Raymond Carver: Rivi riviltä, lyönti lyönniltä
Valikoima runoja, suom. Lauri Otonkoski ja Esko Virtanen, WSOY 1994, 154 sivua
(Divarista 15.9.2012, luettu loppuun ti 15.1.2013 klo 23.09)
Ilta pimenee, tuuli tyyntyy, katu hiljenee. Vain kirjoituskoneen epäsäännöllinen nakutus ja himmeä valonkaje avoimesta ikkunasta.
Heräsin tänä aamuna
pakottavaan haluun makoilla sängyssä koko päivä
ja lueskella. Hetken olin kahden vaiheilla.
Sitten katsoin ulos sateeseen.
Ja annoin periksi. Pääsin täydelliseen
sovintoon tämän sateisen aamun kanssa.
Mies jää tuijottamaan tekstiä. Nousee tuolista, venyttelee vähän, sytyttää savukkeen.
Heräsin veritippaan
silmäluomella. Naarmu
joka ulottui puolen otsan poikki. Mutta
minähän nukun yksin nykyisin.
Miksi ihmeessä kukaan kävisi
itsensä kimppuun, edes unessa?
Mies katsoo ulos. Vastapäätä heilahtaa verho, naapurin kyyläkin valvoo vielä. Hän pitää miestä luuserina, joka vetää lonkkaa kaiket päivät, korkeintaan käy kalassa joskus.
Vetelehtijä! setäni huusi minulle
niin kauan sitten. Hän oli oikeassa.
Olen varannut aikaa tänään,
kuten kaikkina päivinä,
tyhjän toimittamiseen.
Naapuri ei tiedä, että mies on kirjailija. Naapuri lukee vain dekkareita, mies on erikoistunut ytimekkäämpään ilmaisuun.
Taannoin 1960-luvun puolivälissä huomasin, että minun oli vaikea keskittyä laajamuotoisempaan kerrontaan. Sekä luku- että kirjoitusyritykset tuottivat jonkin aikaa ongelmia. Olin kadottanut pitkäjänteisyyteni; minulla ei enää ollut kärsivällisyyttä yrittää romaanin kirjoittamista. Siihen liittyy niin monia asioita, juttu olisi liian pitkästyttävä tässä kerrottavaksi. Mutta tiedän, että paljolti kaiken tuon takia kirjoitan nyt runoja ja novelleja. Aloita ja lopeta. Älä haikaile. Anna mennä. Saattaa olla, että menetin ylipäänsä kunnianhimoni samoihin aikoihin, alta kolmekymppisenä.
Mies huokaisee, tarttuu tyhjään kahvikuppiin. Empii, laskee kupin pöydälle, kaivaa kaapista pullon. Lääkärillä oli eilen huonoja uutisia.
Hän sanoi, ettei hyvältä näytä
hän sanoi että pahalta näyttää, oikeastaan tosi pahalta
hän sanoi, laskin niitä kolmekymmentäkaksi yhdestä
keuhkosta ennen
kuin lopetin laskemisen
Mies on pian poissa, mutta hänen sanansa jäävät.
★★★★
Kiitos. Nyt minun selvästi on luettava lisää Carveria. Upeaa.
VastaaPoistaKiva, kiitos itsellesi! Näitä runoja voi tosiaan suositella kaikille Carverin novelleista pitäville, ovat hyvin samantyylisiä (kuten myös hdcanis totesi).
PoistaOlenkin miettinyt, millä ulkomaisella runoudella voisin aloittaa (olen lukenut pitkään vain kotimaista runoutta). Tämä voisi olla se.
VastaaPoistaHyvä, kannattaa tosiaan kokeilla! Mielestäni suomennos on onnistunut, ja haluaisin lukea näitä lisää myös alkukielellä, suomennoksen runot on valikoitu viidestä eri runokokoelmasta.
PoistaIsä on tuota kehunut. En tiedä miksei ole tullut tartuttua. Tästä valaistuneena katson ehdotusta aivan uudella suopeudella. :D
VastaaPoistaKiva kuulla, Maukka, isäsi on fiksu mies! Jos et usko yhtä keski-ikäistä miestä, usko kahta. :)
PoistaLöysin Carverin tekstit joskus aikoinaan Maailman runosydän -jättikirjan kautta. Kaivan ne esiin tasaisin väliajoin yhä uudelleen. Saatan kotikyläni kirjastossa jäädä hyllyjen väliin vain selailemaan Carverin teoksia, makustelemaan tekstejä, jotka löytävät tien perille sydämeen. Yksinkertaisuudessaan järisyttävän koskettavaa.
VastaaPoistaKiitos inspiroivasta kommentista, Markus! Tekee heti mieli lukea lisää Carveria, paljon on vielä lukematta novellejakin.
PoistaJa anteeksi etten vastannut mitään taannoiseen tiedusteluusi. En kovin usein saa yhteydenottoja blogin kautta, ja silloin harvoin kun niin käy, menen aina yhtä hämilleni... Huono tapa, pitäisi ryhdistäytyä.