sunnuntai 21. elokuuta 2011

Haahtela-maraton ja -arvonta

Kuka: Joel Haahtela, vuonna 1972 syntynyt kirjailija ja lääkäri.

Mitä: Kirjoittanut seitsemän kirjaa, joista pitävät monet herkät naiset – ja minä.

Häh: Haahtela on ollut viime aikoina esillä useassa kirjablogissa. Itse olen kirjoittanut hänestä moneen otteeseen ja kirjoitan luultavasti jatkossakin. Haahtela on ollut suosikkikirjailijani kolmen vuoden ajan, ja kesäkuussa luin hänen koko tuotantonsa kolmatta kertaa. Nyt yritän kirjoittaa pienimuotoisen yhteenvedon Haahtelan kirjoista ja suhteestani niihin.



Kaksi kertaa kadonnut (1999)
Nuori nainen saa lahjaksi käytetyn kameran, jonka sisään edellinen omistaja on unohtanut puoliksi kuvatun filmin. Tästä alkaa tapahtumasarja, joka saa vähitellen dekkarimaisia piirteitä. Esikoisromaani eroaa Haahtelan myöhemmästä tuotannosta monella tapaa: päähenkilö on nainen, mukana on lakonista huumoria ja tuliaseita (hui!). Toisaalta tutut aiheetkin ovat jo läsnä – sattuma (kohtalo?) ohjaa tapahtumien kulkua ja keskeisessä roolissa on etsiminen.

Ensimmäisellä lukukerralla tämä kirja tuntui muita heikommalta, mutta sittemmin olen alkanut arvostaa sitä enemmän. Kielessä on kyllä joitain kummallisia kömpelyyksiä, oikoluku näyttää paikoin pettäneen, mutta se on lopulta sivuseikka, kun kerronta vie mukanaan.

Naiset katsovat vastavaloon (2000)
Myös toisessa kirjassa varsinainen päähenkilö on nainen, Lilian. Vastanaineet Lilian ja Klaus muuttavat kaupungista merenrantaan. Naapureiksi ilmaantuu toinen nuoripari, mystiset Emma ja Jimi, ja nelikon välille kehittyy pian erinäisiä jännitteitä.

Omalla kohdallani kaikki alkoi tästä kirjasta. Vaimo oli ostanut kirpputorilta pokkarin (kiitos vaan!), joka ehti lojua hyllyssä melko pitkään, ennen kuin satuin valitsemaan sen junalukemiseksi heinäkuussa 2008. Hahmot herättivät heti mielenkiintoni ja Haahtelan eteerinen tyyli huumasi, määränpää unohtui ja vietin pari tuntia muissa maailmoissa. Olin löytänyt uuden suosikkikirjailijan, ei epäilystäkään. En tiedä, onko tämä ihan Haahtelan paras kirja, mutta minulle se tulee varmaan aina olemaan tärkein, koska ilman sitä en välttämättä olisi ikinä lukenut muitakaan.

Tule risteykseen seitsemältä (2002)
Kolmannesta romaanistaan lähtien Haahtela on käyttänyt miespuolista minäkertojaa. Tämän Portugaliin sijoittuvan tarinan keskiössä on ryhmä nuorehkoja fadomuusikoita. Yhtyeen matka vie pieneen merenrantakylään, josta kaksi heistä on kotoisin. Varsinkin päähenkilöllä Augustolla on selviteltävää menneisyytensä kanssa.

Näillä tuulisilla rannoilla Haahtela on kaikkein runollisimmillaan, ja kirja onkin yksi hänen kirkkaimmista helmistään. Sitä tuntuvat arvostavan muutkin – tämä on ainoa Haahtelan kirja, jonka olen nähnyt divarissa vain kerran.

Elena (2003)
Mies näkee puistossa naisen, josta muodostuu hänelle pakkomielle. Kaikki ei kuitenkaan ole sitä, miltä ensin näyttää. Ensimmäisen Finlandia-ehdokkuuden Haahtelalle tuonut Elena on pienoisromaani eli hieman ohuempi kuin muut kirjat (jotka nekään eivät tosiaan ole mitään tiiliskiviä, enimmillään parisataa sivua).

Tämä kirja on ilmeisesti monen Haahtela-fanin suosikki. Vaikka itselleni jäikin ensilukemalla lievä "tässäkö tämä nyt oli" -tunne, sen jälkeen olen tykästynyt kerta kerralta enemmän. Haahtelan kirjoissa onkin se(kin) hyvä puoli, että ne eivät lukemalla kulu. Ei haittaa, vaikka tarinan käänteet muistaisikin etukäteen, sillä näissä kirjoissa tärkeintä ei ole juoni vaan tunnelma, eivät suuret julistukset vaan pienet vaivihkaiset viisaudet.

Perhoskerääjä (2006)
Joku sanoi, että Haahtelan kolmessa uusimmassa kirjassa on kaikissa sama kaava: mies etsii naista ympäri Eurooppaa. Tottahan tuo on, paitsi että tässä kirjassa ei etsitä naista vaan miestä. Suomalainen mies saa yllättävän perinnön Henri Ruzickalta, josta ei muista koskaan kuulleensakaan. Kuka Henri oli, mikä hänet toi Saksasta Suomeen ja miksi hän jätti omaisuutensa tuntemattomalle? Perhoskerääjän jäljet johtavat kohti etelää ja menneisyyttä, joka herättää lisää kysymyksiä mutta tuo lopulta myös muutaman vastauksen.

Tämäkin kirja vain paranee toiston myötä, ja kolmannen kerran jälkeen olen valmis nostamaan sen suurimpien suosikkieni joukkoon. Haahtelan tyyli on hioutunut huippuunsa, tarina pitää otteessaan ja lopetus on komeudessaan vailla vertaa, hengästyttävä koko sivun mittainen virke.

Lumipäiväkirja (2008)
Helsinkiläinen professori lukee lehdestä, että hänen nuoruudenrakastettunsa, sittemmin terrorismista tuomittu saksalaisnainen on vapautunut vankilasta. Professori joutuu muistojensa valtaan ja löytää ennen pitkää itsensä niiden alkulähteiltä. Kuten Perhoskerääjässä, tässäkin päähenkilön elämäntilanne on epävarma, ja matka menneisyyteen saattaa auttaa oman parisuhteen solmujen selvittämisessä.

Lumipäiväkirja on perushyvää Haahtelaa; kokonaisuutena ei mielestäni ihan Perhoskerääjän tasoa, mutta nautinnollista luettavaa kuitenkin.

Katoamispiste (2010)
Haahtelan tuorein teos sekoittaa fiktioon faktaakin. Perusasetelma on tosiaan samankaltainen kuin kahdessa edellisessä kirjassa, mutta tällä kertaa keskipisteessä on todellinen henkilö, tulipalossa kuollut kirjailija Raija Siekkinen. Päähenkilö, joka sattuu Haahtelan tapaan olemaan lääkäri ja Otavan julkaisema kirjailija, törmää kadulla ranskalaiseen naiseen, joka on saapunut Suomeen etsimään kadonnutta miestään. Johtolankoja ei ole paljon, mutta lopulta ne tuntuvat kaikki liittyvän Siekkiseen. Tällä kirjalla Haahtela ansaitsi toisen Finlandia-ehdokkuutensa ja toi Siekkiselle ainakin jonkin verran uusia lukijoita.

Katoamispiste oli ensimmäinen Haahtelan kirja, jonka julkaisua odotin kieli pitkällä, jonka ostin ja luin heti julkaisupäivänä ja johon kävin hakemassa vielä omistuskirjoituksenkin. Kirja oli elämys jo näistäkin syistä, ja ikimuistoisen siitä teki huikean hieno sisältö.

Vaikka kuinka hehkuttaisin, sanani eivät tee oikeutta Haahtelan kirjoille eivätkä sille, kuinka suuren vaikutuksen ne ovat minuun tehneet. Jos pidät kauniista, arvoituksellisista kirjoista etkä ole vielä tutustunut Haahtelaan, kannattaa kokeilla.

Mutta enköhän ole jo höpissyt enemmän kuin tarpeeksi.
Arvonnan aika!




Palkintoina on kolme kirjaa, yksi kullekin onnekkaalle:
– Kaksi kertaa kadonnut
– Naiset katsovat vastavaloon (pokkari)
– Katoamispiste

Voit osallistua arvontaan jättämällä kommentin ja kertomalla lyhyesti omasta Haahtela-suhteestasi, jos sellaista on. Kerro myös, mistä palkinno(i)sta olet kiinnostunut. Saat ylimääräisen arvan, jos mainostat tätä arvontaa omassa blogissasi. Osallistumisaikaa on kaksi viikkoa, eli palkinnot arvotaan sunnuntaina 4.9. Kiitos!

P.S. Luotettavan oloiset pikkulinnut lauloivat, että Haahtelan seuraava kirja ilmestyisi tammikuussa. JEE!

34 kommenttia:

  1. Ensimmäinen lukemani Haahtela oli Naiset katsovat vastavaloon sen ollessa melko tuore, pidin paljon. Perhoskerääjä, jonka tein blogiini keväällä, sitten Lumipäiväkirja, seuraavaksi tulee lukuun Katoamispiste. En ehkä kuulu ihan vannoituneimpiin Haahtela-faneihin, mutta pidän paljon.

    Jos onni suosii, ottaisin joko Vastavalon tai Katoamispisteen. Linkitän kun pääsen kotiin, eli kahdella mukana :).

    VastaaPoista
  2. Olen lukenut Haahtelalta vasta Katoamispisteen, mutta ostin juusi Perhoskerääjän itselleni. Näistä palkinnoista haluaisin mieluiten Kaksi kertaa kadonnut -teoksen, sillä se on minulle oudoin. Tuntuu tyhmälle sanoa, että olen Haahtela-fani, kun olen ehtinyt lukea vasta yhden teoksen, mutta tuntuu, että haluan säästellä häntä. Vaikka ostin Perhoskerääjän, niin haluaisin silti sitä ennen lukea Elenan.

    Osallistun kahdella arvalla, eli linkitän myös. :)

    VastaaPoista
  3. Löysin Haahtelan vasta tänä vuonna. Olin totta kai kuullut hänen nimensä, mutta vasta tammikuinen kirjakauppakierros yhden ystäväni kanssa silmäni niin sanotusti aukeamaan. Ostin Perhoskerääjän pokkarina, luin sen pian ja ihastuin oitis. Pian luin Elenan ja alkukesästä Naiset katsovat vastavaloon. Lumipäiväkirjat sekä Tule risteykseen seitsemältä odottavat edelleen hyllyssäni, mutta haluan säästellä Haahtelan kirjoja, sillä hyvää kannattaa odottaa. Minun Haahtela-suhteeni on suhteellisen tuore, äärettömän haltioitunut ja miltei kritiikittömän ihastunut. :)

    Linkitän, joten olen mukana kahdella arvalla. Kaksi kertaa kadonnut sekä Katoamispiste molemmat ovat minulla lukematta, joten arpaonnen suosiessa tavoittelen niitä.

    (Ja jee tosiaankin tuolle uutta kirjaa koskevalle uutiselle!)

    VastaaPoista
  4. Olen lukenut Haahtelan Lumipäiväkirjan varmaan heti sen ilmestyttyä. Ja pidin kovasti, kuin myös Lumimies.

    Elenan lainasin kirjastosta, enkä syttynyt kirjalle ollenkaan. Sen sijaan nyt kiinnostaa Naiset katsovat vastavaloon. Kun asuu harjukapungin äärimmäsiellä saarella tuntuu kirjasto joskus olevan kaukana...

    Haahtelan kirjailijan ääni sopii minulle ainakin yhden kirjan perustella, mutta varsinainen suhde on Ian McEwan, jolta olen kohta saanut kerättyä kaikki teokset, sekä Paul Auster ja John Irving.

    Osallistun yhdellä!

    Ja minullakin on arvonta, jossa kolme voittajaa saa valita isosta kasasta kolme kirjaa. Try it!

    VastaaPoista
  5. Minulla on ollut Haahtelaan vähän sellainen välttelevä, ja sitten toisaalta "kierrän kuin kissa kuumaa puuroa" -suhde. En ole häntä siis vielä lukenut.

    Yhtäältä kirjalijan tyyli ei kuulosta välttämättä minulle sopivalta, toisaalta monet "luottolukijani" ovat Haahtelasta hurmaantuneita. Minua kiehtovat myös kirjojen salaperäiset aiheet sekä lisäksi ahneena lukijana niiden lyhyys. Varmasti siis joskus ainakin kokeilen lukea Haahtelaa, mutta jotenkin pelkään, että petyn.

    Suhdetta kuvaillessa tulee ehkä myös mainita, että kuvien perusteella Haahtelan ulkoinen olemus miellyttää minua. :)

    Kiitos tästä kattavasta ja tiiviistä Haahtela-esittelystä! Se lisäsi kiinnostustani huomattavasti. Jos onni potkisi arvonnassa, lukisin mieluiten kehutun ja hienonimisen Naiset katsovat vastavaloon -romaanin. Myös tuore Katoamispiste kiinnostaa.

    Linkitän arvontasi, joten osallistun kahdella lipukeella.

    VastaaPoista
  6. Tällaiselle maratonille minäkin jaksan osallistua ja vielä riemusta kiljuen!

    Olen vuoden sisällä lukenut koko tuotannon ja nyyhkäillyt eräänäkin sunnuntaiaamuna sängyssä Haahtelan kielelle, oih! Onneksi mieheni ymmärtää ja jopa joskus jaksaa kuunnella, kun minä luen hänelle sitaatteja ääneen.

    Ja nyt tulin niin haaveelliselle päälle!

    Osallistun kahdella arvalla ja jos onni suosii, ottaisin tuon Naiset katsovat vastavaloon. Ja koska kyseessä on lempikirjailijani ja toivon sen takia olevani 4.9. erityisen onnellisten tähtien alla, toisella arvalla kokeilen tuota Kaksi kertaa kadonnut -teosta.

    VastaaPoista
  7. Minulle Haahtela on tullut tutuksi monista blogeista, joissa sitä on vain kehuttu ja ihasteltu. Taisi olla Sara P.S. Rakastan kirjoja -blogista, joka kirjoitti Haahelasta niin kauniisti, että laitoin Haahtelan lukulistalleni.

    Löysin hiljattain kirpparilta Naiset katsovat vastavaloon -teoksen, mutta en ole vielä lukenut sitä. Mielenkiintoni kirjailijan tuotantoon kyllä kasvoi entisestään tuon sinun onnistuneen esittelyn ansiosta! :)

    Olen mukana kahdella arvalla ja kiinnostunut lähinnä Katoamispisteestä ja Kaksi kertaa kadonnut -kirjasta.

    VastaaPoista
  8. Minulla ei ole ollut suhdetta Haahtelaan, eikä hänen kirjoihinsakaan. Blogeissa nimi on tullut niin usein vastaan, että olen ajatellut tutustua "sitten sopivan hetken tullen", mikä on tunnetusti kovin venyvä käsite. Kiinnostus on kuitenkin ehtinyt herätä, ja tämä sinun kirjoituksesi lisäsi sitä edelleen.

    Kaksi arpaa, kiitos. Mikäli ne täytyy kohdentaa, niin laitettakoon molemmat sille, joka on muilta kerännyt vähiten suosiota :)

    VastaaPoista
  9. Oi, millainen arvonta täällä!
    Minä olen lukenut vasta yhden Haahtelan, ensimmäiseni oli Elena alkuvuodesta, josta lumouduin täysin. Haluan ehdottomasti lukea kirjailijan koko tuotannon, mutta Elena on vielä niin vahvana mielessä etten vielä ole pystynyt siirtymään seuraavaan teokseen.

    Linkitänkin, eli olen kahdella mukana, ja haluaisin tavoitella kummallakin arvalla Vastavaloa.

    (Ja Ninolle kiitokset tuonne ylemmäs! ^^ )

    Sara / p.s. rakastan kirjoja

    VastaaPoista
  10. Luin Elenan tänä vuonna ja ihastuin valtvasti kirjan tunnelmaan, Haahtelan tyyliin kirjoittaa. Mielelläni osallistun arvontaan ja kahdella arvalla, linkitän blogiini!

    Mikäli arpaonni olisi myötä, olisin kiinnostunut molempien arpojeni edestä "Vastavalosta".

    VastaaPoista
  11. Minulla on Haahtelaan etäsuhde: tuttu nimi, arvosteluja olen lukenut monia, mutta yhtään kirjaa en ole lukenut. Kiinnostaa kyllä.

    Yhdellä arvalla mukana arvonnassa. Ja jos onni suosii, Katoamispiste kiinnostaa eniten.

    VastaaPoista
  12. Minulla on toiveikas suhde Haahtelaan. Aloitin "Haahtela-urani" Kaksi kertaa kadonnut-kirjalla ja se oli minulle hienoinen pettymys.

    Jatkoin Naiset katsovat vastavaloon-teoksella eikä sekään oikein sytyttänyt. Koska en ole luovuttaja, niin nyt asetankin toiveeni jospa voittaisin arvonnassasi Katoamispisteen ja takkuisen alun jälkeen tykästyisin Haahtelaan.

    Linkitin joten laitan kaksi arpaa Katoamispisteelle ja peukut pystyyn :)

    VastaaPoista
  13. Olipa kiinnostava ja kattava esittely! Minäkin tunnustaudun Haahtelan suhteen täysin kokemattomaksi, eli en ole jostain syystä miehen tuotantoon vielä tutustunut. Blogeista olen lukenut kehuvia arvioita eri kirjoista ja Katoamispistettä selaillut kirjastossa Finlandia-ehdokkuuden innoittamana, mutta siihen se on sitten jäänyt.

    Linkitän eli osallistun kahdella arvontaan. Jos onni suosii, niin valitsen sen kirjan, josta mielestäsi Haahtelaan tutustuminen kannattaisi aloittaa. ;) Olisiko se sitten Naiset katsovat vastavaloon? Se kuulostaa kuvauksen perusteella ehkä mielenkiintoisimmalta.

    VastaaPoista
  14. Ei ole tuttu muuten kuin arvosteluista.. Kirppiksiltä yrittänyt katsella kirjoja, mutta en ole löytänyt. Budjetti taas siinä jamassa ettei voi ostaa kaupasta ja kirjastossa on ollu lainassa teokset aina ku oon käyny :/ huono tuuri, ku tulee harvoin käytyä..
    Yhdellä arvalla mukana ja minulle kelpaisi mikä kirja vaan, mutta jos ykköstoive pitää esittää, niin ehkä Kaksi kertaa kadonnut :)

    VastaaPoista
  15. Luin ensin Perhoskerääjän johon ihastuin todella paljon, sitten Elenan joka ei niin kauheasti sytyttänyt. Lisää haluan ehdottomasti lukea! Lumipäiväkirja odottaa hyllyssä.

    Osallistun kahdella, ja mikä tahansa noista kirjoista olisi tervetullut.

    VastaaPoista
  16. Hieno esittely, kiitos! Tutustuin Haahtelan tuotantoon Perhoskerääjällä heti sen ilmestyttyä. Lumipäiväkirjaa ehdotin lukupiirillemme, ja lähes kaikki ihastuivat teoksen tunnelmaan. Katoamispisteen ostin myös heti tuoreeltaan, ja myös siitä pidän kovasti, varsinkin kun Raija Siekkisen novelleista löytyy monta suosikkiani. Jotain samaa melankolisuutta, erikoista tunnelmaa on niin Siekkisen kuin Haahtelankin teksteissä. Elenan kuuntelin äänikirjana autossa, ja se jäin näistä teoksista vieraimmaksi.

    Kahta ensimmäistä en ole lukenut, joten kumpi tahansa niistä kelpaisi. Yhdellä arvalla osallistun.

    VastaaPoista
  17. Haahtelan teoksista en ole hänen toisen ammattinsa ja isänsä ammatin vuoksi lukenut ensimmäistäkään. Miksiköhän? Tiedemiehiä, jotka ovat kasvaneet ja imeneet (sekä tunnustavat sitä ja ovat sitoutuneet siihen ammatti-identiteettinsä vuoksi) itseensä kovan teknis-luonnontieteellisen maailmankuvan kaikkine sen hyvin absurdeine piirteineen.

    Miten voisi tällaiseen maailmakuvaan sitoutunut henkilö tuottaa syvästi inhimillistä, moniulotteista ja asioita laajalla perspektiivillä tarkastelevaa tekstiä?

    Ilmeisesti sitten voi. Onhan noista muista avarakatseisista lääkärimaailmakuvakirjailijoista esimerkkejä. Kyse on pitkälti ennakkoasenteestani, kun jo alunpitäen ajattelen, että ei ole pakko valita Haahtelaa, jos voi valita muuta kirjallisuutta. Loogistahan ajatteluni ei ole millään muotoa. Ei missään nimessä.

    VastaaPoista
  18. Minä olen niitä, joka ei ole vielä lukenut ainuttakaan Haahtelan teosta. Täytyy laittaa korvan taakse, ja toivoa arpaonnen suosimista ;)

    Minä myös linkitän sinut, joten osallistun kahdella arvalla mukaan.

    VastaaPoista
  19. Haahtela-rakkauteni alkoi vienosti Elenalla ja roihahti liekkeihin Naiset katsovat vastavaloon luettuani. Kaksi kertaa kadonnut ja Tule risteykseen seitsemältä ovat vielä lukematta, enkä niitä ole erityisemmin metsästänyt. Tuntuu lohdulliselta tietää, että on olemassa kaksi lukematonta Haahtelaa, joihin saan vielä uppoutua. Ne osuvat kohdalle sitten kun osuvat. (Siispä, jos onni suosii, niin mieluusti valitsisin Kaksi kertaa kadonneen. Katoamispistekin puuttuu vielä hyllystä.)

    Hienoa huomata Haahtela-faniuden leviävän blogeissa, itsekin lainailen ahkerasti omia Haahteloitani kavereille. (Kirjoitin sanan "Haahtela" niin monta kertaa, että se näyttää ja kuulostaa ihan hullulta!)

    Terhi

    VastaaPoista
  20. Oi, Haahtela on kyllä kotimaisista mieskirjailijoista yksi suosikkejani. Ensimmäinen kirja, jonka häneltä luin oli Perhoskerääjä ja sen jälkeen olen tasaiseen tahtiin lukenut lisää.

    Lukematta ovat minultakin enää Kaksi kertaa kadonnut ja Tule risteykseen seitsemältä, joten tavoittelen ensisijaisesti Kaksi kertaa kadonnutta. Linkitan arvonnan eli kahdella mukana.

    VastaaPoista
  21. Hei!
    Osallistun kahdella arvalla mukaan eli kommentilla ja linkityksellä! Minulla ei ole mitään muuta muistikuvaa, kuin että olisin joskus kauan sitten lukenut teoksen Naiset katsovat vastavaloon. Haahtela on jäänyt melko tuntemattomaksi minulle.

    Minua kiinnostaisi teos Katoamispiste.

    VastaaPoista
  22. Kiitos kaikille kahdellekymmenelle tähän mennessä ilmoittautuneelle! Osallistujamäärä on ylittänyt odotukseni, mutta mukaan mahtuu vielä. Ailahteleva blogimieleni saa tästä mahtavan piristysruiskeen – on ollut tosi mielenkiintoista lukea kokemuksistanne, huomata että moni teistä jakaa innostukseni ja kuulla, että jutustani on ollut jotain hyötyä (aikamoinen kirjoittaminen siinä kyllä olikin). Suuret kiitokset siis! Tekisi mieli vastata jotain teille jokaiselle erikseen, mutta en taida pystyä ainakaan nyt, sanat loppuisivat kesken. Harmi kun ei ole enempää kirjoja jaettavaksi, ansaitsisitte kaikki palkinnon. :)

    (Anonyymin näkökulmakin on mielenkiintoinen, mutta en kyllä tajua sitä ollenkaan.)

    VastaaPoista
  23. Siis mitä :). Eihän siinä ole järjen häivääkään, käsitän sen kyllä kristallinkirkkaasti :)! Mistä lie ne järjenvastaiset antipatiat tuleekaan... Pitäisi kai mennä johonkin psykoanalyysiin...:) No, paljastettakoon sen verran, että tunnen alan.

    VastaaPoista
  24. Osallistuisin kahdella arvalla ja mikä tahansa noista kirjoista kiinnnostaa, jos onnetar juuri minua sattuisi muistamaan.

    Oma suhteeni Haahtelaan on vasta alkamassa, sillä aloittelin aiemmin tänään Lumipäiväkirjaa, jonka aiemmin kesällä löysin kirpparilta. Kirjan alku on lupaava. Paljon on Haahtelaa tosiaan kehuttu blogeissa ja uskon, ettei syyttä. Mutta itse lukemallahan sen vasta näkee, onko hän "minun" kirjailijani.

    VastaaPoista
  25. Haahtela on Carpelanin lisäksi ehdoton suosikkini!Rakastan Haahtelan kieltä ja sen luomaa tunnelmaa, helppo "paeta" todellisuutta näiden kirjojen avulla, mulle ehdottoman tärkeää välillä!
    Mielelläni voittaisin arvonnassa, kirjahyllyssäni on jo tuo Naiset katsovat vastavaloon. Tammikuuta odotellen, Kaisu

    VastaaPoista
  26. Olen sinun suosittelujesi perusteella lukenut viime vuoden lopussa kaksi Haahtelaa: Naiset katsovat vastavaloon ja Katoamispiste. Kumpikaan ei ollut elämää suurempia lukukokemuksia, mutta todella mukavia lukea. Mukava kuulosta jotenkin laimealta mutta en tarkoita sitä. Olen nauttinut kummankin teoksen lukemisesta.

    Minulla oli takana aika pitkä lukutauko ja Naiset katsovat vastavaloon innosti taas lukemaan. Ja sinun blogisi. Kiitos siitä.

    Ja kiitos tästä postauksesta. Löysin tänään kirpparilta Elenan, joka olisi jäänyt hyllyyn ilman tätä tekstiä.

    Jos sattuisin voittamaan arvonnassa, niin se olisi sitten varmaan tuo vielä lukematon Kaksi kertaa kadonnut.

    VastaaPoista
  27. Yhdellä arvalla mukana!
    - Susanna maalta -

    VastaaPoista
  28. Minulta löytyy hyllystä tuo Naiset katsovat vastavaloon, mutta en ole vielä ehtinyt lukea sitä. Joten mielelläni voittaisin jommankumman kahdesta muusta kirjasta=)
    Mukana yhdellä arvalla=)

    VastaaPoista
  29. En ole vielä lukenut ainoatakaan Haahtelan kirjaa, mutta hän oli kertomassa teoksistaan ja yleisesti kirjoittamisesta muistaakseni viime keväänä lukiossani. Kiinnostuin erityisesti Lumipäiväkirjasta, mutta en ole sitä ehtinyt vielä lukea :) Palkintokirjoista mielenkiintoisimmalta vaikuttaa Katoamispiste.

    VastaaPoista
  30. Yhdellä hyppään mukaan ja naiset katsovat vastavaloon voi olla juuri se mistä pidän. Aiempaa kokemusta ei ole.

    VastaaPoista
  31. Yhdellä arvalla minäkin lähden arvontaan mukaan. En ole lukenut ensimmäistäkään Haahtelan kirjaa, vielä...Palkintokirjoista kiinnostaa eniten Katoamispiste, oman tutustumiseni voisin aloittaa siitä.

    VastaaPoista
  32. Pakkohan tässä on kuitenkin vielä vastata kaikille edes jotain...

    Maria:
    Hauska kuulla, että joku on ollut hereillä jo vuosia sitten. :)

    Hanna:
    Totta kai Haahtela-faniksi voi tulla jo yhdenkin teoksen myötä! Säästelyn ymmärrän myös hyvin, vaikka itselläni kävikin täsmälleen päinvastoin, vastavalonaisten jälkeen ryntäsin heti kirjastoon hakemaan kaikki siihenastiset kirjat.

    Katja:
    Haahtela-suhteesi kuulostaa erittäin hyvältä. :) En edes tiennyt Perhoskerääjän ilmestyneen pokkarina, mutta viimeksi Akateemisessa näin nipun sellaisia. Ilmeisesti kustantajakin on huomannut suosion olevan hienoisessa nosteessa, kun pokkaripainos ilmestyi nyt viiden vuoden jälkeen.

    Leena:
    Kiva että Lumimieskin tykkäsi! Aika kovan kolmikon mainitsit, koskahan saisin tutustuttua Austeriin...

    Karoliina:
    Mielenkiintoinen suhde, mutta kiva kuulla, että onnistuin lisäämään kiinnostustasi. Totta puhut, Haahtela on miellyttävän näköinen mies, ja yllättävän pitkäkin muuten. :)

    Joana:
    Hihii, jee! Haahtelaa ääneen luettuna, oi oi... Hauskaa, että miehesi ymmärtää (niin vaimonikin, vaikkei mikään varsinainen fani olekaan :).

    Nino:
    Kiitos kivoista sanoista, hienoa että Naiset odottaa jo hyllyssäsi.

    Jori:
    Haa, ensimmäinen miespuolinen osallistuja! (Tuo nikoladeus saattaa olla toinen, en tiedä.) Toivotaan että sopiva hetki koittaa pian.

    Sara:
    No niin, löytyihän niitä Elenankin ystäviä. :) Kiitos osallistumisesta ja linkityksestä.

    Susa:
    Ja lisää, hyvä hyvä!

    Maija:
    Toivottavasti suhde muuttuu pian läheisemmäksi!

    pihi nainen:
    Sinullapa on hauska nimimerkki ja optimistinen asenne, kiitos!

    Zephyr:
    Kiitos kehuista! Ainakin omalla kohdallani Naiset toimi tosiaan aloituskirjana paremmin kuin hyvin.

    Piijuli:
    Jos ei onni suosi tässä, niin parempaa onnea kirppiksille ja kirjastoon jatkossa!

    Satu:
    Tilanteesi kuulostaa hyvältä!

    Mervi:
    Ole hyvä vaan, ja kiitos itsellesi! Sinullahan on mukavasti perspektiiviä aiheeseen. Siekkiseen tutustuminen on itselläni edelleen kesken, muutama kirja on kyllä jo luettuna ja ymmärrän, mikä hänessä kiehtoo.

    Kaisa:
    Tästähän voisi olla hyvä aloittaa, kiitos osallistumisesta!

    Terhi:
    Koskaan ei voi kirjoittaa "Haahtela" liian monta kertaa. :) Mainiota, että olet itsekin osallistunut faniuden levittämiseen!

    Kuutar:
    Hienoa!

    Leinikki:
    Kiitos osallistumisesta ja linkityksestä!

    Anna Elina:
    Onpa/olipa jännittävä tilanne! Näköjään ihan tykkäsitkin, kiva.

    Kaisu:
    Jaan tuntemuksesi täysin! Pitäisi epäilemättä jatkaa Carpelaniin tutustumista, ja eilen löysinkin Alkutuulen 50 sentillä. :)

    Annina:
    Kiitos itsellesi, hienoa kuulla että olen onnistunut tekemään moisen vaikutuksen! Tai siis että Haahtela on onnistunut, mutta olen itse onnistunut ilosanoman levittäjänä. :) Hyvä löytö, Elenaakaan ei kovin usein myynnissä näy.

    Susanna maalta:
    Hyvä!

    Netteriina:
    Hyvissä asemissa olet siis sinäkin. :)

    Sofia:
    Hienoa, kokemuksesi käy melkeinpä vähän kateeksi!

    Elmiira:
    Kiitos!

    nikoladeus:
    Kiva, ehdit juuri ajoissa.

    No niin, nyt julistan osallistumisajan päättyneeksi ja alan leikellä arpalippuja. Julkistan tulokset jossain vaiheessa tänään. Pidän peukkuja teille kaikille!

    VastaaPoista
  33. Apua, taisin jäädä ulos arvonnasta, luulin laittaneeni kommentin muttei sitä näy (ja linkitinkin). Mutta jos ei arvonnassa mukana, Haahtelan fanittamisessa kyllä. Kirjoitin hänestä juuri itsekin: ihailen hänen persoonallista ja kaunista tyyliään kovasti. Tarinat ovat ajattomia, ja hän on myös niitä kirjailijoita, joka voisi olla minkämaalainen tahansa, ei mitenkään leimallisesti suomalainen.

    VastaaPoista
  34. Arja, voi kurjuus, ehdin juuri suorittaa arvonnan. :( Mihinkähän se kommentti sitten katosi, en saanut siitä sähköposti-ilmoitustakaan. Mutta kiitos kuitenkin linkityksestä ja siitä, että olet hengessä mukana! Puhut asiaa ja blogisi näyttää oikein mielenkiintoiselta, pitää lukea lisää paremmalla ajalla.

    VastaaPoista