Sarah Winman: Kani nimeltä jumala
When God Was a Rabbit, 2011, suom. Aleksi Milonoff, Tammi 2012, 324 sivua
(Kirjastosta, luettu loppuun la 12.1.2013 klo 22.53)
Tämän kirjan lukemista odotin enemmän kuin mitään muuta kirjaa aikoihin. Sara totesi syksyllä kirjan olevan yhtä suloisen rakastettava kuin Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville ja Kim Novak ei uinut Genesaretin järvessä, ja Laura puolestaan otti vertailukohdaksi John Irvingin. Perunankuoripaistos oli minulle toissa vuoden hienoin yksittäinen lukukokemus ja Kim Novak yksi viime vuoden hienoimmista, kun taas Irving on pitkäaikaisin suosikkikirjailijani. Odotukset olivat siis jossain korkealla katon yläpuolella. Senhän tietää, miten tällaisten odotusten kanssa voi käydä, mutta jostain syystä minua ei juurikaan pelottanut.
Mistä tässä sitten on kyse? On Elly ja Joe, sisko ja veli, jotka tietävät toistensa synkimmätkin salaisuudet. On Jenny Penny, Ellyn omalaatuinen ystävä. On lemmikkikani nimeltä jumala, pienellä j:llä. Tai oikeastaan se on belgianjänis. On äiti, isä ja Nancy-täti, joka hänkin rakastaa äitiä. Muutama muukin mieleenpainuva hahmo sivuilla seikkailee. Tarina alkaa Ellyn lapsuudesta 70-luvulta ja jatkuu tämän vuosituhannen puolelle. Kirja kertoo sisaruudesta, ystävyydestä, kasvamisesta, eroista ja jälleennäkemisistä, elämän peloista ja iloista.
Olin siis ilmeisimmin jo etukäteen päättänyt pitää kirjasta, ja onneksi Winman teki sen helpoksi. Hän osaa kirjoittaa hauskasti mutta koskettavasti, usein samaan aikaan. Jos jossain vaiheessa aloinkin miettiä, onko tämä sittenkin "vain" hyvä kirja, viimeistään lopun irvingmäiset juonenkäänteet nostivat kokonaisuuden takaisin erittäin hyvän puolelle. Erikseen pitää vielä mainita Aleksi Milonoffin erinomainen käännös. ("Missä kamelit ovat?" – "Ne tykkäsivät kyttyrää sinusta." Mietin, miten tuo kohta voisi mennä alkutekstissä, mutta en keksinyt.)
★★★★½
(Viimevuotisesta blogilaiskuudestani sisuuntuneena tein vahingossa itselleni uudenvuodenlupauksen, että tänä vuonna yritän kirjoittaa jotain kaikista lukemistani kirjoista. Nyt on kolme kirjaa luettu ja blogattu, saa nähdä kauanko jaksan tätä rataa. Ihan hauskaahan tämä on, mutta kirjoittaminen syö kummasti lukuaikaa... Sitä paitsi kaikki tämänvuotiset kirjani ovat olleet sellaisia, joista moni muukin on kirjoittanut. Seuraavaksi toivottavasti jotain vähemmän pureskeltua!)
Kindlessä on kätevä hakutoiminto, joten tässäpä sinulle alkuperäistekti:
VastaaPoista"Where are the camels?" Miss Grogney shouted. "They've got the hump with you", said Mr Gulliver,...
Mukava kuulla, että sinäkin tykkäsit tästä.
Kiitos Lukutoukka, loistavaa palvelua! Tuollainen englannin ilmaus ei ollut minulle tuttu, ehkä tuo ei sitten ollutkaan suomentajalta ihan niin nerokas oivallus kuin kuvittelin. Joka tapauksessa kääntäjänä ilahdun suunnattomasti aina silloin harvoin, kun törmään käännöskirjassa erityisen hyvin toimivaan sanaleikkiin. :)
PoistaIhanaa! Että luit ja pidit noin paljon! <3 Ja käännöksestä olen ihan samaa mieltä, Milonoff on tehnyt siinä huikean hienon työn!
VastaaPoista(Minun pitäisi kyllä todellakin vihdoin alkaa lukea Irvingiä!)
Suuret kiitokset sinulle, Sara, sinun ansiostasi kirja päätyi lukulistalleni! Voi olla, että kokonaisvaikutus olisi ollut vieläkin suurempi, jos olisin pystynyt lukemaan kirjan kerta-annoksena yhden päivän aikana, kuten Perunankuoripaistoksen ja Kim Novakin kohdalla onnekkaasti kävi. Mutta ehkä sitten ensi kerralla. :)
PoistaIrving on niin tärkeä ja itsestään selvä osa lukijaidentiteettiäni, että minun on oikeastaan vaikea ymmärtää, että on olemassa paljon hyviä kirjoja lukeneita ihmisiä, jotka eivät ole vielä häntä lukeneet. Samaan aikaan en voi olla olematta vähän kateellinen esim. sinulle ja Karoliinalle, teillä on niin paljon hienoa edessä!
<3 !
PoistaJa täten lupaan sinulle lukea ensimmäisen Irvingini, hmmm, sanotaan nyt maaliskuun loppuun mennessä. Jos sanani syön, mörökölli minut vieköön! :)
Jes, hienoa! Toivotaan ettei tarvitse usuttaa mörököllejä perääsi. ;) Vastineeksi voisin itse aloittaa uusintakierroksen, jos vain osaisin päättää mistä aloittaa... Leski vuoden verran on viime vuosituhannen Irvingeistä ainoa, jonka olen kerrannut 2000-luvun puolella! Monet juonenkäänteet ovat jo kivasti unohtuneet parhaistakin vanhoista. :)
PoistaTulisiko tästä virallinen Irving-kevät?! Jee! :)
PoistaSopii minulle!! Kaikki mukaan? Veikkaan että moni lukee ainakin uusimman suomennoksen.
PoistaMinä taas en varmaankaan lue (vielä!) sitä keväällä ilmestyvää suomennosta, mutta veikkaan että kun luen ensimmäisen Irvingini, saatan haluta lukea pian sen jälkeen lisää. :)
PoistaEn ihmettelisi, jos niin kivasti kävisi. Toivotaan parasta!
PoistaIhan jännitti kirjan puolesta, mutta onneksi et pettynyt :)
VastaaPoistaMaija, eihän tähän yksinkertaisesti voi pettyä, jos vähänkään tykkää tämäntyylisistä kirjoista. :)
PoistaKomppaan Saraa: ihanaa, että luit ja pidit paljon. Minäkin pidin ja huomasin heti saman Irving-yhteyden kuin Laurakin. En usko, että Winmanista tulee suosikkikirjailijaani, mutta Kani nimeltä jumalaan ei tarvinnut pettyä. :)
VastaaPoistaJee, Katja! Minä kyllä odotan innokkaasti myös Winmanin seuraavaa kirjaa. Onneksi tämä ilmestyi alun perin jo 2011, ties vaikka seuraava tulisi piankin. :)
PoistaTämä ei ollut minun juttuni, ihanaa että sinä tykästyit.
VastaaPoistaPakko kommentoida ihan tuon kauniin kuvan takia, hienosti otettu :)
Kiitos Annika! Olen teknisesti surkea valokuvaaja, mutta tykkään miettiä sommitteluja ja muuta sellaista. :)
PoistaIlahduin jo otsikosta, kun tajusin että tykkäsit tästä. Ihana juttu! Lopun juonenkäänteet vaikuttivat aika paljon myös mun kohdallani :)
VastaaPoistaKiitos Jaana! :)
PoistaKani nimeltä Jumala oli yksi minun suosikeistani viime vuonna lukemistani kirjoista. Pidin kovasti Winmanin tyylistä kertoa tarinaa.
VastaaPoistaMinä olen myöhäisherännäinen Irvingläinen; luin ensimmäisen hänen kirjansa viime vuoden lopulla. =D Mutta luinpa vihdoin ja viimein, oli jo aikakin lopettaa jahkailu. Pidin hurjasti Garpin maailmasta, ja aion lukea ehdottomasti lisää Irvingiä.
Kiva kuulla, Irene!
PoistaGarpista on hyvä aloittaa, minutkin se hurahdutti aika totaalisesti. :)
No hitsi, nyt minunkin pitää tämä lukea, jos kerta tuomiosi on noin suloinen.
VastaaPoistaOi ja minä iloitsen tuosta vahingostasi!;)
Hihii, Joana! Olen imarreltu, jos juuri minun tuomioni ratkaisi. :)
Poista