Superhypermegamessulauantai

Ensimmäinen kerta Helsingin kirjamessuilla! Huonosti nukuttu viikko ja pieni flunssanpoikanen eivät paljon painaneet, kun lähdin matkaan kera kipsikätisen äitini ja romaaninsa julkaisua odottavan siskoni. En oikein tiennyt mitä odottaa, ja vaikka olisinkin tiennyt, odotukset olisivat ylittyneet.

Mukaan tarttui mahtavia kokemuksia ja kirjoja. Kuvat otin vasta kotona, mutta linkitän jutun sekaan pari kuvakavalkadia paikan päältä. Tapasin koko joukon kivoja bloggaajia ja muita tuttuja. Käsittämätön tunnelma, kun valtava sali on täynnä kirjoja, kirjailijoita, kirjanystäviä ja hälinää. Kuuden tunnin visiitti jäi väkisinkin pintaraapaisuksi, mutta mikä raapaisu se olikaan...



Kuulin kiintoisan keskustelun kirjablogeista ja lukupiireistä. Ostin viimein Katja Jalkasen ja Hanna Pudaksen kirjablogikirjan, tietysti nimmaroituna. Muuta en ehtinytkään uusien kirjojen osastolta ostaa. Hienolta siellä kyllä näytti, katsokaa vaikka Hannan blogista.

Divaripuolella hakuammunta tuotti napakymppejä. Heti alkuun löysin vitosella Arto Lapin esikoisen, jota olen metsästänyt koko vuoden. Ja toisaalla myytiin runokirjoja eurolla! Valikoin viisitoista.



Runohyllyn hinta-laatusuhde oli aikamoinen – olisin voinut ostaa paljon enemmänkin, mutta jätin armollisesti herkkuja muillekin. Rakastan tällaisia ohuita runokirjoja, viisautta tiiviissä muodossa. Katsokaa nyt ylimmästä kuvasta, miten pieneen tilaan kuusitoista kirjaa mahtuu. Tuntemattoman kriitikon kommenti Risto Kormilaisen kirjasta meni pahasti metsään (luin teoksen jo illalla, hyvä oli):



Iltapäivän hiihtelin Haahtelan perässä. Ensin lempikirjailijani kertoi omista lempikirjoistaan Martti Anhavalle. Anhava on Haahtelan kustannustoimittaja (jos kuulin oikein) ja muutenkin fiksun oloinen mies. Hänen äitinsä Helena Anhava olisi näemmä ollut messuilla mukana runoretrospektiivissä, jota kuuntelin vain vaimeasti sivukorvalla divarihyllyjen välistä. Kenties Helena Anhava luki runojaan juuri silloin, kun ostin nuo kaksi hänen 70-luvun kokoelmaansa. Ne näyttävät niin kivoilta, että olisi kyllä pitänyt päästä kuulemaan tekijän lausuntaa (semminkin kun hän on jo 88-vuotias, eli kovin monta tilaisuutta tuskin enää tulee). No, kai messupäivään pitää yksi hutikin mahtua.

Mutta siis ne Haahtelan lempparit. Nuori Joel innostui lukemisesta kuvataiteen kautta, aloitti 16-vuotiaana taiteilijaelämäkerroista (mm. Irving Stonen Vincent van Gogh -kirja). Hiukan myöhemmin kuvaan astui Juhani Aho, jonka teoksista erityisen vaikutuksen tekivät Yksin (kuten Haahtelan uusin romaanikin osoittaa) ja Papin tytär.

Orhan Pamukin Istanbul vei Haahtelan Turkkiin, ja Antonio Muñoz Molinan Talvi Lissabonissa opasti Joelin maahan, jonne hän sukelsi kirjoittaessaan yhtä upeimmista kirjoistaan. (Siis romaania Tule risteykseen seitsemältä, jota lukiessa ei kyllä uskoisi, ettei Haahtela ollut itse vielä käynyt Portugalissa. Tai enhän minäkään siellä ole käynyt, mutta kuvaus kuulostaa niin vakuuttavalta.)

Autiolle saarelle Haahtela valitsisi Thomas Mannin Taikavuoren, jossa riittäisi pureskeltavaa. Mies on kuulemma lukenut kirjan kahdesti, ensin parikymppisenä ja uudestaan viitisen vuotta sitten, ja huomannut siinä tiettyjä yhtymäkohtia omaan lapsuuteensa (Joel asui 15-vuotiaaksi asti Tiuruniemessä tuberkuloosiparantolan kupeessa). Taikavuoren ja Pamukin kirjat tiesinkin jo Haahtelan suosikeiksi, mutta muut olivat minulle uutta tietoa (enkä ole lukenut noista kirjoista muita kuin Ahon Yksin). Odotin mainintaa James Salterista ja Raija Siekkisestä, mutta ehkä aika loppui kesken. Lopuksi Haahtela kertoi pikaisesti nykyisistä suosikeistaan ja mainitsi palanneensa elämäkertojen pariin, tällä kertaa muusikoiden (Wagner, Callas, Rubinstein ja muut "poikkeusihmiset").



Seuraavaksi siirryttiin samalla kokoonpanolla salin toiseen nurkkaan isommalle lavalle, jonka lähiympäristön oli tukkinut Jorma Ollila. Raha puhui, aikarajat venyivät ja paukkuivat, mutta lopulta Ollila poistui yleisöineen ja jätti lavan Haahtelalle, joka kyllä hänkin veti mukavasti kuulijoita. Uusinta romaania Tähtikirkas, lumivalkea käsitelleestä puolituntisesta en valitettavasti tehnyt muistiinpanoja. Pääsin eturiviin ja keskityin kuuntelemaan, viisaat sanat särkyneestä mielestä eheyttivät omaani.

Haastattelun jälkeen sain Tähtikirkkaaseen sykähdyttävän signeerauksen, kirjailija muisti faninsa vuosien takaa. Kotiinlähdön lähestyessä ehdin vielä kuunnella suurimman osan päivän kolmannesta Haahtela-haastattelusta, joten makeaa tuli totisesti mahan täydeltä.

Sara otti hyviä kuvia Haahtelasta ja muista messukohteista, samoin Katja. Ja Kirsin blogissa on pitkä lista linkkejä, joiden takaa löytyy lisää messujuttuja. Niiden parissa kelpaa jatkaa fiilistelyä.

Omien kokemusteni ja löytöjeni lisäksi iloitsen siskoni Anni Kytömäen alkavasta kirjailijanurasta. Hänet kutsuttiin eilen yllättäen lounastamaan Gummeruksen kirjailijaporukan kanssa, ja ensi vuonna Anni lienee sitten itse lavalla puhumassa. Pitää palata paikalle jo sen takia, ja muutenkin luulen, etten jatkossa malta jättää yksiäkään messuja väliin, kun nyt olen niiden makuun päässyt. Kiitos kaikille asianosaisille!

¡Lisää kirjoja!

Mitä kirjahullu tekee saatuaan kaikki kirjansa luetteloitua?
Jep, arvasitte oikein.

Lauantai alkoi mukavasti parturissa, ja kaupoille päästyä mieli sen kuin parani.

Näsilinnankadun Fida (joka muuttaa pian Kuninkaankadun kävelyosuudelle) on jo pitkään tarjonnut Tampereen halvimpia kirjalöytöjä, eikä se tänäänkään pettänyt. Kolme kirjaa yhdellä eurolla, yksi kolmella:



Charles Dickens: Oliver Twist
Dickens on ollut mielessäni jo pitkään Hornbyn hehkutettua häntä kolumnikirjoissaan, ja J lisäsi vettä myllyyn runomuotoisella suosituksellaan (tuolla kommenteissa). Oliver Twististä on hyvä aloittaa, kun tarinakin on hämärästi tuttu, taisin lukea sen lapsena sarjakuvamuodossa. Kirjasta luin kaupassa ensimmäisen sivun, joka lupaili heti hyvää. Nätti Otavan painos vuodelta 1965 maksoi 3 €.

Elina Hirvonen: Kauimpana kuolemasta
Tämä jäi kesken pari vuotta sitten, kun mielentila oli väärä, mutta ajattelin jo silloin, että kokeilen vielä joskus uudestaan. Nyt oli pakko ostaa kirja hyllyyn odottamaan, kun eurolla tarjottiin. (Hirvosen ensimmäisen kirjan löysin samaan hintaan Toijalan Infon poistolaarista.)

Adam Langer: California Avenue
Tämä päätyi TBR100-listalleni Karoliinan kehujen myötä, ja nyt lukeminen on askelta lähempänä. Paksu kirja, halpa hinta (1 €).

Petteri Paksuniemi: Jouten
Outo nimi + kiinnostava kansi + hyvä kustantamo (Avain) + tarkkanäköiset novellit kukkakauppiaista ja divarien pitäjistä ym. + Carverilta napattu otsikko ja alkulainaus + euron hintalappu = välitön ostopäätös. Luin jo ensimmäisen novellin, erittäin nasevaa tekstiä.

Sitten Lukulaariin, Tampereen ylivoimaiseen ykkösdivariin. Muutamalla viime käynnillä olen etsiskellyt yhtä kirjaa, ja kuinka ollakaan, siellähän se nyt odotti pinon päällimmäisenä.



Ann-Marie MacDonald: Linnuntietä
Pari viikkoa sitten löysin MacDonaldin esikoisromaanin kirjastopoistoversion kirppikseltä kymmenellä sentillä. Silloin totesin, että toisesta kirjasta voisin maksaa hieman enemmänkin, mutta nyt ei tarvinnut maksaa mitään, kun divarissa oli vielä jäljellä vaihtokassaa (josta vähennettiin tämän myötä 8,50 €). Tiedän pari ihmistä, jotka etsivät samaa kirjaa, joten lupaan poimia talteen, jos näen näitä lisää jossain. :)

Divarista kirjastoon, siellä tuttuun tapaan ensimmäiseksi "tuo tullessas, vie mennessäs" -kärrylle.



Bo Holmberg: Soitellaan, faija
"Romaanitekstiä ja sarjakuvaa luovasti yhdistävä kertomus kaipuusta ja ihmisten yrityksestä tulla toisiaan lähelle voitti vuoden 2005 August-palkinnon Ruotsissa." Tämän näin joskus jossain halvalla, mutta en ostanut. Nollalla eurolla ottopäätös oli helppo.

Lisäksi nappasin kaksi Guinnessin ennätyskirjaa lapsille. Vähän hävetti rohmaista molemmat, mutta kun en osannut valitakaan. Eiköhän sinne kärryyn tule kuitenkin vietyä jotain itsekin taas joskus. (Tulppaanit myytiin erikseen.)

Kotimatkalla hain Akateemisesta sen ainoan kirjan, jonka tiesin jo etukäteen ostavani:



Karl Ove Knausgård: Taisteluni 2
Luin sarjan ykkösosan loppuun toissa iltana (juttu luvassa toivottavasti pian). Kakkonen oli pakko ostaa nyt heti, vaikka hintaa oli melkein kolmekymppiä. Montakohan päivää raaskin säästellä, ennen kuin aloitan kirjan? Veikkauksia otetaan vastaan...

Loppukevennykseksi uuden Naurava appelsiini -lehden ensimmäinen numero:



Tämä oli ilmainen, mutta jatkossa tilaus maksaa 5 senttiä. Ei mikään paha hinta, kun lisäksi on luvassa tilaajalahjaksi "tarra, pusu ja namu"!

Kirjaholistin talvi

Luvassa on katsaus alkuvuoden kirjaostoksiin. Metsästysvietti tuntuu pysyvän vakiona vuodenajasta riippumatta (vrt. Kirjahamsterin kesä).

Loppiaisen aikaan iski pakottava tarve saada Bo Carpelanin viimeinen kirja.



Tämä kaunokainen onkin toistaiseksi vuoden ainoa täysihintainen kovakantinen ostokseni Akateemisesta.

Vastapainoksi olen haalinut aika monta edullisempaa kirjaa. Esimerkiksi nämä kaikki maksoivat kirpputorilla 1 €/kpl (paitsi Wilde oli 0,50 €):



Martin Amisilta en vieläkään ole lukenut yhtään kirjaa kokonaan. Mutta eiköhän tästä Yöjunasta saa divarissa omansa pois, jos se osoittautuukin hudiksi.

Hämeenlinnan Fidalta löytynyt Roddy Doylen Rory & Ita oli iloinen yllätys. En edes tiennyt/muistanut Doylen kirjoittaneen tällaista kirjaa vanhempiensa elämästä.

John Irving -kokoelmaani kuuluu paperinkeräyslaatikosta pelastamani kansipaperiton kokoomateos kolmesta romaanista (Garpin maailma, Kaikki isäni hotellit ja Välisarjan avioliitto). Mutta kun näkee eurolla kansipaperillisen ensipainoksen Välisarjan avioliitosta, eihän sitä nyt voi jättää poimimatta talteen. Viime syksynä kävi sama juttu Kaikki isäni hotellit -kirjan kanssa, paitsi silloin hintaa oli vielä puolet vähemmän. Nyt siis tarvitsee löytää enää samanlainen Garpin maailma, niin kokoomateos joutaa divariin. :)

Pirkko ja Antti Leinon kirja on toisin päin luettuna Kieleen mieltä – hyvää suomea ja toisin päin Mieleen kieltä – synonyymisanasto. Hauskasti nimetty ja toivoakseni hyödyllinen opus; en usko tietojen juurikaan vanhentuneen parissakymmenessä vuodessa.

Lionel Shriverin läpimurtoteoksesta Poikani Kevin saattaa nyt sitten tulla ensimmäinen Shriverini (uusimman kirjan jouduin jo palauttamaan kirjastoon, kun joku oli mennyt varaamaan sen). Yksi euro on jo aika naurettava hinta uuden veroisesta kovakantisesta Kevinistä.

Oscar Wildeltä ostin viime vuonna Collected Works -tiiliskiven, mutta ehkä tämä The Picture of Dorian Gray olisi kuitenkin helpompi niellä ohuempana versiona. Tämä on sellainen kirja, joka on ollut tarkoitus lukea suunnilleen niin kauan kuin muistan. Ehkä nyt sitten vihdoin?

Yksi viime vuonna luettu klassikko tuli nyt ostettua suomeksi:



Fida tarjosi nätin ensipainoksen F. Scott Fitzgeraldin Kultahatusta (1959) kahdella eurolla. Syksyllä saamani äidin vanha Gatsby katselee jälkeläistään ylpeänä.



Iris Murdochin kirjat eivät ostamalla lopu. Something Special oli Irlannin-tuliainen, Bruno's Dream yllättävä Google-osuma Oulusta ja The Green Knight Adlibriksen valikoimista (ensimmäinen uutena ostamani Murdoch muuten).

Tuoreemmatkin hurahdukset johtivat ostotoimenpiteisiin:



Kirjastosta viattomasti lainattu The Hours aiheutti ketjureaktion, jonka seurauksena Michael Cunninghamin koko tuotanto kasautui hyllyyni puolessatoista kuukaudessa. Alkukieliset hommasin Adlibrikseltä ja Akateemisen alesta, suomennokset kirppikseltä ja divareista. Juuri nyt on luvussa By Nightfall, joka ei joudu yhtään häpeämään Hoursin rinnalla. Eivät kai nuo kaikki voi olla yhtä hyviä?



Haruki Murakami faniutti minut Kafka-kirjallaan. Kirjaston Norwegian Wood jäi kesken force majeure -syistä, mutta nyt Adlibrikseltä hankittu ikioma kappale odottaa uutta yritystä. What I Talk About When I Talk About Running löytyi eilen käytettynä Helsingistä, maanmainiosta Arkadia International Bookshopista. Ehkä se saa minutkin taas innostumaan juoksemisesta (olen turhan ailahtelevainen lenkkeilijä).



Johan Bargumin Syyspurjehdus (joka sekin oli pakko tilata Adlibrikseltä liian suuren hintaeron takia) osoittautui juuri niin hienoksi kuin "kaikki" ovat sanoneet. Aloitin kirjan junassa matkalla Hämeenlinnaan, ja perille päästyäni astuin antikvariaattiin, katsoin B:n kohdalle ja näin Bargumin ensimmäisen suomennetun kirjan Kolme, kaksi, yksi. Kuusi euroa tuntui kuitenkin liian kovalta hinnalta ilman kansipapereita, joten punnittuani kirjaa aikani työnsin sen takaisin hyllyyn. Ja onneksi niin: viereisessä Taide & Kirja -liikkeessä oli sama kirja kansipaperien kera 3,50 €. (Jos olisin ehtinyt ostaa sen kalliimman ja paperittoman, olisin varmaan harmitellut sitä koko päivän.) Noiden kahden kirjan väliin mahtuu uskomattomat 43 vuotta.

Ja koska kohtuus on yliarvostettua, marssin heti seuraavana päivänä kantadivariini hakemaan lisää Bargumia:



Näitä kirjoja olin jo ehtinyt katsella useaan otteeseen, nyt aika oli kypsä (eiväthän ne käytännössä edes maksaneet mitään, sain vaihdossa...). Nyt Bargum-kokoelmastani puuttuu enää kolme kirjaa: Suomalainen ruletti (1972), Syyskesä (1993) ja Jäähyväisiä (2003). Niin ja Kristiina Louhen kuvittama lastenkirja Ensilumi (2007). Huomaatteko: todellinen keräilijä kääntää aina heti katseensa löydöistä niihin teoksiin, jotka vielä puuttuvat. ;) Kahta ensimmäistä Bargumia ei ole suomennettu, enkä ainakaan vielä ole ihan niin kova fani, että kuvittelisin tankkaavani niitä ruotsiksi. Mutta kolmen luetun kirjan perusteella olen kyllä todella vakuuttunut Bargumista!

Ja mitäs vielä?



Kazuo Ishiguron Ole luonani aina tarttui mukaan Pelastusarmeijan kirppikseltä, Milan Kunderan Identiteetti Bonuskirppikseltä. Molemmat maksoivat kaksi euroa. Ishigurosta tykkään varmasti, Kunderasta en ihan tiedä (mutta hyvää divarimateriaalia se ainakin on, jos ei muuta).

Astrid Lindgrenin Mio, poikani Mio ja Veljeni, Leijonamieli kiinnostavat kovasti, vaikken ole ihan varma, olenko koskaan lukenut (tai onko minulle luettu) niitä. Nyt ensin mainittu löytyi hämeenlinnalaiselta kirppikseltä kahdella eurolla.

Satu Grönroosin Lumen syli tuli napattua divarin uutuushyllystä useiden ylistävien blogijuttujen myötä. Norjalaisen Per Pettersonin tuotannosta kiinnostuin ihan hiljattain uusimman kirjan nimen ansiosta (oikeasti, kirja nimeltä Kirottu ajan katoava virta ei voi olla muuta kuin loistava). Sitä odotellessa ostin Kirjatorilta Hevosvarkaat, joka sekin on luotettavien lähteiden mukaan pelkkää parhautta.

Sitten oli vielä läjä sekalaisia enkkupokkareita:



Ian McEwanin varhainen novellikokoelma In Between the Sheets irtosi kirppikseltä eurolla. Vasta kotiin päästyäni huomasin, että kirjastakin oli irronut jotain: ilmeisesti yksi sivu lopusta. Petkuhuiputusta! No, ehkä puuttuvan sivun saa vaikka kopioitua jostain.

Siri Hustvedtin The Enchantment of Lily Dahlin ja Colm Tóibínin The Blackwater Lightshipin olen jo lukenut (Hustvedtin suomeksi), mutta kun halvalla sai... Lorrie Moore oli minulle täysin tuntematon, ennen kuin huomioni kiinnittyi Akateemisen alen loppurysäyksessä A Gate at the Stairs -kirjaan ja erityisesti sen kannessa mainittuihin suosittelijoihin (Roddy Doyle ja Jonathan Lethem). Joskus on niin jänskää ostaa joku kirja ihan vain siksi, että joku hyvä kirjailija on tykännyt siitä. Loppurysäyksestä löytyi pölyn laskeuduttua myös tosi kivan näköinen Richard Yatesin The Easter Parade.

Ja sitten oli pari jo suomeksikin ilmestynyttä blogihehkutusmagneettia, Emma Donoghuen Room ja Jonathan Franzenin Freedom. Donoghuen ostin eilen käytettynä Arkadia-kaupasta, Franzenin tiiliskivi oli vuoden ensimmäinen kirjaostos Akateemisesta. Siihen olisikin hyvä lopettaa, mutta eihän Pottereita sovi unohtaa:



Näitäkin on löytynyt kivaan tahtiin kirppiksiltä ja divareista, puuttuu enää Salaisuuksien kammio ja Goblet of Fire!

Siinä taisivat olla (melkein!) kaikki alkuvuoden hankinnat. Olisihan näitä voinut tiputella huomaamattomasti kerran–pari kuukaudessa, mutta jotenkin tykkään tällaisista pläjäyksistä. Olettekos te ostaneet ja/tai lukeneet joitain näistä kirjoista tai haluaisitteko?

P.S. Pohdin hiljattain kirjojen nimikointia ja tulin siihen tulokseen, että se tuntuu hyvältä. Olisi tarkoitus kirjoittaa kaikkiin kirjoihini nimi ja hankintapäivä (jos tiedossa) – lyijykynällä, mutta kuitenkin. Suosittelen kokeilemaan samaa!

Tämä artikkeli sisältää tuotesijoittelua

Olen ennenkin todennut, että divarit ja kirpputorit ovat enemmän oma juttuni kuin kirja-alet. Mutta eihän sitä kuitenkaan voinut olla tekemättä pikaista alekierrosta eilen.

Suomalaisessa huomioni kiinnittyi vinoon pinoon kovakantisia Katoamispisteitä (5 €, vink vink), mutta mukaan tarttui ainoastaan Anna Gavaldan Karkumatka (8 €). Kirja on saanut blogeissa yllättävänkin ristiriitaisia arvioita. Itse pidin siitä kovasti ekalla lukukerralla kesäkuussa 2010, tulin lukeneeksi sen kirjastossa yhdellä istumalla/seisomalla. Kirja on lyhyt, kepeä ja kesäinen, mukavaa saada nyt kokea se uudestaan.

Akateemisen tarjoukset tuntuivat taas jotenkin vaisuilta, ehkä olen turhan pihi. Parasta antia tarjosi puolihintaisten englanninkielisten pokkarien laari, josta poimin Virginia Woolfin Mrs Dallowayn (5,45 €). Tämä löytö osui parhaaseen mahdolliseen saumaan – olin juuri edellisenä iltana aloittanut erään Mrs Dallowayn ympärillä pyörivän kirjan (ette varmaan ikinä arvaa minkä), joka hurmasi oitis. Joten kyllähän tämä pitää varmaan lukea heti, kun saan sen toisen nautittua loppuun. Tästä tuleekin sitten ensimmäinen koskaan lukemani Woolf-romaani. (Olen minäkin varsinainen englanninopiskelija! Yliopistolla kyllä aikanaan luettiin A Room of One's Own tai jotain pätkiä siitä, mutta siinäpä se.)

Siis yksi kirja Akateemisesta ja yksi Suomalaisesta, ihan sama tulos kuin viime vuoden alessa. Silloin tilannetta paikkasi Kirjatorin loppuunmyynti, tällä kertaa piti lähteä jatkoille Adlibrikseen. Siellä oli paljon ihan hyviä tarjouksia, mutta lopulta valitsin aleosastolta vain yhden, viime kesänä lukemani Alan Bennettin kirjan Epätavallinen lukija (1,90 €). Lisäksi ostoskoriin päätyi kaksi normaalihintaista enkkupokkaria, vaimon käsityökirjojen lisäksi siis.

Levykauppaankin tulee asiaa lähiaikoina, kiltti joulupukki toi lahjakortin Äxään. Oikeastaan tekisi mieli ostaa uusi Black Twig -levy nyt heti, mutta koko lahjakortti on kai käytettävä kerralla, joten ajattelin odottaa parin muun levyn ilmestymistä. (Onneksi joku ystävällinen piraatti oli jo laittanut Black Twigin nettiin... Hienolta kuulostaa kyllä!)

Huomenna on tiedossa ikävämpää shoppailua, pitäisi asioida kodinkonekaupassa. Inhoan kaikenlaisten laitteiden ostamista, olenhan tyypillinen mies. Siitäkin huolimatta hyvät viikonloput kaikille lukijoille ja kuulijoille, lukioille ja coolioille!

Kirjahamsterin kesä

Eilen Akateemisessa päätin kerrankin ostaa haluamani kirjat heti sen sijaan, että tilaisin ne jostain vähän halvemmalla tai yrittäisin metsästää käytettynä.



Erlend Loe on pitkäaikainen suosikkini, jonka uutuuskirja pääsi yllättämään. Kuulin vasta maanantaina Karoliinalta, että sellainen on tulossa. Kansihan ei ole kovin kaunis, mutta uskon tykästyväni sisältöön. Kirja pomppasi lukujärjestyksessäni heti seuraavaksi (tällä hetkellä menossa Kauko Röyhkän ihan mainion oloinen Kreikkalainen salaatti, jonka löysin yllätyksekseni kirjastosta aivan tuoreeltaan).

Colm Tóibín tuli tutuksi viime kuussa ensimmäisen suomennetun teoksensa Brooklynin myötä. Tykkäsin siitä niin paljon, että lainasin saman tien vähän vanhemman kirjan The Blackwater Lightship, joka oli myös erittäin hyvä. Taas löytyi yksi kirjailija, jolta haluan lukea kaiken.

Edullisempiakin kirjoja tuli hankittua kesän aikana vähintäänkin riittävästi... Heinäkuisen Helsingin-reissun huokein löytöpaikka oli Senaatintorin Antikvariaatti (Sofiankatu 8), jonka hinnoittelu suorastaan hämmensi. Esimerkiksi nämä kaikki kirjat maksoivat 1 €/kpl:



Suomenruotsalainen Johan Bargum on niin ikään tuore tuttavuus minulle. Maria herätti kiinnostukseni Syyskesä-romaaniin, joka vakuutti siinä määrin, ettei noita euron ostoksia tarvinnut kauan miettiä. Alarivilläkin on aika hyvää kamaa hintaansa nähden. Divarin hyllyyn jäi taannoisella käynnilläni vaikka mitä herkkuja, esim. Juha Itkosen hyväkuntoinen kovakantinen esikoisromaani, joka olisi maksanut "peräti" kaksi euroa. Suosittelen siis piipahtamaan Sofiankadulla, kun seuraavan kerran liikutte siellä päin, mutta kannattaa ottaa iso kassi mukaan!

Ja löytyi sieltä Helsingistä vähän muutakin:



Murdoch-hyllyni sai hyvää täydennystä, mutta vielä puuttuu useita kirjoja. :)

Toisen kirjaostosmatkan kohteena oli Sastamala.



Vanhan kirjallisuuden päivät olivat minulle uusi kokemus. Olin kuullut varoittelua väkimäärästä ja hintatasosta. Väkeä ei ollut mitenkään liikaa, mutta hinnat olivat tosiaan aika yläkanttiin. Mukaani tarttui lopulta vain kaksi kirjaa: Leikkiä ja ajanvietettä sekä Silvia. Edullisemmaksi paikaksi osoittautui Tyrvään kirjakaupan kuuluisa Kirjakellari, josta ylärivin kirjat (n. 5 €/kpl) ovat kotoisin. Mustat koirat oli ilmeisesti ollut siellä aika pitkään, koska kannessa komeili vielä markkahintalappukin (hyllyyn jäi muuten vielä toinen kappale samaa kirjaa).

Alarivin reunimmaiset kirjat eivät ole Sastamalasta vaan "ku sai halvalla" -hankintoja ihan lähikirppikseltä. Muleum ja Naisen talloma eivät kumpikaan ole ihan Loen parhaimmistoa, mutta sainpahan nyt kokoelman täyteen.

Keräilijäminäni ilahtui suuresti myös tästä:



Piiloutujan maa ehti melko pitkään olla ainoa hyllystäni puuttuva Petri Tammisen kirja, vaan eipä ole enää, kun sain sen huuto.netistä 1,50 eurolla. Huomasin vasta nyt, että kirjan kansi ja pitkään käyttämäni kirjanmerkki ovat kuin kaksi marjaa.

Ylempänä mainittu Bargum ei ole ainoa suomenruotsalainen, jonka tuotantoa olen hamstrannut tänä kesänä. Seuraavat kirjat päätyivät hyllyyni sen jälkeen, kun satuin näkemään FST:ltä Christer Kihlman -dokumentin.



Olin merkinnyt Kihlmanin nimen muistiin jo viime talvena käytyäni mielenkiintoisen keskustelun erään divarinpitäjän kanssa, mutta vasta kesäkuun alussa näkemäni dokumentti sai minut kiinnostumaan toden teolla. 81-vuotias Kihlman vaikuttaa kiehtovalta ja ristiriitaiselta hahmolta. Vasemmalla on hänen ensimmäinen romaaninsa (1961), keskimmäinen (1976) lienee se mestariteos ja oikeanpuoleinen (1987) on suunnilleen viimeinen, jonka hän on saanut aikaiseksi. Nämäkin löytyivät lähikirppikseltä, yhteensä 2,25 €. Taidan aloittaa ensimmäisestä.

Niin joo, tuli Akateemisesta ostettua yksi kirja aiemminkin kesällä, kun piti hyödyntää 20 %:n pokkariale. Kuvassa vasemmalla:



David Nichollsin One Day (ja sen tuore suomennos Sinä päivänä) on kerännyt runsaasti suitsutusta, eikä suotta. Hienoa ja yllättävänkin koskettavaa kesälukemista. Aiempi romaani The Understudy ilmestyy kai suomeksi ensi vuonna, mutta en jäänyt odottelemaan sitä vaan tilasin originaalin netistä.

Eikä siinä vielä kaikki! Kirppiksiltä on kesän aikana löytynyt myös seuraavaa:



Vähän sivistysaukkojen paikkailua, pari kehuttua uutta tuttavuutta ja jokunen kestosuosikki. Varsinkin Astrid Lindgrenin mestarietsivätarinoihin palan halusta päästä käsiksi, ne tekivät suuren vaikutuksen joskus 80-luvun puolivälissä.

Tulipa taas ylipitkä juttu, mutta nyt kävi näin. Tässä oli tosiaan kolmen kuukauden ostokset, mutta silti, olihan niitä aika paljon. Haaveilen koko seinän kokoisesta kirjahyllystä... Loppukevennykseksi vielä Eetu-kissa sekä kolme kirjaston kierrätyshyllystä ihan ilmaiseksi löytynyttä opusta:



Nyt voisi vaikka mennä lukemaan.

Addiktin päiväannos

Kirjanhimoni on edennyt siihen pisteeseen, että löysin itseni Akateemisesta Kirjakaupasta torstaiaamuna tasan seitsemältä. Satuin heräämään omia aikojani jo neljän jälkeen ja ajattelin, että katsastanpa kerrankin kirja-alen heti ensimmäisten joukossa. Odotin näkeväni ison lauman intomielisiä kirjallisuuden ystäviä, mutta mikä pettymys: kaupassa oli lisäkseni vain kaksi asiakasta. No, olipahan tilaa katsella rauhassa.

Katseluksi se sitten melkein jäikin. Kirppis- ja divarihintoihin tottunut ei kovin kivuttomasti tee heräteostoksia kirjakaupasta alehinnoillakaan. Ostin kuitenkin yhden puolihintaisen pokkarin, kun en halunnut poistua tyhjin käsin:
Tom Perrotta: The Abstinence Teacher (5,45 €)
En ole lukenut Perrottaa aiemmin - suositukseksi riittivät tällä kertaa Nick Hornbyn kehut takakannessa. Olisin ostanut myös Jouni Paakkisen mainion Simpsonit-kirjan, mutta se oli ilmeisesti ennakkomyyty loppuun netissä (petkuhuiputusta!).

Päivän velvollisuuksien jälkeen jatkoin kierrosta Suomalaisessa, jonka aletarjonta ei myöskään päätä huimannut. Lähtöä tehdessäni huomasin onneksi ovensuussa poistohyllyn, josta tein mainion löydön:
Bernhard Schlink: Neuvoton sukupolvi (1,95 €)
Schlink on jo onnistunut vakuuttamaan minut kahdella romaanillaan, joten tältä novellikokoelmaltakin on lupa odottaa paljon.

Kahdella kirjalla ei hirveän pitkälle pötkitä, mutta onneksi päätin poiketa vielä Kirjatorin Outletissa (Hämeenkatu 1). Myymälän loppuunmyynti sen kuin kiihtyy, alennusprosentti oli nostettu seitsemäänkymmeneen.



Reilulla kympillä irtosi kelpo kasa kauniita kovakantisia kirjoja:
Martin Amis: Keltainen koira (2,55 €)
Johan Harstad: Ambulanssi (1,80 €)
Johan Harstad: Buzz Aldrin - taviksena olemisen taito (3,45 €)
Juuli Niemi: Tule hyvä (1,50 €)
Martin Page: Maailmanloppuihin tottuu (1,35 €)
Niemen kirjan olen joskus lukenut, ja muidenkin uskon olevan helposti hintansa väärtejä. Ensimmäiseksi lukuvuoroon pääsi Buzz Aldrin.

Suosittelen Kirjatori-visiittiä muillekin tamperelaisille, ennen kuin on liian myöhäistä. Siellä oli vielä paljon hyviä kirjoja, kuten Joel Haahtelan Lumipäiväkirja (3 €) ja Heidi Könkään Jokin sinusta (2,65 €).

Kohta lähden kaupungille katselemaan, josko jostain löytyisi vielä vähän lisää luettavaa...

14

Tällä viikolla tulin epähuomiossa ostaneeksi neljätoista cd-levyä.



Kahdeksan alimmaista rohmusin kirppikseltä yhteensä 4,25 eurolla, loput kuusi Tampereen uudesta levykaupasta. Asioita joita en olisi koskaan kuvitellut näkeväni tamperelaisessa levykaupassa: oma hyllypaikka Sad Lovers & Giants -yhtyeelle. Äx oli muutenkin erittäin positiivinen kokemus. Siitä on kauan, kun olen viimeksi joutunut levykaupassa miettimään, tohdinko ostaa näin paljon kerralla.

Ostoksilla jälleen

Tampereen Keskustorilla oli tänään väkee kun pipoo. Aamulehden järjestämää peräkonttikirppistä mainostetaan Suomen suurimmaksi käytetyn tavaran myyntitapahtumaksi, eikä väite välttämättä ole liioiteltu.


(Kuva: Tomi Vuokola / Aamulehti)

Tapahtuma pidetään vain kaksi kertaa vuodessa, koska useammin järjestettynä se ei kuulemma tuntuisi miltään. Itse en panisi pahakseni, jos kirppis olisi kerran kuukaudessa ja väkimäärä hitusen hillitympi. Tuhansien ihmisten massa puuroutui taas paikoin pahasti, mutta kuten aina, kärsivällinen kiertäminen tuotti tulosta.



Tänä vuonna ilmestynyt Carol Shieldsin kirja maksoi kaksi euroa, vanhat virvoitusjuomapullot euron kappale. Mainioita lisäyksiä kokoelmiin.

Illemmalla pyöräilin vielä automarketiin lamppuostoksille. Sattumalta vilkaisin myös dvd-osastolle, jossa odotti iloinen yllätys.



Vaimon kanssa ehdittiin vuosikausia ihmetellä, eikö Villi Pohjola -sarjaa muka koskaan julkaista kotimaisena dvd-versiona. Mutta nyt se on vihdoin täällä, ensimmäinen kausi koostettuna kolmelle levylle. Olettaisin, että jatkoakin seuraa (mistä saa tietoa tulevista dvd-julkaisuista?). Onhan tätä nuoruusvuosien suosikkisarjaa esitetty uusintana moneen otteeseen, mutta harvoin sitä on ehtinyt nähdä. Nyt saa katsoa ihan silloin kun haluaa, ah.

Ostospäivä

Kävin tänään Tampere-talossa toista kertaa elämäni aikana. Ensimmäisestä käynnistäni ehti kulua lähes 20 vuotta. Olin silloin luokkakavereineni Megavisan studioyleisönä keräämässä rahaa leirikoulua varten; 15 hengen ryhmälle maksettiin muistaakseni peräti 500 markkaa usean tunnin istunnosta, joka osoittautui melko puuduttavaksi.

Tänään astuin tuon massiivisen rakennuksen ovesta täysin erilaisissa merkeissä: siellä järjestettiin Kadonneiden levyjen kirppis osana jotain Beatles-tapahtumaa. Ihan hauskat ja sopivan pienet levymessut. Näin tuttujakin. Tapahtuman henkeen sopimattomasti ostin vain kaksi uutta cd-levyä: The Horrorsin Strange House ja Supergrassin Diamond Hoo Ha (9,50 €/kpl). Mainioita levyjä molemmat. (Laittaisin tähän Spotify-linkit, mutta Nortonin virustorjuntaohjelma on ystävällisesti katkaissut Spotify-yhteyden kotikoneeltamme! Ongelma on ilmeisen laaja - löysin nörttipalstoilta keskusteluja aiheesta, ja jotkut olivat keksineet jo ratkaisunkin, mutta eihän niitä ohjeita oikein tajunnut. Äääh.)



Tampere-talosta matka jatkui suosikkikirpputorilleni Bonuskirppikselle. Sieltä tarttui mukaan Sylvia Plathin lastenkirja Salaperäinen puku (1 €). Pari vuotta sitten lukemani loistavan The Bell Jarin ja yleisten mielikuvieni perusteella en olisi millään arvannut, että Plath on kirjoittanut lapsillekin, mutta tuo kirja näytti joka tapauksessa kiintoisalta.

Olin jo lähdössä kotiin, mutta piipahdinkin Fida Lähetystorille, jonka kirjahyllystä silmiini osui oitis Sari Vuoriston novellikokoelma Flamingopaikka (1,50 €). Olen lukenut Vuoristolta vasta yhden romaanin (Loppu hyvin), mutta se oli sen verran mielenkiintoinen, että olen sen jälkeen ostellut lisää, kun on halvalla löytynyt.

Vuoristosta sain assosiaation Raija Siekkiseen ja käppäilin vielä Suomalaiseen Kirjakauppaan tarkistamaan, onko siellä Siekkisen Novellit-kirjaa, josta olin saanut vinkin. Olihan siellä. Kokoomateos (8 €) sisältää Siekkisen koko novellituotannon, joten pureskeltavaa riittää pitkäksi aikaa - Siekkisen tekstien takana tuntuu olevan enemmän kuin ensisilmäyksellä näyttää. Juuri nyt on lukuvuorossa Häiriö maisemassa, yksi Siekkisen kolmesta romaanista. Alussa arastelin hieman, mutta kyllä kirja sitten tempaisi mukaansa tehokkaasti.

Kotimatkalla ostin vielä kissanruokaa ja lakritsia, mutta ne eivät päässeet kuvaan. (Olisivat tosin voineet piristää, noista kirja- ja levykuvista tulee näköjään helposti aika tylsiä.) Siihen päättyi päivän kaupallinen osuus, pulkkamäki kutsuu!