lauantai 31. joulukuuta 2016

Vuosikatsaus 2016

LUETUT KIRJAT
(* = uusintakierros)

1. Karl Ove Knausgård: Taisteluni 1 *
2. Heikki Lahnaoja: Puitten uni
3. Hannu Mäkelä: Muistan – Otavan aika
4. Taru Kumara-Moisio: Maan vetovoima
5. Tuula Sandström: Neulatyynyn uni
6. Satu Haapala: Haikaran ikävä
7. Helinä Siikala: Kenellä on kotinsa kaukana
8. Minna Autio: Spiraali
9. Karl Ove Knausgård: Taisteluni 2 *
10. Antti Hurskainen: Välinpitämättömyys
11. Mikko Mankinen: Katoa
12. Markku Tanttu: Kuin viimeistä talvea
13. Pertti Nieminen: Täällä tuulee aina
14. Manne Tuomenoksa: Kävely
15. Pertti Nieminen: Huomisella vielä omat huolensa
16. John Irving: Avenue of Mysteries
17. Eeva Heilala: Elämän värit
18. Jyri Schreck: Lumi
19. TaoLin: Tuhat syytä lentää
20. Karl Ove Knausgård: Taisteluni 3 *
21. Karl Ove Knausgård: Taisteluni 4 *
22. Sanna Yrjänäinen: Tuulisia unikoita
23. Tommi Melender: Onnellisuudesta
24. Karl Ove Knausgård: Taisteluni 5 *
25. Terhi Rannela: Frau
26. Karl Ove Knausgård: Taisteluni 6
27. Martin Glaz Serup: Kenttä
28. Juha Itkonen: Palatkaa perhoset
29. Olli-Pekka Tennilä: Ontto harmaa
30. Esikoiskirjailija kohtaa kirjailijan
31. Paavo Haavikko: Puut, kaikki heidän vihreytensä
32. Juha Siro: Idoli
33. Minna Rytisalo: Lempi
34. Tommi Melender: Kuka nauttii eniten
35. Outi Jokinen: Poltettu manner
36. Jyri Schreck: Myöhäinen kevät, varhainen syksy
37. Mikko Viljanen: Kesken hengityksen kaiken
38. Irma Kerppola: Värssykirja Martti Mikaelille
39. Stuart David: In the All-Night Café
40. Terhi Rannela: Yhden promillen juttuja
41. Kim Gordon: Tyttö bändissä
42. John Williams: Butcher's Crossing (suom.)
43. Pertti Poskiparta & Hannu Peltonen: Ihmisen ryhti ja hengitys
44. Pertti Nieminen: Niin kiire tässä elämässä
45. Petri Tamminen: Muistelmat *
46. Jukka Viikilä: Akvarelleja Engelin kaupungista
47. Rainbow Rowell: Eleanor & Park (suom.)
48. Mathias Rosenlund: Kuohukuja 5
49. Mathias Rosenlund: Vaskivuorentie 20
50. Pertti Poskiparta & Hannu Peltonen: Alkulento
51. Karl Ove Knausgård: Syksy
52. Anne Helttunen, Annamari Saure & Jari Suominen: Mieli ja maisema – kirjailijoiden työhuoneita
53. Pekka Sauri: Ratkaisemattomien kysymysten kirja
54. Paperi T: post-alfa
55. Pekka Kytömäki: Valo pilkkoo pimeää
56. Jukka Itkonen: Tiira tiiraa tiiraa
57. Harri Hertell: Maisema ennen sadetta
58. Tom Pow: At the Well of Love
59. Pertti Nieminen: Vihreän läpi ei enää näe
60. Tapani Kinnunen: Ranskalainen suudelma
61. Lauri Viita: Betonimylläri
62. Sauli Sarkanen: Joku on käsitellyt tätä maailmaa
63. Sauli Sarkanen: Neidonvaippa
64. Harri Veistinen: Kotitekoisen poikabändin alkeet
65. Chrys Salt: Dancing on a Rock
66. Sauli Sarkanen: Elämän nautinnot
67. Arto Lappi: Sulavesien tanssi
68. Simo Frangén & Pasi Heikura: Aito idiotia
69. Ilari Ranta: Rose of Nekala
70. Simo Frangén & Pasi Heikura: Retki – dikter
71. Solina Riekkola: Kysymyksiä Murukille
72. Kirsti Kuronen: Humina
73. Ilari Ranta: Puhetta Nevadasta
74. J. K. Ihalainen: Sytykkeitä
75. Sauli Sarkanen: Miksi annan ääneni
76. Tyyne Saastamoinen: Vieras maa
77. Petri Nuutinen & Jorma Etto: Paikkoja
78. Karl Ove Knausgård: Talvi
79. Ilari Ranta: Laulaja lauluntekijä ja muita runoja
80. Anni Kytömäki: Luontopäiväkirja

Paljon runoja, vähemmän romaaneja kuin vuosiin, mutta ne olivatkin hyviä kaikki (paitsi Irving, nyyh). Jätin myös kesken aika monta kirjaa (esim. uuden Erlend Loen puolivälissä).

Sarjakuvista en jostain syystä osaa pitää kirjaa, vaikka niitäkin tietysti luin: Pauli Kallio, Christer Nuutinen, Pentti Otsamo, Mika Lietzén, Reetta Niemensivu, Petteri Kantola, Tiitu Takalo, Ville Pirinen, Harvey Pekar, Craig Thompson...

KUUNNELLUIMMAT MUSIIKIT
1. Screaming Trees 616
2. Canshaker Pi 552
3. Bad Religion 456
4. Suede 381
5. Car Seat Headrest 374
6. Pixies 330
7. The Horrors 285
8. Salaliitto 242
9. Sulk 209
10. The Gotobeds 204
11. Conrad Keely 201
12. Hooton Tennis Club 173
13. The Jayhawks 169
14. The Radio Dept. 161
15. Amber Arcades 155
16. Manic Street Preachers 141
17. The Verve 131
18. Cloud Nothings 127
19. Teenage Fanclub 125
20. Swaying Wires 121
21. Alice in Chains 116
22. Best Coast 111
23. Pete Astor 111
24. Super Furry Animals 109
25. David Bowie 106
26. dEUS 103
27. Andrew Montgomery 100
28. Mark Lanegan 98
29. Popsicle 97
30. The Fall 97
31. Black Rebel Motorcycle Club 96
32. Shack 96
33. The Clientele 95
34. Galaxie 500 90
35. Kurt Vile 90
36. Frank Black 87
37. Salad 85
38. Idlewild 84
39. Scandinavian Music Group 84
40. Fountains of Wayne 80
41. Interpol 80
42. The Feelies 71
43. Wire 71
44. Felt 69
45. Nirvana 68
46. DMA's 67
47. Echo & the Bunnymen 67
48. The Breeders 66
49. Belle and Sebastian 65
50. Fidlar 65

Tämä lista oli täynnä yllätyksiä. Opin käyttämään Spotifyn räätälöityjä uutuus- ja suosituslistoja, sieltä löytyi joka viikko jotain kivaa.

SAAVUTUKSET
1. Yksi runokokoelma
2. Palindromeja "aimo kasa, komia"
3. Jokunen käännös
+ 21 runokeikkaa

Hyvää uutta vuotta!

tiistai 27. syyskuuta 2016

Valo pilkkoo pimeää


[Päivitetty 10.1.2017]

Runoilija Pekka Kytömäki tässä taas moi! Nyt kävi niin, että kirjoitin toisen runokokoelman. Teoksen nimi on Valo pilkkoo pimeää, ja sen julkaisi Sanasato perjantaina 30.9.2016.

Ensimmäinen kirjani Ei talvikunnossapitoa  (Sanasato 2015) sai hyvän vastaanoton ja Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon. Toinen kokoelma jatkaa esikoisen viitoittamilla poluilla: pieniä runoja kissoista, kirjoista, rakkaudesta, metsästä ja muista suurista aiheista.
En suostu jäämään
yhden hudin ihmeeksi.
Olen uusinut
kynänkantolupani
ja tähtään ladon seinään.

Kansi ja kuvitus: Anna Kytömäki

Blogiarvioita kirjasta:
Kirjojen keskellä 14.10.2016
Kirjakaapin avain 4.1.2017

Haastattelu:
Ylöjärven Uutiset 14.11.2016 (paperiversio ilmestyi 9.11.)

Runoja on kuultavissa ja kirjoja ostettavissa seuraavan kerran maanantaina 12.12. klo 18 Ylöjärven Leija-kirjastossa.

Molempia kirjoja voi myös tilata signeerattuna minulta (peku75 ät hotmail piste com, hinta 20 €/kpl + mahdolliset postikulut). Tampereella niitä myy Tulenkantajien kirjakauppa.

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

12 tuumaa – tarinoita suomalaisista levykaupoista

Jos olet koskaan viihtynyt levykaupoissa, selannut lp-laareja silmät kiiluen tai syynännyt cd-levyjen kuntoa valoa vasten, tämä kirja on sinulle.

(Kuva Facebookista, kuvaaja tuntematon)


Anssi Monosen johtama parikymmenhenkinen harrastajaporukka on tehnyt ison työn, haastatellut lähes viittäkymmentä levykauppiasta Helsingistä Ouluun ja saanut aikaiseksi laadukkaan kirjan, jollaista ei ole ennen nähty. Kirja antaa tiskien takaa tutuille kasvoille äänen ja kertoo monta tarinaa intohimosta äänilevyihin ja sen seurauksista, keräilyharrastuksen muuttumisesta liiketoiminnaksi, kaupankäynnin iloista ja murheista, onnistumisista ja epäonnistumisista.

Useissa tarinoissa toistuu sama peruskaava, mutta vaihtelua ja jänniä yksityiskohtia riittää eikä mielenkiinto pääse herpaantumaan silloinkaan, kun käsittelyssä ovat aivan vieraat kaupungit ja kaupat. On hienoa kuulla, kuinka Diskeri myi Stone Rosesin ja Riden debyyttejä "laatikoittain, kuin leipää Elannon hyllyltä", tai saada tietää, että tamperelainen ex-kauppias on sittemmin luonut uraa taksikuskina.

Lukiessani aloin väkisinkin kelailla omaa historiaani musiikinkuluttajana. Lapsena ja nuorena riittivät itse äänitetyt kasetit, mutta alkuvuonna 1995 jokin naksahti, kun huomasin kuinka kiinnostavia cd:itä Epe'sin alesta sai pilkkahintaan. Pian löysin Tampereelta muitakin kauppoja, jotka myivät myös käytettyjä levyjä. Vähitellen tutuiksi tulivat myös Helsingin ja Turun kaupat, ja vuosituhannen vaihteessa haalin jo tottuneesti Boo Radleysin cd-sinkkuja Black & Whitesta ja ihastelin Kanen brittipopvalikoimaa. Vuonna 2002 ostin halvan levysoittimen ja aloin hamstrata myös vinyyliä, ja pikkuhiljaa homma meinasi riistäytyä käsistä.

Nyt en ole ostanut puoleentoista vuoteen ainuttakaan levyä, viiden viime vuoden aikanakin vain kourallisen. Mitä oikein tapahtui? Jukeboss ja Platta lopettivat, halpissoittimen neula kului loppuun, materian haaliminen alkoi kyllästyttää, Spotify vietteli salakavalalla helppoudellaan, kyllähän te tiedätte. Syitä on useita, mutta tämän kirjan äärellä ne alkoivat kaikki tuntua enemmän tai vähemmän heppoisilta. Ehkä minäkin sittenkin vielä joskus.. Vuosien varrella olen luopunut monista turhalta tuntuneista levyistä, mutta toista tuhatta tärkeintä odottaa onneksi yhä hyllyssä parempia aikoja.

En toki ole ainoa, jonka levyharrastus on hiipunut. Mutta vaikka moni maineikas kauppa on lopettanut, vähintään yhtä moni jatkaa edelleen ja uusiakin on syntynyt. Vinyyli voi nykyään paksusti, eikä cd:kään suostu kuolemaan huhuista huolimatta.

12 tuumaa on merkkiteos, jota voi suositella lämpimästi kaikille aiheesta kiinnostuneille. Kirjaa myydään kirjakaupoissakin, mutta halvemmalla sitä saa – yllätys yllätys – levykaupoista. Kirjan Facebook-sivulla on kattava luettelo myyntipaikoista.

torstai 24. syyskuuta 2015

Niklas Salmi: Tuntemattomissa taivaankappeleissa

Runoilija Niklas Salmi (s. 1988) julkaisi kaksi vuotta sitten esikoisensa, mainion haikukokoelman Siipimobiili. Viime viikolla ilmestynyt toinen kokoelma herättää mielenkiinnon jo nimellään: Tuntemattomissa taivaankappeleissa.

Uutuusteoksessa Salmi on laventanut ilmaisuaan. Mukana on edelleen haikuja ja muutama yksirivinenkin, mutta pisimmät runot täyttävät kevyesti puoli sivua.

Arkipyhä.
Vasta-auenneiden silmiesi
                    ilotulitus.

Runojen pituus on tietysti sivuseikka. Tärkeintä on, että jokainen sana on paikallaan. Salmi liukuu vaivattomasti pienistä arkisista tuokioista korkeisiin sfääreihin, Välimeren maisemista Suomen talveen. Kirja on täynnä tarkkoja havaintoja, osuvia kielikuvia ja sanaleikkejä, jotka toivoisin itse keksineeni.

PAKKASILLA

Elohopea laskee kymmeneen.
Ihmislapset piiloutuvat koloihinsa.

Koen vahvaa hengenheimolaisuutta Niklas Salmen kanssa. Siksipä olenkin iloinen, että meillä on sama kustantaja, tamperelainen Sanasato. Meillä molemmilla on myös kotona oma kansitaiteilija – Niklaksen kirjojen kannet on suunnitellut hänen vaimonsa Jelena Salmi. Lisäksi meillä on yhteisiä suosikkirunoilijoita, joista eräälle Niklas on kirjoittanut hienovaraisen kunnianosoituksen (joku ehkä huomaa kenelle):

Istun merenpohjassa, ihmettelen:
ylläni leiskuttaa siipiään
                         rausku,

allani kareileva hiekka
kuin kirahvin turkkia.

Olenko koskaan nähnyt
                                   mitään näin
                          unenomaista,

olenko koskaan ollut
                         yhtä hereillä?


Kauniita, ajatuksia herättäviä runoja. Suosittelen lämpimästi.

maanantai 7. syyskuuta 2015

Runoilija Pekka Kytömäki esittäytyy

Moi pitkästä aikaa!

Olen taas ollut huono bloggaaja, mutta jotain muuta olen saanut aikaiseksi: runokirjan. Tamperelainen kustantamo Sanasato julkaisi viime viikolla esikoiskokoelmani, jonka nimi on Ei talvikunnossapitoa.



Lainaan tähän kirjan kansitekstejä:

Kokoelman aforistiset runot liikkuvat leikkisästi luonnossa ja kaupungissa. Ulkoasu vaihtelee haikumittaisesta vapaamuotoiseen.

Runot nauloja:
parhaat saa uppoamaan
kertaiskulla.
Tämä pääsi vääntymään.

Pekka Kytömäki (s. 1975) on tamperelainen kääntäjä ja perheenisä. Hän alkoi lukea ja kirjoittaa runoja 37 vuoden herkässä iässä.

Kannen ja muut kuvitukset on taiteillut vaimoni Anna Kytömäki.

Jos kiinnostaa, voit lukea lisää uudelta Facebook-sivultani.

Täällä blogissa en ajatellut ruveta markkinoimaan kirjaa sen enempää. No, ehkä linkitän tähän perään joitain arvioita, jos sellaisia ilmestyy. Katsotaan...

Kaunista syksyä kaikille!

*****

Haastatteluja:
Ylöjärven Uutiset 9.9.2015
Aamulehti 15.9.2015
Kohtaamisia 30.9.2015
Lukulamppu (Mitä luet?) 19.11.2015

Arvioita:
Luettua elämää 15.9.2015
Luetut, lukemattomat 4.10.2015
Suomi lukee 5.10.2015
Kirjojen keskellä 28.10.2015
Kannesta kanteen 18.11.2015
Leena Lumi 1.12.2015
Rinkka ja nojatuoli 4.1.2016
P.S. Rakastan kirjoja 6.7.2016

Muuta:
Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto 29.4.2016

torstai 19. helmikuuta 2015

Harri Hertell: Älä häiritse iltaa

Lavarunousaktiivina tunnettu Harri Hertell (s. 1985) on juuri saanut julki kolmannen runokokoelmansa. Älä häiritse iltaa (ntamo 2015) on pieni suuri kirja.

Jo ulkoasu viehättää – kirja on kaunis ja siro, kämmeneen sopiva. Ja sisältö on kuoriensa arvoista. Kuten takakansikin kertoo, "kaupunkilyriikastaan tunnettu Hertell on siirtynyt Helsingin kiihkeästä elämänrytmistä luonnon äärelle". Hän on kirjoittanut "aforisminomaiset, pelkistetyt" runonsa Lammassaaressa vanhalla itäsaksalaisella kirjoituskoneella. Tuloksena on vajaat 60 sivua erittäin miellyttävää luettavaa, kaksi runoa joka sivulla.

Nukkuessasi
nenäsi ujeltaa
kuin tuuli.

Sitä kuunnellen
vaivun uneen
vietän yöni aavikolla.


Juuri tällaisia runoja haluaisin itsekin kirjoittaa (ja olen yrittänytkin). Lisätietoja kirjasta on runoilijan ja kustantamon sivuilla. Suosittelen lämpimästi.

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Kalle Tammisen yksinkertaisia runoja

Valkeakoski. Hajumuistista tulvahtavat lapsuuden mummolamatkat, kun ajettiin siitä ohi. Paperitehtaiden lemu on historiaa, sittemmin kaupunkia on mainostettu mansikkapaikaksi.

Valkeakoskella asuu runoilija Kalle Tamminen. Kakskyt ja risat, kirjoittanut jo kolme kelpo kokoelmaa: Pygmi (2012), Elämä, sarja katkenneita hetkiä (2013) ja Yksinkertaisia runoja (2014). Kaikki on julkaissut Kustannusosakeyhtiö Hai.


Uusimman kirjan takakannessa lukee:
"Jos Raymond Carver (1938–1988) eläisi, hän suosittelisi tämän kokoelman lukemista."
Ei välttämättä hirveän kaukaa haettu vertailukohta.

Tamminen kuvaa vähäeleisesti pikkukaupungin menoa, arkea, pieniä juhlia. Valvottuja öitä, krapula-aamuja. Nuoruusmuistoja, menetyksiä, vaihtuvia vuodenaikoja.

Syysaurinko ei lämmitä.
Se on irrallinen lisä maisemaan.

Pidän näistä runoista. Niissä on rosoa ja herkkyyttä. Ei elämää suurempia oivalluksia vaan sitä itseään, elämää. Hetkiä jotka virtaavat ohi, hetkiä joihin kiteytyy jotain.

Aurinko tekee nousuaan.
Tyhjänpanttina seisovat liikennevalot
räpsyttävät oranssia.

Tammista ei ehkä vielä voi sanoa Suomen Carveriksi, mutta hänellä on aikaa.