lauantai 24. maaliskuuta 2012

Michael, Haruki ja kultahattu taikavuorella

Joskus tuntuu, että kaikki liittyy kaikkeen. Lokakuussa luin F. Scott Fitzgeraldin The Great Gatsbyn eli Kultahatun. Tammikuussa kuuntelin Joel Haahtelan haastattelun, jossa hän mainitsi Thomas Mannin Taikavuoren erääksi Traumbachia inspiroineista teoksista (ilmeisesti lähinnä alkuasetelman suhteen). Ja helmi–maaliskuussa luin melkein peräkkäin kaksi kirjaa, joissa molemmissa puhuttiin sekä Kultahatusta että Taikavuoresta! Ensimmäisen kirjan viittaukset kuittasin hauskana yhteensattumana, mutta kun törmäsin samoihin nimiin toisessakin kirjassa, aloin jo epäillä jonkinlaista salaliittoa (kuka ohjailee lukuvalintojani?).



Michael Cunninghamin By Nightfall (Illan tullen) ja Haruki Murakamin Norwegian Wood ovat molemmat upeita kirjoja, haikean kauniita kuin kesän muisto viimeisenä kuulaana syyspäivänä, ensilumen jo roikkuessa ilmassa. Varsinkin surumielinen Norwegian Wood oli minulle hyvin lähellä täydellistä lukuelämystä.

Cunninghamin päähenkilö on keski-ikäinen newyorkilainen taidekauppias 2000-luvulla, Murakami kertoo 1960-luvun lopun japanilaisopiskelijasta. Kaksi varsin erilaista miestä, joita kuitenkin yhdistää tietynlainen melankolia, vieraantuneisuus ja ulkopuolisuuden tunne. Taikavuorta en ole vielä lukenut, mutta Kultahattuhan on kuin tehty näihin tunnelmiin. Cunninghamin Peterille tulee Gatsby mieleen asiakaskäynnillä maaseudulla, Murakamin Toru puolestaan lukee Kultahattua yhä uudelleen ja saa sen ansiosta uuden ystävänkin.

By Nightfallista ja Norwegian Woodista voi varsin hyvin nauttia, vaikkei olisi ikinä Kultahatusta kuullutkaan. Fitzgeraldin kirjan tuntemus antaa kuitenkin lukukokemukseen mukavan pienen lisämausteen – jokin tällaisessa intertekstuaalisuudessa viehättää. Ehkä yhteiset lukukokemukset tuovat kirjailijan entistä lähemmäksi lukijaa tai tutun tarinan siirtäminen uuteen kontekstiin aiheuttaa ahaa-elämyksiä. Toki lukija voi myös tuntea itsensä sivistyneeksi, kun ymmärtää tämänkin viittauksen... Joskus pelkkä toisen kirjailijan nimen mainitseminen riittää (kuinka ilahduinkaan esimerkiksi silloin, kun Carol Shieldsin kirjassa vilahti yllättäen Iris Murdoch).

Kultahattu tuntuu olevan suosittu viittauskohde. Jokke kertoo teoksen esiintyneen parissakin John Irvingin kirjassa (jotka olen lukenut niin kauan sitten, että silloin en tosiaan välttämättä ollut kuullut koko Fitzgeraldista) ja yhdessä Joyce Carol Oatesin teoksessa. Eivätkä nämä varmasti ole ainoita tapauksia.

Koska en keksi mitään nasevaa lopetusta, jätän teidät Gatsbyn juhlien tunnelmiin:
Newyorkilaiset autot seisovat viidessä rivissä ajotiellä, ja halleissa, salongeissa ja rannoilla näkyy iloisia värejä, ajan outoja uusia tukkalaitteita ja iltaviittoja, kuin unelmia. Baaritarjoilu on täydessä vauhdissa, ja ulkona puistossa kiidätetään cocktailtarjotinta toisensa jälkeen, kunnes ilma kaikuu rupatusta ja naurua, huolettomia vihjailuja ja hetkessä unohdettuja esittelyjä, ja naiset jotka eivät koskaan ole saaneet selvää toistensa nimestä tervehtivät riemukkaasti toisiaan.

25 kommenttia:

  1. Ihana postaus! Tykkään hirveästi intertekstuaalisuudesta ja ihan vain toisten kirjojen ja kirjailijoiden nimien mainitsemisesta fiktiossa. Jännä yhteensattuma, tai "kirjallinen johdatus" sinulla käynyt tosiaan :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Yritin tätä kirjoittaessani miettiä jotain muita esimerkkejä aiheesta, mutta äkkiseltään en muistanut mitään. Kertokaa te muut ihmeessä, jos teillä on mielessä jotain suosikkiviittauksia.

      Poista
  2. Voi miten ihana kuva ja lainaus lopussa!

    Minuakin intertekstuaalisuus kiehtoo - ainakin silloin, kun se avautuu itselleni, hih - ja Cunninghamin Illan tullenhan hipoi minulla täydellistä lukuelämystä. Norwegian Woodin lukemista odotan, samoin toivon, että saan vihdoin lopultakin luettua Kultahatun. Taikavuoren kanssa en uskalla tehdä lupauksia..

    Mutta tosiaan, Illan tullen oli minulle ihan napakymppi, vaikken ole Kultahattua tai Taikavuorta lukenut, mutta ilman muuta olisin saanut siitä vielä enemmän irti noiden kautta.

    Kaikenlaiset "sattumat" elämässä ovat kauniita. Niiden kautta näkee häivähdyksen siitä suuremmasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Voi, olen vähintään 99-prosenttisen varma, että sinäkin rakastut Norwegiaan Woodiin! Illan tullen oli ihan mahdottoman hieno kirja myös, monessa kohdassa piti oikein pysähtyä ihastelemaan hetkeksi. Täytyy lukea se joskus suomeksikin (ja ehdottomasti ostaa se kauniskantinen suomennos omaan hyllyyn).

      Minuakin vähän hirvittää, jos Taikavuori onkin joku tuhatsivuinen järkäle. En ole vielä toistaiseksi nähnyt koko kirjaa ollenkaan. Kultahattu on tosiaan aivan mahtava, suomennoskin näytti hyvältä nyt kun sitä silmäilin. Lainaus löytyi ihan summamutikassa selaillessa.

      Ihme että Haahtelalla oli näppinsä pelissä tässäkin "sattumassa". ;)

      Poista
    2. Illan tullenissa on erittäin hyvä käännös, joten sinällään sen voisitkin lukea suomeksi. Ja kansi on tosiaan kaunis (jossain englanninkielisessä versiossa oli sama idea kannessa, mutta ei mielestäni ihan yhtä kauniisti toteutettuna)!

      Mulla on mielikuva, että Taikavuori on todellinen tiiliskivi. Ehkä siitä pitäisi järjestää kimppaluku. :)

      Poista
    3. Jotenkin voisin kuvitella, että tässä tapauksessa nauttisin sujuvasta suomennoksesta vielä enemmän kuin alkukielisestä. Vaikka Cunninghamin kieli ei ole mitenkään "vaikeaa", muutamassa kohdassa oudot sanat vähän latistivat tunnelmaa. Minulla on usein sama ongelma englanniksi lukiessa: ei millään viitsisi kaivaa sanakirjaa esiin, kun se alkaa sitten tuntua melkein työltä. :)

      Voi ei, saatan vielä joutua ojasta allikkoon Taikavuoren kanssa! Minä kun kuvittelin, että se olisi siedettävän kokoinen teos, kun sekä Mizzy että Toru kanniskelevat sitä mukanaan. :D

      Poista
  3. Kultahattua muuten luetaan myös Austerin Sunset Parkissa. Varmaan Kultahattu pitäisi lukea, kun siihen kerran näin taajaan viitataan. Tai no, kyllä se pitäisi lukea muutenkin. ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai, kiitos tiedosta! Tosiaan merkityksekäs teos, kun noita viittauksia riittää. Olen iloinen, että uskalsin astua Gatsbyyn maailmaan lievästä klassikkokammostani huolimatta. Suosittelen sinullekin lämpimästi!

      Poista
  4. Voih, Cunningham ja Murakami pomppaavat lukulistalla taas pykälän ylöspäin. :) Murakamilta en ole lukenut vielä mitään, Cunninghamilta ihastuin Tunteihin. Juu. Ja Gatsbyn juhliin haluaisin osallistua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa! Minullekin Cunningham on ihan tuore tuttavuus, luin Tunnit vasta tammikuussa. Upeita kirjoja!

      Ja huomio kaikki: menkää heti lukemaan myös Lurun Gatsby-juttu, jos ette ole vielä lukeneet!

      Poista
  5. Vilkas yö, piti kommentoimani jotain fiksua (?), mutta nyt en ehdi sanoa muuta kuin: oih! <3

    Palailen myöhemmin asiaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo huudahdus kertoo jo melkein kaiken. :)

      Poista
  6. Miekin tykkään intertekstuaalisista viittauksista. Törmäsin Taikavuoreen vähän aikaa sitten oikolukiessani erästä kirjaa, Kultahattuunkin jossain ihan vasta, en vain saa päähäni että missä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika hassua ja hauskaa, että näitä törmäyksiä tulee!

      Hei muuten, huomasin Lurun blogista, että kaipailet Kultahattua. Minulla olisi yksi ylimääräinen sellainen, tosin tylsä kansipaperiton kirjakerhopainos, mutta kuitenkin. En usko, että kirjaa on kovin vaikea löytää, mutta jos et muualta kätevästi saa, voin kyllä postittaa tämän.

      (Kultahatun suomennoksessa hämää vain se, ettei suomentajan nimeä ole mainittu. Ja se, että näissä kahdessa eri versiossa näyttäisi olevan muuten sama suomennos, mutta kirjan alussa oleva lainaus on käännetty eri tavoin.)

      Poista
    2. Ohos, miksiköhän suomentajan nimeä ei ole mainittu. Mie etsinkin Kultahattua tänään huuto.netistä, mutta suomenkielisessä versiossa näyttää olevan ihan kauhean rumat kannet. :D
      Vanhemmassa versiossa olisi taas hienot kannet, mutta niiden hinta on paljon korkeampi.

      Poista
    3. Minua taisikin lykästää, kun hiljattain löysin sen ensipainoksen kahdella eurolla! Tosiaan joo, ei siinä kirjakerhopainoksen kannessakaan paljon katselemista olisi, olen nähnyt sellaisia kirppiksillä... Ehkä kansipaperiton vaihtoehto on sittenkin houkuttelevampi? :)

      Poista
    4. Minä taas tykkään siitä vanhasta leffakannesta (joka mulla on). :) No mutta on se ensipainoksen kansi kaikkein hienoin. Siitähän tulee ihan Haahtelan Lumipäiväkirja mieleen!

      Poista
    5. Totta, kas kun en itse hoksannut Lumipäiväkirja-yhteyttä!

      Mutta Hanna, ilmoittele tosiaan jos et saa kirjaa helposti muualta. Voin kyllä tarvittaessa lähettää sen kansipaperittoman yksilön, joka on siis peräisin kirjaston kierrätyskärrystä, eli en kaipaa siitä vastineeksi kuin korkeintaan postikulut.

      Poista
  7. On hauskaa miten kirjat johdattavat toinen toisiinsa. Luin vuosi sitten keväällä hirmuisella ahmaisulla Elias Canettin omaelämäkerrallisen trilogian (Pelastunut kieli, Soihtu korvassa ja Silmäpeli)ja olin aivan innoissani kielen omaperäisyydestä (saksasta suomentanut Kyllikki Villa)ja koko tyypistä - ajattelin: onpa sivistynyt mies, mielenkiintoinen ihminen.

    Jokin aika sitten luin Iris Murdochin puolison John Bayleyn teoksen "Elegia Irikselle" -muistelmateoksen. Ja kuinkas ollakaan, mielikuva Elias Canettista henkilönä sai uusia vähemmän mairittelevia piirteitä... Professori no, suorastaan kopeloimassa nuoria brittiläisiä kirjallisuudenopiskelijoita.

    Tällaista vähän toisenlaista intertekstuaalisuutta siis, tosielämää seassa. Mutta totta tosiaan innoittaa lukemaan Iris Murdochia itseään - ja lisää Canettia! Kaikesta huolimatta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan hauskaa, ja tällaiset tosielämän yhteydet ovat tietysti vielä jännempiä kuin pelkästään tekstin tasolla liikkuvat. En ole vielä lukenut mitään Canettia, mutta olen kyllä lukenut hänestä, juuri tuosta mainitsemastasi kirjasta ja vielä perusteellisemmin yhdestä Murdoch-elämäkerrasta. Ei tosiaan vaikuta erityisen sympaattiselta mieheltä, mutta kieltämättä kiinnostaisi silti tutustua hänen tuotantoonsa jossain vaiheessa. Kyllikki Villan käännöksetkin kiinnostavat, vaikka hänen omia kirjojaankaan en ole vielä ehtinyt lukea.

      Murdochista aion muuten kirjoittaa enemmänkin joskus (toivottavasti) lähitulevaisuudessa!

      Poista
  8. Minustakin tämä oli hauska teksti :) Ja kirjallisia viittauksia ja polkuja on tosiaan hauska seurata.

    Illan tullen on minulta vielä lukematta, mutta tulee kyllä luetuksi, koska rakastan Cunninghamia. Norwegian Wood on tietysti ihana.

    Taikavuoren olen lukenut, ja se on kyllä melkoinen tiiliskivi. Lisäksi täytyy sanoa, että se oli minulle muutenkin aika raskas kirja. Mielenkiintoinen, mutta vaikea eikä tunnetasolla erityisen koskettava.

    Kultahatun olen myös lukenut. Muistan myös ainakin yhden kirjallisen maininnan Kultahatusta. Donna Tarttin Jumalat juhlivat öisin. Siinä päähenkilö Richard mainitsee Kultahatun yhdeksi lempikirjakseen. Masentuneena hän yrittää lukea kirjaa piristyäkseen, mutta masentuu vain entisestään, koska näkee liikaa yhtäläisyyksiä itsensä ja Gatsbyn välillä. (En tarkistanut kohtaa, mutta jotenkin noin se muistaakseni menee.)

    Luulen, että olen jopa aikoinaan lukenut Kultahatun sen takia, että se mainitaan Tarttin kirjassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Liisa!

      Hienoa kuulla, että Kultahattu esiintyy myös Tarttin kirjassa! Luin sen joskus neljä vuotta sitten, mutta silloinhan en vielä osannut kiinnittää asiaan mitään huomiota. Täytyy lukea Jumalat joskus uudestaan, se oli muutenkin niin upea lukukokemus.

      Taikavuori alkaa kuulostaa entistä pelottavammalta... Mutta katsotaan, eihän sitä koskaan tiedä.

      Illan tullen on tosiaan mahtava! Sinulla on edessä hienoja hetkiä, jos kerran jo muutenkin rakastat Cunninghamia.

      Poista
  9. Mannin Taikavuori kuuluu minulla maailman 20 parhaimman kirjan joukkoon. Try it!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lupaan ainakin selailla, jos näen joskus jossain!

      Poista