sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Irving on ohuimmillaankin hyvää

Kuten sanottu, John Irving on pitkäaikaisin suosikkikirjailijani. Useimpien hänen teostensa lukemisesta on jo pitkälti toistakymmentä vuotta, joten nyt on korkea aika verestää muistoja. Päätin aloittaa kevyemmästä päästä.



John Irving: Välisarjan avioliitto
The 158-Pound Marriage, 1974, suom. Kristiina Rikman, Tammi 1984, 262 sivua
(Kirppikseltä, luettu loppuun ti 22.1.2013 klo 22.17, uusintakierros)

Välisarjan avioliitto on Irvingin kolmas romaani. Se on myös kolmas Irving-suomennos, vaikkakin se ilmestyi vasta neljännen ja viidennen romaanin suomennosten jälkeen. Luin sen ensimmäistä kertaa suomeksi 1995 tai 1996 ja sitten englanniksi marraskuussa 1998, jolloin myös kirjoitin siitä esseen American Society and Culture -kurssille (kunpa muistaisin mitä kirjoitin...). Tykkäsin kirjasta silloin ja tykkään edelleen. Kirja on Irvingin ohuin ja tuntuu jakaneen lukijoiden mielipiteitä, mutta minusta se ei ole mikään väliteos.

Kirja kertoo kahden pariskunnan parinvaihdosta amerikkalaisessa yliopistoympäristössä. Nimetön kertoja on pitkä ja laiha historianopettaja ja kirjailija, jonka vaimo on lyhyt ja tanakka, Itävallassa syntynyt ja sodan jalkoihin jäänyt Utch. Toisen pariskunnan muodostavat niin ikään itävaltalaissyntyinen jätkänpätkä nimeltä Severin, joka toimii yliopistossa saksanopettajana ja painivalmentajana (yllätys), ja hänen pitkä ja laiha vaimonsa Edith, jolla on kirjallisia pyrkimyksiä. Tästä yhtälöstä saadaan kaksi ulkoisesti hyvinkin yhteensopivaa paria, mutta tietenkään kaikki ei suju ongelmitta, neljän ihmisen suhdesoppa on enemmän kuin tavallinen parisuhde potenssiin kaksi.

Onhan se myönnettävä, että tarina on Irvingin mittapuulla ehkä hieman köykäinen ja vailla suuria yllätyksiä, mutta mielenkiintoiset hahmot ja hersyvä kerronta pitivät ainakin minut kevyesti otteessaan. Katsokaa nyt tätäkin virkettä:

Tokkuraiset lapset alkoivat hiljalleen heräillä; he venyttelivät ja kyhnäsivät Severinin kupeella niin kuin tämä olisi ollut iso tyyny tai ystävällinen koira – ja Severin Winter makasi heidän keskellään Edithin aamutakissa kuin transvestiitti painonnostaja, joka on hyväntahtoisen pommin lailla pudonnut kansakoulun katon läpi.

Tällaiseen ei moni pysty!

★★★★

P.S. Ei missään tapauksessa kannata lukea Keltaisen Kirjaston painoksen kansiliepeitä ennen itse kirjan lukemista – kattava juonikuvaus spoilaa suurimman osan niistä vähäisistäkin yllätyksistä. En tajua tuollaista toimintaa.

22 kommenttia:

  1. Samat sanat Irvingistä. Hän on pitkäaikaisin suosikkikirjailijani (nimim. Fani vuodesta 1991), jos muutamaa lasten- ja nuortenkirjailijaa ei oteta lukuun.

    Välisarjan avioliitto on minulle ongelmallinen kirja. Luin sen faniudestani huolimatta hampaat irvessä joskus 90-luvun alussa enkä ole palannut kirjan pariin, vaikka se hyllyssäni lymyileekin. Ehkä pitäisi, kuitenkin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, ajattelinkin sinua kirjoittaessani juttua, osuvaa että kommentoit ensimmäisenä. :) En tiedä, minä tosiaan koin kirjan aika samalla tavalla kuin ekallakin kerralla, vaikka oma elämäntilanne on muuttunut niistä ajoista enemmän kuin vähän. Toki kannustan kokeilemaan, ei tähän ainakaan hirveän monta tuntia tuhraannu!

      Poista
  2. Välisarjan avioliitto ei ole suurimpia Irving-suosikkejani, mutta kyllä se siitä huolimatta on minustakin hyvä kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoilla linjoilla siis. Mukava kuulla, Margit!

      Poista
  3. Nyt on taas (!) tunnustettava oma sivistymättömyytensä: en ole lukenut ainuttakaan Irvingin romaania. Tarkoituksena on kyllä paikkailla aukkoja tämän vuoden aikana..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tintti, et ole yksin! Tiedän parikin erittäin arvostelukykyistä ja ahkeraa lukijaa, joilta on Irving vielä korkkaamatta. Tänä vuonnakin on ihan hyvä aika tutustua, eivät nämä kirjat mihinkään vanhene.

      Poista
  4. Olispa mukava lukea Irvingistä samanlainen koko uran katsaus kuin esimerkiksi Haahtelasta. :) En ole Irvingiin kovin hyvin tutustunu. Luin Kaikki isäni hotellit viime kesänä (tykkäsin tosi paljon) ja Garpin maailma on lukulistalla korkealla. Myös Ystäväni Oliver Meany on kirjahyllyssä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh Jarmo, siinäpä haastetta kerrakseen. :) Voisin vaikka tehdäkin sellaisen, jos kirjat olisivat tuoreemmassa muistissa. Mutta Garpin ja Owen Meanyn parissa on varmasti hyvä jatkaa, suosikkejani molemmat!

      Poista
  5. Minun Irving-matkani on vasta alkutekijöissään. =D Nyt menossa vasta toinen romaani häneltä. Hiljaa hyvää tulee. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, sinulla on hieno matka edessä!

      Poista
  6. Vaikka väitän itseäni Irving-faniksi, minulla on vielä monta kirjaa häneltä lukematta - myös tämä. Ehkäpä tänä vuonna viimein :) Kiitos muuten spoilervaroituksesta, vastuutonta moinen puuha kansiliepeissä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä kestä, Maija! Sinullahan on sitten hyvä tilanne. :)

      Poista
  7. Minäkään en ole tätä lukenut, vaikka olen omistanut tosi kauan kolmen Irvingin teoksen yhteisniteen, jossa Välisarjan avioliittokin on mukana. Koska olen kuullut, ettei kirja ole parasta Irvingiä, niin en ole kiirehtinyt lukemisen kanssa. Tämä sinun tekstisi on kuitenkin rohkaiseva ja taidanpa jossain sopivassa välissä tämänkin kirjan lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna Elina, minullakin on se yhteisnide kansipaperittomana, pelastin sen joskus kymmenen vuotta sitten paperinkeräyslaatikosta! Olen kuitenkin napsinut myös noita yksittäispainoksia kirppiksiltä, kun niitä on tullut vastaan puoli-ilmaiseksi (tämä maksoi euron)... Ei tätä tosiaan kannata lukematta jättää, jos muuten pitää Irvingistä. Aloin miettiä, että tässä kirjassa ei oikeastaan ole yhtäkään rakastettavaa henkilöhahmoa, mutta silti kiinnostaa, mitä heille tapahtuu. :)

      Poista
  8. Minä en ole häpeäkseni Irvingiä lukenut lainkaan. Lainaus oli kyllä huippu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. sannabanana, kannattaa ilman muuta kokeilla joskus! Kristiina Rikmanin suomennokset ovat mahtavia, mutta vielä autenttisemman Irving-kokemuksen saa tietysti alkukielellä.

      Poista
  9. Heippa! Ihan asiaan liittymätön kommentti; luinpas Köngäkseltä Hyväntekijän ja todellakin tykkäsin! Onko Jotakin sinusta edelleen samaa loistoputkea?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myös asiaankuulumattomat kommentit ovat tervetulleita! Ja on se, niin kuin totesin juuri blogissasikin. :)

      Poista
  10. Minullahan on paitsi Irving korkkaamatta myös tämä hyllyssä. No on siellä Kaikki isäni hotellitkin, mutta vaikka kaikki tätä haukkuvat, en voi sille mitään, että kirjaa kiinnostaa noita hotelleja enemmän.

    Toisaalta sitten lupasin viime vuoden riskihaasteen yhteydessä Katjalle, että luen Oman elämänsä sankarin (apua, nyt tuli blackout, onko tuo edes sen kirjan nimi??), jonka meinasinkin ostaa Akan alesta.

    Että en minä sitten tiedä, mistä alkaa, mutta eiköhän tänä vuonna kuitenkin ole viimein aika. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, muistinkin että sinulla on tämä, ja kuten olen ennenkin todennut, Kaikki isäni hotellit ei ensimmäisellä kierroksella noussut mitenkään suosikikseni... Mutta oikeastaan en kyllä tiedä, mitä ihmeen Irvingiä voisi suositella kenellekään ensimmäiseksi, kun suurin osa kirjoista on täysin korvaamattomia!

      Hitto, ehkä tosiaan pitäisi tehdä se Irving-koontipostaus, yleisön pyynnöstä. :)

      Poista