Anni Kytömäki: Kultarinta

Anni Kytömäki (s. 1980) on kirjoittanut nuoresta asti ja menestynyt useissa kilpailuissa. Uunituore esikoisromaani Kultarinta (Gummerus 2014) on 644-sivuinen tiiliskivi, jonka kokoa ei kannata pelästyä.

"Kultarinta on ennen muuta tarina siitä, miten 1900-luvun alussa – tai minä mullistusten aikakautena tahansa – selviää ihminen, joka haluaisi elää rauhassa", kirjailija toteaa. Selviytymään auttaa rakkaus: miehen ja naisen, isän ja tyttären, ihmisen ja metsän välinen. Tärkein kaikista on luonto.



En pysty sanomaan aiheesta mitään objektiiviseen vivahtavaakaan, koska Anni on siskoni ja olen saanut seurata kirjan valmistumista aitiopaikalta. Käsikirjoituksenkin sain lukea helmikuussa 2012 toisena heti äidin jälkeen. Se oli elämäni ikimuistoisimpia lukukokemuksia: vetävä ja koskettava tarina, joka on kerrottu lumoavalla kielellä (ja jonka on kirjoittanut minun pikkusiskoni!) Hienosta käsikirjoituksesta muodostui vähintään yhtä hieno romaani, jonka loppuun pääsin tänä aamuna klo 7.55.

Enempää en kehtaa hehkuttaa, siirrän viestikapulan muille. Linkitän tähän alle arvioita Kultarinnasta sitä mukaa kuin niitä ilmestyy.

-----

Kultarinta hurmaa blogeissa...

Maijan mielestä Kultarinta on "upean taianomainen, viipyilevä ja pakahduttava kirja". (9.3.2014)

Minna sanoo, että Anni "kirjoittaa kuin enkeli tai metsänkeiju". (10.3.2014)

Marian mieleen "tarina jää soimaan kuin lintujen laulu kevätiltana". (12.3.2014)

Katja löysi kirjasta "keijun kepeyttä, kevätillan raikkautta ja lumisateen painoa". (18.3.2014)

Jonnan mukaan "romaani on kauniilla tavalla hidas ja painava, kuin vanha metsä". (27.3.2014)

Jaana luki Kultarintaa aamukahteen. (7.4.2014)

Tiina päätyi sekä säästelemään että ahmimaan. (7.4.2014)

Ulla, vaativa luontotekstien lukija, suosittelee myös. (13.4.2014)

Mai Laakso ihastui erityisesti luontokuvauksiin (arvio sisältää juonipaljastuksia). (15.4.2014)

Omppu nostaa kirjailijalle kaikkia mahdollisia päähineitä. (21.4.2014)

Tuija sai harvinaisia kirjallisia metsäänastumiskokemuksia. (23.4.2014)

Kimble65 puolestaan sai voimaannuttavan ja puhdistavan lukukokemuksen. (24.4.2014)

Mustikkakummun Anna mykistyi kirjasta mutta onnistui silti kirjoittamaan kivan jutun. (25.4.2014)

Krista toteaa hienosti: "Kultarinta on kuin kaunis maalaus." (29.4.2014)

Arja ehdottaa Kultarintaa Suomen uudeksi kansalliskirjaksi. (2.5.2014)

arjamatkalla: "Kultarinta on hieno esikoisromaani ja ansaitsee mielestäni kaikki ne kirjalliset palkintoehdokkuudet, joita maassamme tänä vuonna julkistetaan." (2.5.2014)

Tuomo: "Jokaisen luonnonystävän tulisi lukea tämä kirja." (21.5.2014)

Minna Vuo-Cho: "Tuntuu hyvältä olla lumoutunut." (23.5.2014)

Reiska: "Romaani on täynnänsä Sananlaskujen tapaisia lausahduksia ja pienen siveltimen tarkkuudella tehtyjä vetoja." (5.6.2014)

Skana: "Nyt tekisi mieli kertoa, että olen lukenut Hesarin tämän vuoden esikoiskirjapalkinnon voittajan, Anni Kytömäen Kultarinnan." (6.6.2014)

Joana: "Miten joku voikin tehdä tällaisia kirjoja!?" (11.6.2014)

Jokke ei vakuuttunut. (14.6.2014)

Kirsi: "Kultarintaa on on mahdotonta sivuuttaa syksyn kirjapalkintoehdokkuuksia jaettaessa." (18.6.2014)

Juhani kirjoitti hyvän arvion hauskan runon ja upeiden kuvien kera. (22.6.2014)

Erja havaitsi, ettei kirjaa ole syyttä suitsutettu. (22.8.2014)

Elinalle Kultarinta oli kesän vaikuttavin kirja. (23.8.2014)

...ja nyt myös telkkarissa!

Aamun kirja (17.4.2014)

Ylen nettisivuilla on myös hieno kulttuuriuutinen. (17.4.2014)

Muualla:

Keskipohjanmaa-lehden Merja Nevalainen: "Kytömäki kirjoittaa kuin olisi itse elänyt, nähnyt ja kokenut kaiken, ja osaa välittää samat tunteet myös lukijan mieleen." (5.5.2014)

Helsingin Sanomien Matti Mäkelä innostui "luonnonsuojelijasukupolven vihreästä metsäraamatusta". (25.5.2014)

Etelä-Saimaan Mikko Jämsénin mielestä kirja "ei olisi tarvinnut kaikkea kerrontaa ollakseen yhtä uskottava ja hyvä kuin se nyt on". (28.5.2014)

Turun Sanomien Noora Lehtimäen mielestä kirja on "lumoavan eheä ja ajaton kokonaisuus. Yli kuusisataasivuisessa teoksessa ei ole mitään ylimääräistä ja tarinan versoilevat polut löytävät perille." (12.6.2014)

Hesarissa myös Suvi Ahola suosittelee Kultarintaa: "Kaipaatko runsasta, jännittävää kesäkirjaa riippumattoon, laiturinnokkaan tai mustikkametsään? Tässä sinulle sellainen." (19.6.2014)

(Kultarinta on arvioitu myös ainakin Aamulehdessä ja Hämeen Sanomissa, mutta näitä arvioita ei ole luettavissa netissä.)