Swirliesin debyyttialbumi: amerikkalaisnuoret fiilistelemässä My Bloody Valentinea nyrjähtäneillä soittimilla. Bell olisi ehkä melkein maailman paras noisepopkappale ilman loppuosan venytettyä löysäilyä. Vigilant Always on toista maata, loppurutistus räjäyttää pankin. Pancake väläyttelee yhtyeen hittipotentiaalia. Kokonaisuutta voi vain ihmetellä ja ihastella – sehän poukkoilee kuin soikea superpallo. MBV:n kuuntelu on viime vuosina jäänyt aika vähälle, mutta tähän vanhan studiolaitteen mukaan nimettyyn levyyn ei tunnu kyllästyvän millään.
LISÄYS: Eiköhän se viikon levy kuitenkin ole itseoikeutetusti tuo yllä mainittu Shadows, mutta en nyt enää viitsi muuttaa otsikkoa...
Onkin varmaan useampi vuosi siitä kun Blonder Tongue Audio Batonin olen kuullut. Häätynee virkistää muistia kun taisin ainakin shoegazing-huumassani tykätä.
Moi! Olen Pekka Kytömäki, keski-ikäinen tamperelaispoika. Satunnaisten blogijuttujen lisäksi olen kirjoittanut viisi runokokoelmaa: Historian pienmiehiä (2023), Sytytys (2020), Aattelu rulettaa (2018), Valo pilkkoo pimeää (2016) ja Ei talvikunnossapitoa (2015). Poplaari on äärimmäisen harvoin päivittyvä blogi kirjoista, musiikista ym.
Onkin varmaan useampi vuosi siitä kun Blonder Tongue Audio Batonin olen kuullut. Häätynee virkistää muistia kun taisin ainakin shoegazing-huumassani tykätä.
VastaaPoistaToivottavasti maistuu edelleen. Bändillä on ainakin reilu meininki, ilmeisesti kaikki levyt ladattavissa nätisti zipattuina.
VastaaPoista