lauantai 4. helmikuuta 2012

Tammikuu: Carpelan, Cunningham, Murakami...

Tähän alkuun pari ilmoitusasiaa:

B.R.M.C.-arvonnan voitti skoskima! Onnittelut voittajalle, sovitaan palkinnon toimittamisesta lähiaikoina.

Joanan hienossa yksivuotiaassa Hiirenkorvia ja muita merkintöjä -blogissa on meneillään Haahtela-arvonta, johon kannattaa osallistua (vaikka sen palkintona olevan novellin haluaisin kyllä itselleni...). Haahtelasta vielä sen verran, että Ylen Areenassa on kaksi uutta tallennetta Traumbachin tiimoilta: Aamu-tv:n haastattelu (12 min) ja perusteellisempi radiojuttu (37 min).

Sitten tammikuun kirjakatsaukseen. Uutuutena mukana kirjojen sivumäärät ja arvosanat!



S. E. Hinton: Kesyttömät
(Taming the Star Runner, 1988, suom. Anu Jaantila 1990, 181 sivua)
Tämä on Hintonin nuortenkirjoista ainoa, jonka luin ensimmäistä kertaa vasta nyt vanhana. Ihan mainiosti se toimi ilman nostalgian turvaverkkoakin. Päähenkilö Travis on tyypillisen hintonmainen, kovakuorinen mutta sisimmässään herkkä kaupunkilaisnuorukainen, jopa kirjallisesti lahjakas (ja kansikuvan perusteella nuoren McGyverin näköinen). Tapahtumat sijoittuvat maaseudulle, jonne Travis on lähetetty rauhoittumaan hevosten ja hevostyttöjen keskelle. Tarina ei lopulta ole kovin ihmeellinen, mutta tykkäsin kuitenkin.
***½



Nicole Krauss: Man Walks into a Room
(2002, 248 sivua)
Rakkauden historian ja Great Housen jälkeen oli selvää, että Kraussin esikoisteoskin täytyy lukea. Tilaisuus tarjoutui odottamattoman pian, kiitos Ylöjärven kaupunginkirjaston. Man Walks into a Room kertoo ikäisestäni miehestä, jonka aivoista leikataan kasvain ja sen mukana kaksi kolmasosaa hänen muistoistaan. Herätessään mies muistaa viimeksi olleensa 12-vuotias, eikä nykyinen elämä tunnu millään lailla omalta. Hän yrittää sopeutua, mutta vähitellen kaikki menee vääjäämättä uusiksi. Lääkärit kiinnostuvat tapauksesta, mies houkutellaan mukaan mullistavaan uuteen tutkimukseen... Kiehtova tarina. Vähän eri maata kuin Kraussin myöhemmät kirjat, vaikka muistista ja muistoistahan niissäkin on kyse.
****



Iris Murdoch: Something Special
(1957/2000, 55 sivua)
Siskoni toi mahtavan yllätystuliaisen Irlannista, Galwayn parhaasta kirjakaupasta. Tämä novelli julkaistiin alun perin jossain kokoelmassa, ja omiin kansiinsa se pääsi vasta kirjailijan kuoleman jälkeen. Ajatuksia herättävä pieni kirja kertoo tytöstä, joka ei ole kovin ihastunut kosijaansa vaan kaipaisi jotain erikoisempaa. Vanhemmat kuitenkin painostavat, ja vaihtoehdot tuntuvat olevan vähissä.
****

Bo Carpelan: Lehtiä syksyn arkistosta
(Blad ur höstens arkiv, 2011, suom. Caj Westerberg 2011, 206 sivua)
Kesän varjot jätti vielä vähän kylmäksi, mutta Carpelanin testamentti teki minusta fanin. Kirjasta on vaikea sanoa mitään, sisältö on yhtä hieno kuin kansikin. Tämän haluan lukea vielä moneen kertaan, ennen kuin olen kertojan iässä. Ai niin, meinasi unohtua: osallistun tällä kirjalla Kirjavan kammarin Underbara finlandssvenskor vid papper -haasteeseen.
****½



Michael Cunningham: The Hours
(1998, 230 sivua)
Kaikista kehuista huolimatta (ja ehkä osin niiden takiakin) suhtauduin tähän kirjaan ja kirjailijaan aika epäluuloisesti. Viime syksynä uusimman kirjan arvioita lukiessani aloin kuitenkin vakuuttua siitä, että Cunninghamille on annettava tilaisuus. Päätin aloittaa tästä hehkutetuimmasta kirjasta, ja kylläpä kannatti! En osaa kirjoittaa tästäkään mitään, koko lailla täydellinen paketti.
*****

Virginia Woolf: Mrs Dalloway
(1925, 172 sivua)
Kuten useimmat tietänevät, yllä mainittu kirja rakentuu tämän klassikkoteoksen ympärille, joten pakkohan tähän oli nyt tarttua. Täytyy myöntää, että kirja oli kova pala purtavaksi. Ilman Hours-yhteyttä olisin varmaan jättänyt leikin kesken, mutta nyt oli pakko kahlata loppuun asti. En oikein tiedä missä vika, odotin kai jotain ihan muuta, jotenkin kirja sai minut tuntemaan itseni tyhmäksi. Lopulta (lähes viikon tahkoamisen jälkeen) olin kuitenkin tyytyväinen, että sain sen luettua. Ja jotain jäi kaikumaan mieleenikin, Big Benin lyijyiset kalahdukset. Ehkä uusi yritys joskus toiste, mutta tuskin ihan lähivuosina.
***



Haruki Murakami: Kafka rannalla
(Umibe no Kafuka, 2002, engl. versiosta suom. Juhani Lindholm 2009, 639 sivua)
Taas tällainen kirja, jota moni on kehunut ja joku suoraan minullekin suositellut (en enää muista kuka, mutta kiitos!). Lainasin kirjan jo syksyllä, lykkäsin lukemista kuukausikaupalla, mutta kun lopulta aloitin, tiesin heti tykkääväni. Onneksi en tiennyt kirjasta etukäteen mitään. Jos olisin kuullut juonikuvauksen, olisin saattanut sivuuttaa koko kirjan, sen verran kummallisia juttuja tässä tapahtuu. Murakami saa kuitenkin oudoimmatkin tapahtumat tuntumaan täysin luontevilta, ja tarinan imu on sitä luokkaa, että kirjaa oli välillä vaikea laskea käsistään. Mestarillisesta tarinankerronnasta tuli mieleen John Irving, vaikka Murakami taitaa olla vielä astetta mielikuvituksekkaampi tapaus. Erityismaininnan ansaitsee Juhani Lindholmin laadukas suomennos – eipä tullut missään vaiheessa ajateltua sitä, että kirja on kahteen kertaan käännetty.
****½



Jukka Pakkanen: Elena Damianin kirjeet
(2011, 112 sivua)
Pakkanen, siitä suomalaiset tykkää? Useampikin varmaan tykkäisi Jukka Pakkasen kirjoista, jos antaisi niille tilaisuuden. Enpä itsekään ollut tätä ennen lukenut yhtään Pakkasta, mutta nyt tulen taatusti lukemaan lisää. Kirjan päähenkilö on mies, joka on tekemässä elokuvaa muistojensa Helsingistä. Elokuvaprojekti joutuu jäihin, kun miehen isä kuolee ja jättää jälkeensä laatikollisen italialaisnaisen kirjoittamia kirjeitä. Alkaa matka salattuun menneisyyteen, Helsingin olympialaisiin ja lopulta Italiaan asti. Tarinassa on jotain jännittävän haahtelamaista, vaikka Pakkasen tyyli onkin melko erilainen. Kokoaan suurempi kirja.
****

Yhteensä tammikuussa tuli luettua 1843 sivua – 1138 suomeksi ja 705 englanniksi. Paljon hienoja hetkiä, joista kirjoittaminen tuntui nyt jotenkin hankalalta, mutta ehkä ensi kerralla luistaa taas paremmin.

24 kommenttia:

  1. Oletpa lukenut mielenkiintoisen kuuloisia kirjoja! Krauss kuulostaa kiehtovalta: kaikki muistiin ja muistoihin liittyvät kirjat saavat tuntosarveni väpättämään. Cunninghamin Tunnit luin vuosia sitten - teki minuunkin suuren vaikutuksen, ja minäkin luin Tuntien innoittamana myös Mrs Dallowayn, mutta siitä muistikuvat ovat kyllä melko hämärät... Kotimaisista Jukka Pakkanen on minulle ihan uusi nimi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, oli kyllä onnistunut lukukuukausi! Sinunkin kannattaa varmasti kokeilla Kraussia, myös muita hänen kirjojaan, jos et ole vielä lukenut. Täytyy tunnustaa, että itsekin olen varmaan joskus sekoittanut Jukka Pakkasen Jukka Parkkiseen...

      Poista
  2. Hienoja kirjoja!

    Ja kuulostapaa kiehtovalta muuten tuo Krausen esikoinen!!

    VastaaPoista
  3. Tulipa S.E. Hintonista nostalginen olo. Kesyttömiä en muista lukeneeni, mutta luin monia muita hänen kirjojaan 80-luvulla. :)

    Ja muutenkin tämä on ihana postaus: Murakamin Kafka rannalla oli yksi parhaista, ehkä kaikkein paras, viime vuonna lukemani kirja. Cunninghamin Tunnit on yksi "elämäni kirjoista" ja Carpelanin kirja teki minustakin fanin.

    Että kyllä sinulla on hyvä maku. :) Murakameista suosittelen muuten sinulle ihan erityisesti Norwegian Woodia, joka oli minulle nyt tammikuussa sellainen elämys, jonka veroista on vaikea löytää ihan heti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vaan, ja samat sanat itsellesi!

      Kesyttömien ilmestyessä taisin olla juuri kasvanut ulos Hintonista, mutta onneksi nyt vanhempana voi rauhassa alkaa taantua. :)

      Olen jo vakuuttunut Norwegian Woodin lukemisen välttämättömyydestä. Eilen Akateemiseen mennessä jo vähän mietin, että mitä jos ostaisin sen pois, mutta en sitten raaskinut, kun se ei ollutkaan enää tarjouksessa. Mutta jostain aion sen hommata joskus lähitulevaisuudessa!

      Poista
  4. Olet lukenut ihania kirjoja! Tuo Murdochin romaani kuulostaa kiehtovalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, Murdoch se vaan jaksaa kiehtoa täälläkin! Elena Damianin kirjeiden lukemisesta saan muuten oikestaan kiittää sinua: Kirja oli minulla jo kerran lainassa, mutta en jaksanut tarttua siihen Potterien jälkeisessä tilassa, joten palautin sen kirjastoon. Mutta kun huomasin, että olit nostanut sen vuosikatsauksessasi perunankuoripaistoskirjan rinnalle, ja päätin lainata sen uudestaan. :)

      Poista
  5. Ihanaa, kiitos lukuvinkeistä! Pistän ainakin tuon Man walks into a roomin lukulistalle.

    Mainiota että pidit sekä Tunneista että Kafkasta rannalla. Murakami on nyt kahdella kirjalla kivunnut suoraan sydämeni osaan, johon mahtuivat jo aikaisemmin maagisen realismin taitajat Jonathan Carroll ja Pasi Ilmari Jääskeläinen.

    Mukavaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä kestä, kiitos itsellesi kivasta kommentista! Minussa sanapari "maaginen realismi" herätti ristiriitaisia tunteita pitkään sen jälkeen, kun joskus nuorena yritin lukea Sadan vuoden yksinäisyyttä, mutta sittemmin olen huomannut, että sitäkin on montaa lajia.

      Poista
  6. Jee, miten paljon kommentoitavaa! :)

    Minäkään en tainnut tuota Hintonia lapsena lukea, mutta - kuten olen aiemminkin sanonut - olen nykyisin niin huono syttymään nuortenkirjoille, etten uskalla ottaa riskiä ja pilata pyhää Hintonia uudelleenlukemisella.. Haluan silti kirjoja hyllyyni, odottamana omia lapsiani. :)

    Kraussista olen ehdottoman kiinnostunut bloggaustesi takia. Meinasin ostaakin yhden hänen teoksensa Kööpenhaminasta, mutta tällä kertaa se jäi vielä kauppaan. :)

    Murdoch odottaa vielä (kokonaisuudessaan), samoin Carpelan. Tuo "testamentti" on minulla Katjalta ilmeisen pitkäaikaisessa lainassa (köh). Jotenkin pelkään sitä. Ettei se yllä odottamalleni tasolle.

    Cunningham <3. Minulle se Illan tullen oli vielä Tunteja suurempi elämys, mutta siihen lienee monta syytä. En tiedä, oletko jo nähnyt Tunnit elokuvana, mutta suosittelen ehdottomasti. Yksi harvoja sovituksia, joka ei millään tavalla pilaa kirjaa.

    Woolfia pelkään nyt sitten entistä enemmän. :) Olen lukenut paljon hänen ajatuksiaan ja ihailen häntä, mutta aloitin joskus teininä Majakkaa englanniksi ja olin ihan pihalla. :D Sen jälkeen en ole uskaltanut yrittää, mutta yhä edelleen tuo Majakka sekä Dalloway odottavat alkukielisinä hyllyssäni. Joskus kyllä, olen tainnut esim. Leenalle luvatakin.

    Kafkaa rannalla en uskalla ajatella, mutta Norwegian Woodin olen päättänyt nyt lukea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee miten pitkä kommentti! Kiitos. :)

      Minäkin haalin kaikki Hintonit hyllyyn parin viime vuoden aikana, ja nyt sain siis viimeisenkin luettua. Kaikki toimivat, olen niin helppo näiden nuoruudensuosikkien kanssa. Mutta kyllähän se paras ja legendaarisin taitaa olla Me kolme ja jengi, sen olen lukenut vuosien saatossa varmaan 4–5 kertaa (mutta en vielä kertaakaan alkukielellä, se voisi olla seuraava tavoite).

      Tuskin menisit metsään Kraussin kanssa, varsinkin kaksi uusinta ovat oudon lumoavia. Esikoiseen se adjektiivi ei ehkä sovi, mutta en silti pidä sitä muita huonompana. Toivottavasti Krauss kirjoittaa vielä paljon lisää. Ehkä seuraavaa kirjaa odotellessa pitäisi kokeilla myös hänen miehensä Jonathan Safran Foerin tuotantoa. (Tunnustus: ostin Everything Is Illuminatedin muutama vuosi sitten kirppikseltä eurolla, mutta se näytti niin vaikeasti lähestyttävältä, että myin sen divariin. En ehkä olisi myynyt, jos olisin silloin tiennyt näistä Jonathanin vaimon kirjoista.)

      Murdoch, oi Murdoch. Mistähän repäisisin muutaman ylimääräisen vuorokauden, että saisin paneuduttua aiheeseen kunnolla...

      Niin kuin jossain kommentoin, Carpelanin kanssa meni ehkä parikymmentä sivua vähän epävarmoissa tunnelmissa, mutta sen jälkeen olin myyty. Lisää on luettava lähiaikoina.

      By Nightfall huhuilee jo kutsuvasti hyllyssä... Tunnit-elokuvaa en ole nähnyt, mutta lukuelämyksen jälkeen se toki kiinnostaisi.

      Voi voi, joku saisi nyt äkkiä tulla tänne puolustamaan Woolfia! Oli siinä kirjassa hyviäkin kohtia, ja nerokkuus paistoi jossain mielessä kaiken läpi, mutta minkäs teet, kun mikään ei oikein puhutellut henkilökohtaisesti. Tällä kertaa kiinnostavimmaksi anniksi jäivät yhtäläisyydet The Hoursin kanssa. Minullakin on hyllyssä myös The Lighthouse, olisikohan se yhtään helpompi pala...

      Ei kannata tyrmätä Kafkaakaan täysin, onkohan kukaan pettynyt siihen kirjaan? Mutta Norwegian Wood kieltämättä kiinnostaa itseänikin lähtökohtaisesti ehkä vielä enemmän.

      Jos kommentti oli pitkä, niin tulipa pitkä vastauskin. :)

      Poista
    2. Me kolme ja jengi on minullekin se legandaarisin Hinton. Olimme kuin veljet oli myös tosi hyvä. Taistelukalaa katsoin etenkin elokuvana, joka oli tehty aika hauskasti värityksen ja äänimaailman osalta. Se oli muutenkin melko taiteellinen ja kunnianhimoinen nuortenelokuvaksi, oletko nähnyt? Pääosissa oli Matt Dillon ja Mickey Rourke.

      Ehdottomasti luen Kraussia vielä, ja hei, en tiennytkään, että hän on Safran Foerin vaimo! Olen lukenut jälkimmäiseltä vain Eläinten syömisestä, mutta se on hyvin henkilökohtainen, tai oikeastaan perhekohtainen kirja, joten on mielenkiintoista tietää, että olen lukenut myös Nicole Kraussista aika paljon. :) Haluaisin lukea Safran Foerilta myös fiktiota.

      Kiitokset pitkästä ja paneutuneesta vastauksesta! :)

      Poista
    3. Minulla on jotenkin sellainen mielikuva, että olisin nähnyt Taistelukalan, mutta en kyllä muista siitä yhtikäs mitään. Voisikin katsella näitä leffoja kirjastosta nyt, kun uusintalukukierros on tehty.

      Joo, kyllä Safran Foerkin on kummasti alkanut kiinnostaa enemmän vaimonsa myötä. Everything Is Illuminated tuntuu olevan monien suosikki.

      Kiitos itsellesi näistä! :)

      Poista
  7. Mahtavaa, pääsin palkinnoille! Palataan asiaan lähipäivinä.

    VastaaPoista
  8. Hyviä vinkkejä taas, kiitos!

    Mulle Majakka oli ainakin tosi hankala, joten en ehkä suosittelis kokeilemaan sitä seuraavaks. Kokeile sen sijaan sitä Omaa huonetta, jos vielä pystyt. :) Se oli musta mahtava eikä mitenkään vaivalloinen lukea.

    Mäkin voin muuten suositella erittäin lämpimästi Tunnit-leffaa. Sen sijaan ei missään tapauksessa kannata kattoa Norwegian Woodia. Uskon, että kirja on hyvä, ja mullakin ois se tossa hyllyssä oottamassa, mutta tuli kuitenkin mentyä leffaan ensin. Lähettiin kesken pois (ikinä aikasemmin en oo tehnyt niin). Mä nyt en oo mikään leffa-asiantuntija, mutta tossa tuntu olevan kyllä muutama palanen hukassa... Moni on kuitenkin siitäkin tykännyt, mitä en voi mitenkään ymmärtää. Ois saattanut tuntua vielä huonommalta, jos olis lukenut kirjan ensin ja tykännyt siitä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä kestä, kiitos vastavinkeistä ja varoituksista! :) Norwegian Wood -leffakokemus kuulostaa kyllä aika pahalta.

      Poista
  9. Oho, nyt olen ihan hämmästynyt! Minun hyllyssäni on vuosikausia lojunut Kraussin Rakkauden historia, sain sen joskus kauan sitten kirjakerhosta kuukauden kirjana jonka olin unohtanut perua. Kirja ei ole kiinnostanut minua ollenkaan, sillä olen kuvitellut sen olevan sensorttinen harlekiinirakkauspläjäys joita mahtuu kolmetoista tusinaan. Mutta ilmeisesti äitelän pinkki kansi johtaa harhaan, ja hyllyssäni onkin helmi? Ainakin tuo Man Walks into a Room kuulostaa hurjan mielenkiintoiselta.

    Muutenkin tämä postaus saa minut ihan innostumaan! :) Voi että, minullakin on lukupinossa odottamassa Carpelanin Lehtiä syksyn arkistosta (ihan pelottaa alkaa lukea sitä, vaikken osaa edes sanoa miksi!), Pakkasen Elena Damianin kirjeet (minäkin otin vaarin Marian vinkistä) ja Virginia Woolfin Mrs. Dalloway (sekin pelottaa vähän).

    Niin, ja tietenkin Murakamin Kafka rannalla! Olen nyt tammikuusta alkaen ollut ihan sekaisin Murakamista, luin ensin Norwegian Woodin, ja nyt luen, öh, Norwegian Woodia. :) Ensin siis luin NW:n englanninkielisen käännöksen ja ihastuin, sitten halusin omaan hyllyyni myös suomenkielisen käännöksen, ja kun sain sen käsiini, huomasin alkaneeni lukea kirjaa uudelleen. :) Kesken on myös eräs toinen Murakami, siitä lisää blogissani varmaankin ensi viikolla. Norwegian Woodia suosittelen siis minäkin sinulle lämpimästi!

    Niin, ja kuten kävinkin sinulle jo kertomassa, olen aloittelemassa myös Murdochiin tutustumista. Olen hippasen innoissani siitäkin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, se saa puolestaan minut innostumaan! :)

      Rakkauden historian kansisuunnittelija ansaitsisi todellakin sapiskaa! Olisin itsekin ihan varmasti sivuuttanut kirjan, ellen olisi sattunut lukemaan kehuja Kaikki mitä rakastin -blogista. Veikkaan, että sinuakin odottaa iloinen yllätys, jos rohkaistut joskus tarttumaan kirjaan. Krauss kutoo lähihistorian langoista niin jänniä verkkoja, etten oikein edes osaa verrata hänen kirjojaan kenenkään muun tuotoksiin.

      Lukupinossasi odottaa melkoisia herkkuja! Toivottavasti Woolf aukeaa paremmin sinulle, kyllähän sitä ovat kuitenkin monet ylistäneet (eikä vähäisimpänä itse Michael Cunningham).

      Norwegian Wood -tuplaamisesi sen kuin kasvattaa odotuksiani. :) Akateemisessa vähän vilkuilin enkkuhyllyä sillä silmällä, siellähän olisi vaikka kuinka monta Murakamia. Mutta ehkä ensin kuitenkin luen näitä suomennettuja, kunhan saan käsiini ja ehdin (Suuren lammasseikkailun lainasin jo).

      Oi joi, kaiken Murdoch-hehkutukseni jälkeen alkaa vähän jännittää, että mitä muut tuumaavat hänestä. Vaikka onhan hänen kirjoistaan tykännyt jo muutama ihminen ennen minuakin... Ja joka kerta kun tulee puhetta Murdochista, toivon että saisin edes aloitettua sen "suuren juttuni". Sitä ennen saattaa kyllä olla tulossa juttu yhdestä toisesta, muutaman kirjan vähemmän kirjoittaneesta kirjailijasta, josta ilokseni huomasin sinunkin pitävän. :)

      Poista
  10. Ihanaa, että Man walks into a room sai sulta neljä tähteä, taidankin tyrkätä sen lukujonon kärkeen seuravaaksi!

    S. E. Hintonit luettiin mekin siskon kanssa nuorena, tykättiin ihan hirviästi. Muistan, että luin The Outsidersin kirjaimellisesti yhdeltä istumalta, lattialla, selkä kuumaa patteria vasten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva!

      Voi hitsi, en muista omia Hinton-lukukokemuksiani noin konkreettisesti. Mutta sen muistan, että olin vasta 10-vuotias, kun luin ekan kirjan (kolme vuotta vanhemman serkkutytön yllytyksestä). Pari vuotta sitten riemastuin, kun kirppikseltä löytyi Me kolme ja jengi ensipainoksena. Siinä on hieno kansi, pitää ottaa siitä kuva joskus.

      Poista
  11. Kiva että Murdoch-tuliainen oli neljän tähden arvoinen. :)

    Mrs. Dalloway tuli luettua aikanaan Irlannissa modernism/postmodernism -kurssin yhteydessä ja jouduin kirjoittamaan siitä jopa esseen... Siitä tuli aika huono, kun en kanssa päässyt ihan kirjaan sisälle. :) Mutta pääsinpä kurssin läpi! Ja Woolfia pitäisi ehdottomasti lukea lisää - suunnitelmissa on lähitulevaisuudessa Orlando, jonka työkaveri nimesi yhdeksi lempikirjoistaan.

    Jukka Pakkasen suhteen olen vähän eri linjoilla: luin jokin aika sitten Elena Damianin kirjeet ja taisin kuvata sitä sanoilla "köyhän miehen Haahtela-yritelmä". :) Mutta täytyy varmaan kokeilla hänelät jotain muuta, kyllä tuossa Elena Damianissakin oli kuitenkin jotain kiehtovaa.

    -Pore

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kiitos tuliaisesta vielä kerran! Ehkä Murdochin neljä tähteä ovat hitusen kirkkaammat kuin Pakkasen, mutta jälkimmäinenkin oli tosiaan mulle kiva yllätys.

      Aion kyllä antaa Woolfille uuden tilaisuuden vielä joskus, mutta tuskin aloitan Orlandosta, kun en aikanaan jaksanut katsoa sitä leffaakaan loppuun. :)

      Poista