Ostospäivä

Kävin tänään Tampere-talossa toista kertaa elämäni aikana. Ensimmäisestä käynnistäni ehti kulua lähes 20 vuotta. Olin silloin luokkakavereineni Megavisan studioyleisönä keräämässä rahaa leirikoulua varten; 15 hengen ryhmälle maksettiin muistaakseni peräti 500 markkaa usean tunnin istunnosta, joka osoittautui melko puuduttavaksi.

Tänään astuin tuon massiivisen rakennuksen ovesta täysin erilaisissa merkeissä: siellä järjestettiin Kadonneiden levyjen kirppis osana jotain Beatles-tapahtumaa. Ihan hauskat ja sopivan pienet levymessut. Näin tuttujakin. Tapahtuman henkeen sopimattomasti ostin vain kaksi uutta cd-levyä: The Horrorsin Strange House ja Supergrassin Diamond Hoo Ha (9,50 €/kpl). Mainioita levyjä molemmat. (Laittaisin tähän Spotify-linkit, mutta Nortonin virustorjuntaohjelma on ystävällisesti katkaissut Spotify-yhteyden kotikoneeltamme! Ongelma on ilmeisen laaja - löysin nörttipalstoilta keskusteluja aiheesta, ja jotkut olivat keksineet jo ratkaisunkin, mutta eihän niitä ohjeita oikein tajunnut. Äääh.)



Tampere-talosta matka jatkui suosikkikirpputorilleni Bonuskirppikselle. Sieltä tarttui mukaan Sylvia Plathin lastenkirja Salaperäinen puku (1 €). Pari vuotta sitten lukemani loistavan The Bell Jarin ja yleisten mielikuvieni perusteella en olisi millään arvannut, että Plath on kirjoittanut lapsillekin, mutta tuo kirja näytti joka tapauksessa kiintoisalta.

Olin jo lähdössä kotiin, mutta piipahdinkin Fida Lähetystorille, jonka kirjahyllystä silmiini osui oitis Sari Vuoriston novellikokoelma Flamingopaikka (1,50 €). Olen lukenut Vuoristolta vasta yhden romaanin (Loppu hyvin), mutta se oli sen verran mielenkiintoinen, että olen sen jälkeen ostellut lisää, kun on halvalla löytynyt.

Vuoristosta sain assosiaation Raija Siekkiseen ja käppäilin vielä Suomalaiseen Kirjakauppaan tarkistamaan, onko siellä Siekkisen Novellit-kirjaa, josta olin saanut vinkin. Olihan siellä. Kokoomateos (8 €) sisältää Siekkisen koko novellituotannon, joten pureskeltavaa riittää pitkäksi aikaa - Siekkisen tekstien takana tuntuu olevan enemmän kuin ensisilmäyksellä näyttää. Juuri nyt on lukuvuorossa Häiriö maisemassa, yksi Siekkisen kolmesta romaanista. Alussa arastelin hieman, mutta kyllä kirja sitten tempaisi mukaansa tehokkaasti.

Kotimatkalla ostin vielä kissanruokaa ja lakritsia, mutta ne eivät päässeet kuvaan. (Olisivat tosin voineet piristää, noista kirja- ja levykuvista tulee näköjään helposti aika tylsiä.) Siihen päättyi päivän kaupallinen osuus, pulkkamäki kutsuu!

Twisted River / Tindersticks

Kuukauden matka on ohi, Last Night in Twisted River päättyi toissa iltana. Etappeja oli pakko pidentää loppua kohden, imu oli liian voimakas vastustettavaksi. Kyllä se Irving on aika nero. Mies on pian jo 68-vuotias, toivottavasti jaksaa kuitenkin kirjoittaa vielä pitkään.

Kirja ilmestyy suomeksi toukokuussa, joten Kristiina Rikmanin työ lienee lähes loppusuoralla. Kaunokirjallisuuden suomentajia on pakko arvostaa. Olen itsekin käännösalalla, mutta käännän enimmäkseen vain kuivia asiatekstejä. Vaikka ei niissäkään mitään vikaa ole - tässä taloustilanteessa pitää olla tyytyväinen siihen, että saa ylipäätään kääntää mitään. Työpaikkani oli viime viikot vaakalaudalla, ja vasta tänään sain helpottavan tiedon töiden jatkumisesta. Monelle työkaverille ei käynyt yhtä hyvin, ja heitä tulee kyllä ikävä.

Hieman stressaavaa alkuviikkoa helpotti Tindersticksin uusi levy, joka tuntuu täyttävän odotukset kevyesti. Tästä saattaa hyvinkin tulla ensimmäinen tänä vuonna ostamani uutuuslevy, ja "joudun" kai ostamaan sen Swampista(*, koska Plattaa ei ilmeisesti enää ole. Kävin siellä viimeisen kerran lauantaina, ja nettisivukin sulkeutui eilen. Nyyh. Elämme todellakin kovia aikoja, sillä ikuisuuksia toiminut Tunnelin Levykin on nyt sulkemassa ovensa.

Uusia levyjä on kuitenkin luvassa edelleen: The National on lupaillut julkaisevansa viidennen albuminsa toukokuussa. Tindersticksin tavoin myös The National on siirtynyt 4AD:n maineikkaaseen talliin. Kuten olen aiemminkin maininnut, National-levyistä suosikkini on Alligator, mutta myös tuoreempi Boxer oli sen verran kova tuotos, että tuskin bändin kuntokäyrä on vieläkään pahasti laskussa.

Loppukevennykseksi vielä kotimaisen Burning Heartsin uusi sinkku Night Animal, jonka Shelflife julkaisi eilen seiskatuumaisena. Kiva biisi, mutta ei sentään läheskään viimevuotisen I Lost My Colour Visionin tasoa, joten rahat taitavat säästyä tällä kertaa.

*) Lisäys klo 19.39: Kävin ostamassa levyn. CD maksoi vain 14,95 euroa, ja sain kaupan päälle julisteen, vaikken itse olisi osannut sellaista pyytää. Ei enää pahaa sanaa Swampista tässä blogissa!

Katoamispiste

Tätä odotin, eilen sen sain.



Avasin kirjan kymmeneltä, suljin sen puolenyön jälkeen, pyyhkäisin silmänurkkaa hymyillen.

Nyt ymmärrän miksi satuin katsomaan sitä Vermeer-dokumenttia, miksi olen viipynyt divareissa, miksi luulin nähneeni kirjailijan kesäisessä puistossa. Kaikella voi olla tarkoitus, minkään ei tarvitse tapahtua turhaan.

Tätä kirjaa en unohda.

Lisäys:
Haahtela kertoi kirjastaan eilen Aamu-tv:ssä. Katso juttu.
Tästä vinkistä kiitokset anopille!

The Radio Dept.

Pienenpienen piirin pitkä ja harras odotus päättyy pian, kun The Radio Dept. julkaisee uuden albuminsa Clinging to a Scheme, jonka lupailtiin alun perin ilmestyvän jo lokakuussa 2007. Oma kiinnostukseni on valitettavasti hiipunut hitaasti mutta varmasti, eivätkä kaksi tähän mennessä kuulemaani näytekappalettakaan ole juuri vakuuttaneet. Viimevuotinen David oli väsynyt veto. Uusi näytepala Heaven's on Fire on pirteämpi tapaus, mutta ei sekään varsinaisia riemunkiljahduksia aiheuta.

En tietenkään pahastuisi, jos uusi levy sattuisikin jostain syystä yllättämään iloisesti, mutta toistaiseksi yhtye on osoittanut lievää laskusuhdannetta julkaisu julkaisulta. Ei ehkä ihan klassisin "eka demo oli paras" -tapaus, mutta vähän sinne päin kuitenkin. Bändi oli aika seestynyt jo kakkoslevyllään Pet Grief (2006), vaikka on silläkin monet hyvät hetkensä. Debyyttialbumi Lesser Matters (2003, ei spotifoitavissa) on kuitenkin mielestäni selkeästi vahvempi, ja vielä enemmän pidän myöhemmin samana vuonna ilmestyneestä Pulling Our Weight -ep:stä, jossa on kaikki kohdallaan. Muistan aina sen helteisen viikonlopun toukokuussa 2004, kun kaksi viimeksi mainittua levyä kolahtivat postiluukusta.

Alkuaikoinaan Radio Dept. osasi myös rokata. Kaikkein menevin kappale on ensimmäiseltä 7"-ep:ltä löytyvä Liebling:

(Tuossa ei ole varsinaista videota, vain ep:n kansikuva. [Jos olisin taipuvainen kerskailuun, olisi pakko mainita kyseisen seiskatuumaisen komistavan myös levyhyllyäni, mutta onneksi en ole.])

Toivon olevani väärässä, mutta ainakaan etukäteen en voi olla ajattelematta, että uusi levy on liian vähän liian myöhään.

Super Mario

Olen ollut pihalla pelimaailmasta siitä lähtien, kun Amigasta aika jätti. Nykyaikaista pelikonsolia olen kokeillut tasan kerran. Uskoisin tilanteen kuitenkin muuttuvan, kun lapset tuosta vielä vähän kasvavat. Itsekin olin melkoinen pelihirmu 10 ikävuoden molemmin puolin. Eilen löytyi kaapista arvokas pala tuota historiaa: japanilaisinsinöörien taidonnäyte vuodelta 1986, Super Mario Bros.



Ennen osattiin tehdä kestäviä laitteita. Muistan ostaneeni uuden pariston joskus 90-luvun puolella, mutta sen jälkeen peli oli käyttämättä ainakin 15 vuotta. Nyt olikin melkoisen iloinen yllätys, että se heräsi henkiin heti, kun sai uutta virtaa.

Tämä Mario-versio oli aikanaan elektroniikkapeliksi suorastaan vallankumouksellinen. Sen sijaan, että kaikki toiminta olisi tapahtunut samassa ruudussa, eteen vieri koko ajan uutta maastoa. (Tai no, vieri ja vieri, töks töks töks, mutta kuitenkin maisemat vaihtuivat.) Peliä tuli aikanaan tahkottua sen verran runsaasti, että taidot tuntuvat yhä olevan tallella. Puolentoista tunnin jälkeen olin pelastanut prinsessan kuusi kertaa, mutta elämiä oli vieläkin jäljellä. Oli aika luovuttaa laite nuorempiin käsiin. Uudella sukupolvella riittänee hetkeksi haasteita sen parissa.



Tästä sainkin oivan verukkeen väsätä uuden soittolistan. 80-luku tuo varmasti monille mieleen tietynlaisen äänimaailman, jota voisi kenties kutsua musiikillisiksi olkatoppauksiksi. Itsellänikin kesti pitkään havaita, että silloin tehtiin monenlaista muutakin musiikkia. Tässä muutamia kappaleita, joista useimmissa nuo soundit loistavat poissaolollaan.

Kultainen kasari
A1. The House of Love - Destroy the Heart (Peel Session) (1988)
A2. Josef K - Chance Meeting (1981)
A3. The Rain Parade - Blue (1984)
A4. The Chameleons - Looking Inwardly (1985)
B1. The Fall - Couldn't Get Ahead (1985)
B2. Pixies - Into the White (1989)
B3. The dB's - Neverland (1981)
B4. Echo & The Bunnymen - Happy Death Men (1980)

Lista on tietysti huijausta sikäli, että en kuunnellut mitään noista vielä 80-luvulla. Pixiesiin hullaannuin 17-vuotiaana, dB's ja Rain Parade tulivat tutuiksi kolmikymppisenä, muut jossain siinä välillä.

Loppukevennykseksi kaksi biisiä, joista tykkäsin jo 10-vuotiaana ja tykkään edelleen.

Kevyttä ja painavaa

Luen juuri John Irvingin viimevuotista tiiliskiveä Last Night in Twisted River. Taitaa olla Irvingin kahdestoista romaani. Ensimmäisenä luin Garpin maailman (The World According to Garp) kesällä 1995, ja sen jälkeen olen lukenut kaikki muutkin. Irving on verraton tarinankertoja, joka saa mitä uskomattomimmat juonenkäänteet kuulostamaan uskottavilta. Henkilöt jäävät mieleen pitkäksi aikaa lukemisen jälkeenkin. Minulla ei ole mitään kiirettä saada tätä uusinta kirjaa loppuun - päinvastoin, haluan nautiskella siitä pitkään. Väliin voin silloin tällöin lukaista jonkin pikku kirjan, jotta pysyn suunnilleen lukutavoitteessani (1 kirja/viikko).



Viime aikojen parhaat lyhyet tarinat on kirjoittanut Petri Tamminen. Hänen koko tuotantonsa on melko nopeasti luettu, mutta onneksi sen pariin kelpaa palata uudestaankin. Luin juuri toista kertaa Muistelmat (2004) - reilut 70 sivua välähdyksiä Tammisen siihenastisesta elämästä. Ei mitään ihmeellistä, aivan arkisia muistikuvia, mutta silti kiehtovia ja hauskojakin. Kuten nyt vaikka tämä:

*****
1978, Turku

Uusi arpa

Naapurin Timo myi urheiluseuran arpoja. Hänellä oli yksi arpa jäljellä. Äiti osti sen. TÄLLÄ ARVALLA VOITTAA UUDEN ARVAN, siinä luki. Timo punastui ja lähti. Säilytin arpaa kirjoituspöydän laatikossa ja katselin sitä joskus. Myöhemmin se katosi.

*****

Päivän paras uutinen oli, että voitin Rumban vuosiäänestyksen arvonnasta levy-, kirja- tai T-paitapalkinnon. Varmasti jotain tosi hienoa... Kuinka jännittävää! Tuurini takia en jaksanut edes harmitella omien suosikkieni olematonta menestystä, enkä toisaalta olettanutkaan, että esimerkiksi Puumaja olisi pärjännyt (tunnelmallinen Meriselityksiä oli ehdokkaani vuoden kotimaiseksi levyksi). Kriitikkoäänestyksessä Puumaja tosin näköjään sijoittui 22:nneksi, ja jos oikein ymmärsin, onni potkaisi yhtyeen laulajaa samassa arvonnassa kuin minuakin (ja vielä kovemmin: hän voitti Conversen kengät). Heh.

[Lisäys: Olihan Plattakin pärjännyt, viides sija levykauppaäänestyksessä. Kannattaa lopettaa huipulla?]

Platta

Platta sulkee ovensa tämän kuun lopulla. Olin kanta-asiakas liikkeen perustamisesta eli toukokuusta 2001 asti. Jo Jukebossin lopetus syksyllä 2008 tuntui pahalta, mutta tätä voi pitää lähes kuoliniskuna kaupungin levykauppaskenelle. Platta oli Tampereen viimeinen indielevykauppa. Toki Swamp Musicistakin saa hyviä levyjä (varsinkin käytettyjä), mutta kaupan imago on sangen hevipainotteinen, ja sehän on oikeastaan melkein kauppaketju kolmine liikkeineen...

Platassa on menossa loppuunmyynti, joten kannattaa käydä ostoksilla, kun vielä voi. Esim. Joy Divisionin Heart and Soul -boksin saisi nyt ihan liian halvalla. Seuraavassa kuvassa on pieni osa levyistä, joita ehdin ostaa Platasta vuosien varrella.



Olisiko jollakulla teistä hyviä Platta-muistoja jaettavaksi? Oma ikimuistoisin käyntini tapahtui lauantaina 25.1.2003: Sain edellisenä iltana kaverilta viestin, että Platassa on havaittu suosikkiyhtyeeni Riden kaksitoistatuumaisia ep:itä. Huonosti nukutun yön jälkeen muodostin liikkeen eteen yhden hengen jonon, ja kauppias saapui päästämään minut sisään jo noin klo 9.53. Sain kaipaamani levyt, kaikki kuusi vinyyliä. (Ne muuten näkyvät tuossa kuvassakin - kukkalevyt kuulostavat tältä.)

Platta-miehille isot kiitokset näistä vuosista!