Palaanpa vielä hetkeksi myös vuoden 2011 levyihin, kun aiempi juttu jäi hieman torsoksi. Seuraavassa Spotify-soittolista musiikkivuoteni kohokohdista, olkaa hyvät.
2011 (10 kpl, 43 min)
The New Tigers – Coffee
Heti alkajaisiksi yksi suosikkibiisi, joka ei edes mahtunut levylle. Tikrujen debyytti vaati kokonaisuutena hieman sulattelua, mutta kyllähän se ennen pitkää alkoi purra yhä kovemmin. Silti olen edelleen sitä mieltä, että tämä kappale olisi kuulunut mukaan.
Kurt Vile – Jesus Fever
Vilen levyä tuli kuunneltua runsaasti varsinkin vuoden alkupuoliskolla, mutta kovin paljon siitä ei lopulta ole jäänyt päähän, vaikka kuulostaa yhä hyvältä. Tämä letkeä popkappale on aika ilmeinen valinta näytepalaksi.
Fountains of Wayne – Someone's Gonna Break Your Heart
Fountains of Wayne soitti ihan mainiota voimapoppia 90-luvulla, mutta sitten bändi katosi meikäläisen musakartalta. Enpä olisi uskonut, että tekevät näin hienon ja luontevan poplevyn vuonna 2011. Kiitokset kaverille, jota ilman tämä olisi varmasti mennyt ohi.
Death in Vegas – Black Hole
Ja tässä toinen bändi/artisti, jolta en enää osannut odottaa yhtään mitään, mutta päätin kuitenkin testata levyn. Ensikuuntelulla biisit vaikuttivat ihan kiinnostavilta, vaikka soundit olivatkin yllättävän lo-fi. Hetkeä myöhemmin huomasin, että kuulokkeiden johto oli jäänyt löysälle siivojan jäljiltä, ja paremmalla kytkennällä levy kuulostikin huomattavasti jykevämmältä. Tämän kappaleen kuultuani mietin, että kukahan tylyääninen rokkistara tässä vierailee, mutta vokalisti olikin itse Mr Vegas eli Richard Fearless. Hyvä hyvä.
I Break Horses – Wired
Tämä nimi herätti vahvan mielleyhtymän jostain alt.country-bändistä, mutta nimen takaa paljastuikin yllättäen tyylikäs ruotsalaisyhtye. En ole enää aikoihin jaksanut oikein innostua elektronisesta dreampopista, synteettisestä shoegazesta saati sitten chillwavesta (pelkkä termikin ärsyttää), mutta I Break Horses kolahti kovaa. Levy on kauttaaltaan laadukas ja sisältää pari todellista ässäbiisiä, Wired etunenässä. Tähän bändiin tutustumisesta saan kiittää erästä blogin lukijaa: kiitos.
Jonny – Bread
Teenage Fanclub- ja Gorky's Zygotic Mynci -miesten kokoonpano on ehkä hieman vähemmän kuin osiensa summa, mutta hauskan levyn miehet tekivät.
The Feelies – Change Your Mind
Ukot julkaisivat uuden levyn 20 vuoden tauon jälkeen, eivätkä vuosikymmenet tunnu missään. The Feelies soittaa edelleen parasta rentoa postvelvetundergroundrokkia päällä maan. Levy iski heti ja kuulostaa vähintään yhtä hyvältä nyt pari–kolmekymmentä kuuntelukertaa myöhemmin.
Regina – Harjun takaa
Ensimmäinen single vei keväällä jalat alta, toinen ei enää ihan vakuuttanut. Albumi kuulosti ensin tasapaksulta, en erottanut kappaleita toisistaan. Bändin uusi suunta miellytti toki, mutta levy tuntui valjulta kopiolta esikuvistaan. Pieni tauko teki kuitenkin ihmeitä, sen jälkeen sävyt pääsivät esiin aivan uudella tavalla. Ennen pitkää hoksasin, että levyllä on yhdeksän eri kappaletta, joista useimmat ovat vieläpä hienoja.
The Horrors – Monica Gems
Tämäkin levy meni aluksi vähän ohi, kuulosti ihan jänskältä mutta epämääräisen haahuilevalta ja horjahtelevalta. Ehdin melkein jo huolestua, mutta äkkiä kaikki loksahti kohdalleen. Kappaleet alkoivat kuulostaa toinen toistaan paremmilta, ja pian oli selvää, että vuoden ykköslevy on tässä. Noin 30 kuuntelun jälkeenkään en osaa nimetä suosikkibiisiäni, mutta yksi parhaista on ehdottomasti tämä levyn suoraviivaisimpiin kuuluva raita, joka on silkkaa Suedea.
Elbow – The Birds
Elbow'n uusin levy on todella komea, ehkä jopa bändin toiseksi paras, ja majesteettinen avausbiisi on sen hienointa antia. Se paras Elbow-albumi on muuten omissa kirjoissani debyytti Asleep in the Back, vaikka tunnettu mielipidevaikuttaja K. Onsensus vannookin The Seldom Seen Kid -levyn nimeen.
Poplaari täyttää tänään kaksi vuotta. Välillä en millään olisi uskonut, että blogi jatkuu näin pitkään, mutta tässä sitä edelleen ollaan.
Kahden vuoden aikana olen ehtinyt tehdä monta soittolistaa, joista oma suosikkini lienee se ihan ensimmäinen. Tykkään edelleen tehdä näitä listoja, miettiä huolella biisijärjestystä ja draaman kaarta mixtape-hengessä, vaikka minulle onkin väitetty, että mixtapejen aika on ohi. En tiedä, mitä mieltä te olette. Onko nykykuuntelijoille paras soittolista sellainen, että kootaan iso kasa biisejä, jotka voi panna soimaan shufflella taustalle, vai onko tällaisille tarkemmin rajatuille ja suunnitelluille kokonaisuuksille vielä tilausta?
Aluksi pidin Poplaaria musiikkiblogina, jossa oli välillä kirjajuttuja, mutta viime aikoina vaaka on kallistunut enemmän kirjojen suuntaan. En edelleenkään ole varma, mitä lukijat tuumaavat tällaisesta eri suuntiin harhailevasta blogista. Tympääntyvätkö musiikki-ihmiset jatkuviin kirjajuttuihin, ovatko musapäivitykset kirjaväelle pelkkä ylimääräinen rasite? Oli miten oli, tällaisena blogi pysynee jatkossakin, joten kai teidän on vain yritettävä kestää. :)
Kirjojen osalta olen miettinyt, pitäisikö yrittää kirjoittaa oikeita kirja-arvioita pintaraapaisujen sijaan. Tuoreimman Haahtela-jutun voisi ehkä melkein tulkita sellaiseksi, mutta jotenkin tuntuu, että tuollaiset jutut ovat minulle vähän liikaa. Tykkään intoilla kirjoista, joista pidän, mutta en osaa analysoida teoksia syvällisesti saati asettaa niitä laajempiin viitekehyksiin. Sama tunne on oikeastaan vaivannut minua yliopiston muinaisista kirjallisuuskursseista asti. Mutta katsotaan nyt, jos vaikka vielä rohkaistuisin. Jospa kokeilisin pyytää kustantamolta arvostelukappaleen jostain minua kiinnostavasta kirjasta? Miten se muuten edes tapahtuu, ja mahdetaanko sellaisia lähettää kenelle tahansa? Kertokaa minulle, te oikeat kirjabloggaajat!
Olisi kiva jatkaa pähkäilyä, mutta aika loppuu taas kesken. Kiitos kärsivällisyydestänne, palaillaan!
Paljon onnea blogille!! :) Huippua, että oot jaksanut näin pitkään, koska tätä on aina mahtavaa lukea (vaikka kommentointi saattaakin jäädä väliin). Kirja- ja levyjutut kiinnostava molemmat ainakin minua. Joten don't stop. :)
VastaaPoistaMixtapejen aika ei todellakaan ole ohi. Pitkään teimme kavereiden kanssa CD-kokoelmia joulu- ja muiksi lahjoiksi, nyt se on obviously vähän jäänyt.. Mutta väsätään sitten tosiaan noita playlisteja minkä ehditään.
En tiedä arvostelukappaleista, mutta Like järjesti reilu vuosi sitten bloggaajille illan, jossa esiteltiin tulevia kirjoja, saimme ostaa alennuksella teoksia ja lisäksi valita yhden kirjan ilmaiseksi, kunhan kirjoitamme siitä blogiin. Liken kustantamat teokset ovat muutenkin vahvasti populaarikulttuurin kärjessä mukana, joten ehkä heiltä kannattaisi tiedustella, onnistuuko arvostelukappaleiden saaminen. :)
Onnea kaksivuotiaalle!
VastaaPoistaMinä pidän blogissasi juuri siitä, että se on sinun näköisesi, omintakeinen sekoitus musiikkia ja kirjoja. Ja omaäänisyyteen sopii juuri se, että kirjajuttusikaan eivät seuraa mitään kaavaa, ovat toisinaan pitempiä toisinaan lyhempiä, joskus analyyttisempiä joskus enemmän "lastuja". Eihän blogi ole mikään sanomalehti, jossa arvosteluilla on määrämitta tai koulun analyyttinen essee, jolta opettaja pynakynänsä kanssa vaatii tiettyjen asioiden käsittelyä.
Mixtapejen aika ei ole ikinä ohi! On ihmisiä, joiden listoja kuuntelen shufflena, koska tiedän heidän olevan shuffle-ihmisiä. (Tämä ei ole halveeraava termi, itsekin olen shuffle-ihminen kaiken muun paitsi kirjallisuuden suhteen.) Ja sitten on järjestyksen ihmisiä, niitä jotka ovat pohtineet listojaan todella paljon, juuri sellaisia kuin sinä. Siksi kuuntelen sinun mixtapejasi aina järjestyksessä, samoin kuin luen kirjailijan huolella novellikokelmaansa valitsemat novellit hänen päättämässään järjestyksessä, en sieltä täältä noukkien.
Onnea kaksivuotiaalle!
VastaaPoistaLähetä kustantamoon (henkilölle, joka vastaa tiedotuksesta, viestinnästä tai arvostelukappaleista) sähköpostia, esittele itsesi, linkitä blogisi ja pyydä sitä kirjaa, josta olet kiinnostunut. (Avaimen sivulla on lisäksi sähköinen lomake, jolla voi tilata arvostelukappaleita, mutta ehkä sinnekin on hyvä ensin lähettää esittely?) Tietenkään arvostelukappaleita ei lähetetä "kenelle tahansa", mutta blogisi on laadukas, suht pitkään toiminut ja ymmärtääkseni kävijämääräsi ovat kohtalaisen isoja, joten rohkeasti vain! :)
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaEihän siinä periaatteessa ole mitään järkeä että ihmiset pitävät itseään eksklusiivisesti kirja- ja musiikki-ihmisinä, mutta taidan minä itsekin olla sellainen blogin lukijana.
VastaaPoistaSkippaan siis aina kirjajuttusi yli sen enempää miettimättä, vaikka olisikin hyvä olla avarakatseisempi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä että niiden kirjoittaminen pitäisi lopettaa. Kirjoitat mitä kirjoitat, se on muiden asia mitä lukevat.
"Eihän blogi ole mikään sanomalehti, jossa arvosteluilla on määrämitta tai koulun analyyttinen essee"
Tämä on musta blogien paras puoli. En oikeasti kestä lukea arvosteluja lehdistä koska ne on niin ärsyttävän kaavamaisia. Ja mitä muutakaan ne voisivat siinä rajatussa tilassa. Blogeissa kuuluukin rönsyillä.
Mixtapejen ystävä itsekin olen. Varsinkin soittolistoja itse tehdessä se järjestyksen miettiminen on palkitsevaa. Siitä saa mittaamatonta tyydytystä kun huomaa löytäneensä vaikkapa kaksi peräkkäin uskomattoman hyvin sopivaa kappaletta, joilla ei varsinaisesti ole edes mitään yhteyttä toisiinsa.
Pelkkä suuren biisiläjän latominen esille shufflella kuunneltavaksi ei ole kovin kiinnostavaa. Kyllä se kuulijanakin on ihan erilainen kokemus jos se on sellainen lyhyempi tarkkaan mietitty kokonaisuus. Toki shuffle on hyvä apu yllättävien löytöjen tekemisessä.
Tekis mieli tehdä joskus mixtape nauhoittamalla se koneelta C-kasetille. Siinä olisi sitä tunnelmaa.
Onnea kaksivuotiaalle!
VastaaPoistaMinä olen ehdottoman samaa mieltä, että mixtapejen aika ei ole ohi ja Spotify oikeastaan melkein todistaa tätä kun sinne voi niitä soittolistoja tehdä. Meillä on kotona esimerkiksi oma siivouslista, tai oikeastaan useampi.
Ja vaikka olenkin uusi lukija, niin uskaltaisin kommentoida että monipuolisuudesta juttujen suhteen ei ole mitään haittaa. Jos joku haluaa lukea vain musajutut ja joku vain kirjajutut niin sitten lukevat vain ne, en usko että ketään haittaa vaikka on molempia.
Leppoisaa loppiaisviikonloppua!
Onnittelut! Mukana roikutaan toivottavasti vielä kolmanteenkin syntymäpäivään asti.
VastaaPoistaItse olen piinannut ystäviäni säännöllisesti jouluina ja syntymäpäivinä lahjoittamalla heille omia mixtapeja ja arvostan sen takia paljon napakoita ja huolella mietittyjä ja pohjustettuja soittolistajuttujasi. Kirja-esittelyjä on myös mukava lukea, mutta joskus olisi hauskaa lukea myös pidempääkin analyysia (sen ei tarvitse toki olla perinteinen kirja-arvostelu). Myös sarjakuvajutut ovat olleet hauskoja.
Hei ja kiitokset blogistasi!
VastaaPoistaMinusta Poplaari on virkistävän erilainen ja pidän listoistasi, ne sivistävät minua. Pidän myös tavastasi ajatella asioista ja tuo tapasi rakennella soittolistoja on myös kiehtova. Nykyaikana asioita harvoin ajatellaan loppuun asti ja elämä on liian sirpaleista. Viisautta sinulle myös jatkoon - niin ja se Haahtela-juttu oli kiva! Jotain vastaavaa olisi mukava lukea silloin tällöin jatkossakin!
Onnea kaksivuotiaalle blogille!
VastaaPoistaMinusta on tärkeintä, että blogi on pitäjänsä omien intressien näköinen. Jos musiikkijutut eivät kiinnosta, voi hypätä niiden yli tai sama kirjojen kohdalla..tai sitten lukea kaikki, kukin tyylillään. Itse luen enemmän kirjajuttuja, mutta koska myös musiikki on minulle tärkeää, on mielenkiintoista tutustua esim blogisi musapostausten kautta itselle ihan uusiinkin juttuihin.
En saanut jostain syystä tuota ensimmäistä Spotify-listaa avattua. Tulee pieniä vihreitä spotify-possuja ja error-viesti.
VastaaPoista-Jussi
Kiitos huomautuksesta, Jussi. Minulla oli aiemmin kaksi eri Spotify-tiliä, joista toinen on ollut käyttämättä viime keväästä asti, ja nyt sen tilin soittolistojen linkit eivät näköjään enää toimi. Korjasin asian siirtämällä kaikki listat nykyisen tilini alle ja editoimalla linkit, eli nyt pitäisi toimia. Tuolta ekalta listalta on tosin pudonnut pois Sufjan Stevensin biisi, jota Spotify ei enää tue, mutta muut 19 ovat jäljellä.
VastaaPoistaJune, Lukutoukka, Maria, Melomaanikko, Linnea, Jack, Joana ja Susa, kiitos kivoista kommenteista, kauniista sanoista, onnitteluista, kannustuksesta ja kehuista! Niistä tuli hyvä mieli. :)
Viimekesäisen aallonpohjan jälkeen bloggaus on ollut enimmäkseen oikein mukavaa, eikä taukoja ole aiheuttanut niinkään motivaation kuin ajan puute. Aina välillä tuntuu olevan tarvetta tällaiselle eksistentiaaliselle pohdinnalle, mutta lopputulos on aina se, että jatkan valitsemallani tiellä. Tämä nyt on tällainen laari, josta voi löytyä kaikenlaista, ja ehkä se tosiaan on enemmän hyvä kuin huono asia. Voitte siis olla varmoja, että tulen jatkossakin kirjoittamaan omanlaisiani juttuja monenmoisista aiheista.
Noista "virallisista" kirja-arvosteluistakaan en oikein tiedä – useimmista uutuuskirjoista kirjoittavat monet muutkin, eikä minulla välttämättä olesilloin paljonkaan omaa annettavaa. Katsotaan nyt, joka tapauksessa pidän Marian vinkit mielessä (kiitos niistä!). Yksi blogini perusajatuksista on kuitenkin ollut nostaa esiin turhan vähälle huomiolle jääneitä tekijöitä ja teoksia, ja tällä linjalla pyrin myös jatkamaan. Mielelläni kirjoittaisin enemmän myös vähän perusteellisempia juttuja, esimerkiksi tämän tapaisia kirjailijaesittelyjä.
Soittolistoja tulee varmasti vielä lisää, sarjakuviinkin voisi tosiaan panostaa, ja olisi kiva järjestää taas joku arvontakin ja... Ideoista ei todellakaan ole pulaa, pitää vaan yrittää saada niitä toteutettua. Kiitos kaikille kommentoijille ja lukijoille vielä kerran, tästä on hyvä jatkaa.
Onnea 2-vuotiaalle blogille, johon olen tutustunut suhteellisen äskettäin, mutta josta on tullut nopeasti yksi suosikeistani!
VastaaPoistaMinä olen valitettavasti aika pihalla nykymusiikin kuvioista, joten en välttämättä jaksa paneutua musa-aiheisiin postauksiin, mutta ne eivät missään nimessä myöskään häiritse minua. Sinulla on niin hyvä kirjamaku (lue: samanlainen kuin minulle, heh), että olen heti täpinöissäni, kun kirjoitat enemmän jostakin kirjasta tai kirjailijasta, etenkin jos esittelet jonkun minulle tuntemattoman. Odotan kovasti sitä Murdoch-juttua, mutta ei mitään paineita.. ;)
Mielestäni voisit ilman muuta alkaa kirjoitella myös arvostelukappalepohjalta, sillä tyylisi on sellainen, että uskoisin kustantamojen mielellään saavan näkyvyyttä kauttasi. Samalla olet niin valikoiva, etten uskoisi sinun pyytävän mahdottomia määriä kirjoja tai hankkivan itsellesi stressiä niistä bloggaamisesta.
Joka tapauksessa blogisi on oikein hyvä näinkin, mutta minua ei haittaisi nähdä enemmänkin kirja-arvioita tai kirjailijaesittelyitä. Kaikilla meillä on oma tyylimme, eikä kaikkien tarvitse olla mahdottoman monisanaisia tai tyhjentävän analyyttisiä. On hyvä, ettemme kaikki ole.
Omasta listasta jäi juurikin ulkopuolelle loistavat I Break Horses ja The Horrors (lue: unohtui). Nyt oon päässyt hieman perille uuteen Reginaan ja The Feeliesiin. Death in Vegas olikin yllättävän surinainen myös.
VastaaPoistaKaroliina, kiitos kaunis! Niinhän se on, oma maku paras maku, mutta itselleen on vaikea suositella uusia kirjoja, joten on ihan parasta, kun löytää muita samanmielisiä lukijoita. :) Murdoch-juttu on vahvasti mietintämyssyssä, ja toivon sen työntyvän sieltä esiin ennemmin kuin myöhemmin.
VastaaPoistaKiva kuulla, että muiden(kin) mielestä blogi on ihan kelvollinen tällaisenaan. Pitäisi kai luottaa enemmän itseensä eikä turhaan miettiä, että apua, nyt olen tehnyt kaksi kirja- tai musajuttua peräkkäin, nyt joku varmasti kyllästyy.
Arvostelukappaleasian suhteen olen vähän kahden vaiheilla. En tiedä, ehkä pitäisi vain uskaltaa kokeilla, saisinko hommattua yhden sellaisen jostain ja tulisiko siitä "itsensä myynyt" olo tai jotain kauheita paineita. Heh, ehkä otan tämänkin vähän liian vakavasti. Yksi käytännön kysymys tuli vielä mieleen: jaellaanko arvostelukappaleita vain juuri kirjan ilmestymisen aikaan, kannattaako edes kysellä pari kuukautta myöhässä? Likellä oli nimittäin yksi kiinnostava syksyn uutuus, josta en ole nähnyt yhtään blogiarvostelua...
Anonyymi, mukavaa kuulla. Onkohan listasi nähtävissä jossain?
Pekka, se riippuu varmaan kustantamosta/tiedottajasta. Suurin osa on hyvin blogimyönteisiä ja antaa mielellään vanhempiakin teoksia luettaviksi, toisissa taas on tiukemmat arvostelukappalekiintiöt, joista ei saata riittää enää kirjan ilmestymisen jälkeen jaettavaa.
VastaaPoistaOman kokemukseni mukaan juuri Like ja Otava ovat olleet hiukan muita tiukempia näissä asioissa, mutta mitään ei häviä kysymällä, ja ainakin minä olen aina saanut kaikesta huolimatta ystävällisiä, asiallisia ja perusteltuja vastauksia. Anna mennä vaan!
Suurkiitokset taas, Karoliina! Ehkä tässä pitää sitten vain rohkaistua yrittämään.
VastaaPoistaSähläsin viimeksi jotakin ja olin liiankin anonyymi, mutta olit näköjään kuunnellutkin ei niin tarkkaan mietityn listani.
VastaaPoistaOon aina romanttisesti odottanut ihmistä, joka tekisi mulle mixtapen c-kasetille tai edes cd:lle High Fidelityn tyyliin, mutta jos sen aikakin on kerran jo ohi, niin kaikki toivo on mennyt, eh...
/melancholydisco
Ah, se olitkin sinä. Listallasi oli kivan paljon kaikkea tuntematonta, pitää kuunnella toistekin. Eikä se mixtape-aika tosiaan vielä kaikkien mielestä ole ohi, aina on toivoa!
VastaaPoista