
Minkälaista musiikkia tämä ihmeellisen ihana Sarah sitten julkaisi? Enimmäkseen kotikutoista kitaranrämpyttelyä, silloin tällöin kevyttä kenkiintuijottelua ja hieman myös indiediskoilua. Jos pitäisi nostaa yksi yhtye ylitse muiden, se olisi epäilemättä The Field Mice, jonka vaikutus kuuluu vahvasti mm. viime vuonna pinnalle nousseen indiesuosikin The Pains of Being Pure at Heartin tuotannossa. Uskaltaisin veikata, että myös esimerkiksi Belle and Sebastianin heput ovat jossain vaiheessa kuunnelleet Sarah-levyn jos toisenkin. Jos siis pidät jommastakummasta viimeksi mainitusta tai yleensäkin nössöpopista etkä ole vielä tutustunut Sarah Recordsin antimiin, sinun on melkein pakko uhrata puolisen tuntia elämästäsi tähän:
Soittolista
The Field Mice - Emma's House
Secret Shine - Honey Sweet
Blueboy - Popkiss
Brighter - Ocean Sky
The Wake - Carbrain
Heavenly - C Is the Heavenly Option
The Sea Urchins - A Morning Odyssey
The Field Mice - Sensitive
(Huh, eipä muuten ollut helposti tehty lista, vaikka osa valinnoista onkin ihan ilmeisiä. Blueboy- ja Secret Shine -biisit olen linkittänyt aiemminkin, mutta en millään pystynyt sivuuttamaan niitä. Spotifyn vääristä kappaleennimistä ei kannata välittää. Haku label:sarah tuottaa rutkasti lisää kuunneltavaa.)
Olipa hyvä puolituntinen parahimman Sarahin parissa. Varsinkin Heavenlystä tykkäsin todella paljon. Ei tuo surinatouhu välttämättä uppoa ihan täysin, mutta hyviä biisejä oli kyllä lähes kaikki.
VastaaPoistaNyt Creationin pariin!
Mahtavaa! Huomasin muuten että olit "lovettanut" Genevaa last.fm:ssä. <3
VastaaPoistaInto The Blue on ihan jumalbiisi. Soitin yksi päivä työmatkalla ipodistani sitä repeatilla. Päivä oli sen ansiosta mainioista mainioin. Pitäisi muutakin kuunnella Genevalta, mutta olen jumittunut vain tuohon biisiin, heh.
VastaaPoistaJos vielä joskus epäilen tämän blogin olemassaolon tarkoitusta tai oikeutusta, ei tarvitse kuin palauttaa mieleeni tuo kommentti! Niin hienoa ettei sanotuksi saa. :)
VastaaPoistaMulla oli aikanaan sama tilanne - ostin yhden random-kokoelman jolla oli Into the Blue, ja sitä tuli luukutettua pari kuukautta ennen kuin sain käsiini muuta Geneva-materiaalia. Hmm, alkaa melkein tuntua siltä, että pitää kirjoittaa kunnon juttu Genevasta joskus pian!