Kirjoja ja ruusuja

Kirjan ja ruusun päivä ei mennyt ihan niin kuin piti: sain kolme kirjaa ostamatta yhtään ruusua. No, kirjat tulivat kyllä postitse ja maksoin ne ihan itse.



Olinpa älyttömän onnekas, kun taannoin löysin sen Iris Murdochin kirjan kierrätyskärrystä. Murdoch (1919-1999) oli toki tuttu nimi, mutta en tiedä, olisinko ikinä tutustunut hänen tuotantoonsa ilman tuota ilmaislöytöä. Tuotanto on ilahduttavan laaja, ja olen lukenut siitä vasta viisi kirjaa, joiden taso on vaihdellut hyvästä loistavaan. Murdoch oli mestari kuvaamaan erikoisia ihmissuhteita ja henkilöiden sisäistä kamppailua, ja kirjat vilisevät ristiriitaisia hahmoja homoseksuelleista omituisiin pappeihin.

Suosittelen Murdochin kirjoja lämpimästi teillekin, kunhan ette hamstraa niitä divareista, ennen kuin saan metsästettyä kaikki omaan hyllyyni. Suomennokset on myyty loppuun jo ajat sitten, eikä uusia painoksia ole jostain syystä tehty, mutta alkukielisenä kirjoja on edelleen saatavilla.

Suosikkilevy-yhtiöni

3. Labrador Records

Lue lisää ja kuuntele parhaita paloja!

2. Sarah Records

Lisätietoja ja soittolista!

1. Creation Records

Pieni lisäjuttu ja soittolista täällä!

Kaksi aikoja sitten kuopattua englantilaista ja yksi ehkä jo parhaat päivänsä nähnyt ruotsalainen... Tällaisia levy-yhtiöitä ei enää tule.

Toukokuussa

Ei ole enää mikään uutinen, että The National ja Teenage Fanclub julkaisevat pian uudet levyt, joita odotan innokkaasti. Ensi kuussa tapahtuu kuitenkin muutakin.

Huomasin eilen Rumbassa arvostelun levystä, josta en ollut kuullutkaan: Suomen menestyksekkäin nössöpopyhtye Cats on Fire julkaisee 12.5. kokoelmalevyn Dealing in Antiques. Halvalla myytävä levy sisältää peräti 20 kappaletta vuosilta 2002-2010. Melkein kaikki biisit on julkaistu aiemminkin jossain muodossa, mutta osa (mm. suosikkini They Produced a Girl) pääsee nyt ensimmäistä kertaa cd:lle. Mikä parasta, mukana on myös bändin coverversio White Townin hitistä Your Woman.

Cats on Fire on jo ehtinyt soitella Your Womania keikoillaankin. Brittilistan ykköshitti tammikuulta 1997 saattaa vaikuttaa oudolta valinnalta suomenruotsalaisten indiepopparien versioitavaksi, mutta tarkemmin tutkailtuna siinä ei ole mitään ihmeellistä: White Town -mies Jyoti Mishra on kova Cats on Fire -fani ja on myös ystävystynyt bändin poikien kanssa. Todella mielenkiintoista kuulla Catsin näkemys kappaleesta, joka toki jaksaa ikuisesti viehättää alkuperäisenäkin versiona (Spotify/YouTube).
[Lisäys 050510: Nyt se coverversio on ladattavissa, hienolta kuulostaa! Kiitos linkistä Katosblogille.]

Eikä siinä vielä kaikki - rockin ajankohtaislehden uutuuslista kertoi, että myös Nada Surfilta on tulossa uusi levy. If I Had a Hi-Fi on pelkkiä covereita alusta loppuun, ja ainakin minua kiinnostaa kovasti kuulla Amerikan tyylikkäimpiin kuuluvan kitarapopbändin versiot esim. The Go-Betweensin Love Goes Onista ja Depeche Moden Enjoy the Silencesta.
[Lisäys 030510: Levy on jo Spotifyssa!]

Niin ja onhan ensi kuussa luvassa myös uusi Band of Horses -albumi ja varmaan jotain muutakin. Pitänee vaihteeksi herätä seuraamaan tilannetta, kohtahan tässä jo keski-ikäistyvä hidashämäläinenkin innostuu.

Hauskaa vappua!

Tekohengitystä

Hiljaista.

En halua, että tästä tulee yksi niistä ankeista blogeista, jotka lakkaavat päivittymästä ja jäävät ikuisesti kasvamaan virtuaalisammalta.

Toisaalta en myöskään jaksa lukea noita vanhoja juttujani enkä kirjoittaa lisää samanlaisia. Jotain uutta pitäisi keksiä, mutta mitä?

Tärkeimpinä kiinnostuksenkohteinani ovat pysyneet kirjat (edelleen Carol Shields ja Iris Murdoch - edesmenneet viime vuosisadan naiskirjailijat jyräävät) sekä sarjakuvat (Harvey Pekar, jonka tuotoksia olen hankkinut jo kuuden albumin verran). Uutta kuunneltavaa en ole jaksanut etsiä ollenkaan, vaan olen taantunut entistä tukevammin 90-luvulle. Tätä menoa kuuntelen pian pelkkää brittipoppia ja grungea.

Nyt tosin testailen uutta The Radio Dept. -albumia Spotifyssa. Puolentoista kuuntelukerran perusteella levy vaikuttaa hitusen pirteämmältä kuin kolme kuukautta sitten pelkäsin, mutta tuskin tätä silti tulee ostettua ainakaan täyteen hintaan. Paljon mieluummin fiilistelen vaikka Shed Seveniä (Change Giver ♥) tai Scarcea:

Pakkopulla ei maistu

Kuvassa on Harvey Pekar, mutta yhtä hyvin siinä voisin olla minä. Mitä vähemmän tässä koneella istuu, sitä vastenmielisemmältä se tuntuu, ja blogin päivittäminen muuttuu päivä päivältä mahdottomammaksi. Mutta ensi kuussa tilanne voi taas olla toinen. Siihen asti aion nautiskella mm. oheisesta hienosta sarjakuvakokoelmasta. Ja keväästä!

Kadonneet aarteet: The Wannadies

The Wannadies - s/t
(MNW 1990)

The Wannadies ei ole mikään tuntematon yhtye. Melko moni vähänkin vanhempi poppari varmaan tuntee You and Me Songin, ja joku saattaa muistaa muitakin pikkuhittejä 90-luvun puolivälin tienoilta. Harva kuitenkaan tietää, että bändi julkaisi parhaan levynsä jo kaksikymmentä vuotta sitten.

Nimetön debyyttialbumi on varsin toista maata kuin bändin myöhemmät surinapoplevyt. Kitarat eivät särise vaan helkkyvät, ja viulut ovat tärkeässä roolissa. 80-luvun vaikutuskin kuuluu vielä, hetkittäin mieleen tulee esim. The Go-Betweens. Niin paljon kuin surinapopista ja Wannadiesin muista levyistä pidänkin, on pakko myöntää, että ensimmäinen levy on ehjin kokonaisuus. Ei ihan viiden tähden levy, mutta melkein.

-----

Sarjan aiemmat osat:
I Subaqwa ja Whipping Boy
Subaqwa on saanut vajaassa kuukaudessa seitsemän uutta last.fm-kuuntelijaa ja yli sata soittokertaa lisää. Se ei voi olla pelkkää sattumaa - kiitos! :)

Lomailua

Reipasta talvilomailua: on hiihdelty, pulkkailtu, rakennettu lumiukko ja -juna. Ukko sai yllättäen seistä puistossa melkein kolme päivää, ennen kuin joku kävi sen romauttamassa.



Yksi viikon kohokohdista oli keilailuilta veljen kanssa. Keilahalli tuli tutuksi yläasteen ja lukion liikuntatunneilla, mutta sen jälkeen on tullut käytyä keskimäärin kerran kahdeksassa vuodessa. Pitää ehdottomasti alkaa käydä useammin, sen verran kivaa oli. En ole ikinä edes yrittänyt opetella heittämään mitään kierteitä tms., mutta jostain syystä osun usein suunnilleen siihen mihin tähtään. Paras sarjani tuotti tällä kertaa 178 pistettä, eli en jäänyt kauas vuonna 1994 tekemästäni ennätyksestä (182?). Pienellä harjoittelulla 200 pistettä ei välttämättä olisi mahdoton tavoite. Nyt kun uhoan tässä julkisesti, on melkein pakko ruveta treenaamaan.

Levyrintamalla on ollut aikas hiljaista. Olen ostanut viikon aikana peräti yhden levyn (0,50 €):



Kirjoja on sen sijaan taas tullut kahmittua, 26 euron edestä:



Kuvaan halusi myös Eetu-kissa (pian 10 v). Noista kirjoista kenties juttua myöhemmin, mutta sen verran voin jo sanoa, että olen taas löytänyt uuden suosikkikirjailijan: Carol Shields. Tai totta puhuen en itse löytänyt mitään, vaan Shieldsiä suositteli minulle eräs nainen, jonka kanssa juttelin bussissa kirjamessuilta palatessani. Jutteleminen busseissa ventovieraille ei kuulu tapoihini, mutta tuolloin en voinut pysyä vaiti, kun naisen kädessä oli sama kirja, johon olin itsekin juuri hakenut omistuskirjoituksen. (Jos satut lukemaan tämän, kiitos nappiin osuneesta suosituksesta! Itseäni jäi hieman harmittamaan, etten muistanut mainita Heidi Köngästä kotimaisia suosikkikirjailijoitani luetellessani.)