Viides runokokoelmani Historian pienmiehiä (Aviador 2023) ilmestyy perjantaina 26.5.2023. Julkkarit Helsingissä Oodissa klo 17–19, esiintymässä myös Hesarin kehuma esikoisrunoilija Katja Meriluoto. Tervetuloa sinne! Aion pitää julkkarit myös Tampereella jossain vaiheessa kesää – yritän muistaa päivittää tiedon tänne, kun aika ja paikka varmistuvat.
Kyseessä on paluu yksisuuntaiseen runouteen palindromikauden jälkeen (vaikka Tero Tähtinen sanoikin, ettei runous koskaan ole yksisuuntaista). Takakannessa on tällainen pakkausmerkintä:
Tämä teos säilyy avaamattomana huoneenlämmössä. Avattuna toivon sen lämmittävän hetkisen.
Kirjassa on runoja enimmäkseen vuosilta 2016–2022, mutta kaikkein vanhimmat mukaan päässeet sanat löysin kalenteristani heinäkuulta 2012, jolloin en vielä edes tiennyt kirjoittavani runoja. Uusin runo on tämän vuoden tammikuulta, eli voidaan sanoa, että tässä on nyt yli vuosikymmenen työn tulos. Kiitos ja kuulemiin, kaunista kesää kaikille!
Tilaako Palloliittomme kultaa? Se meteli, bailaamalla saatu hupsu Rive-virus... Puhu taas alla: Maalia, Bile-Teme! Saat! Luke mm. otti ilolla pokaalit.
*
Saa taas Kamara vetää puskamaalit. Tilaa maksupääte – vara maksaa taas!
Tamperelainen Antti Sinervo kirjoittaa runoja, jotka vievät jalat alta pienillä sanoilla ja suurilla tunteilla.
Sinervon (s. 1955) esikoiskokoelma Syvän ja matalan reuna ilmestyi vuonna 1996 yhtenä Sanasadon ensimmäisistä julkaisuista. Ihastuin siihen vuonna 2015.
Hellästi valo koskettaa puun lehtiä:
Kuin tuntematon kuiskaisi, tietävä ja varma.
Kuin rikkoutunut lasi eheytyisi.
Kirjan löydettyäni kuulin, että Sinervolta olisi tulossa toinenkin julkaisu. Odotin innokkaasti, mutta aika kului, mitään ei kuulunut ja vähitellen aloin menettää toivoni.
Lauantaina 10.8.2019 koin harvinaisen hienon yllätyksen kirjallisissa puutarhajuhlissa, kun lavalle nousi toisen runokokoelmansa julkaiseva Antti Sinervo! Esitys oli kaikessa vaatimattomuudessaan elämäni koskettavimpia runoelämyksiä. En ollut tavannut runoilijaa aiemmin enkä tunne häntä sen enempää, mutta olemuksen ja runojen perusteella hänen sydämensä on puhdasta kultaa.
Unelmissani pujotan aamutossut tuhatjalkaisen kaikkiin pieniin jalkoihin.
Runoilija Antti Sinervo ja onnellinen fanipoika. Kuva: Simo Ollila
Uusi kirja Kesän kukkakimppu (Sanasato 2019) on mielestäni esikoistakin parempi, timanttinen kokoelma. Takakansi kertoo, mistä Sinervon runoudessa on kyse: "Hänen runonsa ilmaisevat elämää ihmeenä ja ihmisen osaa siinä."
Ruusu kasvaa piikki piikiltä, lehti lehdeltä ja kukka kukalta juuri sellaiseksi kuin se on, eikä siihen ole mitään lisättävää, eikä sitä voi korjata mitenkään.
Tule kesäpäivän tuuli ja silitä ruusun piikit ja sen tuoksuvat kukat.
Silitä harmaantuvaa, tyhmää päätänikin.
Esityksen jälkeen riensimme kilvan ylistämään runoja. "Harvoin osuu sanat näin suorana luotina rintapieleen", totesi eräs kirjailija. Kehuja kuunnellessaan runoilija totesi, ettei ole koskaan ennen saavuttanut suosiota runoillaan. Mielestäni hän ansaitsisi sitä rutkasti lisää. Uusi kirja on näköjään nyt (27.8.2019) ilmestynyt Prisman valikoimiin. Kannattaa toki myös tehdä hankintaehdotus kirjastoon (ISBN: 9789527176603).
Tiistaina 1.10.2019 (luultavasti klo 20) Sinervo esiintyy Tampereella Kulttuuriravintola Kiven runokaraokessa. Nähdään siellä!
P.S. Kun kumminkin aloitte miettiä, todettakoon tässä, että Antti Sinervo on Helena Sinervon isoveli.
Kaikki kannet on taiteillut vaimoni Anna Kytömäki.
Aattelu rulettaa (Aviador 2018) on aivan erilainen teos kuin kaksi aiempaa runokokoelmaani. Sen runot ovat palindromeja, eli niitä voi lukea myös takaperin.
Kustantajan kuvaus sisällöstä:
"Virtuoosin taidolla kirjoitetuissa, yhtaikaa sekä humoristisissa että
syvällisissä runoissa seikkailevat tavallisten suomalaisten lisäksi
tunnetut urheilijat, kirjailijat ja poliitikot."
Tämän kanssa ei voi olla poseeraamatta näin.
TERVE SANA
KIEROSSA MIELESSÄ
Suoreni
leikillä älli.
Sana,
sisälläsi sana,
sillä älli.
Kielinerous!
Kirjan voi tilata esim. täältä. Pitäisi löytyä myös Akateemisesta Kirjakaupasta, samoin Suomalaisesta ainakin Tampereella.
P.S. Hesari suosittelee:
Kiitos upeasta yllätyksestä, toimittaja Iida Nieminen!
Per PettersoninHevosvarkaat ja Robert WilliamsinLuke and Jon – kaksi kirjaa, jotka ehtivät majailla hyllyssäni viitisen vuotta ennen lukemista.
Hevosvarkaat ostin 18.2.2012 Tampereen Kirjatorilta 8,50 eurolla, koska sitä oli kehuttukovasti. Luin kirjan viime kuussa, joululomalla, enimmäkseen kynttilänvalossa.
Luke and Jonin löysin käytettynä neljällä eurolla Arkadia International
Bookshopista Helsingistä 28.2.2013. Ostin sen, koska se näytti kivalta
ja kirjoittaja oli voittanut sillä brittiläisten kirjakauppojen
työntekijöille järjestetyn kirjoituskilpailun, mikä viehätti minua
ajatuksena. Luin kirjan viime viikolla.
Molempien kirjojen äärellä tunsin hiljaista onnea: että sain lukea jotain sellaista juuri nyt, että olin elänyt sellaisten aarteiden lähellä tietämättä niistä oikeastaan mitään, että voin lukemisen jälkeen laittaa kirjat takaisin hyllyyn näkyvämmälle paikalle ja ajatella niitä milloin tahansa.
Viiden tähden kirjoja kumpikin. Jälkeenpäin tajusin, että niillä on muutakin yhteistä. Molemmat kertovat teinipojasta, jolla on läheinen isäsuhde ja yksi tärkeä ystävä, ja molemmissa on metsiä ja hevosia. Toisaalta kirjat ovat melko erilaisia, enkä voi taata, että yhdestä pitäneet pitäisivät toisesta. Itse tykkäsin Hevosvarkaista kamalasti ja Luke and Jonista vielä enemmän, lukukokemus oli oikeastaan täydellinen. Kirjoitin siitä myös Goodreads-arvostelun, josta kukaan ei ole tykännyt, vaikka yleensä siellä joku tykkää melkein kaikesta. Mutta sen takia päätinkin kirjoittaa tämän blogijutun, eli loppujen lopuksi kai hyvä niin. Päätän syväanalyysini tähän.
P.S. Otsikko viittaa Don Huonojen majesteettiseen kappaleeseen. Myös Robert Williams osaa musisoida kirjoittamisen lisäksi, hän on julkaissut musiikkia nimellä The Library Trust (Spotifysta löytyy yksi albumi, ei majesteettista vaan ihastuttavan kotikutoista nössöpoppia). Harmi ettei Williamsin kirjoja ole helppo löytää kirjastoista – pikaisen haun perusteella Suomen ainoa yksilö lienee hänen kolmas romaaninsa Into the Trees, joka onnekseni kuuluu juuri Tampereen kirjaston valikoimiin (ja sijaitsee tällä hetkellä lukupinossani päällimmäisenä). Jos olisin kustantaja, suomennuttaisin ainakin Luke and Jonin heti.
Hellurei! Poplaari on ollut olemassa kahdeksan vuotta ja kolme päivää. Blogitekstejä on kertynyt yhteensä 189, joista 175 neljän ensimmäisen vuoden aikana. Luvut kertovat kaiken olennaisen blogin elinvoimaisuudesta, mutta en usko sen suostuvan koskaan kuolemaan pois, olen niin huono luopumaan mistään.
Luin viime vuonna paljon hyviä kirjoja. Tässä kaikki lukemani aikajärjestyksessä:
1. Antti Eskola: Vanhuus
2. Leena Kulmala: Hopeakolikot laulurastaiden kurkuissa
3. Jukka Pakkanen: Muistaakseni
4. Hannu Mäkelä: Muistan – vapaus
5. Joel Haahtela: Mistä maailmat alkavat
6. Petri Tamminen: Suomen historia
7. Riikka Palander: Seeprakivi
8. Anni Kytömäki: Kivitasku (käsikirjoitus)
9. Philip Teir: Donner-ryhmä [Akta dig för att färdas alltför fort]
10. Paul Auster: Invisible
11. Tapani Kinnunen: Julkinen eläin
12. Asko Ahonen: Epävarmuuden aika
13. Peter Cameron: Someday This Pain Will Be Useful to You
14. Tommi Melender: Tässäoloa tai unta
15. Philip Teir: Talvisota – avioliittoromaani [Vinterkriget. En äktenskapsroman]
16. Claes Andersson: Jokainen sydämeni lyönti [Varje slag mitt hjärta slår]
17. Kauko Röyhkä: Lapinpoika
18. Irvine Welsh: The Blade Artist
19. Colm Tóibín: Nora Webster (suom.)
20. Marisha Rasi-Koskinen: Eksymisen ja unohtamisen kirja
21. Leena Parkkinen: Säädyllinen ainesosa
22. Leif Färding: Luominen
23. Rob Jovanovic: Throwing Frisbees at the Sun – A Book About Beck
24. Hanna Weselius: Alma!
25. Emma Puikkonen: Eurooppalaiset unet
26. Timo Salo (toim.): Tiedeaforismikirja
27. Pirkko Saisio: Mies, ja hänen asiansa
28. Asko Jaakonaho: Onnemme tiellä
29. Chimamanda Ngozi Adichie: Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä [We Should All Be Feminists]
30. Anthony Doerr: Kaikki se valo jota emme näe [All the Light We Cannot See]
31. Heikki Niska: Solisevaiset
32. Juha Itkonen: Minun Amerikkani
33. Sami Rajakylä: Pankkipoika
34. Kirsti Kuronen: Pönttö
35. Karl Ove Knausgård: Kevät [Om våren]
36. Pirkko Saisio: Spuuki Spaidermän ja raju Nonna
37. Philip Teir: Tällä tavalla maailma loppuu [Så här upphör världen]
38. Graeme Simsion: The Best of Adam Sharp
39. J. Ryan Stradal: Keskilännen keittiöt [Kitchens of the Great Midwest]
40. Nadja Sumanen: Rambo
41. Graeme Simsion: The Rosie Project
42. Graeme Simsion: The Rosie Effect
43. Leif Färding: Olen onnen poika
44. Pekka Hiltunen: Iso
45. Maggie Shipstead: Seating Arrangements
46. Matti Mäkelä & Tero Tähtinen: Vanha metsuri ja metsähippi
47. Michael Popek: Forgotten Bookmarks
48. Rauni Anita Martikainen: Kävelykirjoituksia
49. Karl Ove Knausgård: Kesä [Om sommeren]
50. Emma Cline: Tytöt [The Girls]
51. Haruki Murakami: Miehiä ilman naisia [Onna no inai otokotachi]
52. Anna-Leena Härkönen: Valomerkki
53. Esa Hirvonen: Takana kapakan akat
54. Pertti Lassila: Armain aika
55. S. E. Hinton: Me kolme ja jengi [The Outsiders] (ties monennenko kerran)
56. Alex James: All Cheeses Great and Small
57. Geir Gulliksen: Kertomus eräästä avioliitosta [Historie om et ekteskap]
58. Pertti Lassila: Ihmisten asiat
59. Johan Bargum: Lyhykäisiä [Korta stycken]
60. Pertti Lassila: Kesän kerran mentyä
61. Tuomas Anhava (suom.): Kuuntelen, vieras
62. Hanif Kureishi: The Nothing
63. Pekka Kytömäki, Arto Lappi & Niklas Salmi (translated by Donald Adamson): Lungfuls of Silence – Keuhkojen täydeltä hiljaisuutta
64. Anni Kytömäki: Kivitasku
65. Tom Perrotta: Mrs. Fletcher
66. Jussi Huhtala: Ukkosenjohdatin
67. Russell Senior: Freak Out the Squares
68. Saku Lillukka: Et löydä sitä muualta
69. Laura Barnett: Greatest Hits
70. Muffe Halla-aho: Henkilöön käyvää
71. Irma Kerppola: Teerunoja
72. Asko Sahlberg: Amandan maailmat
73. Laura Barnett: The Versions of Us
74. Ossi Nyman: Röyhkeys
75. Pekka Hiltunen: Onni
76. Ritva Ylönen: Kalle Päätalo – kirjailijan elämä
77. Kazuo Ishiguro: Yösoittoja [Nocturnes]
78. Sarah Winman: Tin Man
79. Väinö Linna: Tuntematon sotilas
80. Kati Tervo: Kesäpäiväkirja
81. Karl Ove Knausgård & Fredrik Ekelund: Home and Away
82. Markku Toivonen: Lauluja tyhjyydestä
83. Pertti Poskiparta & Hannu Peltonen: Ennen aamun heräämistä
84. Hannu Linkola: Du & jag Kent
85. Roddy Doyle: Smile
86. Kalle Tamminen: Sekasointuinen kitumaa
87. Toinen tuntematon
88. Tapani Kinnunen: Kuumat raiteet
89. Minka Heino: Pinnalla. Pop!
90. Selja Ahava: Ennen kuin mieheni katoaa
91. Harri Hertell (toim.): Lavaruno-opas
92. Angie Thomas: Viha jonka kylvät [The Hate U Give]
93. Pekka Hiltunen: Vilpittömästi sinun
94. Pekka Hiltunen: Sysipimeä
95. Pekka Hiltunen: Varo minua
96. Eero Vanhatalo: Tapa hengittää
97. Hannu Peltonen & Pertti Poskiparta: Kaupungin siipien kuiske
98. Johan Bargum: Suomalainen ruletti [Finsk rulett]
99. Miten lauluni syntyvät?
100. Sauli Sarkanen: Paarmalintu
101. Jari Litmanen: Litmanen 10
102. Per Petterson: Hevosvarkaat [Ut og stjæle hester]
103. Jack Cheng: Kosmoksessa tavataan [See You in the Cosmos]
104. Kate Atkinson: Ihan tavallisena päivänä [Case Histories]
105. Seija Salminen: Olkoon nimeni Sade
106. Kate Atkinson: Kaikkein vähäpätöisin asia [One Good Turn]
Vähemmän runoja ja enemmän romaaneja kuin parina edellisenä vuonna. Parasta oli kirjaston varausmaksujen poistuminen, luin enemmän uutuuskirjoja kuin ikinä. Vanhoista tutuista tekijöistä hienoimpia elämyksiä tarjosivat mm. Tamminen, Knausgård, Haahtela, Bargum ja Kytömäki. Vaikuttavimpia uusia tuttavuuksia olivat Lassila, Hiltunen ja Barnett. Muista teoksista erityismaininnan ansaitsevat ainakin Pettersonin Hevosvarkaat ja Stradalin Keskilännen keittiöt. Innostuin myös dekkareista ensimmäistä kertaa tällä vuosituhannella: Hiltusen Studio-sarja ja Atkinsonin Jackson Brodie -kirjat tuli ahmaistua nopeassa tahdissa. Lisävinkit ns. kaunokirjallisista dekkareista ovat tervetulleita.
Sarjakuviakin luin. Listasin vain ne, jotka luin ensimmäistä kertaa:
1. Aino Louhi ja Kaija Papu: Kuvatus 5
2. Pauli Kallio ja Christer Nuutinen: Kramppeja ja nyrjähdyksiä – Koko maailman paino
3. Suvi Ermilä: Hauho
4. Line Hoven: Love Looks Away
5. Kati Närhi: Saniaislehdon salaisuudet
6. Jeffrey Brown: Cats Are Weird
7. Kati Närhi: Mustasuon mysteeri
8. Kati Närhi: Seitsemäs vieras
9. Mika Lietzén: Jääkärit – viisi kertomusta
Musiikkia kuuntelin last.fm:n mukaan ennätysmäärän. Tässä kuunnelluimmat:
1. Dipper 524
2. The Proper Ornaments 411
3. Kent 376
4. Major Leagues 376
5. Ride 365
6. Cloud Nothings 356
7. Pixies 340
8. Slowdive 322
9. Magnapop 289
10. Tomi Nordlund & Syvä Joki 279
11. Stef Chura 217
12. Rips 210
13. Communions 199
14. The Lemonheads 197
15. Real Estate 187
16. The Clientele 181
17. Shame 174
18. The Charlatans 173
19. Bad Religion 172
20. H.Grimace 166
21. B Boys 160
22. Screaming Trees 154
23. Popsicle 152
24. Pip Blom 149
25. METZ 146
26. Nirvana 135
27. Salad 134
28. Suede 133
29. Mark Lanegan 131
30. Echobelly 128
31. Hole 118
= Pavement 118
33. Protomartyr 115
34. Daddy Issues 113
= Galaxie 500 113
= The Wannadies 113
37. Beck 109
= Canshaker Pi 109
39. Melkbelly 108
40. DMA's 107
= The Gotobeds 107
42. Alice in Chains 97
43. Don Huonot 94
= Peaness 94
= The National 94
46. dEUS 91
47. The Boo Radleys 88
48. 22-Pistepirkko 86
= Beastie Boys 86
50. Shed Seven 85
Tämäkin lista oli taas täynnä yllätyksiä, äkkiä laskettuna 13 bändiä joista en ollut ennen kuullutkaan. Laitetaan vielä muutama suosikkibiisi:
Slowdive tuli takaisin, näki ja voitti.
Real Estaten sinkku sinkku koukutti tehokkaasti, vaikka albumi jäikin vähemmälle kuuntelulle.
Protomartyr iski kuin ikisuosikkini Whipping Boy parhaimmillaan.
Kirjarintamalla tapahtui sen verran, että saatiin Arto Lapin, Niklas Salmen ja Donald Adamsonin kanssa julkaistua kaksikielinen runoantologia.
Itse en ole kirjoittanut juuri muuta kuin palindromirunoja, päässäni naksahti siihen malliin reilu vuosi sitten. Toivottavasti niitäkin päätyy kansien väliin jossain vaiheessa – odotellessa toivotan hyvää alkanutta vuotta!
Uusi suosikkikirjailijani Laura Barnett on 35-vuotias lontoolainen, jonka kumpaakaan romaania ei ole vielä suomennettu.
Greatest Hits (2017) tarttui mukaani kirjaston uutuushyllystä muutama viikko sitten. Musafanin mielenkiinto heräsi heti: pitkään vaiennut laulaja Cass Wheeler on tekemässä paluuta, valikoi kappaleita kokoelmalevylle ja muistelee samalla elämäänsä tyttärenä, äitinä, puolisona ja muusikkona. Odotukset olivat siis korkealla, mutta kirja ylitti ne kaikin puolin. Viihdyin ja vaikutuin.
Olen aiemmin lukenut muutamia hyviä kirjoja fiktiivisistä bändeistä ja harmitellut, ettei niiden musiikkia voi oikeasti kuulla, mutta Barnett yllätti lopussa iloisesti tässäkin suhteessa.
*****
Barnettin esikoisen The Versions of Us (2015) kävin lainaamassa pian Greatest Hitsin aloitettuani, enkä malttanut odottaa sen lukemista kovin pitkään. The Times -lehden kuvaus kuulosti lievästi sanottuna lupaavalta:
"The beautiful love child of David Nicholls's One Day and Kate Atkinson's Life After Life."
Kirja kertoo kolme rinnakkain etenevää tarinaa: kolme eri versiota siitä, miten Evan ja Jimin rakkaustarina olisi voinut mennä. Alussa hieman epäilytti, tällaisia vaihtoehtoisia elämänpolkuja on tallattu viime vuosina niin usein, mutta kaikki kolme kertomusta veivät mukanaan hyvin nopeasti. Viihdyin, vaikutuin ja liikutuin – miten pienestä kaikki voikaan elämässä olla kiinni.
*****
Toisen kirjan takakannessa Laura Barnettia kehutaan yhdeksi sukupolvensa lahjakkaimmista tarinankertojista, enkä menisi väittämään vastaan näiden näyttöjen jälkeen. Jos olisin kustantaja, suomennuttaisin nämä.
1. Karl Ove Knausgård: Taisteluni 1 *
2. Heikki Lahnaoja: Puitten uni
3. Hannu Mäkelä: Muistan – Otavan aika
4. Taru Kumara-Moisio: Maan vetovoima
5. Tuula Sandström: Neulatyynyn uni
6. Satu Haapala: Haikaran ikävä
7. Helinä Siikala: Kenellä on kotinsa kaukana
8. Minna Autio: Spiraali
9. Karl Ove Knausgård: Taisteluni 2 *
10. Antti Hurskainen: Välinpitämättömyys
11. Mikko Mankinen: Katoa
12. Markku Tanttu: Kuin viimeistä talvea
13. Pertti Nieminen: Täällä tuulee aina
14. Manne Tuomenoksa: Kävely
15. Pertti Nieminen: Huomisella vielä omat huolensa
16. John Irving: Avenue of Mysteries
17. Eeva Heilala: Elämän värit
18. Jyri Schreck: Lumi
19. TaoLin: Tuhat syytä lentää
20. Karl Ove Knausgård: Taisteluni 3 *
21. Karl Ove Knausgård: Taisteluni 4 *
22. Sanna Yrjänäinen: Tuulisia unikoita
23. Tommi Melender: Onnellisuudesta
24. Karl Ove Knausgård: Taisteluni 5 *
25. Terhi Rannela: Frau
26. Karl Ove Knausgård: Taisteluni 6
27. Martin Glaz Serup: Kenttä
28. Juha Itkonen: Palatkaa perhoset
29. Olli-Pekka Tennilä: Ontto harmaa
30. Esikoiskirjailija kohtaa kirjailijan
31. Paavo Haavikko: Puut, kaikki heidän vihreytensä
32. Juha Siro: Idoli
33. Minna Rytisalo: Lempi
34. Tommi Melender: Kuka nauttii eniten
35. Outi Jokinen: Poltettu manner
36. Jyri Schreck: Myöhäinen kevät, varhainen syksy
37. Mikko Viljanen: Kesken hengityksen kaiken
38. Irma Kerppola: Värssykirja Martti Mikaelille
39. Stuart David: In the All-Night Café
40. Terhi Rannela: Yhden promillen juttuja
41. Kim Gordon: Tyttö bändissä
42. John Williams: Butcher's Crossing (suom.)
43. Pertti Poskiparta & Hannu Peltonen: Ihmisen ryhti ja hengitys
44. Pertti Nieminen: Niin kiire tässä elämässä
45. Petri Tamminen: Muistelmat *
46. Jukka Viikilä: Akvarelleja Engelin kaupungista
47. Rainbow Rowell: Eleanor & Park (suom.)
48. Mathias Rosenlund: Kuohukuja 5
49. Mathias Rosenlund: Vaskivuorentie 20
50. Pertti Poskiparta & Hannu Peltonen: Alkulento
51. Karl Ove Knausgård: Syksy
52. Anne Helttunen, Annamari Saure & Jari Suominen: Mieli ja maisema – kirjailijoiden työhuoneita
53. Pekka Sauri: Ratkaisemattomien kysymysten kirja
54. Paperi T: post-alfa
55. Pekka Kytömäki: Valo pilkkoo pimeää
56. Jukka Itkonen: Tiira tiiraa tiiraa
57. Harri Hertell: Maisema ennen sadetta
58. Tom Pow: At the Well of Love
59. Pertti Nieminen: Vihreän läpi ei enää näe
60. Tapani Kinnunen: Ranskalainen suudelma
61. Lauri Viita: Betonimylläri
62. Sauli Sarkanen: Joku on käsitellyt tätä maailmaa
63. Sauli Sarkanen: Neidonvaippa
64. Harri Veistinen: Kotitekoisen poikabändin alkeet
65. Chrys Salt: Dancing on a Rock
66. Sauli Sarkanen: Elämän nautinnot
67. Arto Lappi: Sulavesien tanssi
68. Simo Frangén & Pasi Heikura: Aito idiotia
69. Ilari Ranta: Rose of Nekala
70. Simo Frangén & Pasi Heikura: Retki – dikter
71. Solina Riekkola: Kysymyksiä Murukille
72. Kirsti Kuronen: Humina
73. Ilari Ranta: Puhetta Nevadasta
74. J. K. Ihalainen: Sytykkeitä
75. Sauli Sarkanen: Miksi annan ääneni
76. Tyyne Saastamoinen: Vieras maa
77. Petri Nuutinen & Jorma Etto: Paikkoja
78. Karl Ove Knausgård: Talvi
79. Ilari Ranta: Laulaja lauluntekijä ja muita runoja
80. Anni Kytömäki: Luontopäiväkirja
Paljon runoja, vähemmän romaaneja kuin vuosiin, mutta ne olivatkin hyviä kaikki (paitsi Irving, nyyh). Jätin myös kesken aika monta kirjaa (esim. uuden Erlend Loen puolivälissä).
Sarjakuvista en jostain syystä osaa pitää kirjaa, vaikka niitäkin tietysti luin: Pauli Kallio, Christer Nuutinen, Pentti Otsamo, Mika Lietzén, Reetta Niemensivu, Petteri Kantola, Tiitu Takalo, Ville Pirinen, Harvey Pekar, Craig Thompson...
KUUNNELLUIMMAT MUSIIKIT
1. Screaming Trees 616
2. Canshaker Pi 552
3. Bad Religion 456
4. Suede 381
5. Car Seat Headrest 374
6. Pixies 330
7. The Horrors 285
8. Salaliitto 242
9. Sulk 209
10. The Gotobeds 204
11. Conrad Keely 201
12. Hooton Tennis Club 173
13. The Jayhawks 169
14. The Radio Dept. 161
15. Amber Arcades 155
16. Manic Street Preachers 141
17. The Verve 131
18. Cloud Nothings 127
19. Teenage Fanclub 125
20. Swaying Wires 121
21. Alice in Chains 116
22. Best Coast 111
23. Pete Astor 111
24. Super Furry Animals 109
25. David Bowie 106
26. dEUS 103
27. Andrew Montgomery 100
28. Mark Lanegan 98
29. Popsicle 97
30. The Fall 97
31. Black Rebel Motorcycle Club 96
32. Shack 96
33. The Clientele 95
34. Galaxie 500 90
35. Kurt Vile 90
36. Frank Black 87
37. Salad 85
38. Idlewild 84
39. Scandinavian Music Group 84
40. Fountains of Wayne 80
41. Interpol 80
42. The Feelies 71
43. Wire 71
44. Felt 69
45. Nirvana 68
46. DMA's 67
47. Echo & the Bunnymen 67
48. The Breeders 66
49. Belle and Sebastian 65
50. Fidlar 65
Tämä lista oli täynnä yllätyksiä. Opin käyttämään Spotifyn räätälöityjä uutuus- ja suosituslistoja, sieltä löytyi joka viikko jotain kivaa.
SAAVUTUKSET
1. Yksi runokokoelma
2. Palindromeja "aimo kasa, komia"
3. Jokunen käännös
+ 21 runokeikkaa
Runoilija Pekka Kytömäki tässä taas moi! Nyt kävi niin, että kirjoitin toisen runokokoelman. Teoksen nimi on Valo pilkkoo pimeää, ja sen julkaisi Sanasato perjantaina 30.9.2016.
Ensimmäinen kirjani Ei talvikunnossapitoa (Sanasato 2015) sai hyvän vastaanoton ja Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon. Toinen kokoelma jatkaa esikoisen viitoittamilla poluilla: pieniä runoja kissoista, kirjoista, rakkaudesta, metsästä ja muista suurista aiheista.
En suostu jäämään yhden hudin ihmeeksi. Olen uusinut kynänkantolupani ja tähtään ladon seinään.
Haastattelu: Ylöjärven Uutiset 14.11.2016 (paperiversio ilmestyi 9.11.)
Molempia kirjoja voi tilata signeerattuna minulta (peku75 ät hotmail piste com, hinta 15 €/kpl + mahdolliset postikulut). Tampereella niitä myy Tulenkantajien kirjakauppa.
Jos olet koskaan viihtynyt levykaupoissa, selannut lp-laareja silmät kiiluen tai syynännyt cd-levyjen kuntoa valoa vasten, tämä kirja on sinulle.
(Kuva Facebookista, kuvaaja tuntematon)
Anssi Monosen johtama parikymmenhenkinen harrastajaporukka on tehnyt ison työn, haastatellut lähes viittäkymmentä levykauppiasta Helsingistä Ouluun ja saanut aikaiseksi laadukkaan kirjan, jollaista ei ole ennen nähty. Kirja antaa tiskien takaa tutuille kasvoille äänen ja kertoo monta tarinaa intohimosta äänilevyihin ja sen seurauksista, keräilyharrastuksen muuttumisesta liiketoiminnaksi, kaupankäynnin iloista ja murheista, onnistumisista ja epäonnistumisista.
Useissa tarinoissa toistuu sama peruskaava, mutta vaihtelua ja jänniä yksityiskohtia riittää eikä mielenkiinto pääse herpaantumaan silloinkaan, kun käsittelyssä ovat aivan vieraat kaupungit ja kaupat. On hienoa kuulla, kuinka Diskeri myi Stone Rosesin ja Riden debyyttejä "laatikoittain, kuin leipää Elannon hyllyltä", tai saada tietää, että tamperelainen ex-kauppias on sittemmin luonut uraa taksikuskina.
Lukiessani aloin väkisinkin kelailla omaa historiaani musiikinkuluttajana. Lapsena ja nuorena riittivät itse äänitetyt kasetit, mutta alkuvuonna 1995 jokin naksahti, kun huomasin kuinka kiinnostavia cd:itä Epe'sin alesta sai pilkkahintaan. Pian löysin Tampereelta muitakin kauppoja, jotka myivät myös käytettyjä levyjä. Vähitellen tutuiksi tulivat myös Helsingin ja Turun kaupat, ja vuosituhannen vaihteessa haalin jo tottuneesti Boo Radleysin cd-sinkkuja Black & Whitesta ja ihastelin Kanen brittipopvalikoimaa. Vuonna 2002 ostin halvan levysoittimen ja aloin hamstrata myös vinyyliä, ja pikkuhiljaa homma meinasi riistäytyä käsistä.
Nyt en ole ostanut puoleentoista vuoteen ainuttakaan levyä, viiden viime vuoden aikanakin vain kourallisen. Mitä oikein tapahtui? Jukeboss ja Platta lopettivat, halpissoittimen neula kului loppuun, materian haaliminen alkoi kyllästyttää, Spotify vietteli salakavalalla helppoudellaan, kyllähän te tiedätte. Syitä on useita, mutta tämän kirjan äärellä ne alkoivat kaikki tuntua enemmän tai vähemmän heppoisilta. Ehkä minäkin sittenkin vielä joskus.. Vuosien varrella olen luopunut monista turhalta tuntuneista levyistä, mutta toista tuhatta tärkeintä odottaa onneksi yhä hyllyssä parempia aikoja.
En toki ole ainoa, jonka levyharrastus on hiipunut. Mutta vaikka moni maineikas kauppa on lopettanut, vähintään yhtä moni jatkaa edelleen ja uusiakin on syntynyt. Vinyyli voi nykyään paksusti, eikä cd:kään suostu kuolemaan huhuista huolimatta.
12 tuumaa on merkkiteos, jota voi suositella lämpimästi kaikille aiheesta kiinnostuneille. Kirjaa myydään kirjakaupoissakin, mutta halvemmalla sitä saa – yllätys yllätys – levykaupoista. Kirjan Facebook-sivulla on kattava luettelo myyntipaikoista.
Runoilija Niklas Salmi (s. 1988) julkaisi kaksi vuotta sitten esikoisensa, mainion haikukokoelman Siipimobiili. Viime viikolla ilmestynyt toinen kokoelma herättää mielenkiinnon jo nimellään: Tuntemattomissa taivaankappeleissa.
Uutuusteoksessa Salmi on laventanut ilmaisuaan. Mukana on edelleen haikuja ja muutama yksirivinenkin, mutta pisimmät runot täyttävät kevyesti puoli sivua.
Arkipyhä. Vasta-auenneiden silmiesi ilotulitus.
Runojen pituus on tietysti sivuseikka. Tärkeintä on, että jokainen sana on paikallaan. Salmi liukuu vaivattomasti pienistä arkisista tuokioista korkeisiin sfääreihin, Välimeren maisemista Suomen talveen. Kirja on täynnä tarkkoja havaintoja, osuvia kielikuvia ja sanaleikkejä, jotka toivoisin itse keksineeni.
PAKKASILLA Elohopea laskee kymmeneen. Ihmislapset piiloutuvat koloihinsa.
Koen vahvaa hengenheimolaisuutta Niklas Salmen kanssa. Siksipä olenkin iloinen, että meillä on sama kustantaja, tamperelainen Sanasato. Meillä molemmilla on myös kotona oma kansitaiteilija – Niklaksen kirjojen kannet on suunnitellut hänen vaimonsa Jelena Salmi. Lisäksi meillä on yhteisiä suosikkirunoilijoita, joista eräälle Niklas on kirjoittanut hienovaraisen kunnianosoituksen (joku ehkä huomaa kenelle):
Olen taas ollut huono bloggaaja, mutta jotain muuta olen saanut aikaiseksi: runokirjan. Tamperelainen kustantamo Sanasato julkaisi viime viikolla esikoiskokoelmani, jonka nimi on Ei talvikunnossapitoa.
Lainaan tähän kirjan kansitekstejä:
Kokoelman aforistiset runot liikkuvat leikkisästi luonnossa ja kaupungissa. Ulkoasu vaihtelee haikumittaisesta vapaamuotoiseen.
Runot nauloja: parhaat saa uppoamaan kertaiskulla. Tämä pääsi vääntymään.
Pekka Kytömäki (s. 1975) on tamperelainen kääntäjä ja perheenisä. Hän alkoi lukea ja kirjoittaa runoja 37 vuoden herkässä iässä.
Kannen ja muut kuvitukset on taiteillut vaimoni Anna Kytömäki.
Täällä blogissa en ajatellut ruveta markkinoimaan kirjaa sen enempää. No, ehkä linkitän tähän perään joitain arvioita, jos sellaisia ilmestyy. Katsotaan...
Lavarunousaktiivina tunnettu Harri Hertell (s. 1985) on juuri saanut julki kolmannen runokokoelmansa. Älä häiritse iltaa (ntamo 2015) on pieni suuri kirja.
Jo ulkoasu viehättää – kirja on kaunis ja siro, kämmeneen sopiva. Ja sisältö on kuoriensa arvoista. Kuten takakansikin kertoo, "kaupunkilyriikastaan tunnettu Hertell on siirtynyt Helsingin kiihkeästä elämänrytmistä luonnon äärelle". Hän on kirjoittanut "aforisminomaiset, pelkistetyt" runonsa Lammassaaressa vanhalla itäsaksalaisella kirjoituskoneella. Tuloksena on vajaat 60 sivua erittäin miellyttävää luettavaa, kaksi runoa joka sivulla.
Nukkuessasi nenäsi ujeltaa kuin tuuli.
Sitä kuunnellen vaivun uneen vietän yöni aavikolla.
Juuri tällaisia runoja haluaisin itsekin kirjoittaa (ja olen yrittänytkin). Lisätietoja kirjasta on runoilijan ja kustantamon sivuilla. Suosittelen lämpimästi.
Valkeakoski. Hajumuistista tulvahtavat lapsuuden mummolamatkat, kun ajettiin siitä ohi. Paperitehtaiden lemu on historiaa, sittemmin kaupunkia on mainostettu mansikkapaikaksi.
Valkeakoskella asuu runoilija Kalle Tamminen. Kakskyt ja risat, kirjoittanut jo kolme kelpo kokoelmaa: Pygmi (2012), Elämä, sarja katkenneita hetkiä (2013) ja Yksinkertaisia runoja (2014). Kaikki on julkaissut Kustannusosakeyhtiö Hai.
Uusimman kirjan takakannessa lukee:
"Jos Raymond Carver (1938–1988) eläisi, hän suosittelisi tämän kokoelman lukemista."
Ei välttämättä hirveän kaukaa haettu vertailukohta.
Tamminen kuvaa vähäeleisesti pikkukaupungin menoa, arkea, pieniä juhlia. Valvottuja öitä, krapula-aamuja. Nuoruusmuistoja, menetyksiä, vaihtuvia vuodenaikoja.
Syysaurinko ei lämmitä. Se on irrallinen lisä maisemaan.
Pidän näistä runoista. Niissä on rosoa ja herkkyyttä. Ei elämää suurempia oivalluksia vaan sitä itseään, elämää. Hetkiä jotka virtaavat ohi, hetkiä joihin kiteytyy jotain.
Aurinko tekee nousuaan. Tyhjänpanttina seisovat liikennevalot räpsyttävät oranssia.
Tammista ei ehkä vielä voi sanoa Suomen Carveriksi, mutta hänellä on aikaa.
Tapasin eilen mukavia tamperelaisia kirjabloggaajia. Paikalla oli myös mainio Terhi Rannela kertomassa pysäyttävästä kirjastaan Punaisten kyynelten talo. Joku merkitsi muistiin blogini osoitteen, ja päätin vaihteeksi kirjoittaa tänne jotain.
Vanha hylly(npäällis)kuva symboloikoon alkuvuoden lukuläjää.
Olen lukenut tänä vuonna enemmän kuin koskaan, vuoden sadas kirja menossa! Monet ovat kyllä olleet ohuita runokirjoja, mutta joukossa on ollut myös tiiliskiviä pieneksi muuriksi asti. Päätalo-kuumeeni ei hellitä, olen edennyt Iijoki-sarjan seitsemänteentoista osaan. Keväällä pidin taukoa Kallesta, nyt en taas malttaisi muuta lukeakaan.
Lukuvuoteen on kuitenkin mahtunut paljon muutakin hyvää. Romaanipuolella vanhoista suosikeista ovat jyllänneet Karl Ove Knausgård (Taisteluni 4), Donna Tartt (The Goldfinch) ja Iris Murdoch (The Book and the Brotherhood – nyt olen lukenut 25 Murdochin romaania ja lukematta on enää yksi, The Message to the Planet). Taas kerran on mainittava myös Joel Haahtela, jonka koko tuotanto tuli kerrattua alkuvuodesta ennen sykähdyttävää kohtaamista. Uusista tuttavuuksista mainittakoon Jessica Brockmole, jonka kirjeromaani Letters from Skye osui maaliinsa.
Runo-osastolta on löytynyt paljon uutta hienoa, kuten nuori haikumies Niklas Salmi, Helsinki Poetry Connectionin perustaja Harri Hertell ja iki-ihana Kai Nieminen, jonka mittavasta tuotannosta olen reilun puolen vuoden aikana ehtinyt haalia hyllyyni valtaosan. Olen myös jatkanut omaa runoiluani ja saanut siitä jopa pientä tunnustusta, eräästä kirjoituskilpailusta lohkesi kunniamaininta.
Vuoden toistaiseksi kuunnelluin levy on ollut Cloud Nothings -yhtyeen Here and Nowhere Else, ja paljon muutakin hyvää on tullut kuultua The Horrorsista Scandinavian Music Groupiin. Myös uusi Interpol on kuulostanut yllättävänkin hyvältä.
Mitäs muuta? Kesällä tuli valmennettua juniorijalkapallojoukkuetta, kun pojan piti päästä pelaamaan eikä muitakaan vapaaehtoisia ilmaantunut. Oli melkoinen savotta, mutta enimmäkseen hauskaa. Nyt nautin kesän encoresta ja odottelen syksyn kulttuuritapahtumia ja uutuuskirjoja (esim. Arto Lappi, Juha Itkonen ja vihdoinkin myös David Nicholls ja Nick Hornby!). Niin ja tietysti levyjäkin, Interpolin anagrammialbumi El Pintor ilmestynee jo ensi viikolla.
Kiitos kun olette sitkeästi jaksaneet vierailla täällä blogissani pölykoirien ja arokierijöiden keskellä. Ehkä nähdään taas joskus!
– Tuo mies näkkyy olevan tosijaan Kalle, mutta kuka on tuo lyhy naisentunkio Kallen matkassa!
Isällä on ollut koko ikänsä terveenä ollessaan sellainen paha tapa, että hän käyttelee ihmisistä puhuessaan lisänimityksiä. Esimerkiksi lihava lyhyt nainen on isän kielellä "naisentunkio". Suuri ja lihava nainen "naisenhaasio" ja lihava mies "miehenröpi" tai "-rillukka". Laiha nainen on "naisenkuikelo" ja mies "miehenseiväs". Lihavan naisen kävelyä katsellessaan isältä karkaa huomaamattaan "...mennä muokkautuu". Laihat ihmiset taas isän sanojen mukaan "kävellä rihmovat" tai "kävellä hilppovat".
Isä ei tarkoita erikoissanonnoillaan pahaa eikä lauo niitä haukkuakseen. Hänen mielestään vain eivät normaalin puheen ilmaisut riitä kuvaamaan kyllin osuvasti monia asioita ja ilmiöitä.
Anni Kytömäki (s. 1980) on kirjoittanut nuoresta asti ja menestynyt useissa kilpailuissa. Uunituore esikoisromaani Kultarinta (Gummerus 2014) on 644-sivuinen tiiliskivi, jonka kokoa ei kannata pelästyä.
"Kultarinta on ennen muuta tarina siitä, miten 1900-luvun alussa –
tai minä mullistusten aikakautena tahansa – selviää ihminen, joka
haluaisi elää rauhassa", kirjailija toteaa. Selviytymään auttaa rakkaus: miehen ja naisen, isän ja tyttären, ihmisen ja metsän välinen. Tärkein kaikista on luonto.
En pysty sanomaan aiheesta mitään objektiiviseen vivahtavaakaan, koska Anni on siskoni ja olen saanut seurata kirjan valmistumista aitiopaikalta. Käsikirjoituksenkin sain lukea helmikuussa 2012 toisena heti äidin jälkeen. Se oli elämäni ikimuistoisimpia lukukokemuksia: vetävä ja koskettava tarina, joka on kerrottu lumoavalla kielellä (ja jonka on kirjoittanut minun pikkusiskoni!) Hienosta käsikirjoituksesta muodostui vähintään yhtä hieno romaani, jonka loppuun pääsin tänä aamuna klo 7.55.
Enempää en kehtaa hehkuttaa, siirrän viestikapulan muille. Linkitän tähän alle arvioita Kultarinnasta sitä mukaa kuin niitä ilmestyy.
-----
Kultarinta hurmaa blogeissa...
Maijan mielestä Kultarinta on "upean taianomainen, viipyilevä ja pakahduttava kirja". (9.3.2014)
Minna sanoo, että Anni "kirjoittaa kuin enkeli tai metsänkeiju". (10.3.2014)
Marian mieleen "tarina jää soimaan kuin lintujen laulu kevätiltana". (12.3.2014)
Katja löysi kirjasta "keijun kepeyttä, kevätillan raikkautta ja lumisateen painoa". (18.3.2014)
Jonnan mukaan "romaani on kauniilla tavalla hidas ja painava, kuin vanha metsä". (27.3.2014)
Tiina päätyi sekä säästelemään että ahmimaan. (7.4.2014)
Ulla, vaativa luontotekstien lukija, suosittelee myös. (13.4.2014)
Mai Laakso ihastui erityisesti luontokuvauksiin (arvio sisältää juonipaljastuksia). (15.4.2014)
Omppu nostaa kirjailijalle kaikkia mahdollisia päähineitä. (21.4.2014)
Tuija sai harvinaisia kirjallisia metsäänastumiskokemuksia. (23.4.2014)
Kimble65 puolestaan sai voimaannuttavan ja puhdistavan lukukokemuksen. (24.4.2014)
Mustikkakummun Anna mykistyi kirjasta mutta onnistui silti kirjoittamaan kivan jutun. (25.4.2014)
Krista toteaa hienosti: "Kultarinta on kuin kaunis maalaus." (29.4.2014)
Arja ehdottaa Kultarintaa Suomen uudeksi kansalliskirjaksi. (2.5.2014)
arjamatkalla: "Kultarinta on hieno esikoisromaani ja ansaitsee mielestäni kaikki ne
kirjalliset palkintoehdokkuudet, joita maassamme tänä vuonna
julkistetaan." (2.5.2014)
Tuomo: "Jokaisen luonnonystävän tulisi lukea tämä kirja." (21.5.2014)
Minna Vuo-Cho: "Tuntuu hyvältä olla lumoutunut." (23.5.2014)
Reiska: "Romaani on täynnänsä Sananlaskujen tapaisia lausahduksia ja pienen siveltimen tarkkuudella tehtyjä vetoja." (5.6.2014)
Skana: "Nyt tekisi mieli kertoa, että olen lukenut Hesarin tämän vuoden esikoiskirjapalkinnon voittajan, Anni Kytömäen Kultarinnan." (6.6.2014)
Joana: "Miten joku voikin tehdä tällaisia kirjoja!?" (11.6.2014)
Keskipohjanmaa-lehden Merja Nevalainen: "Kytömäki kirjoittaa kuin olisi itse elänyt, nähnyt ja kokenut kaiken, ja osaa välittää samat tunteet myös lukijan mieleen." (5.5.2014)
Helsingin Sanomien Matti Mäkelä innostui "luonnonsuojelijasukupolven vihreästä metsäraamatusta". (25.5.2014)
Etelä-Saimaan Mikko Jämsénin mielestä kirja "ei olisi tarvinnut kaikkea kerrontaa ollakseen yhtä uskottava ja hyvä kuin se nyt on". (28.5.2014)
Turun Sanomien Noora Lehtimäen mielestä kirja on "lumoavan eheä ja ajaton kokonaisuus. Yli kuusisataasivuisessa teoksessa
ei ole mitään ylimääräistä ja tarinan versoilevat polut löytävät
perille." (12.6.2014)
Hesarissa myös Suvi Ahola suosittelee Kultarintaa: "Kaipaatko runsasta, jännittävää kesäkirjaa riippumattoon, laiturinnokkaan tai mustikkametsään? Tässä sinulle sellainen." (19.6.2014)
(Kultarinta on arvioitu myös ainakin Aamulehdessä ja Hämeen Sanomissa, mutta näitä arvioita ei ole luettavissa netissä.)
Moi! Olen Pekka Kytömäki, keski-ikäinen tamperelaispoika. Satunnaisten blogijuttujen lisäksi olen kirjoittanut viisi runokokoelmaa: Historian pienmiehiä (2023), Sytytys (2020), Aattelu rulettaa (2018), Valo pilkkoo pimeää (2016) ja Ei talvikunnossapitoa (2015). Poplaari on äärimmäisen harvoin päivittyvä blogi kirjoista, musiikista ym.
