Tämä ei ole levyarvostelu

Kuten olette huomanneet, tämä blogi ei yleensä surffaa uutisaallon harjalla. Väännänpä välillä vähän ajankohtaisemmasta aiheesta - aion kirjoittaa These New Puritansin uude(hko)sta levystä.

Tämä ei kuitenkaan ole levyarvostelu. Kirjoitin muinoin muutamia sellaisia desibeli.netiin, mutta totesin aika pian, ettei minusta ole kriitikoksi. Arvostelin vain itse ostamiani levyjä, enimmäkseen sellaisia joista olin innostunut, ja siinä intoiluvaiheessa tuli helposti hehkutettua liikaa. Tunsin toistelevani kliseitä ja muiden sanoja; oli vaikeaa keksiä omaperäistä sanottavaa. Lisäksi homma alkoi vähitellen maistua työltä, ja uusia levyjä kuunnellessani mietin jatkuvasti, mitä niistä voisi kirjoittaa.

Ei siis enää uutuuslevyjen arviointitehtäviä minulle, kiitos. Mieluummin tähditän levyjä fiilispohjalta Rate Your Music (RYM) -sivullani ja kirjoitan niistä mitä sattuu ja milloin huvittaa.

Asiaan: These New Puritansin toinen levy Hidden (2010) on ilmeisesti kaikkien mielestä ensimmäistä parempi. Minusta ei. Beat Pyramid (2008) oli iskevä rytmipaketti, jonka koukut tarttuivat tajuntaan salavihkaa. Hidden on suurilta osin omituista haahuilua, josta ei oikein ota selkoa viidennelläkään kuuntelukerralla. Ujeltava puhallinsektio ja pahaenteinen lapsikuoro - hmmm? Välillä taas mennään ihan popin puolelle, laulaja jopa laulaa (mitä ei tapahtunut ekalla levyllä).

Kokonaiskuva jää hämäräksi, ja levy on paikoin työlästä kuunneltavaa. Taidetta siis. Olisihan se ehkä pitänyt arvata jo We Want War -singlen perusteella, mutta ajattelin sinkkuvalinnan olevan ovelaa hämäystä. Hämmentyneenä jätän levyn hyllyyn jäähylle ja lätkäisen arvosanaksi kolme tähteä, joka ei omalla asteikollani tarkoita hyvää vaan keskinkertaista. (RYM-tähdissä on se hyvä puoli, että niitä voi huoletta lisätä tai vähentää myöhemmin, mikä saattaa tulla kyseeseen tämänkin levyn kohdalla. Olettaen, että sen pariin jaksaa palata.)

Hidden on toistaiseksi piilotettu ilmaiskuuntelijan korvilta, mutta We Want War -single on Spotifyssa b-puolineen. Videokin löytyy, mutta enpä sittenkään upota sitä tähän, koska se on niin törkeän leveä.

Nyt on kaksi kolmesta viime kuussa mainitsemastani uutuuslevystä jo hallussa, mutta odotetuin puuttuu: missä luuraa Teenage Fanclub? Kotisivu on päivitetty viimeksi lokakuussa, MySpace toukokuussa. Ei vaikuta lupaavalta siihen nähden, että uuden levyn piti jo ilmestyä.

2010

Alkuvuosi on ollut kaikin puolin kylmää kyytiä. Eiköhän se kevät sieltä kuitenkin vielä tule, vaikka tällä hetkellä siihen onkin vaikea uskoa.


Melkein yhtä varmaa kuin kevääntulo on se, että tänäkin vuonna ilmestyy paljon kuuntelukelpoista musiikkia. Muutama odottamisen arvoinen uutuus on jo tiedossa.

Teenage Fanclub on luvannut julkaista uuden Shadows-albuminsa tammikuussa (saapa nähdä, kun mitään päivämääriä ei näy vielä missään). Siitä tulee yhtyeen kahdeksas studioalbumi, jos ja kun vuoden 1991 epämääräistä The King -levyä ei lasketa (eikä sitä lasketa, kun minäkään en ole sitä edes kuullut). Edellinen levy Man-Made (2005) osoitti veteraanien olevan huippuvedossa tälläkin vuosituhannella, joten bändin ystävät tuskin joutuvat taaskaan pettymään. Itse liityin fanikerhoon 15 vuotta sitten ostettuani Bandwagonesquen Swampista 35 markalla. Tämä jonkinmoiselle jalustalle nostettu kakkoslevy (1991) on varsin hieno, mutta suosikkini lienee silti joko Grand Prix (1995), Songs from Northern Britain (1997) tai jopa edellä mainittu Man-Made, vähän fiiliksen mukaan. Vuoden 2000 Howdy! ei kokonaisuutena ole ihan samaa tasoa, mutta on silläkin huippuhetkensä, kuten tämä:



These New Puritans jytisteli areenalle pari vuotta sitten erinomaisella Beat Pyramid -debyytillään. En koskaan jaksanut innostua esim. Bloc Partyn tanssipunkista, mutta Puritaanien astetta rujompi meininki toimii täysillä. Beat Pyramid toi hetkittäin mieleen jopa The Fallin kaltaiset vanhat ketut. Kakkoslevy Hidden on tulossa 18.1., ja näytepala We Want War on jo YouTubessa. Yhden katselu-/kuuntelukerran perusteella tuosta ei vielä oikein päässyt jyvälle, mutta levyä odotan kiinnostuneena. Pannaan tähän yksi debyytin ässäraidoista:



Tindersticksin ansioluettelo on vähintään yhtä pitkä kuin Teenage Fanclubinkin. Joskus 1993-94 katselin MTV:n 120 Minutesia aloittelevana indierokkarina ja olin sitä mieltä, ettei tämän tylsempää bändiä olekaan. Onneksi vanhetessa saattaa viisastua edes joidenkin asioiden suhteen - vuosituhannen vaihteessa huomasin olleeni pahasti väärässä. Monien mielestä nimetön ykkös- ja kakkoslevy ovat ehdottomasti parasta, mitä yhtye on saanut aikaan, mutta itse en näe laadun juurikaan notkahtaneen vuosien varrella. Myös Waiting for the Moon (2003) ja The Hungry Saw (2008) ovat vallan erinomaisia levyjä. Nyt Tindersticks on siirtynyt maineikkaan 4AD:n talliin, ja uusi levy Falling Down a Mountain näkee päivänvalon 25.1. Eikä tässä vielä kaikki: yhtye heittää myös ensimmäisen Suomen-keikkansa Tavastialla 12.3. Olisin ehdottomasti siellä, jos keikkailua harrastaisin. Tässä Tindersticksin ensimmäinen video vuodelta 1993:



Mitähän kaikkea muuta jännää tänä vuonna onkaan luvassa?