tiistai 4. joulukuuta 2012

Palasia

Arvasin ettei Köngäs voita Finlandiaa, mutta ehdokkuus oli iloinen yllätys. Kaikesta päätellen Lundberg on palkintonsa ansainnut, ja kirja kiinnostaa jopa minua ihan eri tavalla kuin Finlandia-voittajat yleensä. Harmi ettei liene mitään toivoa saada sitä kirjastosta tai divarista lähiaikoina.

The Babies -yhtyeen Our House on the Hill vaikuttaa yllättävän pirtsakalta rocklevyltä.(* Pitää näköjään ottaa Nuorgamin minikritiikit tarkempaan seurantaan.

Hollinghurstin kanssa meinasi sittenkin tulla kiire, vähän stressaavia nuo pikalainat. Mutta kannatti ehdottomasti valvoa myöhään, Vieraan lapsi kasvoi hienoksi kokemukseksi. Kirjan luettuani teki mieli muuttaa Englantiin, alkaa metsästää harvinaisia kirjoja ja kirjoittaa runoja. Ja taas näitä outoja yhteensattumia: kirjassa mainittiin runoilija Henry Newbolt, jonka nimi esiintyi koodinimenä (Majuri Newbolt) edellisessä lukemassani kirjassa (MacDonaldin Linnuntietä). Tätä ennen en varmasti ollut ikinä kuullut koko tyypistä, ja nyt nimi tuli vastaan kahdessa kirjassa peräkkäin. Mystistä.

Tom Perrotta rokkaa! Lupaan yrittää paneutua aiheeseen perusteellisemmin joskus, tällä hetkellä tekisi vain mieli ahmia miehen loputkin kirjat. Jotenkin tuntuu, etten malta vastustaa kiusausta kovin pitkään.

Kirjaston kierrätyskärrystä löytyi lauantaina Reidar Palmgrenin Jalat edellä, jonka lukaisinkin sitten saman tien. Kirja oli erinomaisen viihdyttävä, vaikka lopusta jäikin vähän hämmentynyt olo. Palmgrenia tulee varmasti luettua lisääkin.

Huomenna pikkujoulut ja Vadelmavenepakolainen Tampereen Teatterissa.(** Odotan mukavaa iltaa – tykkäsin kirjasta pari vuotta sitten, ja näytelmääkin on kehuttu. Ylipäätään kivaa päästä taas teatteriin, alkuvuoden kiivaan rupeaman jälkeen on ollut hiljaista sillä rintamalla.

*) No joo, toisella kuuntelulla Babies tuli jo ehkä vähän toisesta korvasta ulos. En tiedä, täytyy kuunnella kolmannen kerran myöhemmin. Päivän paras levy on joka tapauksessa The House of Loven iki-ihana The German Album.

**) Lisäys 6.12.: Näytelmä oli varsin viihdyttävä. Kesti vähän aikaa lämmetä (ehkä en vain ole tottunut komedioihin), mutta vauhtiin päästyä naurettavuuksia riitti. Päähenkilö oli hyvä ja pari sivuosien esittäjää välillä suorastaan hulvattomia. Huomasin etten muistanut kirjasta paljoakaan, mutta ei se haitannut.

9 kommenttia:

  1. Kivoja palasia! :)

    Minäkin arvasin ettei Köngäs voita, mutta ehdokkuus lämmitti todella tämänkin fanin mieltä! <3 (En ole muuten vieläkään ehtinyt tai jaksanut kirjoittaa Dora, Dorasta, yritän taas tällä viikolla.) Ja toden totta, Jää on upea (!!!) kirja, toivon todella että saisit sen pian käsiisi! Jospa vaikka sattuisit sopivasti kirjastoon kun pikalaina olisi juuri kotiutunut. :)

    Vieraan lapsi on minullakin aluillaan. Vaikuttaa erinomaisen hyvältä, ja sinun sanasi saa odottamaan vieläkin suuremmalla innolla upeaa lukukokemusta. Kuten tiedät, mieleni palaa jo muutenkin sinne Englantiin asumaan, uskon että Hollinghurstin jälkeen polte kovenee taas muutaman asteen.

    Ja oi, olet ehtinyt jo lukea Linnuntietä! Sekin on minulla odottamassa vuoroaan, olen kaavaillut sitä tämänvuotiseksi joulukirjakseni, kiitos Karoliinan. :)

    Perrotta alkaa jo kovasti kiinnostaa, joten koitapa saada jossain kohtaa kirjoitettua hänestä ja kirjoistaan enemmän! :)

    Hauskaa pikkujoulu- ja teatteri-iltaa! Tässäkin asiassa "seuraan sinua", Vadelmavenepakolaisen katsastaminen on lähitulevaisuuden suunnitelmissa ystäväni kanssa. :) Kerro sitten oliko hyvä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta kommentista, Sara!

      Olen aika varma, että tykkään Jäästä ja että sinä tykkäät Vieraan lapsesta. :)

      Linnuntietä toimii varmasti hyvin myös jouluna, jos ja kun ehtii pyhittää sille runsaasti aikaa. Ja vaikka siinä tapahtuu pahojakin asioita, se ei mielestäni ollut kovinkaan synkkä.

      Voi olla, että Perrotta-juttu tulee vasta kun kaikki olen lukenut kirjat (eli tätä menoa muutaman viikon päästä, huokaus)...

      Ja kiitos, kerron!

      Poista
    2. Pari sanaa näytelmästä lisätty jutun perään!

      Poista
  2. Mitä tulee Englantiin muuttamiseen, niin täällä yksi sinne haikaava. Minä en vain ole tässä parisuhteessa yksin;-) R. ei jaksaisi siellä kuulemma asua, mutta olemme etsimässä tuelville vuosille jotain kompromissia, joka taitaa olla vuokrata joku paikka vähäksi aikaa 'minun Englannistani' ja sitten minun pitää suostua myös lomille lämpimään...Aika näyttää.

    Hollinghurstin kirja tosiaankin on minulla kuumassa ryhmässä, eikä se sieltä katoa, vaikka olen antanut kovimman kuumen haihtua.

    Tuo toistuvuus...Sitä olen aina tarkkaillut. Kun se tapahtuu kolmannen kerran: Se on sitten jo enne!

    Hauska nyanssi edellä mainitusta on se, kun läksimme viimeksi Zürichiin. Yövyimme edellispäivänä Hesan keskustassa ja seuraavan päivän lento oli mukava eli varhaisiltapäivä. Helsingissä kuulimme jossain soivan Cgerbourgin sateenvarjot. Sitten se soi illalla paikassa, jossa söimme. Kun saamuimme Zürichin hotelliimme, siellä soi sama 'meidän biisimme'. (Yksi niistä monista) Lomasta tuli monin tavoin ikimuistoinen tutussa kaupungissa ja korvaus kaikin puolin epäonnistuneelle edelliselle reissullemme Decenzanossa. Kannattaa uskoa enteisiin, Pekka;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, en minäkään ehkä ole ihan oikeasti muuttamassa, kun on kuitenkin perhettä ja kaikkea. Enkä ole ikinä edes käynyt Englannissa, pitäisi ainakin ensin käydä katsomassa millaista siellä oikeasti on...

      Totta kai uskon enteisiin! Hauska tuo biisijuttu. :)

      Poista
  3. Voihan Hollinghurst, milloinkahan pääsen hänen pariinsa! Kirja oli niin kiinnostava jo katalogissa ja sitten vielä se kansi, ah. Ja tietenkin tietyt, hyvät blogiarviot.

    Jännä tuo Newbolt-juttu!

    Minä olen asunutkin Englannissa, mutta mielelläni muuttaisin takaisin. Ei ole meilläkään ajankohtainen asia monestakaan syystä, mutta aina voi haaveilla esim. yhtäkkisestä rikastumisesta ja loma-asunnon ostamisesta. :D Edellinen kirja, joka sai minut selaamaan englantilaisia mökkejä vähintään puolivakavissani, oli Helen Simonsonin Major Pettigrew's Last Stand.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi hitsi, Karoliina, toivottavasti pian! Vieraan lapseen tuskin voi pettyä, jos tykkää hyvistä kirjoista (siis sellaisista oikeasti hyvistä, joista sinullakin on tapana tykätä). Leena kirjoitti osuvasti: "Hollinghurstin teos on jossain kohden kuin petollinen rakastaja: Antaa ymmärtää antavansa enemmän kuin antaakaan. Mutta ennen kuin huomaatkaan, hän saa jälleen veresi kiehumaan..."

      Eikö olekin! :)

      Englanti ja englantilaisuus jaksavat kiehtoa vuodesta toiseen, vaikka tietysti kuvani niistä on idealisoitunut, kymmenien ja taas kymmenien kirjojen, levyjen ja elokuvien perusteella muodostettu.

      Kuinka sattuikaan, joku on näköjään tänään löytänyt blogini hakusanoilla "aateloidut homot englanti". :D En nyt tiedä, olisinko vielä ihan aateloimassa Hollinghurstia yhden kirjan perusteella, mutta katsotaan nyt, kirjastosta saanee lisää.

      Poista
  4. Linkitän tämän nyt, vaikka kirjoitat Vieraan lapsesta vain vähän, mutta pääasia, että se on ylistystä;-)

    VastaaPoista