torstai 18. tammikuuta 2018

Kunhan kuluu viisi vuotta

Per Pettersonin Hevosvarkaat ja Robert Williamsin Luke and Jon – kaksi kirjaa, jotka ehtivät majailla hyllyssäni viitisen vuotta ennen lukemista.


Hevosvarkaat ostin 18.2.2012 Tampereen Kirjatorilta 8,50 eurolla, koska sitä oli kehuttu kovasti. Luin kirjan viime kuussa, joululomalla, enimmäkseen kynttilänvalossa.

Luke and Jonin löysin käytettynä neljällä eurolla Arkadia International Bookshopista Helsingistä 28.2.2013. Ostin sen, koska se näytti kivalta ja kirjoittaja oli voittanut sillä brittiläisten kirjakauppojen työntekijöille järjestetyn kirjoituskilpailun, mikä viehätti minua ajatuksena. Luin kirjan viime viikolla.


Molempien kirjojen äärellä tunsin hiljaista onnea: että sain lukea jotain sellaista juuri nyt, että olin elänyt sellaisten aarteiden lähellä tietämättä niistä oikeastaan mitään, että voin lukemisen jälkeen laittaa kirjat takaisin hyllyyn näkyvämmälle paikalle ja ajatella niitä milloin tahansa.

Viiden tähden kirjoja kumpikin. Jälkeenpäin tajusin, että niillä on muutakin yhteistä. Molemmat kertovat teinipojasta, jolla on läheinen isäsuhde ja yksi tärkeä ystävä, ja molemmissa on metsiä ja hevosia. Toisaalta kirjat ovat melko erilaisia, enkä voi taata, että yhdestä pitäneet pitäisivät toisesta. Itse tykkäsin Hevosvarkaista kamalasti ja Luke and Jonista vielä enemmän, lukukokemus oli oikeastaan täydellinen. Kirjoitin siitä myös Goodreads-arvostelun, josta kukaan ei ole tykännyt, vaikka yleensä siellä joku tykkää melkein kaikesta. Mutta sen takia päätinkin kirjoittaa tämän blogijutun, eli loppujen lopuksi kai hyvä niin. Päätän syväanalyysini tähän.

P.S. Otsikko viittaa Don Huonojen majesteettiseen kappaleeseen. Myös Robert Williams osaa musisoida kirjoittamisen lisäksi, hän on julkaissut musiikkia nimellä The Library Trust (Spotifysta löytyy yksi albumi, ei majesteettista vaan ihastuttavan kotikutoista nössöpoppia). Harmi ettei Williamsin kirjoja ole helppo löytää kirjastoista – pikaisen haun perusteella Suomen ainoa yksilö lienee hänen kolmas romaaninsa Into the Trees, joka onnekseni kuuluu juuri Tampereen kirjaston valikoimiin (ja sijaitsee tällä hetkellä lukupinossani päällimmäisenä). Jos olisin kustantaja, suomennuttaisin ainakin Luke and Jonin heti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti