Nicole Krauss: Great House (2010)
Kirja täytti kuin täyttikin ensivaikutelman asettamat odotukset. Ihmisten ja huonekalujen tarinat nivoutuivat yhteen niin kiehtovasti, että aloin melkein himoita itselleni samanlaisia mööpeleitä (ainakaan ei tee mieli käydä Ikeassa hetkeen). Perusasetelmassa oli lopulta paljon samaa kuin Rakkauden historiassa: yllättäviä punaisia lankoja ja mieleenpainuvia ihmiskohtaloita historian pyörteissä. Krauss kyllä osaa tämän homman, pitäisi saada jostain luettavaksi myös esikoisteos Man Walks Into a Room.
J. K. Rowling: Harry Potter ja Azkabanin vanki
(Harry Potter and the Prisoner of Azkaban, 1999, suom. Jaana Kapari 2000)
Kaksi ekaa Potteriakin olivat hyviä, mutta kolmas vei sydämeni lopullisesti. Varsinkin loppuratkaisu ajankääntäjineen oli huikea. Sellaisesta apuvälineestä olisi ollut hyötyä lukijallekin: kirja sai valvomaan turhan myöhään yhtenä keskiviikkoiltana, koska eihän sitä vain voinut jättää kesken, eikä uni tullut heti lukemisen jälkeenkään, kun olo oli sen verran euforinen.
J. K. Rowling: Harry Potter ja liekehtivä pikari
(Harry Potter and the Goblet of Fire, 2000, suom. Jaana Kapari 2001)
Kolmivelhoturnajaiset ja varsinkin niiden odottamattomat seuraukset olivat niin hurjat, että melkein jo hirvitti. Tällaista en ehkä olisi uskaltanut lukea Harryn ikäisenä, mutta nyt onneksi uskalsin. Leffaa en välttämättä rohkenisi katsoa, heh.
Dan Rhodes: Taputtavat pikku kätöset(Little Hands Clapping, 2010, suom. Elina Koskelin 2011)
Sammakon piti kai tuoda kuudes Rhodes-suomennos markkinoille jo keväällä, mutta julkaisu viivästyi siinä määrin, että ehdin unohtaa koko jutun, kunnes kirja osui eteen pari viikkoa sitten divarin uutuushyllyssä (näin tuemme kotimaisia pienkustantamoja, huokaus). Meinasin jopa tehdä kirjasta erillisen blogijutun, kun en ole vielä ainuttakaan sellaista nähnyt, mutta kätevämmin tämä menee tässä samalla. (Sitä paitsi en edelleenkään osaa kirjoittaa pitkiä ja analyyttisia juttuja mistään aiheesta, meikäläisen heiniä ovat pintapuoliset katsaukset.)
Brittiläinen Dan Rhodes (s. 1972) on vinksahtaneiden tarinoiden mestari, ja tämä kirja on hänenkin mittapuullaan sieltä kieroimmasta päästä. Saksassa on omituinen pikku museo, josta huolehtii sen yläkerrassa asuva vanha mies. Museonhoitajalla ja eräällä lääkärillä on erikoinen, suorastaan puistattavaksi osoittautuva järjestely. Samaan soppaan Rhodes sekoittaa portugalilaisten maalaisnuorten rakkaustarinan, joka johtaa uhkaavasti kohti mainittua museota. Kertomuksessa on varsin roalddahlmaisia piirteitä, musta huumori kukkii, mutta inhottavatkaan hetket eivät mene överiksi. Tykkäsin siis, niin kuin olen tykännyt Rhodesin kaikista muistakin kirjoista. (Olen lukenut kaikki suomeksi, Elina Koskelinin suomennokset ovat moitteettomia.)
Tekisi kovasti mieli ottaa uusintakierros Pottereissa, siitähän alkaa olla jo yli 10 vuotta kun luin ensimmäiset! Kerrankin jokin populaarikulttuurin ilmiö, missä olin mukana silloin kuin se oli voimissaan. :) Yleensä liikun aina retrospektiivissä, jotenkin asioita on hauskempi löytää kun ne ovat jo olemassa. :D Tällä olen yrittänyt selittää itselleni esim. sitä, etten tavallisesti innostu esim. tämän hetken listahiteistä, vaikka sitten myöhemmin saatankin tykästyä kappaleisiin.
VastaaPoista-Pore
Joo, suosittelen! Voin kuvitella, että lukisit niitä nyt vähän eri silmin. Tällaisissa ilmiöissä lienee parasta olla mukana joko niiden aallonharjalla tai sitten reilusti jälkijunassa. :) Pottereitakin on ollut hyvä lukea nyt, kun pöly on laskeutunut sen verran, ettei ole tarvinnut pelätä törmäävänsä juonipaljastuksiin lehdissä tms. (Nyt uskallan kirjoittaa näin, koska viimeistä kirjaa on jäljellä enää noin 130 sivua ja aion lukea sen tänään loppuun. :)
VastaaPoistaTiedoksi: Man walks into a room on tilattu Ylöjärven kirjastoon, joten pistä vaikka varaukseen!
VastaaPoistaHaa, loistavaa, kiitos! Seutuvarauksen teko ei onnistunut, joten kirja pitäisi noutaa Ylöjärveltä, mutta ehkä se hoituu sitten jotenkin sieltä tänne? :)
VastaaPoista