Jos joku olisi 10–20 vuotta sitten näyttänyt kristallipallosta, että tulen rakastumaan Neil Youngin lähes puolituntiseen kappaleeseen, reaktioni olisi ollut näkemisen arvoinen.
Young oli tylsä vanha ukko. Joitain hänen biisejään diggailin covereina (esim. Pixiesin Winterlong ja Teenage Fanclubin Burned), mutta muuten ei kiinnostanut yhtään.
Onneksi ihminen voi muuttua. En edelleenkään tunne Youngin tuotantoa hyvin, mutta muutamia vuosia sitten huomasin pitäväni useista kappaleista kovasti. Cinnamon Girl, Old Man, nam. Kaikkein eniten sykähdytti Down by the River, yhdeksänminuuttinen järkäle vuodelta 1969. Olin ihan hiljattain julistamassa sitä yhdeksi maailman parhaista biiseistä, mutta sitten...
Kuulin viime viikolla kappaleen Driftin' Back, jonka Young levytti 43 vuotta Down by the Riverin jälkeen.
Aivan käsittämätön biisi! 27 minuuttia! En muista koskaan ennen kuulleeni yli 15-minuuttista kappaletta, jonka kesto olisi oikeutettu. Yli 10-minuuttisiakin muistuu mieleen vain kourallinen. (Jos tiedätte hyviä pitkiä biisejä, kertokaa ihmeessä.)
"Don't want my mp3", Niilo laulaa. "When you hear my song now, you only get five percent. You used to get it all." Vähän hävettää kuunnella tätä Spotifysta tai Youtubesta, mutta jos tässä on vain viisi prosenttia tehosta, vinyyliltä kuultuna kappale olisi yksinkertaisesti liikaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Vinyylillä tuo biisi on näköjään jaettu 2 osaan :/
VastaaPoistaNo voi kökkö, niin tietysti! Niilokaan ei mahda mitään rajalliselle tallennustilalle.
PoistaAh, vanha rokkari se vain jaksaa! Suosikkilevyni Youngilta ja Grazy Horselta on vuonna 1970 nauhoitettu livetaltiointi Live at the Fillmore East. Levyltä löytyy monta juurevaa ja rosoista (ja pitkää) rokkirallia, esimerkiksi Come On Baby Let's Go Downtown, Everybody Knows This Is Nowhere ja kuusitoistaminuuttinen Cowgirl In The Sand. Suosittelen!
VastaaPoistaKiitos kommentista, Jack! Ja kiitos myös suosituksesta, panin levyn heti soimaan. Minulla on aina vaikeuksia päästä kunnolla sisään näin mittavan tuotannon julkaisseihin artisteihin/bändeihin, jään helposti jumittamaan vain tiettyihin biiseihin. Vähän sama juttu esim. David Bowien kanssa – häneltäkin olen kuullut useita kokonaisia albumeita, mutta kun tekee mieli kuunnella Bowieta, kuuntelen yleensä sinkkukokoelmaa...
Poista