tiistai 9. maaliskuuta 2010

Kadonneet aarteet: The Wannadies

The Wannadies - s/t
(MNW 1990)

The Wannadies ei ole mikään tuntematon yhtye. Melko moni vähänkin vanhempi poppari varmaan tuntee You and Me Songin, ja joku saattaa muistaa muitakin pikkuhittejä 90-luvun puolivälin tienoilta. Harva kuitenkaan tietää, että bändi julkaisi parhaan levynsä jo kaksikymmentä vuotta sitten.

Nimetön debyyttialbumi on varsin toista maata kuin bändin myöhemmät surinapoplevyt. Kitarat eivät särise vaan helkkyvät, ja viulut ovat tärkeässä roolissa. 80-luvun vaikutuskin kuuluu vielä, hetkittäin mieleen tulee esim. The Go-Betweens. Niin paljon kuin surinapopista ja Wannadiesin muista levyistä pidänkin, on pakko myöntää, että ensimmäinen levy on ehjin kokonaisuus. Ei ihan viiden tähden levy, mutta melkein.

-----

Sarjan aiemmat osat:
I Subaqwa ja Whipping Boy
Subaqwa on saanut vajaassa kuukaudessa seitsemän uutta last.fm-kuuntelijaa ja yli sata soittokertaa lisää. Se ei voi olla pelkkää sattumaa - kiitos! :)

15 kommenttia:

  1. Muistan joskus lainanneeni kirjastosta Bagsy Me mutta en juurikaan muista pidinkö siitä vai en. Ei se ainakaan silloin aiheuttanut toimenpiteitä.
    Uusintakuunteluun siis tämä bändi.

    Hmm. The Wannadies. Siinäpä vasta nimi bändille :)

    VastaaPoista
  2. Tosiaan, eihän noita nimiä tule edes mietittyä kun niihin on niin tottunut. Muiden myöhempien levyjen tavoin Bagsy Me on aika erityylinen kuin eka, mutta tykkään siitäkin kovasti. Sellaista nössöpowerpoppia.

    VastaaPoista
  3. olin joskus jostain syystä kiinnostunut wannadies naisesta :) hyviä hitteja!

    VastaaPoista
  4. En haluaisi hoputella, mutta Poplaari-nitkuni alkavat olla jo aikamoiset. :P

    Oletko muutes jo kuunnellut Kiki Paun uutukaisen? Itse tykkäsin, vaikka oli muutamissa kappaleissa aika rajujakin tyylin muutoksia.

    VastaaPoista
  5. En ole kuullut, enkä mitään muutakaan uutta, olen vaihteeksi täysin jämähtänyt 90-luvulle... Blogi on vaipunut jonkinlaiseen eksistentiaaliseen kriisiin, mutta eiköhän täältä suosta jossain vaiheessa nousta. Toivottavasti ainakin.

    VastaaPoista
  6. Jämähdä rauhassa ihan mille luvulle vain, kunhan saat Poplaarin ylös suosta! Arvaanpa, että en ole mielipiteessäni yksin, kun toivon, että eksistentiaalinen kriisi on johtanut ankaran pohdiskelun kautta ainoaan oikeaan ratkaisuun: Poplaarin eksistenssi on välttämätön. Ja lukijat ottavat sen ilahtuneina vastaan missä tahansa olemisen muodossa (jonka sen luoja on eksistentiaaliseen tapaan vapaa itse valitsemaan ja samalla siihen myös pakotettu :o).

    VastaaPoista
  7. Sammaleinen sen jo sanoi paremmin kuin itse koskaan osaisin sanoa. Lukiojoina otamme Poplaarin vastaan aina juuri sellaisena kuin sen itse meille suot. Kunhan saamme annoksemme Poplaaria! No pressure. :)

    VastaaPoista
  8. Täällä myös tähän asti "haamulukijana" pysytellyt poplaarittaja, joka odottaa innokkaasti seuraavaa osaa. :) Juuri eilen ohittaessani entisen Platan tuli mieleeni kertomuksesi "yhden hengen jonosta" ja hymyilytti, vaikka tyhjä kauppa näyttikin ankealta.

    Yhdyn edellisiin kommentteihin ja varsinkin siihen, että "No pressure". :) Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
  9. Kiitos kivoista kommenteista! :) Eiköhän tänne taas jotain ilmesty ennemmin kuin myöhemmin.

    Kävelin itsekin pari päivää sitten ekaa kertaa ex-Platan ohi, ehkä olen alitajuisesti vältellyt sitä kadunpätkää. Tarrat olivat vieläkin ikkunassa, mutta joku remontti siellä oli menossa, joten loputkin jäljet varmaan katoavat lähiaikoina.

    VastaaPoista
  10. http://katosblog.com/?p=2998

    Jos tuosta uutisesta ja biisinäytteestä saisi vähän inspistä. Iloa siitä ainakin saa, koska itse hymyilen kuin Naantalin aurinko tällä hetkellä. :)

    VastaaPoista
  11. Olipas, rahvaanomaista kieltä käyttääkseni, ihana kipale :o)
    Kiitos vihjeestä, Lauri - pitää tilata levy meidän kirjaston asiakkaitten iloksi heti, kun se ilmestyy.

    VastaaPoista
  12. Toi Baby Lee kyllä nostattaa odotukset uuden levyn suhteen (perus)korkealle.

    Kuuntelin ton ekan The Wannadiesin viikonloppuna Spotifystä ja se kuulosti todella todella hyvältä. Olisin pistänyt jo tilaukseen jos sitä olisi jostain saatavilla. Ja nyt sitä ei näköjään ole saatavilla enää Spotifystäkään. Möö :(

    VastaaPoista
  13. Tyhmä Spotify! Tai levy-yhtiö. Sitä levyä ei kyllä kovin usein missään näy, mutta pitääpä pitää silmät auki. Omani löysin aikanaan kirppikseltä (20 mk, 1999?). Levy on muuten julkaistu myös vinyyliversiona, mutta sitä en ole ikinä nähnyt missään (paitsi kannen näin Vapriikin levynkansinäyttelyssä muutama vuosi sitten).

    VastaaPoista