Ostospäivä

Kävin tänään Tampere-talossa toista kertaa elämäni aikana. Ensimmäisestä käynnistäni ehti kulua lähes 20 vuotta. Olin silloin luokkakavereineni Megavisan studioyleisönä keräämässä rahaa leirikoulua varten; 15 hengen ryhmälle maksettiin muistaakseni peräti 500 markkaa usean tunnin istunnosta, joka osoittautui melko puuduttavaksi.

Tänään astuin tuon massiivisen rakennuksen ovesta täysin erilaisissa merkeissä: siellä järjestettiin Kadonneiden levyjen kirppis osana jotain Beatles-tapahtumaa. Ihan hauskat ja sopivan pienet levymessut. Näin tuttujakin. Tapahtuman henkeen sopimattomasti ostin vain kaksi uutta cd-levyä: The Horrorsin Strange House ja Supergrassin Diamond Hoo Ha (9,50 €/kpl). Mainioita levyjä molemmat. (Laittaisin tähän Spotify-linkit, mutta Nortonin virustorjuntaohjelma on ystävällisesti katkaissut Spotify-yhteyden kotikoneeltamme! Ongelma on ilmeisen laaja - löysin nörttipalstoilta keskusteluja aiheesta, ja jotkut olivat keksineet jo ratkaisunkin, mutta eihän niitä ohjeita oikein tajunnut. Äääh.)



Tampere-talosta matka jatkui suosikkikirpputorilleni Bonuskirppikselle. Sieltä tarttui mukaan Sylvia Plathin lastenkirja Salaperäinen puku (1 €). Pari vuotta sitten lukemani loistavan The Bell Jarin ja yleisten mielikuvieni perusteella en olisi millään arvannut, että Plath on kirjoittanut lapsillekin, mutta tuo kirja näytti joka tapauksessa kiintoisalta.

Olin jo lähdössä kotiin, mutta piipahdinkin Fida Lähetystorille, jonka kirjahyllystä silmiini osui oitis Sari Vuoriston novellikokoelma Flamingopaikka (1,50 €). Olen lukenut Vuoristolta vasta yhden romaanin (Loppu hyvin), mutta se oli sen verran mielenkiintoinen, että olen sen jälkeen ostellut lisää, kun on halvalla löytynyt.

Vuoristosta sain assosiaation Raija Siekkiseen ja käppäilin vielä Suomalaiseen Kirjakauppaan tarkistamaan, onko siellä Siekkisen Novellit-kirjaa, josta olin saanut vinkin. Olihan siellä. Kokoomateos (8 €) sisältää Siekkisen koko novellituotannon, joten pureskeltavaa riittää pitkäksi aikaa - Siekkisen tekstien takana tuntuu olevan enemmän kuin ensisilmäyksellä näyttää. Juuri nyt on lukuvuorossa Häiriö maisemassa, yksi Siekkisen kolmesta romaanista. Alussa arastelin hieman, mutta kyllä kirja sitten tempaisi mukaansa tehokkaasti.

Kotimatkalla ostin vielä kissanruokaa ja lakritsia, mutta ne eivät päässeet kuvaan. (Olisivat tosin voineet piristää, noista kirja- ja levykuvista tulee näköjään helposti aika tylsiä.) Siihen päättyi päivän kaupallinen osuus, pulkkamäki kutsuu!

Joel Haahtela

Nuorempana luin lähes pelkästään angloamerikkalaista kirjallisuutta. Muutama vuosi sitten havahduin huomaamaan, että kotimaassakin osataan kirjoittaa. Sittemmin olen löytänyt jo aimo kasan hienouksia.


Rakkaimmaksi on tullut Joel Haahtela. Hänen henkilönsä etsivät ja kaipaavat, mennyttä ja tulevaa, ollutta ja olematonta, ihmisiä jotka sattuma on heidän elämäänsä heittänyt. Haahtela punoo tunnelmat pienistä sanoista, välillä antautuu virran vietäväksi. Vanha valokuva putoaa albumista heräten hetkeksi eloon, kirjan sivuilta lehahtaa perhonen, takakannessa välähtää tähdenlento. Lumoavaa tekstiä, lempeää kuin kesäsade, kevyttä kuin pakkaslumi.

Aivan pian julkaistaan Haahtelan seitsemäs romaani Katoamispiste. "Monikerroksinen romaani miehestä, jonka etsintöjen kohteeksi nousee kirjailija Raija Siekkinen." En malttaisi odottaa, mutta viikon päästä sen pitäisi jo tapahtua. Odotellessa lainasin vinon pinon Siekkistä, josta saattaa hyvinkin tulla seuraava suosikkini.

Kuten musiikin kuuntelussa, lukuharrastuksessakin on hienoa se, että monta suosikkia on vielä löytämättä. Kertokaahan te, jos olette löytäneet. Kirjailijan kansallisuudella ei ole väliä. Luen mieluummin unohdettuja helmiä kuin kanonisoiduimpia klassikoita, ja yleensä suosin realismia fantasian sijaan, mutta pieni kerros taikapölyä ei toki haittaa.