Tampereen kirjastot ovat sen sijaan hoitaneet homman kiitettävästi. Pääkirjastossa on kaksikin "tuo tullessas, vie mennessäs" -pistettä, aulassa ja musiikkiosastolla. Musiikkiosaston kierrätyslaarista en ole ikinä löytänyt mitään ihmeellistä, pari cd-sinkkua joskus, mutta kaveri kehui kerran poimineensa sieltä Suiciden debyyttialbumin virheettömänä vinyylinä(!). Tuollainen on tietysti harvinaista herkkua, mutta kirjapuolen kärrystä olen napannut mukaani monta mielenkiintoista teosta. (Joskus pitäisi kyllä viedä jotain takaisinkin päin, en ole itse tainnut jättää sinne kuin pari divarin hylkäämää kirjaa.)Kertokaapas parhaista roskalavalöydöistänne tms., kuulisin sellaisista mielelläni.
Kaksi hieman hitaasti sulavaa kirjaa luettuani kaipasin perinteisempää tarinankerrontaa, joten tartuin nyt kirjaan, joka on peräisin edellä mainitusta kierrätyskärrystä. Jo avauskappale on niin vetävä, että uskallan odottaa hyvää tarinaa:
Dora Greenfield jätti miehensä koska hän pelkäsi tätä. Kuusi kuukautta myöhemmin hän päätti palata miehensä luokse samasta syystä. Poissa oleva Paul, joka vainosi häntä kirjeillä, puhelinsoitoilla ja kuvitelluilla askelilla, joita Dora oli kuulevinaan portailta, oli alkanut muodostua vieläkin suuremmaksi piinaksi. Doraa vaivasi syyllisyydentunto, ja syyllisyydentunnon mukana seurasi pelko. Hän päätteli lopulta, että miehen läsnäolollaan aiheuttama ahdinko oli parempi kuin hänen poissaolonsa aiheuttama ahdinko.
- Iris Murdoch: Kello. 1958 ilmestyneestä englanninkielisestä alkuteoksesta The Bell suomentanut Mikko Kilpi (1961).
LISÄYS 140210:
Sain luettua kirjan loppuun. Se oli loistava!
Itäkeskuksen kirjastossa Helsingissä, missä siis olen töissä, on ollut jo pari vuotta kierrätyshylly. Joskus siellä on kirjoja oikein hyvin, mutta välillä siinä ei oikein ole mitään. Itse en ole vielä löytänyt oikein mitään poistamisen arvoista. Kirja johon Rambo perustuu oli joskus siellä, mutta en sitten napannut. Hieman kaduttaa nyt. :)
VastaaPoistaKirjaston omista poistoista on löytynyt ties mitä helmiä, mutta nekin enimmäkseen musiikkia. The Bluetonesin Expecting To Fly löytyi mm. poistoista. Se oli hieno löytö.
En tiennytkään kirjastotyöstäsi, hieno homma! Miten sinne päädyit/pääsit? Itsekin olen ajatellut, että jos käännöshommat joskus loppuvat, haluaisin ruveta kirjastonsedäksi (jos se vaan jotenkin onnistuisi ilman lisäopintoja). Kirjastot ovat ihan parhaita paikkoja.
VastaaPoistaBluetonesista oli juuri puhetta myös Pete2ndbestin kommenttiosastolla, se eka levy oli ja on todellakin loistava. (Ja kyllä tokaakin vielä kuunteli, kolmas sen sijaan jäi aika vähälle.)
Olin kirjastossa sivarissa ja sen jälkeen jäin sinne keikkatöiden ja muiden pätkäsopimuksien muodossa. Nyt olen taas keikkatyöläisenä, joten en siis vakkarina siellä ole, mutta muutamia vuoroja teen aina viikossa. Nyt varmaan haen opiskelemaan kirjastoalaa, että jatkossa työnsaanti olisi vähän paremmin taattu.
VastaaPoistaMeillä on muuten töissä pari vanhaa kääntäjää ja muistaakseni he ovat hoitaneet avoimessa pätevyyden. En muista kuin pitkään joutuivat opiskelemaan, mutta muistaakseni vuodessa ovat jotkut meillä onnistuneet pätevyyden saaman. Ilman pätevyyttä kirjastoon on todella vaikeaa päästä töihin ja ainakin Helsigissä tässä taloustilanteessa kirjastojen toimintaa vedetään niin alas, että uusia työntekijöitä ei edes palkata. Toivottavasti muualla Suomessa ei ole yhtä huono tilanne kuin täällä.
Tykkään todella paljon Bluetonesin ensimmäisestä levystä ja hävettävästi olen muut levyt jättänyt vaille huomiota. Tokan voisi tsekata, jos sitä kerta vielä pystyy kuuntelemaan.
Muutamakin vuoro viikossa kuulostaa ihan hyvältä kaikkien säästötoimien keskellä. Tuskinpa Tampereellakaan sen kummoisempi tilanne on. Täytyy kuitenkin pitää tuo vaihtoehto mielessä, eihän sitä koskaan tiedä. Kirjastoympäristö on tullut tutuksi myös äitini kautta, jolla tulee pian täyteen 30 vuotta Ylöjärven kirjastossa.
VastaaPoistaToisaalta saattaa olla parempi, että pysyn kirjaston asiakkaana - jos olisin siellä töissä, minne sitten menisin rentoutumaan? :)
Bluetonesin eka levy on kyllä se, jota nykyään tulee kuunneltua, jos Bluetonesia tekee mieli. Ja biiseistä ikisuosikki on Slight Return. Mutta oli bändillä myöhemminkin hyvät hetkensä, pitäisi palautella mieleen joskus. Aikoinaan taisin olla kohtalaisen kovakin fani, hyllyyn on kertynyt useita sinkkujakin.
Kuulostaa kiinnostavalta kirjalta. Pitää pistää taas korvan taakse. :)
VastaaPoistaNyt on tullut vuoroja oikein hyvin, kun porukkaa on ollut sairaslomalla. Joulukuussa ei esimerkiksi ollut vuoron vuoroa, joten ei tilanne aina näin hyvä ole. Kaikki kunnia muuten äidillesi, että on jaksanut noinkin pitkään!
VastaaPoistaJa sitten asiasta aivan toiseen, kuulin juuri, että Kiki Paun uusi levy tulee 3. maaliskuuta ulos. Myspacesta löytyy jo ensimmäinen maistiainen. Hienoinen pettymys mulle tuo kappale, mutta levyä odotan silti innolla!
Toivottavasti vuoroja riittää jatkossakin. Kyllä äiti käsittääkseni viihtyy työssään edelleen. Ylöjärven kirjastossa pitäisikin käydä useammin, yllättävän hyvä valikoima.
VastaaPoistaNo kappas, ei tuo eka Pau-biisi tosiaan kertakuulemalla oikein iskenyt, mutta katsotaan/kuunnellaan mitä tuleman pitää.
Possu, eilen ehdin vihdoin vähän alkua pidemmälle tuon kirjan kanssa, ja se todellakin vaikuttaa hyvältä. Murdoch oli ennestään tuttu vain nimenä, mutta tämän perusteella en yhtään ihmettele että suosiota on riittänyt. Itse tarinan lisäksi kiehtoo tosi osuvan ja uskottavan tuntuinen kuvaus siitä, mitä päähenkilön pään sisällä tapahtuu. Paikoin hieman vanhahtava (mutta tasokkaan oloinen) suomennos on hauskasti pienessä ristiriidassa sen kanssa, kuinka "nykyaikaisia" aiheita kirja käsittelee.