ollut mitään vikaa, oli vain turhan tiukka paikka. En tiedä, olisiko edes Haahtela tehonnut täysillä siinä vaiheessa. ;)
Hintonin suhteen liikumme suht samassa aikahaarukassa, itse taisin lukea ensimmäisen jo 1985 eli 10-vuotiaana.
J:
Olen taas ihan pihalla leffoista tapani mukaan... Mutta kyllä tuosta varmasti kelpo leffan saa, eikä kirjakaan tosiaan mikään huono ollut, päähenkilö oli aika nokkela ja välillä sympaattinenkin.
Omassa hyllyssäni on tällä hetkellä enää yksi kokonaan lukematon Murdoch (ja pari sellaista, jotka omistan sekä suomeksi että englanniksi mutta olen lukenut "vain" toisella kielellä). Lisää tarttis vielä saada!
Sara:
Eipä kestä, kiitos itsellesi ilahduttavasta kommentista. Luonnollisestikaan en osaa sanoa, minkälaisen vaikutuksen The Black Prince mahdollisesti tekee ensimmäisenä Murdochina, mutta kahdentenakymmenentenäensimmäisenä se tosiaan toimi hyvin. :) Murdoch on viime aikoina pyörinyt päässä niin paljon, että eiköhän sen jutun uskalla luvata joskus lähikuukausina syntyvän.
Karoliina:
Pitäähän sitä jotain erojakin olla! Ja sinä sentään kokeilit niitä etkä tuominnut lukematta (niin kuin itse tein yli kymmenen vuoden ajan). Muistan tuon nuortenkirjaongelmasi, harmillista sinänsä. Minulla melkein kaikki vanhat suosikit ovat toimineet, kertoneeko sitten jotain henkisestä iästä...
Kekkonen uppoaa siellä päässä mitä luultavimmin. Ja eipä kestä!
Linnea:
Ilman muuta aion tosiaan lukea alkukielisetkin jossain vaiheessa, vaikka suomennoksissakaan ei ollut moitteen sijaa. Kiitos kun jaoit kokemuksiasi!
Kekkosen kirjoissa on tosiaan hieno tunnelma, joskus pelkästään sekin kantaa aika pitkälle. Haahtela jee, mielenkiintoista sitten kuulla mielipiteitäsi tarkemmin.
---
Kirja-ale kutsuu...
Munkin mielestä Azkabanin vanki oli ehkä paras HP-kirja. Tai se tulee jotenkin hyvässä vaiheessa: siinä kohtaa sarja kääntyy synkemmäksi ja kiperämmäksi. Lisäksi Azkabanin vanki toimii ihan yksittäisenä kirjana aika hyvin, kun taas sarjan loppupuolella niissä ei ole niinkään järkeä yksittäisinä tarinoina kuin nimenomaan sarjan osina.
VastaaPoistaOsuvasti sanottu, Pete!
VastaaPoistaOon vähän myöhässä näiden kommenttieni kanssa. :/
VastaaPoistaMutta Potter-fani ilmoittautuu! Peten kanssa oon samoilla linjoilla - Azkabanin Vanki on sykäyttänyt eniten. Toisaalta osat 5-7 ovat olleet niitä, joiden aikana olen itkenyt niin paljon, etten ole yksinkertaisesti pystynyt jatkamaan lukemista. Viimeisimmän kirjan päättyessä olo oli ihan käsittämättömän tyhjä. Kaikki olen lukenut englanniksi, ja moneen kertaan. Ehkä kohta olisi taas uusintakierroksen aika..
June, ei kuule haittaa yhtään, saa kommentoida koska vaan! Itse päätin tässä, että haluan nämä kaikki omaan hyllyyn molemmilla kielillä. :) Suomenkieliset 5 ja 7 jo ostettu, ja lisää hankin sitä mukaan kuin tulee vastaan sopivaan hintaan (= noin vitosella). Kiva kun on taas uutta keräiltävää, ja nämä nyt kuitenkin ovat keräilykohteena sieltä helpommasta päästä.
VastaaPoistaHinnan lisäksi kriteerinä on myös, että kansikuva on oikea. Tällaisia rumiluksia en hyllyyni halua – miksi ihmeessä Tammi on julkaissut tuollaisia sarjasta poikkeavia versioita? (Joskus aiemmin pidin Mika Launiksen kansia ärsyttävinä, mutta kääntymykseni myötä olen oppinut pitämään niistäkin.)
VastaaPoistaNiin ja en myöskään kelpuuta mitään jenkkipainoksia, näin jo yhden jossa ensimmäisen osan nimikin oli väärä. ;)