tiistai 27. maaliskuuta 2012

Kirjailijaesittely: Iris Murdoch

Se oli pienestä kiinni.

En välttämättä olisi ikinä tutustunut Iris Murdochin tuotantoon, ellen olisi osunut kirjastoon syksyllä 2009 juuri silloin, kun joku oli jättänyt kierrätyskärryyn hänen ensimmäisen suomennetun romaaninsa Kellon. Murdochin nimi oli minulle vain etäisesti tuttu eikä herättänyt oikeastaan mitään tuntemuksia. Kirja oli vanha, kansipaperiton. Jos se olisi ollut jokin muu, tylsemmältä vaikuttava Murdoch, olisin tuskin edes vaivautunut poimimaan sitä mukaan. Mutta onneksi se oli Kello, joka vangitsee huomion jo ensi riveillään.

Dora Greenfield jätti miehensä koska hän pelkäsi tätä. Kuusi kuukautta myöhemmin hän päätti palata miehensä luokse samasta syystä. Poissa oleva Paul, joka vainosi häntä kirjeillä, puhelinsoitoilla ja kuvitelluilla askelilla, joita Dora oli kuulevinaan portailta, oli alkanut muodostua vieläkin suuremmaksi piinaksi. Doraa vaivasi syyllisyydentunto, ja syyllisyydentunnon mukana seurasi pelko. Hän päätteli lopulta, että miehen läsnäolollaan aiheuttama ahdinko oli parempi kuin hänen poissaolonsa aiheuttama ahdinko.

Noiden rivien ansiosta kirja siis päätyi haltuuni, ja helmikuussa 2010 avasin sen pahaa aavistamattomana. Nyt pari vuotta myöhemmin Murdoch-hyllyni on tämän näköinen:



Jean Iris Murdoch syntyi Dublinissa 1919 keskiluokkaisten vanhempien ainoaksi lapseksi. Perhe muutti pian Lontooseen. Iris pärjäsi koulussa ja opiskeli Oxfordissa kieliä ja historiaa. Hän liittyi 30-luvun lopulla Britannian kommunistiseen puolueeseen mutta erosi siitä 40-luvulla. Sodan alkuvuosina hän työskenteli virastossa Lontoossa, myöhemmin pakolaisleireillä Keski-Euroopassa. Sodan jälkeen olivat vuorossa filosofian jatko-opinnot Cambridgessa mm. Wittgensteinin johdolla. Vuonna 1948 Murdoch sai opetustöitä Oxfordista ja muutti kaupunkiin loppuiäkseen.

Yliopistovuosinaan Murdoch tapasi paitsi kuuluisia filosofeja, myös monia kirjailijoita. Hänen sosiaalinen elämänsä oli vilkasta ja sen ajan mittapuulla ilmeisen vapaamielistäkin – hänellä oli useita rakastajia, tiettävästi myös joku rakastajatar. Vuonna 1956 Murdoch sitten meni naimisiin professori John Bayleyn kanssa, ja he ehtivät elää yhdessä yli neljäkymmentä vuotta.

Murdochin ensimmäinen kirjallinen teos oli vuonna 1953 julkaistu Sartre: Romantic Rationalist. Myöhemmin hän kirjoitti muutamia muitakin filosofisia teoksia ja oli käsittääkseni melko arvostettu filosofi. Parhaiten Murdoch kuitenkin tunnetaan romaanikirjailijana, eikä ihme, sillä häneltä julkaistiin yhteensä peräti 26 romaania vuosina 1954–1995. Kirjailijan elämän loppu oli ankea: Alzheimerin tauti vei sanat ja toimintakyvyn, ja Murdoch kuoli 79-vuotiaana helmikuussa 1999.



Murdoch kirjoitti kirjansa käsin eikä ikinä sallinut minkäänlaista editointia. Hänen kaikki romaaninsa julkaisi ensimmäisenä lontoolainen Chatto & Windus, ja pokkareina niitä ovat julkaisseet mm. Penguin ja Vintage. Vaikka kirjat eivät olleet mitään bestsellereitä, hän nautti kuitenkin kohtalaista suosiota ja voitti Booker-palkinnonkin (kirjasta The Sea, the Sea vuonna 1978). Vuonna 1987 Murdoch jopa "aateloitiin" Dame of the British Empire -arvonimellä. Englanninkielisessä maailmassa häntä ei varmasti ole unohdettu missään vaiheessa, ja kuolemansa jälkeen hän tuli tutuksi uusille sukupolville Iris-elokuvan myötä.

Suomessakin Murdochia luettiin, ja ainakin yliopistomaailmassa hän oli melko suosittu kirjoista tehtyjen gradujen määrästä päätellen. Romaaneja suomennettiin yhteensä yhdeksän: kuusi 60-luvulla (WSOY) ja kolme 80-luvulla (Weilin+Göös). Kirjojen pienehköt painokset myytiin kuitenkin loppuun jo vuosikymmeniä sitten, eikä kovin moni tunnu enää muistavan Murdochia, vaikka syytä olisi.

Murdochin romaanit ovat täynnä monimutkaisia ihmissuhteita ja kiinnostavaa henkilökuvausta. Kirjailijoita, taiteilijoita, näennäisen harmaita virkamiehiä, entisiä nunnia, itsenäisiä naisia, homoja, nahjuksia, hienostoa, salaviisasta palvelusväkeä, pyhimyksiä ja pirullisia juonittelijoita. Yksi rakastuu, toinen ei, kolmas saattaa vaikka kuolla. Yllättäviä juonenkäänteitä riittää, samoin dramatiikkaa ja huumoriakin.

Murdochia voi lukea hyvänä viihteenä, mutta hän antaa lukijalle myös paljon ajateltavaa. Keskinäisten suhdekiemuroidensa lisäksi monet kirjojen hahmoista käyvät jatkuvaa kamppailua itsensä kanssa, moraalisia dilemmoja riittää. Kirjailijan tausta filosofina paistaa läpi, ja kirjat sisältävät monenlaista yleisluonteistakin pohdintaa. Joskus filosofointi uhkaa mennä minulta vähän yli, mutta seuraavana hetkenä Murdoch saattaa yllättää kiteyttämällä elämästä jotain olennaista (kuten The Black Prince -kirjassa):

The division of one day from the next must be one of the most profound peculiarities on this planet. It is, on the whole, a merciful arrangement. We are not condemned to sustained flights of being, but are constantly refreshed by little holidays from ourselves. We are intermittent creatures, always falling to little ends and rising to little new beginnings. Our soon-tired consciousness is meted out in chapters, and that the world will look quite different tomorrow is, both for our comfort and our discomfort, usually true.

Joissakin kirjoissa on miespuolinen minäkertoja, mutta useimmiten Murdoch käyttää kaikkitietävää kertojaa, joka keskittyy eri henkilöihin yksi kerrallaan. Tämä onkin järkevä ratkaisu, sillä kirjoissa on usein monta keskeistä hahmoa ja heidän lisäkseen sivuhenkilöitä, joista jonkun rooli saattaa osoittautua odotettua tärkeämmäksi. Kirjat piirtävät kiehtovaa kuvaa ajasta, jota ei enää ole. Puhelinkoppeja käytettiin ahkerasti, ja Lontoossa jaettiin postikin ilmeisesti ainakin kaksi kertaa päivässä, joten kirjeenvaihtoa voitiin käydä hyvinkin tiuhaan. Kirjeet ovatkin monessa kirjassa tärkeässä roolissa – ne kuljettavat tarinaa, unohtuvat vääriin paikkoihin ja toimivat myös kätevinä huijausvälineinä.

Meillä ei ole kirjeitä, meillä on blogeja. Tästä tulee nyt kyllä törkeän pitkä postaus, mutta minun on ihan pakko kirjoittaa lyhyet kuvaukset kaikista lukemistani kirjoista, koska en halua jättää hommaa puolitiehen. Ainahan voin käyttää tätä omana muistilistanani, ja jos joku muukin jaksaa lukea näitä juttuja, se on pelkkää plussaa... Tähditys on lähinnä suuntaa antava – omassa Murdoch-asteikossani on vain kolme tasoa: hyvä, parempi ja paras.



Under the Net (1954)
• luettu 12/2010, hyllyssä (253 sivua)
Esikoisromaani kertoo lontoolaisesta kirjailijanuorukaisesta. Boheemielämää, kadonnut käsikirjoitus, uudelleen löytynyt nuoruudenrakastettu, retkiä Pariisiin, kuutamouintia Thamesissa... Ihastuttava pikku tarina.
****½

The Flight from the Enchanter (1956)
• luettu 10/2010, hyllyssä (287 s.)
Toisen kirjan hahmoihin kuuluvat mm. koulunsa keskeyttänyt nuori tyttö, hieroglyfeihin hukkuva tutkija, ompelijana toimiva pakolaisnainen ja taidelehden päätoimittaja. Taustalla naruja vetelee salaperäinen Mischa Fox, ensimmäinen Murdochin "kaikkivaltiaista" keskushahmoista, jollaisia esiintyy useassa kirjassa. Tämä on esikoisteosta hieman synkempi tapaus, mutta välillä suupielet kääntyvät myös ylöspäin.
****



The Sandcastle (1957)
Hiekkalinna (suom. Mikko Kilpi 1965)
• luettu englanniksi 4/2010 ja suomeksi 5/2011
• hyllyssä englanniksi (313 s.) ja suomeksi (339 s.)
Tämä oli yksi ensimmäisenä lukemistani Murdocheista ja kuuluu edelleen suurimpiin suosikkeihini. Vaimonsa tossun alla olevan keski-ikäisen opettajan rauhallinen perhe-elämä järkkyy, kun kuvioihin astuu nuori taidemaalari. Murdoch kutoo juonta niin taitavasti, että lukija voi aavistella tapahtumien kehitystä jo ennen kuin päähenkilö tajuaa itse mitään. Tämä on paitsi koukuttava ihmissuhdetarina, myös todella jännittäväksi yltyvä selviämiskertomus, jonka loppuratkaisukin on melko nerokas. Kirja ilmestyi suomeksi hieman jälkijunassa, mutta hyvä kun ilmestyi.
*****



The Bell (1958)
Kello (suom. Mikko Kilpi 1961)
• luettu suomeksi 2/2010
• hyllyssä englanniksi (320 s.) ja suomeksi (329 s.)
Tästä hurahdukseni siis alkoi. Jutun alussa siteeraamani ensimmäinen kappale asettaa tahdin, joka ei juuri hellitä missään vaiheessa. Kirjan tapahtumat keskittyvät luostarin viereen perustettuun maallikkoyhteisöön, jossa majailee monenlaista väkeä, ei ollenkaan niin hurskasta kuin miltä ensisilmäyksellä näyttäisi. Henkilökaarti on yksi Murdochin kirjavimmista. Päähenkilöllä Doralla riittää ihmeteltävää, eikä hän suinkaan itsekään ole mikään viaton pulmunen. Välillä heittäydytään uskonnollisen pohdiskelun pariin, mutta se ei häiritse yhtään, kun tapahtumat pitävät lujasti otteessaan.
*****



A Severed Head (1961)
• luettu 5/2010, hyllyssä (205 s.)
Tässäpä malliesimerkki Murdochin kehittämistä monimutkaisista rakkauskuvioista. Meinasin yrittää kuvailla juonta, mutta kaksi vuotta lukemisen jälkeen en enää muista tarkasti, kuka oikein rakasti ketä. Joku kuvasi kirjaa näin: "less philosophising and more shagging". Pelkkä huviretki tämä ei kuitenkaan ole, vaan vakaviakin teemoja sivutaan. Ei ehkä ihan klassikko, mutta kirjasta tehty elokuva olisi mielenkiintoista nähdä.
****



An Unofficial Rose (1962)
Epävirallinen ruusu (suom. Eila Pennanen 1963)
• luettu englanniksi 5/2010
• hyllyssä englanniksi (348 s.) ja suomeksi (334 s.)
Tapahtumat käynnistyvät hautajaisista. Leskimies taitaa kaivata vanhaa rakastajatartaan enemmän kuin vaimoaan, ja ruusunviljelijäpoikakin on tyytymätön avioelämäänsä. Luvassa on melkoista tunteiden vuoristorataa.
****



The Unicorn (1963)
Yksisarvinen (suom. Eila Pennanen 1964)
• luettu suomeksi 3/2010
• hyllyssä englanniksi (270 s.) ja suomeksi (302 s.)
Nuori kotiopettajatar ei voi aavistaa, millaiseen soppaan sekaantuu ottaessaan vastaan pestin kaukaisessa rannikkokylässä. Kartanossa vallitsee todella omituinen ja uhkaava tunnelma, eikä opettajatar meinaa ymmärtää, mistä on kyse. Ja sitten kun ymmärtää, ei silti meinaa uskoa. Tämä oli toinen Murdochini, enkä osannut täysin arvostaa sitä heti Kellon jälkeen, mutta myöhemmin tarina on kasvanut mielessäni.
****½



The Italian Girl (1964)
Italialaistyttö (suom. Eila Pennanen 1966)
• luettu suomeksi 4/2010
• hyllyssä englanniksi (214 s.) ja suomeksi (194 s.)
Mies palaa lapsuudenkotiinsa äitinsä hautajaisiin. Talossa asuu miehen omituinen veli perheineen ja palvelijoineen. Mies haluaisi häipyä heti hautajaisten jälkeen, mutta talon asukit vaativat häntä jäämään, ja niin hän joutuu keskelle melkoista tapahtumaketjua, jossa itse kukin saa kokea yllättäviäkin tunteita.
****



The Red and the Green (1965)
• luettu 1/2011, hyllyssä (280 s.)
Tämä kirja eroaa Murdochin muusta tuotannosta kahden seikan takia: se tapahtuu kokonaan Irlannissa ja sijoittuu tarkasti määritettyyn historialliseen ajankohtaan, Irlannin itsenäistymiskahinoiden alkusoittoon keväällä 1916. Erään suvun kohtaloita kuvaava tarina ei ole Murdochin ikimuistoisimpia, vaikka tapahtumia ja toimintaa kyllä riittää.
***½



The Time of the Angels (1966)
Enkelten aika (suom. Eila Pennanen 1969)
• luettu suomeksi 3/2010
• hyllyssä englanniksi (235 s.) ja suomeksi (263 s.)
Pappilassa on uusi pappi, mutta miksi hän ei ota seurakuntalaisia vastaan? Osoittautuukin vähitellen melkoiseksi pirulaiseksi koko mies. Ja palvelijoilla on omat murheensa. Tarina on synkeä, muttei liian ahdistava.
****



The Nice and the Good (1968)
• luettu 11/2010, hyllyssä (362 s.)
Tämä tapahtuu kahdessa paikassa: Lontoossa ja rannikolla. Idyllistä rantaelämää – ja epäilyttävä itsemurha, pettämistä ja kiristystä, keskitysleiritraumoja, nuorison äkkipikaisia ratkaisuja. Monipuolinen ja jännä tarina.
****½

Bruno's Dream (1969)
• luettu 2/2012, hyllyssä (269 s.)
Vanha Bruno odottaa kuolemaa seuranaan vain postimerkkikokoelma ja hämähäkit. Sekä pari hoitajaa ja sukulaista: avulias vävy ja etäinen poika. Kaikki ovat kokeneet menetyksiä ja yrittävät tulla toimeen kuka mitenkin. Rakkaus iskee jälleen yllättäen ja monesta suunnasta, eivätkä osapuolet tunnu löytävän tasapainoa.
****



A Fairly Honourable Defeat (1970)
• luettu 5/2011, hyllyssä (447 s.)
Murdochin ihmissuhdesoppaa sakeimmillaan ja makeimmillaan! Tai makea on kyllä väärä sana – tämä juonittelu ei sisällä pisaraakaan siirappia. Shakespearemaisen tragikomedian moottorina on kiero miekkonen, joka manipuloi ja johdattelee muita hahmoja mielensä mukaan.
****½

An Accidental Man (1971)
• luettu 7/2011, hyllyssä (447 s.)
Murdoch marssittaa näyttämölle sekalaisen sakin, johon ihastuin alkuhämmennyksen jälkeen siinä määrin, että meinasin valvoa koko kesäyön kirjan parissa. Kaiken keskellä on onnettomuusmies, joka tarkoittaa hyvää mutta saa aikaan vain sotkua. Dramaattisten tapahtumien lisäksi kirjassa on mainioita juhlakuvauksia, enkä ihmettelisi, vaikka Carol Shields olisi saanut niistä inspiraatiota Larryn juhliin.
****½



The Black Prince (1973)
• luettu 12/2011, hyllyssä (416 s.)
(Wikipedia väittää tämänkin olevan suomennettu, mutta en usko sen pitävän paikkaansa, koska en ole löytänyt mitään todisteita. Viroksi kirja sen sijaan on käännetty hauskalla nimellä Must prints.)
Vanha kirjailija on lähdössä rauhalliseen paikkaan kirjoittamaan sen kirjan, josta on aina haaveillut. Matkaan tulee kuitenkin monia mutkia: ex-vaimon yllättävä paluu, siskon avioero, tuttavapariskunnan kriiseily ja kaiken kukkuraksi täysin odottamaton ja sopimaton rakastuminen. Tästä kirjasta ei draamaa puutu, mutta kerronta on sen verran hykerryttävää, että naamaa on vaikea pitää peruslukemilla vakavissakaan kohdissa. Lopuksi erikoinen kehyskertomus meinaa asettaa kaiken uuteen valoon, mutta itse en ole vakuuttunut siitä käänteestä.
****½

The Sacred and Profane Love Machine (1974)
• luettu 8/2011, hyllyssä (366 s.)
Muutamassakin Murdochin kirjassa on ihmisiä, jotka eivät missään nimessä saisi joutua tekemisiin keskenään, mutta kumma kyllä he yleensä lopulta joutuvat. Tässäkin teoksessa kaksoiselämää viettävän miehen kaksi elämää ajautuvat törmäyskurssille ja pyhä rakkaus kohtaa pahan. Seuraukset eivät kuitenkaan ole ollenkaan sellaiset, mitä antisankarimme odotti. Herkullista jälkeä.
****½



A Word Child (1975)
• luettu 12/2010, hyllyssä (391 s.)
Saanko esitellä: pahin aukko kokoelmassani. A Word Child on mielestäni Murdochin parhaita, ilmeisen aliarvostettu teos tuotannon keskikaudelta. Pääosassa on melko rauhallista elämää viettävä virkamies, jolla on menneisyydessään synkkä salaisuus. Eräänä päivänä hän kokee valtavan järkytyksen kuullessaan, että saa kollegakseen henkilön, jonka olisi halunnut unohtaa jo vuosia sitten. Välienselvittely on väistämättä edessä, ja mikä pahinta, mies uhkaa toistaa vanhan virheensä...
*****

Henry and Cato (1976)
• luettu 12/2010, hyllyssä (352 s.)
Henry ja Cato ovat lapsuudenystävät ja entiset naapurukset, joita elämä on kuljettanut täysin eri suuntiin. Toinen on kiertänyt maailmaa, toinen panostanut henkisiin asioihin. Kun tuhlaajapoika palaa kotiin veljensä kuoltua, hän huomaa kaiken muuttuneen. Naapurissa asuu edelleen joku, joka vetää häntä puoleensa, mutta veljen kaupunkiasunnosta löytyy outo nainen. Tähän päälle vielä sokeeraava kidnappaus, niin johan nyt on markkinat.
****



The Sea, the Sea (1978)
Meri, meri (suom. Paavo Lehtonen 1981)
• luettu englanniksi 6/2010 ja suomeksi 5/2011
• hyllyssä englanniksi (502 s.) ja suomeksi (541 s.)
Meri on tärkeä elementti monissa Murdochin kirjoissa, ja tässä se on välillä melkeinpä pääroolissa. Eläköitynyt teatteripersoona muuttaa rannikolle erakoituakseen, mutta vanhoista piireistä ei niin vain päästäkään eroon. Ympärillä alkaa pyöriä naisia ja nöyristelijöitä häiriöksi asti, vaikka mies kaipaa vain sitä yhtä, jota ei enää voi saada. Vai voiko sittenkin? Tapahtumat paisuvat myyttisiin mittasuhteisiin, eikä lukija voi muuta kuin käännellä sivuja ja pyöritellä päätään. Tämä kirja voitti siis Booker-palkinnon ja kuuluu muutenkin kirjailijan arvostetuimpiin.
****½



Nuns and Soldiers (1980)
Nunnia ja sotilaita (suom. Eva Siikarla 1983)
• luettu suomeksi 8/2010
• hyllyssä englanniksi (512 s.) ja suomeksi (528 s.)
Mies kuolee ennen aikojaan ja jättää jälkeensä lesken sekä joukon muita surijoita, jotka olivat kaikki tavalla tai toisella riippuvaisia hänestä. Porukan jäsenet kuitenkin lohduttavat toisiaan ja elämä jatkuu. Leskelläkin riittää uusia kosijoita, eikä hänen sulhasvalintansa miellytä muita. Seuraa monenlaista juonittelua ja kieroilua. Seikkailu sijoittuu osin Ranskan maaseudulle, jota Murdoch kuvaa melkoisen ihastuttavasti.
****½



The Philosopher's Pupil (1983)
• lukematta, hyllyssä (558 s.)
Tätä olen säästellyt kahdesta syystä: a) tuntuu turvalliselta, kun hyllyssä on jotain lukematonta Murdochia, ja b) pikkuisen pelkään tämän sisältävän liikaakin sitä filosofointia. Olen kuitenkin kohtalaisen varma, että sitten kun lopulta alan lukea kirjaa, se nappaa minut otteeseensa niin kuin kaikki muutkin ovat tehneet.

The Good Apprentice (1985)
Hyvä oppilas (suom. Raija Mattila 1987)
• luettu suomeksi 8/2010
• hyllyssä suomeksi (736 s.)
Nuoren päähenkilön elämä mustuu heti ensimmäisillä sivuilla, kun hän ajattelemattomuuttaan aiheuttaa ystävänsä kuoleman. Miestä soimaa niin omatunto kuin vainajan äitikin, joka lähettelee hänelle kauheita vihakirjeitä. Mies päättää lähteä etsimään isäänsä ja löytää tämän maaseudulta merkillisestä linnamaisesta talosta. Isä on taiteilija ja itsekin tosi kummallinen, ja hänen uudessa perheessäänkin on jotain outoa. Kirja on Murdochin paksuin, mutta se tuli ahmaistua nopeasti.
****½

The Book and the Brotherhood (1987)
• lukematta, puuttuu hyllystä

The Message to the Planet (1989)
• lukematta, puuttuu hyllystä



The Green Knight (1993)
• lukematta, hyllyssä (472 s.)
Tämän aion lukea seuraavaksi. Toistaiseksi ainoa uutena ostamani Murdoch, kaikki muut olen metsästänyt käytettyinä.

Jackson's Dilemma (1995)
• luettu 9/2010, puuttuu hyllystä
Murdochin viimeiseksi jäänyt teos. Tätä kirjoittaessaan hän kärsi jo Alzheimerin taudin ensioireista, ja onkin sanottu, että kirjassa on epäjohdonmukaisuuksia. Itse en huomannut mitään sen ihmeellisempää, mutta jotenkin vähän väsähtäneeltä tämä tarina vaikutti, vaikka peruskuvio onkin kiinnostava: miksi nuori morsian päättää perua häät viime hetkellä?
***½

Siinä kaikki romaanit. 22 luettu, 4 vielä jäljellä.

Lisäksi on olemassa pari muuta teosta:



Something Special (1957/2000)
• luettu 1/2012, hyllyssä (55 s.)
Tämä novelli julkaistiin alun perin jossain kokoelmassa, ja omiin kansiinsa se pääsi vasta kirjailijan kuoleman jälkeen. Ajatuksia herättävä pieni kirja kertoo tytöstä, joka ei ole kovin ihastunut kosijaansa vaan kaipaisi jotain erikoisempaa. Vanhemmat kuitenkin painostavat, ja vaihtoehdot tuntuvat olevan vähissä.
****

A Year of Birds (1978)
• lukematta, puuttuu hyllystä
Runokokoelma, jonka haluaisin kovasti saada käsiini.

Murdochista on kirjoitettu myös useita elämäkertoja, joista olen lukenut kaksi.



John Bayley kirjoitti vaimostaan koskettavan muistelmateoksen tämän ollessa vielä elossa: Iris (1998) / Elegia Irikselle (suom. Raija Mattila 2001). Iris-elokuvakin perustuu juuri tähän kirjaan.

Peter J. Conradin kirjoittama yli 600-sivuinen elämäkerta Iris Murdoch – a Life ilmestyi vuonna 2001, ja kahlasin sen läpi viime kesäkuussa. Conradi antaa todella kattavan selonteon Murdochin elämästä. Hän käsittelee ehkä hieman turhankin perusteellisesti Iriksen nuoruusvuosia, ja kirjailijan uraan päästään käsiksi vasta kirjan puolivälin jälkeen. Toki on kiinnostavaa kuulla, keitä kaikkia tärkeitä ihmisiä Murdoch tunsi. Hän oli läheisissä väleissä esim. ranskalaisen kirjailijan Raymond Queneaun kanssa. Yksi Murdochin rakastajista oli myöhemmin Nobel-palkinnon saanut Elias Canetti, joka ei ilmeisimmin ollut kovin mukava mies, mutta ainakin Iris sai hänestä hyvää materiaalia kirjojensa tyrannihahmoja varten. Murdochin ensimmäinen romaani onkin omistettu Queneaulle ja toinen Canettille; Bayleyn vuoro oli vasta kolmantena. Suomennoksista omistukset on jostain kumman syystä jätetty pois.

Muutama kotimainen blogi-ihminen on ilmaissut aikomuksensa tutustua Murdochin tuotantoon, mutta juuri kukaan ei tietääkseni ole häntä vielä lukenut. Eräs poikkeus on Zephyr, joka mainitsee Meri, meri -kirjan yhdeksi suosikeistaan. Myös J:n ja Clarissan tiedän lukeneen Murdochia. Onko muita lukeneita? Tunnustakaa heti!

Toivon, että tämä massiivinen pläjäys ei pelota potentiaalisia lukijoita pois vaan kenties jopa innostaa jotakuta kokeilemaan itse, olisiko Murdochista mihinkään. Kirjoja saa alkukielisinä suht helposti, ja suomennoksia löytyy hyvin varustetuista kirjastoista – jos ei suoraan hyllystä, niin ehkä varastosta.

Jos joku on jaksanut rullata tänne asti, on kyllä ansainnut hatunnoston. Niinpä järjestän taas pienen arvonnan, jossa on palkintoina yksi kansipaperiton Kello sekä The Nice and the Good -pokkari (jossa on erilainen kansi kuin ylempänä olevassa kuvassa). Myös jälkimmäinen alkaa ihan lupaavasti, vai mitä sanotte:

A head of department, working quietly in his room in Whitehall on a summer afternoon, is not accustomed to being disturbed by the nearby and indubitable sound of a revolver shot.

Jos jompikumpi tai molemmat kirjat kiinnostavat, ilmoittaudu sunnuntaihin 8.4. mennessä. Kiitos ja kumarrus!

59 kommenttia:

  1. Jaksoin rullata tänne asti! Siis rullata, en lukenut kaikkia kirjaesittelyjä. Sait minut kiinnostumaan Murdochista. Olen toki ennenkin hänestä kuullut, mutta en ole mitään häneltä lukenut. Ilmoittaudun siis kiinnostuneeksi molemmista kirjoista.

    VastaaPoista
  2. Minä kuulun siihen joukkoon, joka on katsonut Iris elokuvan, mutta yhtäkään hänen kirjaansa en ole lukenut. Ehkä joku päivä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä näin elokuvan vasta sitten, kun olin jo lukenut monta Murdochin romaania ja tuon kirjan, johon elokuva perustuu, mutta oli se silti hienoa nähdä. Kannattaa pitää kirjatkin mielessä!

      Poista
  3. Iris Murdochin kirjat kuulostavat mutkikkaine juonineen ja henkilögallerioineen sellaisilta, joille on vaikea löytää vertailukohtaa. Vai keksitkö sinä, kun olet melkein koko tuotannon lukenut, vai onko I.M ihan uniikki? Osallistun mielelläni Kellon arvontaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva! En kyllä äkkiseltään keksi ketään, joka olisi kirjoittanut samanlaisia kirjoja. Tai ainakaan läheskään näin monta. :) En osaa vertailla Murdochia aikalaisiinsa, koska en ole vielä tutustunut juuri kehenkään heistä. En tosiaan ihmettelisi, jos esim. Carol Shields olisi saanut Murdochilta jotain vaikutteita, vaikka hänen kirjansa ovat kyllä aika erilaisia (ainakin Shields ilmeisimmin luki Murdochia). Juonikehitelmät ovat välillä melkein yhtä kekseliäitä kuin John Irvingillä, mutta aika erilaisia Irvingin tarinatkin ovat. Jos joku keksii hyvän vertailukohdan Murdochille, kertokoon ihmeessä minullekin!

      Poista
  4. Nosta hattuasi, luin koko postauksen kahteen (!) kertaan, ja ettei vain unohtuisi, ilmoitan heti haluavani osallistua arvontaan!! :)

    Jipii! Tätä postaustasi olen odottanut! :) Ja voi miten upean esittelyn olet kirjoittanut, kiitos paljon! <3 Tulen varmasti palaamaan tähän moneen kertaan, kun luen Murdochin kirjoja.

    Kuten tiedätkin, minulla on siis kolme ensimmäistä Murdochia lainassa; The Bell, The Sandcastle ja The Black Prince. Ja kuten taannoin suosittelit, aion lukea ne juuri tuossa järjestyksessä. The Bell vaikuttaa todella kiinnostavalta, jo alkuun kirjoittamasi sitaatti on suorastaan hypnoottisen hyvä.

    Minulle ainoa aikaisempi kosketus Murdochiin on ollut juuri upea elokuva Iris, jonka myötä kiinnostuin kirjailijasta, mutta asia on vuosien myötä unohtunut. Kiitos sinun, olen innostunut kirjailijasta uudelleen, ja nyt olen varma että tulen ihastumaan suuresti naisen teksteihin.

    Sinun Murdoch-hyllysi on upea!! <3 Kuvaustesi perusteella edellä mainittujen lisäksi eniten jäivät kiinnostamaan Under the Net (Boheemielämää Lontoossa! Retkiä Pariisiin! Kuutamouintia Thamesissa! Ei se voi olla kuin hyvä kirja! <3), An Unofficial Rose, The Unicorn, The Nice and the Good, The Sacred and Profane Love Machine, Nuns and Soldiers (Kääk! Nähtyäni suomennoksen kannen tajusin että tuo kirja taitaa olla isosiskoni hyllyssä!! Nyt äkkiä Porvooseen kollaamaan siskon hyllyä!! :D), ja The Good Apprentice. Aika moni siis kiinnostaa jo lähtökohtaisesti, tuntematta ollenkaan Murdochin kirjoitustyyliä.

    Katselin iloisena Vintagen sivuja; mikäli innostun tulevaisuudessa hankkimaan Murdochia alkukielisenä omaan hyllyyni, se on melko helppoa - ilmeisesti lähes jokaisesta teoksesta on otettu uusintapainos (http://www.vintage-books.co.uk/authors/8249/iris-murdoch/). Lontoolaisissa kirjakaupoissa Murdoch onkin hyvin edustettuna, ja myös Pirkanmaan kirjastoista kirjoja saa hyvin luettavakseen, sekä englanniksi että suomeksi.

    (Oho, tulipas massiivinen kommentti! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos massiivisesta ja riemastuttavasta kommentista! Aika kauan haudoinkin tätä aihetta mielessäni, ja jutun kirjoittamiseen meni tunti jos toinenkin, mutta kyllä se kannatti jo näiden kommenttienkin takia. :) (Sitäpaitsi oli mahdottoman kivaa selata noita kirjoja ja napsia niistä kuvia.)

      Kyllä, suosittelen matkaa Porvooseen ja Vintage-valikoimien äärelle! Hienoa, että edes alkukielisistä kirjoista otetaan uusia painoksia – suomennosten uusintajulkaisusta lienee turha haaveilla tässä vaiheessa. Murdoch voi tulla vastaan yllättävissäkin paikoissa: toissa kesänä löysin suvun mökin kirjahyllystä Epävirallisen ruusun ja Enkelten ajan, joita rakas mummuni oli kuulemma lukenut 60-luvulla yötä myöten. ♥

      Nyt sitten vaan toivon, että en ole nostanut odotuksia liian korkealle! Mutta en kyllä näe ainuttakaan syytä, mikset sinäkin ihastuisi näihin kirjoihin. :)

      Poista
  5. Jee, nyt se on täällä - Murdoch-postauksesi! Luin sen intopiukeana ja yhtä innostuneena osallistun tietenkin arvontaan. :)

    Minullahan on tuo enkelikirja englanniksi (muistin sinun vuoksesi, että Murdochia täytyy hankkia ja lukea, mutta kun kirjoja tuli sitten eteen, valitsin tuon aika randomilla), joten saatan lukea sen ensin, tai sitten etsin käsiini jonkun noista, jotka ovat olleet sinulle parhaita.

    Iris-elokuva on ihana, ja ihastuin heti tuohon Kellon aloitukseen. Vau! Muutenkin kaikki mitä kirjoitit kuulostaa tosi mielenkiintoiselta. Tämä oli loistava postaus, johon varmasti palaan monesti, niin kuin olen palannut vastaavaan Haahtela-esittelyysi. On hienoa, kun joku lukee järjestelmällisesti tiettyjä kirjailijoita ja jakaa sitten näin tyhjentävästi ja innostavasti kertyneen tiedon heistä. Jes!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Urakassa oli paljon apua siitä, että tiesin ainakin parin ihmisen odottavan tätä juttua. Kiitos!

      Noita tähtiä ja niiden puolikkaita ei tosiaan kannata ottaa liian vakavasti, enkelikirjakin on kyllä oikein hyvä. Luulenpa että se ja ruusukirja kärsivät hieman ajoituksesta, kun luin ne Kellon ja Hiekkalinnan jälkihuumassa. Jos ja kun luen kirjat joskus uudestaan, arvosana saattaa hyvinkin nousta. Ai kauhistus, nyt tekisi oikeasti mieli lukea yhtä sun toistakin näistä kirjoista uusiksi, enkä ole vielä koskenut yhteenkään TBR100-kirjaan. :)

      Ajattelin päivittää tätä postausta myöhemmin, kun saan paikkailtua aukkoja. Tosi mahtavaa kuulla, että Haahtela-juttukin on kestänyt lukemista! On se kiva, että tällaisia monomaanisia taipumuksia voi kanavoida johonkin hyödylliseenkin. :D

      Poista
  6. Kiitos, olipas loistokas postaus! Onneksi hyllyssäni odottaa - kirjastosta, tietty - juuri Hiekkalinna, siitä on hyvä aloittaa. Ja Iris-elokuvan laitoin saman tien varaukseen.

    Kellokin kiinnostaa, mutta kun voitin jo yhden arvontasi, niin pitänee antaa mahdollisuus muille :o)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Hiekkalinna on varmasti hyvä tutustumiskirja. Ensivaikutelma saattaa olla vähän tylsä tuohon Kellon alkuun verrattuna, mutta kyllä se siitä lentoon lähtee, usko pois! Ja tuohan oli ystävällisesti ajateltu. :)

      Poista
  7. Aivan mahtava Murdoch-postaus, kiitos!! :)

    Meri, meri on tosiaan ehdoton suosikkini lukemistani Murdochin kirjoista, vaikka minäkin ihastuin Kelloon ensin. Sinulla on kadehdittava Murdoch-kokoelma, omasta hyllystäni löytyy vain tuo Meri, meri... Joten osallistun ehdottomasti arvontaan ja molemmat kirjat kiinnostavat! :)

    Muistan, että pidin paljon myös The Nice and the Good ja Nuns and Soldiers -romaaneista. Murdochin lukeminen tosin aiheuttaa minussa pakkomielteisen tarpeen tehdä muistiinpanoja, kuten entisen kunnon enkun opiskelijan kuuluukin. ;) Auttaa myös hahmottamaan kirjavien henkilökaartien monimutkaisia suhteita. Ja minäkin aioin muuten tehdä graduni alun perin Meri, meri -romaanista! Murdoch on selvästi yliopistopiireissä suosittu. :)

    En olekaan pitkään aikaan lukenut Murdochia ja tämä postaus innosti listaamaan muutaman teoksen nimen muistiin. Ainakin The Sandcastle ja An Accidental Man kuulostavat kiinnostavilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mitä ilahduttavimmasta kommentista!

      Hienoa kuulla, että olet lukenut jo monta näistä kirjoista. Toivottavasti innostut joskus lukemaan lisääkin! Itse en ole tehnyt muistiinpanoja, mutta kirppiksellä näin kerran Epävirallisen ruusun, jonka etulehdelle oli siististi kirjattu koko henkilögalleria. :)

      Tampereen yliopistossa pystyi muuten 90-luvulla opiskelemaan englantilaista filologiaa lukematta sanaakaan Murdochia! Jossain muualla Suomessa The Bell näytti edelleen olevan ekan vuoden lukukirjojen joukossa ainakin joskus pari vuotta sitten googlaillessani. Me luettiin vaan jotain Austenia, Brookneria, Melvilleä ja Henry Jamesia, höh...

      Poista
  8. Hieno postaus ja rullasin loppuun saakka, mutta tunnustan, että kaikkia kirjaesittelyjä en lukenut. Postaus kuitenkin teki tehtävänsä ja kiinnostuin todella kirjalijasta, joten olen mukana arvonnassa, voitetulla kirjallahan olisi mukava alkaa tututstuminen kirjailijaan.Ja elämäkertafriikkinä minua alkoi tietysti kiinnostaa tuo elämäkerta, ilmeisesti sitä ei kuitenkaan ole suomeksi saatavilla. Ja tuo elokuva olisi myös mukava nähdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiva kuulla! Sitä paksua elämäkertaa ei tosiaan ole suomennettu, vain tuo Bayleyn muistelmateos.

      Poista
  9. Hauska nähdä miten nopeasti olet ottanut Murdochin tuotannon omaksesi. Muistan kuinka hehkutit kirjailijaa joskus tuoreeltaan pian häneen tutustuttuasi ja suosittelit tuota Kelloa. Löysinkin sen englanniksi ja aloin lukea, mutta se jäi kirjaan liittymättömistä syistä kesken. Nyt otan itseäni niskasta kiinni ja lukaisen sen loppuun heti kun tämänhetkinen kirja sulkeutuu! Hyvä postaus muutenkin, perusteellinen. Kiitos.

    Osallistuisin myös mieluusti arvontaan. The Bell löytyy siis jo hyllystä, joten The Nice and the Good kiinnostaisi.

    Mainiota päivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi! Jokainen kommentti on tehnyt tästä päivästä entistä mainiomman. Minulla on tosiaan taipumusta tällaisiin hurahduksiin, mutta Murdoch jos kuka on otollinen hurahduskohde tuotantonsa laajuuden (ja tasokkuuden) ansiosta. Toivottavasti The Bell maistuu sinullekin!

      Poista
  10. Vau! Olen melkein sanaton. Niin hieno ja perusteellinen postaus. Murdoch on kirjailija, jonka tuotantoon olen jo kauan halunnut tutustua (no, näitä kirjailijoita on monia, mutta nyt Murdoch on alkanut koko ajan kiinnostaa enemmän ja enemmän).

    Vaikutuin siis sinun postauksestasi lisää ja olen ehdottomasti mukana arvonassa. Salama ei tosin usein iske samaan paikkaan, mutta aina saa yrittää. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon sanoistasi! Älyttömän kiva nähdä, että aihe näyttää oikeasti kiinnostavan ihmisiä. Ja aina kannattaa koettaa onneaan. :)

      Poista
  11. Minäkin sanon Vau! Aivan mahtava postaus kuvineen kaikkineen. (Tämä juttuhan on kaiken muun lisäksi hieno katsaus kansitaiteeseen: todella monenlaisia eri tyylejä on edutettuna.)

    Minun olisi tarkoitus viikonloppuna tarttua ensimmäiseen Murdochiini (se Hyvä oppilas), ja nyt odotan viikonloppua entistä innokkaammin :)

    Osallistun myös arvontaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti! Kansia on tosiaan monenlaisia. Omaa silmääni miellyttävät ehkä eniten 60-luvun painokset, mutta on noissa muissakin ihan hauskoja tapauksia. Vintage-sarjan kirjat ovat hienoja myös (itsellänihän on niistä vain The Black Prince, mutta olen nähnyt muita esim. kirjastossa).

      Toivottavasti Hyvä oppilas miellyttää. :)

      Poista
  12. Kiitos, Pekka! Murdoch <3 Osallistun arvontaan. :)

    VastaaPoista
  13. Murdochissa on irkkuetu, joten voisin kiinnostua. Olin tänään kirjastossakin ja otin lisää Köngästä ja erästä norjalaiskirjailijaa.

    Olen mukana, jos saan kirjan Meri, meri;-)

    Meri on tyttäreni ja meri on aina sisälläni...Olethan nähnyt leffan Meri sisälläni, pääosassa Javier Bardeem.

    Ihana päivä takana ja Ian McEwan totisesti tiesi kirjassaan Lauantai, mihin on iltapäivät tarkoitettu;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehkutan nyt vaikka tähän väliin tiedoksi mm. Pekalle, Leenalle ja jos Sarakin seuraisi näitä kommentteja, että tänään julkaistiin netissä Otavan syyskatalogi, ja kustantamon ihan superhyperkovassa syksyssä on mm. Köngäksen uusi romaani!

      Poista
    2. Kiitos Karoliina! Katja ehtikin jo tiedottaa tästä minulle ihan henkilökohtaisesti, mahtava juttu! Aika nopeaa toimintaa Heidiltä, kun vasta puolitoista kuukautta sitten toivoin, että hän kirjoittaisi vielä aikuisillekin jotain. ;) Otavan syysuutuudet ansaitsisivat melkeinpä oman postauksen: Köngäs, Itkonen, Tamminen, Nicholls... Huh huh. Tässä linkki, jos joku kaipailee.

      Leena, en ole nähnyt leffaa enkä valitettavasti pysty luopumaan Meri-kirjasta... Vaikka huomasinkin kyllä juuri tätä juttua tehdessäni, että se on joku virhepainos, kaksi sivua puuttuu ja kaksi on kahteen kertaan! Minulla oli myös virheetön kappale kirjaa, mutta annoin sen kaverilleni ja pidin tämän parempikuntoisen, joka osoittautuikin nyt epäkelvoksi. :( No, onneksi kaveri lupaili, että voin saada ehjän kirjan
      takaisin hänen luettuaan sen.

      Poista
  14. Minäkin kuulin katalogista Katjalta, ja olin ihan onnesta mykkyrällä kun huomasin Köngäkseltä ilmestyvän uuden romaanin! <3 :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan mahtava uutinen! Köngäs palaa juuri oikeaan aikaan, kun hän on ollut pienessä nosteessa täällä blogimaailmassakin. Toivottavasti tulokset ovat yhtä hyvät kuin Bargumin tapauksessa. :)

      Poista
  15. Otavan lista on oikea aarreaitta! Edellä mainitsemienne lisäksi myös "liian suositun" Riikka Pulkkisen uutuus kiinnostaa eivätkä Reidar Palmgreninkaan aiemmat kirjat ole tarjonnan kehnoimmasta päästä. Sirpa Kähkösen hieno Kuopio-sarja saa myös jatkoa. Kunpa se - ja paljon muita - julkaistaisiin myös äänikirjana ajatellen kaikkia niitä entisiä innokkaita lukijoita, jotka vanhenemisen takia joutuvat lähes luopumaan rakkaimmasta ja lohdullisimmasta harrastuksestaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, jostain syystä Pulkkista ei voinut olla huomaamatta! Voi vanhoja lukijoita. :(

      Poista
  16. Pekka, kokeilin vain kepillä jäätä eli kyllä nuo elämänkerratkin käyvät;-) Itseasiassa minusta kirjailijoista on liian vähän elämänkertoja.

    Karoliinan syysuutinen on hieno juttu!

    VastaaPoista
  17. Upea esittely ja ihanaa kansikuvausta! Kiitos tästä!

    Murdochilta olen lukenut ainoastaan The Bellin, josta pidin todella paljon. Muistan miettineeni, että kuinka näin voikaan kirjoittaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja arvonnan jätän tällä kertaa väliin. :)

      Poista
    2. Kiitos Noora! Kiva kuulla, että joku on jo lukenut ja tykännyt. :)

      Poista
  18. Täällä myös yksi kiinnostunut! Murdoch on mulle aivan uusi tuttavuus, vaikuttaa koukuttavalta kirjailijalta. Kirjoituksesi ovat mukavan selkeitä ja kompakteja, kirjatiivistelmiinkin olit saanut paljon olennaisia vaikutelmia ja keskeisiä tekijöitä tiivistettyä pariin virkkeeseen. :) (Olen muuten yhtä mieltä tosta Wikipedia-fibasta: kansalliskirjasto ainakaan ei tunne moista suomennosta.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta kommentista! Pakko yrittää muotoilla sanottavansa tiiviisti, kun asiaa on enemmän kuin liikaa yhteen postaukseen... Oletan sinun haluavan osallistua molempien kirjojen arvontaan, jos ei vastalauseita kuulu. :)

      Olen ihan varma, että olisin tässä reilun kahden vuoden intensiivisen kirjametsästyksen aikana törmännyt Mustaan prinssiin, jos sellainen olisi olemassa. (Silti vähän ihmettelen tätäkin sivua.)

      Poista
  19. Kiitos antoisasta tekstistäsi. Ei se ollut liian pitkä. Minusta blogikirjoittamisessa/blogien lukemisessa parasta on juuri se, että kirjoittaja itse määrittelee tavoitteensa ja myös sanojensa määrän! Minusta on kammottavaa, kun lehtipuolella kulttuurijutut tuppaavat yhä vaan lyhenemään ja lyhenemään.

    Yksi pikku juttu tekstissäsi jäi mietityttämään: kirjoitat, että kirjailijan elämän loppu oli ankea, koska tämä sairasti Alzheimeria. En nyt väitä että muistisairaus olisi mitenkään ihana juttu, en todellakaan, mutta mutta... mielestäni Murdochin puoliso kuvaa Elegia Irikselle -kirjassa heidän yhteiselonsa viime vaiheita niin kauniisti, etten mitenkään voi ajatella sitä "ankeana". No, kirjoittamallahan asiat voidaan saada näyttämään vaikka miltä, tietenkin. Mutta myös oma kokemukseni on, että hyvällä hoidolla ja hyvässä ympäristössä mitä hyvänsä sairautta sairastava ihminen voi elää arvoistaan elämää, myös sen loppuosan. ... Palaan asiaan lähiaikoina omassa blogissani, olen kevättalven mittaan lueskellut kaikenlaista juuri muistisairauksiin ja vanhuuteen, kuolemaankin liittyvää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Eeva! Olen samaa mieltä: turha asettaa itselleen mitään rajoitteita, kun kerran julkaisumuotokaan ei niitä aseta. Pyrin kuitenkin jäsentelemään pidemmät juttuni selkeästi, eikä näitä välttämättä ole tarkoituskaan lukea kerralla. (Myönnän, että itsellänikin on joskus vaikeuksia keskittyä lukemaan pitkiä artikkeleita tietokoneen näytöltä.)

      Ja hyvä huomio, "ankea" on turhan voimakas sana tähän, varmasti hyviäkin hetkiä oli loppuun asti. Lähinnä kai ajattelin sitä, että sanojen katoaminen on erityisen ikävä juttu kirjailijalle.

      Poista
  20. Vau mikä postaus! :-D Minullakin Murdoch on ollut pitkään takaraivossa. Jotenkin luulen, että voisin naisen kirjoista tykätä. Jospa tänä vuonna saisin otettua itseäni niskasta kiinni ja vihdoin lukea jotakin. Muistaakseni äitini hyllyssä on tu "Meri, meri" odottamassa, jos vaikka lainaisin sen aluksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa hyvältä suunnitelmalta, kannattaa ehdottomasti kokeilla! :)

      Poista
  21. Sait ylipuhuttua - Murdochia lukulistalle siis. ;) Hän onkin ollut sellainen kirjailija jonka olen tuntenut pelkästään nimenä, ilman mitään käsitystä kirjojen aiheista tms. Täytyypä käydä ensi viikolla divarissa kurkkaamassa jos osuisi jotain kohdalle...

    VastaaPoista
  22. Nyt vasta oli aikani kirjoittaa Bayleyn kirjasta "Elegia Irikselle". En edelleenkään ole lukenut yhtäkään Murdochin kirjaa - on ollut elämä täynnä ihan elämää itseään. Mutta - niidenkin aika tulee, minullekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. - Kirjallisuus voi innoittaa ja tukea monenlaisissa elämäntilanteissa.

      Poista
  23. Lahjaksi kuva Murdochia lukevasta miehestä New Yorkin metrossa:

    http://undergroundnewyorkpubliclibrary.com/post/40600127113/an-unofficial-rose-by-iris-murdoch-borrow-i

    VastaaPoista
  24. Oi, mahtavaa, kiitos! Ukko voisi olla suoraan kyseisestä kirjasta! Tai minä joskus 30 vuoden kuluttua? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa! Eipä kestä. Suurkiitos muuten itsellesi saapuneesta, erittäin mieluistasta postista!

      Poista
  25. Ohh! Kiitos vinkistä vain! Onpa "mukavaa", että kaupungin kaikki kirjastot on suljettu elokuulle asti :/ Nyt pitäisi nimittäin päästä penkomaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa mälsää toimintaa kaupungilta! Mutta ehditpä ainakin perehtyä aiheeseen. :)

      Juttu kaipaisi muuten pientä päivitystä: sitten viime näkemän olen saanut luettua The Green Knightin ja The Philosopher's Pupilin ja hankittua lisää kirjoja hyllyyn siihen malliin, että ainoa puuttuva romaani on The Good Apprentice. Jos nyt enää olen pysynyt mukana laskuissa...

      Poista
  26. Moi! Olipa kivaa törmätä tähän tekstiin Internetin syvyyksiä naaratessani... luin juuri Yksisarvisen ja janoan lisää... kirjoitinkin siitä korporaation blogiin, joka löytyy osoitteesta http://lukupeto.blogspot.com

    Tein linkin tänne blogiisi, se sopinee?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Jenny! Kiitos ilahduttavasta kommentista, hienoa että löysit tänne! Juttu on jo puolitoista vuotta vanha, mutta Murdoch-innostukseni ei ole laantunut laisinkaan, päinvastoin. Olen sittemmin lukenut pari aiemmin lukematonta kirjaa (The Green Knight ja The Philosopher's Pupil) ja saanut loputkin hankittua hyllyyni (jes!). Enää runokokoelma puuttuu...

      Uskaltaisin veikata, että sinulla on edessä paljon hienoja hetkiä Murdochin parissa! Kovin moni yllä kommentoineista ei ole vielä päässyt kiinnostuksesta kirjan avaamiseen asti, mutta onneksi nämäkään kirjat eivät vanhene mihinkään. Toivottavasti vaan mahdollisimman moni kirjasto malttaa pitää kirjat kokoelmissaan, edes varastossa.

      Poista
    2. (Jaa, näköjään toistin itseäni aika paljon edelliseen kommenttiin verrattuna, mutta ei se mitään.)

      Poista
  27. Hassua, etten ole tullut aiemmin kommentoineeksi tätä postausta, vaikka olen käynyt sen lukemassa monesti. Perusteellisen Murdoch-kuvauksesi ansiosta olen hankkinut hänen kirjojaan jo omaan hyllyyn asti odottelemaan sopivaa hetkeä. Epätavallista ruusua luinkin pari ekaa sivua heti kun sen sain ja ihastuin kerrontaan hurjasti.

    Kiitän siis minäkin hyvästä postauksesta! :)

    VastaaPoista
  28. Kiitos Maija, tosi kiva kuulla! :)

    VastaaPoista
  29. Voi, Pekka! Mikä upea kirjoitus Murdochista! Ihanaa, että vihdoin löysin tämän ja luin uuden vuoden kunniaksi. Tänä vuonna aion sukeltaa irkkukirjallisuuteen, ja Murdoch on nyt listalla. Jos kesällä pääsen Dubliniin, tiedän, mitä kirjoja käyn etsimässä paikallisista kirjakaupoista. Kiitos ilmoituksesta!

    Hyvää uutta vuotta 2014, Pekka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Elina, loistavaa että tästä vanhasta jutusta on edelleen iloa. :) Hienoa vuotta sinullekin!

      Poista