Michael, Haruki ja kultahattu taikavuorella

Joskus tuntuu, että kaikki liittyy kaikkeen. Lokakuussa luin F. Scott Fitzgeraldin The Great Gatsbyn eli Kultahatun. Tammikuussa kuuntelin Joel Haahtelan haastattelun, jossa hän mainitsi Thomas Mannin Taikavuoren erääksi Traumbachia inspiroineista teoksista (ilmeisesti lähinnä alkuasetelman suhteen). Ja helmi–maaliskuussa luin melkein peräkkäin kaksi kirjaa, joissa molemmissa puhuttiin sekä Kultahatusta että Taikavuoresta! Ensimmäisen kirjan viittaukset kuittasin hauskana yhteensattumana, mutta kun törmäsin samoihin nimiin toisessakin kirjassa, aloin jo epäillä jonkinlaista salaliittoa (kuka ohjailee lukuvalintojani?).



Michael Cunninghamin By Nightfall (Illan tullen) ja Haruki Murakamin Norwegian Wood ovat molemmat upeita kirjoja, haikean kauniita kuin kesän muisto viimeisenä kuulaana syyspäivänä, ensilumen jo roikkuessa ilmassa. Varsinkin surumielinen Norwegian Wood oli minulle hyvin lähellä täydellistä lukuelämystä.

Cunninghamin päähenkilö on keski-ikäinen newyorkilainen taidekauppias 2000-luvulla, Murakami kertoo 1960-luvun lopun japanilaisopiskelijasta. Kaksi varsin erilaista miestä, joita kuitenkin yhdistää tietynlainen melankolia, vieraantuneisuus ja ulkopuolisuuden tunne. Taikavuorta en ole vielä lukenut, mutta Kultahattuhan on kuin tehty näihin tunnelmiin. Cunninghamin Peterille tulee Gatsby mieleen asiakaskäynnillä maaseudulla, Murakamin Toru puolestaan lukee Kultahattua yhä uudelleen ja saa sen ansiosta uuden ystävänkin.

By Nightfallista ja Norwegian Woodista voi varsin hyvin nauttia, vaikkei olisi ikinä Kultahatusta kuullutkaan. Fitzgeraldin kirjan tuntemus antaa kuitenkin lukukokemukseen mukavan pienen lisämausteen – jokin tällaisessa intertekstuaalisuudessa viehättää. Ehkä yhteiset lukukokemukset tuovat kirjailijan entistä lähemmäksi lukijaa tai tutun tarinan siirtäminen uuteen kontekstiin aiheuttaa ahaa-elämyksiä. Toki lukija voi myös tuntea itsensä sivistyneeksi, kun ymmärtää tämänkin viittauksen... Joskus pelkkä toisen kirjailijan nimen mainitseminen riittää (kuinka ilahduinkaan esimerkiksi silloin, kun Carol Shieldsin kirjassa vilahti yllättäen Iris Murdoch).

Kultahattu tuntuu olevan suosittu viittauskohde. Jokke kertoo teoksen esiintyneen parissakin John Irvingin kirjassa (jotka olen lukenut niin kauan sitten, että silloin en tosiaan välttämättä ollut kuullut koko Fitzgeraldista) ja yhdessä Joyce Carol Oatesin teoksessa. Eivätkä nämä varmasti ole ainoita tapauksia.

Koska en keksi mitään nasevaa lopetusta, jätän teidät Gatsbyn juhlien tunnelmiin:
Newyorkilaiset autot seisovat viidessä rivissä ajotiellä, ja halleissa, salongeissa ja rannoilla näkyy iloisia värejä, ajan outoja uusia tukkalaitteita ja iltaviittoja, kuin unelmia. Baaritarjoilu on täydessä vauhdissa, ja ulkona puistossa kiidätetään cocktailtarjotinta toisensa jälkeen, kunnes ilma kaikuu rupatusta ja naurua, huolettomia vihjailuja ja hetkessä unohdettuja esittelyjä, ja naiset jotka eivät koskaan ole saaneet selvää toistensa nimestä tervehtivät riemukkaasti toisiaan.

Sata luettavaa

Viime viikolla Karoliina julkaisi TBR100-listansa ja innoitti useat muut kirjabloggaajat tekemään samoin. Täten liityn iloiseen joukkoon listaamalla sata kirjaa, jotka haluaisin lukea viiden seuraavan vuoden aikana.

Kelpuutin listalle vain yhden kirjan kultakin kirjailijalta. Ajattelin ensin valita kaikki kirjat omasta hyllystä, mutta kiinnostavia ei ollutkaan ihan tarpeeksi, joten lopulta mukaan pääsi 76 omaa kirjaa. Monet kirjailijoista ovat minulle ihan uusia tuttavuuksia, joiltakin olen jo lukenut melkein koko tuotannon. Satasen täyteen saamiseksi listasin myös 24 sellaista kirjaa, jotka pitää hankkia luettavaksi jostain muualta.


Kuva suurenee klikkaamalla. Siinä on 75 kirjaa – kuka keksii, mikä puuttuu? ;)

Omat
1. Peter Ackroyd: Chatterton
2. Hannu Aho: Pelistä pois
3. Monica Ali: Brick Lane
4. Clare Allan: Poppy Shakespeare
5. Martis Amis: Keltainen koira
6. Paul Auster: The New York Trilogy
7. Michael Azerrad: Our Band Could Be Your Life
8. Johan Bargum: Kolme, kaksi, yksi (10.4.2012)
9. John Boyne: Poika raidallisessa pyjamassa
10. Kristina Carlson: Maan ääreen
11. Bo Carpelan: Alkutuuli
12. Jonathan Carroll: Valkoiset omenat
13. Michael Cunningham: Koti maailman laidalla
14. Emma Donoghue: Room
15. Roddy Doyle: Antaa soittaa
16. Geoff Dyer: Paris Trance (13.10.2012)
17. Jeffrey Eugenides: Virgin Suicides
18. Jonathan Franzen: Freedom
19. Anna Gavalda: Kunpa joku odottaisi minua jossakin
20. Günter Grass: Kampela
21. Satu Grönroos: Lumen syli (12.12.2012)
22. Daniil Harms: Sattumia
23. Johan Harstad: Ambulanssi
24. Samantha Harvey: The Wilderness
25. Aaro Hellaakoski: Valitut runot
26. Laura Honkasalo: Lumen saartama kahvila
27. Kazuo Ishiguro: Ole luonani aina (17.4.2012)
28. Yasunari Kawabata: Kioto
29. Sue Monk Kidd: The Secret Life of Bees
30. Christer Kihlman: Kallis prinssi
31. Milan Kundera: Identiteetti
32. Leena Lander: Tummien perhosten koti
33. Harper Lee: To Kill a Mockingbird
34. Jonathan Lethem: Musiikkiuutisia
35. Andrea Levy: Never Far from Nowhere
36. Astrid Lindgren: Mio, poikani Mio
37. Eeva-Liisa Manner: Varokaa, voittajat
38. Katherine Mansfield: The Garden Party
39. Merete Mazzarella: Silloin en koskaan ole yksin
40. Carson McCullers: The Member of the Wedding
41. Alice McDermott: Hurmaava mies
42. Ian McEwan: Ajan lapsi
43. Miettinen: Muistelmat
44. Yukio Mishima: Kultainen temppeli
45. Lorrie Moore: A Gate at the Stairs
46. Haruki Murakami: What I Talk About When I Talk About Running (27.6.2012)
47. Iris Murdoch: The Green Knight (11.7.2012)
48. Michael Ondaatje: Englantilainen potilas
49. Martin Page: Maailmanloppuihin tottuu
50. Jukka Pakkanen: Juna San Pellegrinoon
51. Tom Perrotta: The Abstinence Teacher (20.10.2012)
52. Per Petterson: Hevosvarkaat
53. DBC Pierre: Vernon God Little
54. J. P. Pulkkinen: Kaikki onnelliset perheet
55. Rodney Rothman: Early Bird
56. Carlos Ruiz Zafón: Tuulen varjo
57. Kauko Röyhkä: Oskar Koposen seikkailut
58. Bernhard Schlink: Kotiinpaluu
59. Carol Shields & Blanche Howard: A Celibate Season (8.4.2012)
60. Lionel Shriver: Poikani Kevin
61. Alan Sillitoe: Lauantai-illasta sunnuntaiaamuun
62. Helena Sinervo: Runoilijan talossa
63. Zadie Smith: White Teeth
64. Deborah Spungen: Nancy
65. John Steinbeck: Travels with Charley
66. Otto Talvio: Biff! Bang! Pow!
67. Donna Tartt: The Little Friend
68. Colm Tóibín: The Master
69. Brady Udall: The Miracle Life of Edgar Mint
70. Kyllikki Villa: Vanhan rouvan lokikirja (12.7.2013)
71. Evelyn Waugh: Mennyt maailma
72. Irvine Welsh: The Bedroom Secrets of the Master Chefs
73. Kjell Westö: Missä kuljimme kerran
74. Oscar Wilde: The Picture of Dorian Gray
75. Robert McLiam Wilson: Ripley Bogle
76. Richard Yates: The Easter Parade

Vieraat
* 77. Julian Barnes: The Sense of an Ending (20.4.2012)
78. Jacques Bonnet: Kirjaston henget
79. Peter Cameron: The Weekend (3.7.2013)
80. Truman Capote: Breakfast at Tiffany's
81. Chris Cleave: Little Been tarina
* 82. Jenny Downham: Ennen kuin kuolen
83. David Foenkinos: Nainen jonka nimi on Nathalie
84. Claudie Gallay: Tyrskyt
85. Roy Jacobsen: Ihmelapset
86. Olli Jalonen: Poikakirja
* 87. Karl Ove Knausgård: Taisteluni (ensimmäinen kirja) (14.2.2013)
88. Adam Langer: California Avenue
89. Thomas Mann: Taikavuori
90. Aila Meriluoto: Peter-Peter
91. Miika Nousiainen: Metsäjätti (3.10.2012)
92. Paul Murray: Skippy Dies
* 93. Håkan Nesser: Kim Novak ei uinut Genesaretin järvessä (26.6.2012)
94. Joyce Carol Oates: Putous
95. Asko Sahlberg: Yhdyntä (29.4.2012)
* 96. James Salter: Kiitävät vuodet
* 97. Eeva Tikka: Hiljainen kesä (24.6.2012)
98. Jonathan Tropper: Seitsemän sietämättömän pitkää päivää
99. Marja Leena Virtanen: Kirjeitä kiven alle
100. Sarah Waters: Vieras kartanossa

(Luetut viherretty.)
(Tähdellä merkityt hankittu omaan hyllyyn listan julkaisun jälkeen.)

Saas nähdä, miten äijän käy! Voin yrittää tehdä tilannekatsauksen vaikka aina kevätpäiväntasauksen aikaan (olettaen, että blogi pysyy pystyssä). Oikeasti olisin tyytyväinen, jos saisin luettua listalta 10–15 kirjaa vuodessa – muutakin mielenkiintoista tulee kuitenkin koko ajan vastaan.

Mitäs näistä te olette lukeneet tai haluaisitte lukea? Mitä kannattaisi priorisoida, mitä työntää takavasemmalle?

Omat listansa ovat julkaisseet ainakin Karoliina (jonka listalta olen lukenut 20 kirjaa), Aletheia (18), Laura (14), Sara (13), Katja (12), Sanna (12), Tintti (12), Liisa (11), Suketus (9), Mari A. (8), Satu (7) ja Luru (4). Meinasin myös laskea, montako samaa kirjaa listallani on kunkin kanssa, mutta rajansa tilastonikkaroinnillakin... Aika monta niitä on joka tapauksessa.

Turkka Hautala: Kansalliskirja

Turkka kirjoitti episodiromaanin ja tavallisen, kolmanneksi siirtyikin lyhytproosaan. Pekka osti kirjan tuoreeltaan, hihitteli sohvalla pitkin iltaa. Vääksyssä paloi valo yömyöhään, Tammisen Petri ei saanut unta.

****½

Levyostoksia ja kirjamessuja

Alkajaisiksi oli tarkoitus kehaista, etten ole ostanut yhtään kirjaa edellisen jutun jälkeen, mutta aikomus vesittyi, kun kirppikseltä löytyi eurolla Michael Ondaatjen Englantilainen potilas (Otavan kirjasto 1993). Odotan hyviä lukuhetkiä, kirjaa on täsmäsuositeltu minulle. Elokuvastakin muistaakseni pidin, mutta siitä on niin kauan, että juoni on sopivasti unohtunut.

Mutta ostinpa pitkästä aikaa myös kolme levyä! Joululahjakortilla tosin, mutta kuitenkin, ihka aitoja muovilätkylöitä.



Kaksi kotimaista uutuutta lienevät jo tuttuja kaikille asianharrastajille. Suomen indiepopparien lipunkantajaksi nousseen Burning Heartsin kakkosalbumi Extinctions on tyylikäs ja kunnianhimoinen paketti. Ehkä pikkuisen liiankin – levy on nimittäin toistaiseksi jäänyt vähän etäiseksi eikä ole onnistunut hurmaamaan minua debyytin malliin. Black Twigin rosorokillekin lämpenin hieman hitaasti, mutta kun Paper Trees -albumi kolahti, se kolahtikin kunnolla. Vuoden paras levy tähän mennessä!

Kolmas ostos on Oulusta tilattu alelevy (mitenkäs tuntuu, että nykyään tulee jatkuvasti tilailtua jotain Oulusta?). Skottilainen Attic Lights on julkaissut vain yhden levyn, Friday Night Lights (2008), mutta se onkin hieno aurinkoinen paketti, jota voi varauksetta suositella vaikkapa Teenage Fanclubin ystäville. Parasta levyllä on avausbiisi Never Get Sick of the Sea (jota ei näköjään pysty upottamaan tähän, mutta käykää silti kuuntelemassa, jooko).

-----

Tampereella tapahtuu, kahdet kirjamessut kuukauden sisään. Hotelli Tammerissa on tänään ja huomenna Vihtorin kirjaston kirjamessut. Ajattelin käväistä siellä huomenna iltapäivällä, olisi mukavaa nähdä ainakin Pekka Haavisto, kirjojen kerskakuluttaja (klo 14). Piipahdin messuilla viime vuonnakin. Silloin ei jäänyt käteen mitään, mutta paikka oli miellyttävä ja tapahtuma muutenkin sympaattinen (ja ilmainen).

Vähemmän sympaattinen paikka on Pirkkahalli, jossa järjestetään Tampereen kirjamessut 13.–15.4. Kirjailijavieraista kiinnostaisi lähinnä Turkka Hautala, jonka uunituore Kansalliskirja on jo ehtinyt saada erinomaisen vastaanoton. Jos Hautala vierailisi vaikka paikallisessa kirjakaupassa, menisin ehdottomasti paikalle, mutta messuista en vielä tiedä. Kallis pääsymaksu ja ruuhkainen bussi eivät houkuta, eikä tapahtuman myyntipuolikaan oikein vakuuttanut ainakaan viimeksi kaksi vuotta sitten (jolloin pääasia olikin tietysti Haahtela). Katsotaan. Aikookos joku teistä käydä jommillakummilla messuilla?

P.S. Näyttää tosiaan pahasti siltä, että Haahtela ei tällä kertaa saavu Tampereelle. Helsinkiläisiä faneja sen sijaan hemmotellaan Traumbach-lukupiirillä torstaina 22.3. Olen aika harmissani, etten pääse paikalle. Mutta kertokaa terveisiä, jos menette!

Kirjaholistin talvi

Luvassa on katsaus alkuvuoden kirjaostoksiin. Metsästysvietti tuntuu pysyvän vakiona vuodenajasta riippumatta (vrt. Kirjahamsterin kesä).

Loppiaisen aikaan iski pakottava tarve saada Bo Carpelanin viimeinen kirja.



Tämä kaunokainen onkin toistaiseksi vuoden ainoa täysihintainen kovakantinen ostokseni Akateemisesta.

Vastapainoksi olen haalinut aika monta edullisempaa kirjaa. Esimerkiksi nämä kaikki maksoivat kirpputorilla 1 €/kpl (paitsi Wilde oli 0,50 €):



Martin Amisilta en vieläkään ole lukenut yhtään kirjaa kokonaan. Mutta eiköhän tästä Yöjunasta saa divarissa omansa pois, jos se osoittautuukin hudiksi.

Hämeenlinnan Fidalta löytynyt Roddy Doylen Rory & Ita oli iloinen yllätys. En edes tiennyt/muistanut Doylen kirjoittaneen tällaista kirjaa vanhempiensa elämästä.

John Irving -kokoelmaani kuuluu paperinkeräyslaatikosta pelastamani kansipaperiton kokoomateos kolmesta romaanista (Garpin maailma, Kaikki isäni hotellit ja Välisarjan avioliitto). Mutta kun näkee eurolla kansipaperillisen ensipainoksen Välisarjan avioliitosta, eihän sitä nyt voi jättää poimimatta talteen. Viime syksynä kävi sama juttu Kaikki isäni hotellit -kirjan kanssa, paitsi silloin hintaa oli vielä puolet vähemmän. Nyt siis tarvitsee löytää enää samanlainen Garpin maailma, niin kokoomateos joutaa divariin. :)

Pirkko ja Antti Leinon kirja on toisin päin luettuna Kieleen mieltä – hyvää suomea ja toisin päin Mieleen kieltä – synonyymisanasto. Hauskasti nimetty ja toivoakseni hyödyllinen opus; en usko tietojen juurikaan vanhentuneen parissakymmenessä vuodessa.

Lionel Shriverin läpimurtoteoksesta Poikani Kevin saattaa nyt sitten tulla ensimmäinen Shriverini (uusimman kirjan jouduin jo palauttamaan kirjastoon, kun joku oli mennyt varaamaan sen). Yksi euro on jo aika naurettava hinta uuden veroisesta kovakantisesta Kevinistä.

Oscar Wildeltä ostin viime vuonna Collected Works -tiiliskiven, mutta ehkä tämä The Picture of Dorian Gray olisi kuitenkin helpompi niellä ohuempana versiona. Tämä on sellainen kirja, joka on ollut tarkoitus lukea suunnilleen niin kauan kuin muistan. Ehkä nyt sitten vihdoin?

Yksi viime vuonna luettu klassikko tuli nyt ostettua suomeksi:



Fida tarjosi nätin ensipainoksen F. Scott Fitzgeraldin Kultahatusta (1959) kahdella eurolla. Syksyllä saamani äidin vanha Gatsby katselee jälkeläistään ylpeänä.



Iris Murdochin kirjat eivät ostamalla lopu. Something Special oli Irlannin-tuliainen, Bruno's Dream yllättävä Google-osuma Oulusta ja The Green Knight Adlibriksen valikoimista (ensimmäinen uutena ostamani Murdoch muuten).

Tuoreemmatkin hurahdukset johtivat ostotoimenpiteisiin:



Kirjastosta viattomasti lainattu The Hours aiheutti ketjureaktion, jonka seurauksena Michael Cunninghamin koko tuotanto kasautui hyllyyni puolessatoista kuukaudessa. Alkukieliset hommasin Adlibrikseltä ja Akateemisen alesta, suomennokset kirppikseltä ja divareista. Juuri nyt on luvussa By Nightfall, joka ei joudu yhtään häpeämään Hoursin rinnalla. Eivät kai nuo kaikki voi olla yhtä hyviä?



Haruki Murakami faniutti minut Kafka-kirjallaan. Kirjaston Norwegian Wood jäi kesken force majeure -syistä, mutta nyt Adlibrikseltä hankittu ikioma kappale odottaa uutta yritystä. What I Talk About When I Talk About Running löytyi eilen käytettynä Helsingistä, maanmainiosta Arkadia International Bookshopista. Ehkä se saa minutkin taas innostumaan juoksemisesta (olen turhan ailahtelevainen lenkkeilijä).



Johan Bargumin Syyspurjehdus (joka sekin oli pakko tilata Adlibrikseltä liian suuren hintaeron takia) osoittautui juuri niin hienoksi kuin "kaikki" ovat sanoneet. Aloitin kirjan junassa matkalla Hämeenlinnaan, ja perille päästyäni astuin antikvariaattiin, katsoin B:n kohdalle ja näin Bargumin ensimmäisen suomennetun kirjan Kolme, kaksi, yksi. Kuusi euroa tuntui kuitenkin liian kovalta hinnalta ilman kansipapereita, joten punnittuani kirjaa aikani työnsin sen takaisin hyllyyn. Ja onneksi niin: viereisessä Taide & Kirja -liikkeessä oli sama kirja kansipaperien kera 3,50 €. (Jos olisin ehtinyt ostaa sen kalliimman ja paperittoman, olisin varmaan harmitellut sitä koko päivän.) Noiden kahden kirjan väliin mahtuu uskomattomat 43 vuotta.

Ja koska kohtuus on yliarvostettua, marssin heti seuraavana päivänä kantadivariini hakemaan lisää Bargumia:



Näitä kirjoja olin jo ehtinyt katsella useaan otteeseen, nyt aika oli kypsä (eiväthän ne käytännössä edes maksaneet mitään, sain vaihdossa...). Nyt Bargum-kokoelmastani puuttuu enää kolme kirjaa: Suomalainen ruletti (1972), Syyskesä (1993) ja Jäähyväisiä (2003). Niin ja Kristiina Louhen kuvittama lastenkirja Ensilumi (2007). Huomaatteko: todellinen keräilijä kääntää aina heti katseensa löydöistä niihin teoksiin, jotka vielä puuttuvat. ;) Kahta ensimmäistä Bargumia ei ole suomennettu, enkä ainakaan vielä ole ihan niin kova fani, että kuvittelisin tankkaavani niitä ruotsiksi. Mutta kolmen luetun kirjan perusteella olen kyllä todella vakuuttunut Bargumista!

Ja mitäs vielä?



Kazuo Ishiguron Ole luonani aina tarttui mukaan Pelastusarmeijan kirppikseltä, Milan Kunderan Identiteetti Bonuskirppikseltä. Molemmat maksoivat kaksi euroa. Ishigurosta tykkään varmasti, Kunderasta en ihan tiedä (mutta hyvää divarimateriaalia se ainakin on, jos ei muuta).

Astrid Lindgrenin Mio, poikani Mio ja Veljeni, Leijonamieli kiinnostavat kovasti, vaikken ole ihan varma, olenko koskaan lukenut (tai onko minulle luettu) niitä. Nyt ensin mainittu löytyi hämeenlinnalaiselta kirppikseltä kahdella eurolla.

Satu Grönroosin Lumen syli tuli napattua divarin uutuushyllystä useiden ylistävien blogijuttujen myötä. Norjalaisen Per Pettersonin tuotannosta kiinnostuin ihan hiljattain uusimman kirjan nimen ansiosta (oikeasti, kirja nimeltä Kirottu ajan katoava virta ei voi olla muuta kuin loistava). Sitä odotellessa ostin Kirjatorilta Hevosvarkaat, joka sekin on luotettavien lähteiden mukaan pelkkää parhautta.

Sitten oli vielä läjä sekalaisia enkkupokkareita:



Ian McEwanin varhainen novellikokoelma In Between the Sheets irtosi kirppikseltä eurolla. Vasta kotiin päästyäni huomasin, että kirjastakin oli irronut jotain: ilmeisesti yksi sivu lopusta. Petkuhuiputusta! No, ehkä puuttuvan sivun saa vaikka kopioitua jostain.

Siri Hustvedtin The Enchantment of Lily Dahlin ja Colm Tóibínin The Blackwater Lightshipin olen jo lukenut (Hustvedtin suomeksi), mutta kun halvalla sai... Lorrie Moore oli minulle täysin tuntematon, ennen kuin huomioni kiinnittyi Akateemisen alen loppurysäyksessä A Gate at the Stairs -kirjaan ja erityisesti sen kannessa mainittuihin suosittelijoihin (Roddy Doyle ja Jonathan Lethem). Joskus on niin jänskää ostaa joku kirja ihan vain siksi, että joku hyvä kirjailija on tykännyt siitä. Loppurysäyksestä löytyi pölyn laskeuduttua myös tosi kivan näköinen Richard Yatesin The Easter Parade.

Ja sitten oli pari jo suomeksikin ilmestynyttä blogihehkutusmagneettia, Emma Donoghuen Room ja Jonathan Franzenin Freedom. Donoghuen ostin eilen käytettynä Arkadia-kaupasta, Franzenin tiiliskivi oli vuoden ensimmäinen kirjaostos Akateemisesta. Siihen olisikin hyvä lopettaa, mutta eihän Pottereita sovi unohtaa:



Näitäkin on löytynyt kivaan tahtiin kirppiksiltä ja divareista, puuttuu enää Salaisuuksien kammio ja Goblet of Fire!

Siinä taisivat olla (melkein!) kaikki alkuvuoden hankinnat. Olisihan näitä voinut tiputella huomaamattomasti kerran–pari kuukaudessa, mutta jotenkin tykkään tällaisista pläjäyksistä. Olettekos te ostaneet ja/tai lukeneet joitain näistä kirjoista tai haluaisitteko?

P.S. Pohdin hiljattain kirjojen nimikointia ja tulin siihen tulokseen, että se tuntuu hyvältä. Olisi tarkoitus kirjoittaa kaikkiin kirjoihini nimi ja hankintapäivä (jos tiedossa) – lyijykynällä, mutta kuitenkin. Suosittelen kokeilemaan samaa!

Helmikuun olematon lukuraportti ja pieni lainapino

Kuukausi käynnistyi suunnitelmien mukaisesti Köngäs-maratonilla, mutta sen jälkeen lukujärjestys hajosi käsiin.

Sain yllättäen paikattua pahan aukon Murdoch-kokoelmassani, kun satunnainen googlailu johti oululaiselle kirjamyyntisivulle, ja pakkohan se Bruno's Dream oli sitten aloittaa heti. En kuitenkaan päässyt ensimmäistä lukua pidemmälle, koska seuraavana päivänä kirjastosta löytyi Murakamin Norwegian Wood, jonka kimppuun piti tietysti käydä saman tien, sillä laina-aikaa oli vain viikko. Murakamia nautiskelin muutamana iltana, mutta niin vain sekin jäi kesken, kun sain ainutlaatuisen tilaisuuden osallistua erääseen tärkeään projektiin, jonka parissa vierähti loput siitä viikosta.

Nyt Murakami on palautettu ja uusi yritys Murdochin kanssa meneillään (aloitin sen alusta, en näköjään osaa lukea useampia kirjoja päällekkäin). Tuskin pääsen loppuun ennen kuunvaihdetta, joten eipä tästä kuukaudesta jää mitään raportoitavaa, kun Köngäskin on jo käsitelty.

Useita houkuttavia kirjoja on edelleen lainassa, mutta en osaa päättää, mihin seuraavaksi tarttuisin.



Näistä ehkä eniten kiinnostaisi Gallay, mutta pokkarissa on niin tuskaisen pieni fontti, ettei se oikein houkuttele. Mahtaisiko kovakantinen versio olla silmäystävällisempi? Shriver kiinnostaa toki myös, mutta toisaalta saattaisin kaivata seuraavaksi jotain kevyempää, kuten tuota Miettisen rockromaania. Ja tietysti haluaisin lukea myös nuo Murakamit, mutta ehkä ensin kuitenkin sen Norwegian Woodin loppuun.

Saattaa käydä niinkin, että kirjastokirjat joutuvat yhä odottamaan, koska kaikenlaisia ostoksiakin on taas tullut tehtyä. Meinasin käsitellä tässä niitäkin, mutta niitä on sen verran paljon, että ehkä teen myöhemmin erillisen jutun...

Uutta musiikkia: Swaying Wires

Saan silloin tällöin mainospostia kotimaisilta pienlevy-yhtiöiltä ja vastaavilta. Yleensä en ole hirveästi innostunut puffatuista bändeistä, mutta tällä kertaa Lionheart-yhtiön vinkki puri.

Folkahtava turkulaisyhtye Swaying Wires vakuutti minut neljän biisin ep:llään. Kaikki kappaleet ovat hyviä, parhaan ensivaikutelman teki upeaan liitoon nouseva Bluebird. Pitkäsoitto on luvassa vasta ensi vuoden alussa, mutta näissäkin biiseissä riittää nautiskeltavaa pitkään. Tsekatkaa myös laulaja-Tinan blogi.