Kirjaholistin talvi

Luvassa on katsaus alkuvuoden kirjaostoksiin. Metsästysvietti tuntuu pysyvän vakiona vuodenajasta riippumatta (vrt. Kirjahamsterin kesä).

Loppiaisen aikaan iski pakottava tarve saada Bo Carpelanin viimeinen kirja.



Tämä kaunokainen onkin toistaiseksi vuoden ainoa täysihintainen kovakantinen ostokseni Akateemisesta.

Vastapainoksi olen haalinut aika monta edullisempaa kirjaa. Esimerkiksi nämä kaikki maksoivat kirpputorilla 1 €/kpl (paitsi Wilde oli 0,50 €):



Martin Amisilta en vieläkään ole lukenut yhtään kirjaa kokonaan. Mutta eiköhän tästä Yöjunasta saa divarissa omansa pois, jos se osoittautuukin hudiksi.

Hämeenlinnan Fidalta löytynyt Roddy Doylen Rory & Ita oli iloinen yllätys. En edes tiennyt/muistanut Doylen kirjoittaneen tällaista kirjaa vanhempiensa elämästä.

John Irving -kokoelmaani kuuluu paperinkeräyslaatikosta pelastamani kansipaperiton kokoomateos kolmesta romaanista (Garpin maailma, Kaikki isäni hotellit ja Välisarjan avioliitto). Mutta kun näkee eurolla kansipaperillisen ensipainoksen Välisarjan avioliitosta, eihän sitä nyt voi jättää poimimatta talteen. Viime syksynä kävi sama juttu Kaikki isäni hotellit -kirjan kanssa, paitsi silloin hintaa oli vielä puolet vähemmän. Nyt siis tarvitsee löytää enää samanlainen Garpin maailma, niin kokoomateos joutaa divariin. :)

Pirkko ja Antti Leinon kirja on toisin päin luettuna Kieleen mieltä – hyvää suomea ja toisin päin Mieleen kieltä – synonyymisanasto. Hauskasti nimetty ja toivoakseni hyödyllinen opus; en usko tietojen juurikaan vanhentuneen parissakymmenessä vuodessa.

Lionel Shriverin läpimurtoteoksesta Poikani Kevin saattaa nyt sitten tulla ensimmäinen Shriverini (uusimman kirjan jouduin jo palauttamaan kirjastoon, kun joku oli mennyt varaamaan sen). Yksi euro on jo aika naurettava hinta uuden veroisesta kovakantisesta Kevinistä.

Oscar Wildeltä ostin viime vuonna Collected Works -tiiliskiven, mutta ehkä tämä The Picture of Dorian Gray olisi kuitenkin helpompi niellä ohuempana versiona. Tämä on sellainen kirja, joka on ollut tarkoitus lukea suunnilleen niin kauan kuin muistan. Ehkä nyt sitten vihdoin?

Yksi viime vuonna luettu klassikko tuli nyt ostettua suomeksi:



Fida tarjosi nätin ensipainoksen F. Scott Fitzgeraldin Kultahatusta (1959) kahdella eurolla. Syksyllä saamani äidin vanha Gatsby katselee jälkeläistään ylpeänä.



Iris Murdochin kirjat eivät ostamalla lopu. Something Special oli Irlannin-tuliainen, Bruno's Dream yllättävä Google-osuma Oulusta ja The Green Knight Adlibriksen valikoimista (ensimmäinen uutena ostamani Murdoch muuten).

Tuoreemmatkin hurahdukset johtivat ostotoimenpiteisiin:



Kirjastosta viattomasti lainattu The Hours aiheutti ketjureaktion, jonka seurauksena Michael Cunninghamin koko tuotanto kasautui hyllyyni puolessatoista kuukaudessa. Alkukieliset hommasin Adlibrikseltä ja Akateemisen alesta, suomennokset kirppikseltä ja divareista. Juuri nyt on luvussa By Nightfall, joka ei joudu yhtään häpeämään Hoursin rinnalla. Eivät kai nuo kaikki voi olla yhtä hyviä?



Haruki Murakami faniutti minut Kafka-kirjallaan. Kirjaston Norwegian Wood jäi kesken force majeure -syistä, mutta nyt Adlibrikseltä hankittu ikioma kappale odottaa uutta yritystä. What I Talk About When I Talk About Running löytyi eilen käytettynä Helsingistä, maanmainiosta Arkadia International Bookshopista. Ehkä se saa minutkin taas innostumaan juoksemisesta (olen turhan ailahtelevainen lenkkeilijä).



Johan Bargumin Syyspurjehdus (joka sekin oli pakko tilata Adlibrikseltä liian suuren hintaeron takia) osoittautui juuri niin hienoksi kuin "kaikki" ovat sanoneet. Aloitin kirjan junassa matkalla Hämeenlinnaan, ja perille päästyäni astuin antikvariaattiin, katsoin B:n kohdalle ja näin Bargumin ensimmäisen suomennetun kirjan Kolme, kaksi, yksi. Kuusi euroa tuntui kuitenkin liian kovalta hinnalta ilman kansipapereita, joten punnittuani kirjaa aikani työnsin sen takaisin hyllyyn. Ja onneksi niin: viereisessä Taide & Kirja -liikkeessä oli sama kirja kansipaperien kera 3,50 €. (Jos olisin ehtinyt ostaa sen kalliimman ja paperittoman, olisin varmaan harmitellut sitä koko päivän.) Noiden kahden kirjan väliin mahtuu uskomattomat 43 vuotta.

Ja koska kohtuus on yliarvostettua, marssin heti seuraavana päivänä kantadivariini hakemaan lisää Bargumia:



Näitä kirjoja olin jo ehtinyt katsella useaan otteeseen, nyt aika oli kypsä (eiväthän ne käytännössä edes maksaneet mitään, sain vaihdossa...). Nyt Bargum-kokoelmastani puuttuu enää kolme kirjaa: Suomalainen ruletti (1972), Syyskesä (1993) ja Jäähyväisiä (2003). Niin ja Kristiina Louhen kuvittama lastenkirja Ensilumi (2007). Huomaatteko: todellinen keräilijä kääntää aina heti katseensa löydöistä niihin teoksiin, jotka vielä puuttuvat. ;) Kahta ensimmäistä Bargumia ei ole suomennettu, enkä ainakaan vielä ole ihan niin kova fani, että kuvittelisin tankkaavani niitä ruotsiksi. Mutta kolmen luetun kirjan perusteella olen kyllä todella vakuuttunut Bargumista!

Ja mitäs vielä?



Kazuo Ishiguron Ole luonani aina tarttui mukaan Pelastusarmeijan kirppikseltä, Milan Kunderan Identiteetti Bonuskirppikseltä. Molemmat maksoivat kaksi euroa. Ishigurosta tykkään varmasti, Kunderasta en ihan tiedä (mutta hyvää divarimateriaalia se ainakin on, jos ei muuta).

Astrid Lindgrenin Mio, poikani Mio ja Veljeni, Leijonamieli kiinnostavat kovasti, vaikken ole ihan varma, olenko koskaan lukenut (tai onko minulle luettu) niitä. Nyt ensin mainittu löytyi hämeenlinnalaiselta kirppikseltä kahdella eurolla.

Satu Grönroosin Lumen syli tuli napattua divarin uutuushyllystä useiden ylistävien blogijuttujen myötä. Norjalaisen Per Pettersonin tuotannosta kiinnostuin ihan hiljattain uusimman kirjan nimen ansiosta (oikeasti, kirja nimeltä Kirottu ajan katoava virta ei voi olla muuta kuin loistava). Sitä odotellessa ostin Kirjatorilta Hevosvarkaat, joka sekin on luotettavien lähteiden mukaan pelkkää parhautta.

Sitten oli vielä läjä sekalaisia enkkupokkareita:



Ian McEwanin varhainen novellikokoelma In Between the Sheets irtosi kirppikseltä eurolla. Vasta kotiin päästyäni huomasin, että kirjastakin oli irronut jotain: ilmeisesti yksi sivu lopusta. Petkuhuiputusta! No, ehkä puuttuvan sivun saa vaikka kopioitua jostain.

Siri Hustvedtin The Enchantment of Lily Dahlin ja Colm Tóibínin The Blackwater Lightshipin olen jo lukenut (Hustvedtin suomeksi), mutta kun halvalla sai... Lorrie Moore oli minulle täysin tuntematon, ennen kuin huomioni kiinnittyi Akateemisen alen loppurysäyksessä A Gate at the Stairs -kirjaan ja erityisesti sen kannessa mainittuihin suosittelijoihin (Roddy Doyle ja Jonathan Lethem). Joskus on niin jänskää ostaa joku kirja ihan vain siksi, että joku hyvä kirjailija on tykännyt siitä. Loppurysäyksestä löytyi pölyn laskeuduttua myös tosi kivan näköinen Richard Yatesin The Easter Parade.

Ja sitten oli pari jo suomeksikin ilmestynyttä blogihehkutusmagneettia, Emma Donoghuen Room ja Jonathan Franzenin Freedom. Donoghuen ostin eilen käytettynä Arkadia-kaupasta, Franzenin tiiliskivi oli vuoden ensimmäinen kirjaostos Akateemisesta. Siihen olisikin hyvä lopettaa, mutta eihän Pottereita sovi unohtaa:



Näitäkin on löytynyt kivaan tahtiin kirppiksiltä ja divareista, puuttuu enää Salaisuuksien kammio ja Goblet of Fire!

Siinä taisivat olla (melkein!) kaikki alkuvuoden hankinnat. Olisihan näitä voinut tiputella huomaamattomasti kerran–pari kuukaudessa, mutta jotenkin tykkään tällaisista pläjäyksistä. Olettekos te ostaneet ja/tai lukeneet joitain näistä kirjoista tai haluaisitteko?

P.S. Pohdin hiljattain kirjojen nimikointia ja tulin siihen tulokseen, että se tuntuu hyvältä. Olisi tarkoitus kirjoittaa kaikkiin kirjoihini nimi ja hankintapäivä (jos tiedossa) – lyijykynällä, mutta kuitenkin. Suosittelen kokeilemaan samaa!