Ulla-Lena Lundberg: Jää
Is, 2012, suom. Leena Vallisaari, Teos & Schildts & Söderströms 2012, 366 sivua
(Joululahja [kiitos!], luettu loppuun pe 4.1.2013 klo 23.56)
Nuori pappi muuttaa sodan jälkeen perheineen ulkosaariston Luodoille, ihastuu karuun ympäristöön ja sekalaiseen seurakuntaansa, haluaa jäädä loppuiäkseen.
Jää on väkevä tarina pienistä ihmisistä luonnonvoimien armoilla, uskosta ja rakkaudesta, surusta ja selviytymisestä. Kieli on kaunista, kerronta kulkee kuin potkukelkka sileällä jäällä. Lundbergin hahmoista ei voi olla pitämättä. Pappi, lukkari, lapset, lääkäri, pastorska – hyviä ihmisiä, kukin tavallaan. Yhteisössä on omat jännitteensä, mutta papista pitävät kaikki, hän on aina valmis auttamaan ja antamaan seurakunnalle kaikkensa.
Tiesin mitä tulee tapahtumaan, mutta tietysti loppu suretti silti. Tuli taas väkisinkin mieleen serkkupoika, joka koki saman kohtalon, aivan erilaisissa olosuhteissa mutta samanikäisenä.
Vaikka en kuulu kirkkoon, Lundbergin papin johtamaan jumalanpalvelukseen olisin voinut kuvitella osallistuvani. Ja vaikka olen täysi maakrapu, pieni pala sielustani jäi Luodoille.
★★★★½
Tarja teki hyvän valinnan.
Hienoa että pidit! Mulle teoksen loppu oli yllätys, vaikka jonkinlaista dramaattista käännettä osasinkin odottaa... Luodoilla vallitsi oma, taianomainen tunnelmansa.
VastaaPoistaKiitos kommentista, Annika! Jostain se dramaattinen käänne oli tullut tietooni, vaikka yritin olla lukematta arvioita kirjasta etukäteen. Mutta sekin kohtaus oli rakennettu niin hienosti, että toivo tuntui elävän lukijankin mielessä, kunnes oli pakko luovuttaa.
PoistaVoi että, Pekka! Ihailen sitä, miten osaat tiivistää suuria tunteita ja tunnelmia muutamaan lauseeseen, ja silti niin ettei siitä puutu sanaakaan. <3
VastaaPoistaJää on pakahduttavan hieno romaani. Arvasin että tämä on ihan sinun(kin) kirjasi, jo silloin kun olit vielä lukemassa tätä.
Kiitos kaunis, Sara! ♥
PoistaMinäkin arvasin, että tämä on minunkin kirjani! Ja nyt kelpaakin käydä lukemassa muiden juttuja aiheesta, sinun ensimmäiseksi. :)
"Pala sielustani jäi Luodolle", niin hienosti sanottu tuo, samoin kävi minulle ;)
VastaaPoistaKiitos Susa! Niin siinä vaan pääsi käymään.
Poista<3 <3 <3
VastaaPoista:) ♥
PoistaHienon hieno kirja, jonka herättämät ajatukset osasit hienosti kiteyttää! Ihmettelin itsekin, miten helposti solahdin saaristolaistarinaan. Jotain sellaista vahvuutta ja hienoutta tuossa kirjassa on, että se koskettaa meitä maakrapujakin ja herättää rakkauden saaristoon.
VastaaPoistaKiitos Anna Elina! Tosiaan, saaristokuvaus oli poikkeuksellisen vetoavaa!
PoistaItse pääsen Jään makuun vasta, kun kappale päätyy puhkiselattuna kirjastoon... Finlandia mainittu! Hämmennän pakkaa: http://ylioppilaslehti.fi/2012/12/finlandian-varjossa/
VastaaPoistaKiitos linkistä! Valaiseva.
PoistaJoo, mielenkiintoinen artikkeli!
PoistaOnpa ihanaa että pidit tästä! Osa minustakin taisi jäädä Luodolle, niin useasti olen ajatuksissani tähän kirjaan palannut vaikka lukemisesta on jo aikaa.
VastaaPoistaTiesin jo etukäteen pitäväni, mutta hienous yllätti silti!
PoistaMukavaa, että oli osuva joululahja! Minun sielustanikin jäi pala, aika suurikin, Luodoille ja lukukokemus on edelleen väkevänä mielessä, vaikka sain kirjan luettua jo lokakuussa.
VastaaPoistaOli tosiaan mukavaa, eikä kirja varmasti unohdu.
PoistaEnsimmäistä kertaa elämässäni ostin Finlandia-palkitun kirjan joululahjaksi (tai muutenkaan).
VastaaPoistaKirjoittaja ymmärtää kadehdittavasti kaikkia erilaisia ihmisiään. Ja asiat vain tapahtuvat, ilman ennakointia, kuten ne elämässä tekevät.
Jää on eriskummainen. Se jäi päähän aivan omalla tavallaan, toisin kuin mikään aiemmin lukemani kirjapainon tuotos. Sen kummemmin en osaa mielipidettäni perustella, ihmettelen vain.
Kas mikä yhteesattuma! ;) Itse olen ostanut kolme aiempaa voittajaa, Saision ja Carpelanit, mutta kaikki käytettyinä ja vasta vuosia voiton jälkeen (niistä Carpelanin Alkutuuli on vielä lukematta).
PoistaKiitos mielipiteen/kokemuksen jakamisesta! Kirja tosiaan tunkeutui ihon alle.
Minä onneton liikutuin kirjasta niin, että itkin yhden yön. Onneksi Tarja osasi sitten valita oikean kirjan, joten eivät nekään itkut ihan hukkaan menneet.
VastaaPoistaVoi sinua, Joana! :)
PoistaIhana teksti Pekka! Minä odottelen Jäätä vielä kiltisti kirjastosta, kiinnostuksella kaunista tarinaa kohtaan. Oi että.
VastaaPoistaKiitos Linnea! Toivottavasti en spoilannut mitään... Vaikka kyllähän siitä kirjan peruskuviosta on ollut puhetta lehtijutuissakin, eikä sen tietäminen laimentanut lukukokemusta tippaakaan.
Poista