A New Decade

Kaikkea voi kokeilla, miksei myös bloginpitoa. Aloitan listaamalla kappaleita, jotka tekivät minuun vaikutuksen viime vuosikymmenen aikana.

Valitsin kaksi kappaletta jokaiselta vuodelta ja yritin järjestää ne kohtalaisen toimivaksi Spotify-soittolistaksi.
(Spotifyttomat henkilöt joutuvat valitettavasti tyytymään satunnaisiin YouTube-linkkeihin.)

JJ72 - October Swimmer (2000)
Vuosituhannen vaihteessa tuoreen brittipopin ystävillä riitti vielä valinnanvaraa lehtikioskilla. Oma suosikkini oli Select, mutta seurasin toki myös NME:tä ja Melody Makeria säännöllisesti. Viimeksi mainittu julkaisi helmikuussa 2000 kylkiäis-cd:n, joka esitteli uuden vuosituhannen kykyjä: Ooberman, Seafruit, Sigur Ros... Minut valloitti tämä JJ72:n biisi. Kahdesta kelpo levystä ja muutamasta ässäbiisistä huolimatta bändi ei varsinaisesti noussut kestosuosikikseni, mutta October Swimmer uhkuu edelleen nuoruuden vastustamatonta voimaa (YouTube).

Ikara Colt - One Note (2002)
Sonic Youth -vaikutteista taidekoulupunkia soittanut Ikara Colt iskeytyi tajuntaani debyyttilevyllään kesällä 2002. Kovin kauan en tainnut jaksaa sitä kuunnella, ja bändikin hajosi pian vaisuhkon kakkoslevynsä jälkeen. Debyytin parhaat iskusävelmät jäivät kuitenkin elämään, One Note etunenässä.

The Clientele - Since K Got Over Me (2005)
The Clienteleen hurahdin täysin kesällä 2005. Se kuuluu edelleen suosikkiyhtyeisiini ja hallitsee last.fm-tilastojani suvereenisti. Bändin seesteiset levyt huokuvat 60-luvun henkeä, englantilaisten esikaupunkien öisiä katuja ja aamukasteisia niittyjä. Tämä biisi on Clientelen mittapuulla hittikamaa, vaikka tuskin monelle radioasemalle kelpaisikaan (YouTube).

Band of Horses - The Funeral (2007)
Hevosbändistä en tiedä paljonkaan - albumitkin ovat vielä hankkimatta. Kaksi huikeaa seiskatuumaista sentään omistan, ja suosikkibiisini on tämä (YouTube).

The Twilight Sad - That Summer, at Home I Had Become the Invisible Boy (2007)
Tämä skottibändi kalasteli osin Glasvegasin vesillä jo silloin, kun Glasgow'n pojat vielä hioivat soundiaan treenikämpällä. The Twilight Sadilla on hieman rosoisempi meininki, eikä aksenttia vain voi vastustaa (YouTube).

The Airfields - Never See You Smile (2008)
Nuori kanadalaisyhtye imi debyyttialbumilleen vaikutteita mm. 80-luvun lopun klassisesta indiepopista (The Field Mice, Razorcuts). Tästä kappaleesta tulee mieleen Dinosaur Jr. soittamassa kenkiintuijottelunössöpoppia.

The Essex Green - Don't Know Why (You Stay) (2006)
Tämä on niitä naurettavan tarttuvia biisejä, joiden jäämistä vähälle huomiolle on vaikea käsittää. Tähän yhtyeeseen tutustumisesta minun on kiittäminen erästä ystävääni, joka pitää vihreistä palloista (YouTube [outo pätkä]).

The Kingsbury Manx - Do What You're Told (2001)
Tämä hissutteleva amerikkalaisyhtye kuulostanee useimpien mielestä ihan kivalta, mutta itse kuulen siinä jostain syystä paljon enemmän.

Silverbullit - I Promise You (2004)
Ruotsalaisrokkarit tekivät vuosikymmenen alkupuoliskolla vaikutuksen (liiankin) kovaäänisillä keikoillaan ja parilla levyllään, joista kolmoslevy Arclight on viiden tähden paketti.

Primal Scream - Shoot Speed/Kill Light (2000)
Erään asiantuntijan mukaan tämä kappale kuulostaa siltä, kuin tietokone soittaisi sekoitusta kaikista maailman parhaista biiseistä. Menossa ovat mukana My Bloody Valentinen Kevin Shields ja New Orderin Bernard Sumner, ja kokonaisuus on kerrankin vielä enemmän kuin osiensa summa (YouTube [live]).

(Jos tämä olisi C90-kasetti, tässä kohdassa olisi puolenvaihto.)

Glen Hansard and Marketa Irglova - When Your Mind's Made Up (2007)
Once on hieno elokuva, ja tämän kappaleen siivittämä studiokohtaus tuo kylmät väreet (YouTube).

Mazarin - My Favorite Green Hill (2001)
Tämän yhden miehen bändin tähtihetkeksi taisi jäädä se, kun The Walkmen coveroi Another One Goes By -kappaleen. Sääli sinänsä - tämäkin biisi on surinapoppia parhaimmillaan.

Interpol - PDA (2002)
Olin kerrankin ajoissa liikkeellä, kun ostin Turn On the Bright Lights -albumin heti ilmestymisviikolla. Levystä tuli 2000-luvun klassikko, ja tämän biisin viimeinen minuutti on sen hienoimpia hetkiä (YouTube [singleversiosta toki leikattu paras osuus]).

The Wrens - Hopeless (2003)
Olin lukenut tästä bändistä paljon, mutta en ollut kuullut pihaustakaan, ennen kuin löysin The Meadowlands -levyn eurolla. Taisin aavistaa jotain hyvää, koska muistan pulssini nousseen heti, kun nappasin levyn käteeni. Se osoittautuikin yhdeksi loistavimmista levylöydöistäni - tästä ei jenkki-indie parane (YouTube [live]).

Portishead - The Rip (2008)
Tämä on listan kappaleista ainoa, jonka omistan vain digitaalisessa muodossa. Joudun tunnustamaan, etten ole kuunnellut ylistettyä Third-albumia kovin monta kertaa läpi, mutta tämä uskomaton kappale pudotti leuan lattiaan heti ensikuulemalla (YouTube).

Sufjan Stevens - The Transfiguration (2004)
Illinois meni jo vähän överiksi sekametelisoppansa kanssa, mutta sitä edeltänyttä Seven Swans -albumia en ole missään vaiheessa väsynyt kuuntelemaan. Suosikkini on tämä päätösraita (YouTube [live]).

The American Analog Set - Come Home Baby Julie, Come Home (2003)
Tämä teksasilaisyhtye ehti tehdä kuusi tasavahvaa (vaan ei -paksua) levyä, ennen kuin jäi niin sanotusti tauolle. Julie-biisi on rytmikästä jumituspoppia kauneimmillaan (YouTube).

Manic Street Preachers - William's Last Words (2009)
Maaliskuussa 1999 nautin Helsingin jäähallissa Manicsin ensimmäisestä Suomen-keikasta. Melko pian se jälkeen minun ja bändin tiet erosivat jostain syystä kymmeneksi vuodeksi - joidenkin bändien kanssa vain käy niin. Onneksi viimevuotinen levy palautti minut faniksi kertaheitolla. Journal for Plague Lovers on pullollaan loistokappaleita, joista koskettavin on tämä Nickyn laulama kaunokki (YouTube).

The Horrors - Sea Within a Sea (2009)
Primary Colours seilasi viime vuoden suosikkilevykseni vanhoin eväin: levy on kliseisyyttä hipovan täydellinen shoegazen ja postpunkin yhteensulautuma. Mukaan ei mahtunut ainuttakaan heikkoa kappaletta, ja korkeimmalle pallille nousee eeppinen lopetus (YouTube).

The National - Mr. November (2005)
Jos The Horrors vei vuoden levy 2009 -tittelin, vuosikymmenen levystä vastasi The National. Boxer on mainio albumi, mutta sydäntäni lähinnä on Alligator. Mielestäni albumikokonaisuuden tärkeimmät yksittäiset elementit ovat alku ja loppu. Hyvällä päätösbiisillä voi melkein pelastaa keskinkertaisenkin levyn, mutta jos koko levy on täyttä tavaraa, täydellinen lopetus vie taivaisiin - ja tässä tapauksessa kävi juuri niin (YouTube).

Huh, siinä taisi olla kaksikymmentä. En jaksanut laittaa Spotify-linkkejä yksittäisiin biiseihin erikseen - helpommalla pääsee avaamalla soittolistan ja valitsemalla haluamansa palat sieltä. Koko listan kuunteleminen läpi on toki myös sallittua, eihän se kestä kuin puolisentoista tuntia...

Loppuun vielä bonukseksi kolme kappaletta, joita "Spotsku" ei tue:


The Dears - Lost in the Plot (2004)
"Mustan Morrisseyn" johtama kanadalaisyhtye. En ole perehtynyt bändin tuotantoon syvällisesti, mutta tämä kappale hipoo täydellisyyttä.


Grandaddy - The Crystal Lake (2000)
Hieno bändi, upea biisi, mahtava video.


Burning Hearts - I Lost My Colour Vision (2009)
Viime vuoden paras kotimainen kappale, melkeinpä vuosikymmenenkin.

Olipahan pläjäys heti alkuun. En tiedä kuinka usein saan päivitettyä tätä blogia, mutta näin mittavia juttuja tuskin usein syntyy. Kiitos jos jaksoit silmäillä tänne asti.