lauantai 9. tammikuuta 2010

Joel Haahtela

Nuorempana luin lähes pelkästään angloamerikkalaista kirjallisuutta. Muutama vuosi sitten havahduin huomaamaan, että kotimaassakin osataan kirjoittaa. Sittemmin olen löytänyt jo aimo kasan hienouksia.


Rakkaimmaksi on tullut Joel Haahtela. Hänen henkilönsä etsivät ja kaipaavat, mennyttä ja tulevaa, ollutta ja olematonta, ihmisiä jotka sattuma on heidän elämäänsä heittänyt. Haahtela punoo tunnelmat pienistä sanoista, välillä antautuu virran vietäväksi. Vanha valokuva putoaa albumista heräten hetkeksi eloon, kirjan sivuilta lehahtaa perhonen, takakannessa välähtää tähdenlento. Lumoavaa tekstiä, lempeää kuin kesäsade, kevyttä kuin pakkaslumi.

Aivan pian julkaistaan Haahtelan seitsemäs romaani Katoamispiste. "Monikerroksinen romaani miehestä, jonka etsintöjen kohteeksi nousee kirjailija Raija Siekkinen." En malttaisi odottaa, mutta viikon päästä sen pitäisi jo tapahtua. Odotellessa lainasin vinon pinon Siekkistä, josta saattaa hyvinkin tulla seuraava suosikkini.

Kuten musiikin kuuntelussa, lukuharrastuksessakin on hienoa se, että monta suosikkia on vielä löytämättä. Kertokaahan te, jos olette löytäneet. Kirjailijan kansallisuudella ei ole väliä. Luen mieluummin unohdettuja helmiä kuin kanonisoiduimpia klassikoita, ja yleensä suosin realismia fantasian sijaan, mutta pieni kerros taikapölyä ei toki haittaa.

9 kommenttia:

  1. Musta tuntuu että sattumaa ohjaa vahvasti myös Paul Austerin henkilöiden elämää ja tekoja. Suositus. Ja sit innostuin viime vuonna kovasti Alberto Moraviasta. Esimerkiksi Keskipäivän aave on ihan mahtava (ja josta Godard on tehnyt kohtuullisen elokuvaversionkin, tuli töllöstä joku aika sitten).

    Mutta ensi viikolla tarkistan kirjaston hyllyt vielä lukematta olevista Joel Haahteloista.

    Saision Punainen erokirja oli Sokoksella pari-kolme euroa mutta en jostain syystä jaksanut kantaa kotiin. Höh.

    VastaaPoista
  2. Alberto Moraviaa suosittelisin myöski. Varsinkin nuo 50-luvulla kirjoitetut. Tai varsinkin on huono sana, koska en myöhempiä ole lukenutkaan. hih. Ja oletko lukenut Einar Már Gudmundssonin Kaikkeuden enkelit? Sitä suosittele vieläkin enemmän!

    VastaaPoista
  3. Kiitos poijjaat!

    Auster on ollut välillä mielessä, mutta muistutus on tarpeen, kun en ole saanut mitään luettua.

    Sattuuhan noita - Moravian Kaksi naista jäi taannoin itseltäni kantamatta kotiin, vaikka hintaa olisi ollut vielä vähemmän. Lisätään seurantalistalle.

    Kaikkeuden enkeleitä minulle on suositeltu jo useamman kerran, joten ehkä pitäisi vähitellen uskoa!

    VastaaPoista
  4. Uudemmista Moravioista olen lukenut Sivustakatsoja (1988) ja Matka Roomaan (1991) ja molemmat ovat olleet todella loistavia ja oivaltavia. Voi jopa olla että Moravia on myöhemmällä iällä vaan petrannut.

    VastaaPoista
  5. Yritän pitää mielessä. On aina turvallinen olo, kun on riittävästi kirjoja lukulistalla.

    VastaaPoista
  6. Pari suositusta tuli heti mieleen:
    Andrei Belyi: Peterburg
    Joseph O'Connor: Cowboys and Indians

    VastaaPoista
  7. Kiitos! Juuri tällaiset ihan tuntemattomat nimet ovat suosituksista kiinnostavimpia. Ainakin Peterburgin pitäisi löytyä kirjastosta helposti.

    VastaaPoista
  8. Mä taas luen lähes pelkästään suomalaista kirjallisuutta. Ja ruotsalaista. Haahtelalta oon lukenut vain tuon perhostenkerääjän, Tammiselta lähes kaiken. Tammisen löytämisestä voin kiittää lukioaikaista ilmaisutaidon opettajaa. Pitää varmaan kaivaa lisää Haahtelaa esiin, kun olet häntä niin hehkuttanut.

    Kuvassakin olevaa Punaista erokirjaa luen parhaillaan. Tosin olen alkanut miettiä, pitäisikö olla todellisuudessa vähän radikaalimpi opiskelija eikä vain lukea seitkytluvun opiskelijaelämästä, josta suomalaiset kirjailijat on kirjottanut aika paljon (Omasta hyllystä löytyy tästä aiheesta Saision lisäksi ainakin Pirjo Hassista, Inari Krohnia ja Laura Honkasaloa. Ja ruotsalaisista Gunn-Brit Sundströmin Maken.)

    VastaaPoista
  9. Haahtelaa uskaltaa varmaan suositella enemmänkin, jos luit Perhoskerääjän sujuvasti. Kyllä sen aika äkkiä huomaa, tykkääkö siitä vai ei. (Oma arvostelukykyni on jo aika lailla hämärtynyt, enkä enää oikein tajua, että Haahtelan tyyli voi varmasti helposti ärsyttääkin.)

    Asioita on tosiaan huomattavasti helpompi kokea kirjojen kautta kuin itse tekemällä, mutta ei kai siinä mitään pahaa ole. Tai niin ainakin yritän ajatella "tylsän" elämäni keskellä. Enpäs edes muista, koska olisin viimeksi lukenut ruotsalaisen kirjan - laitan tuon Sundströmin heti muistiin. Suosittele ihmeessä jotain muitakin, jos tulee mieleen. Mieluiten suomennettuja kirjoja, ruotsini on liian ruosteessa.

    VastaaPoista