torstai 7. helmikuuta 2013

Sanovat sitä runoudeksi

Olen tehnyt varovaista tuttavuutta kirjaston runo-osastoon.
Palautushyllystä poimin ohimennen tämän.



Arno Kotro: Sanovat sitä rakkaudeksi
Like 2003, 138 sivua
(Kirjastosta, luettu ti 29.1.2013 n. klo 22.25–23.03)

Kymmenen vuotta sitten en seurannut kirjallisuuskenttää, mutta käsittääkseni Arno Kotro oli siihen aikaan melkoinen kohurunoilija. Esikoiskokoelman luettuani en ihmettele miksi.

vajosimme viattoman onnellisuuden tilaan

kuin pienet lapset
keksimme kaikelle uudet nimet

vertailumuodot sinne
missä niitä ei ole

meillä on suhde
   tehdään siitä suhteempi

minä rakastan sinua

kunpa olisit
   vielä sinumpi

Kotro kirjoittaa myrskyisästä suhteesta ja sen jälkimainingeista tavalla, joka tuskin jättää moniakaan kylmäksi. Hän vuodattaa sivuille sydänverensä, tunnustaa syntinsä ja luetteloi lääkityksensä.

aina sattuu ja tapahtuu
   kun minä juon

minulle tapahtuu

ja
   sinuun sattuu

Hän on taitava sanankäyttäjä, sitä ei voi kiistää.

usko pois että

toivottomuuden ja rakkaudettomuuden jälkeen

uskottomuus

   ei tunnu enää missään

Kotro keksii uusia sanoja, yhdistelee nokkelasti sanapareja:
yksilö/kaksilo
jälkiviisaus/jälkityhmyys
vahingonilo/vahingonsuru.
Jossain vaiheessa sukkeluudet menevät jo överiksi.
Tai ehkä olen vain kateellinen, kun haluaisin olla yhtä sukkela.

sinä ehdotat minulle viinilasillista
   minä väistän
   se osuu ikkunaan

Ehkä oli virhe lukea koko kokoelma kerralla, mutta minkäs tein, kun sivut kääntyivät kevyesti ja nopeasti. Kenties Kotro toimisi paremmin vähän pienempinä annoksina. Joka tapauksessa täytynee lukea lisää joskus. Lieneekö muu tuotanto samaa sarjaa?

★★★½

23 kommenttia:

  1. Lainasin kirjastosta monta Kotroa, mutta pitäisi saada omaksi. Minusta aivan ihania runoja. Rajuja, karheanhelliä, koetun tuntuisia...

    Oi, täytyy kohta tehdä uusintalainaus, sillä nämä menevät veriin ja niitä alkaa kaipaamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, kyllä minäkin tosiaan tykkäsin, kokonaisuus vain kävi vähän raskaaksi.

      Poista
  2. Aivan vieras nimi minulle mutta herätit mielenkiintoni, kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä vaan, Annika! Eihän nimi enää viime vuosina olekaan ollut niin pinnalla.

      Poista
  3. Kuulostaa hyvältä, kiitos, runohyllylle eksyy liian harvoin. Omallakin käyn vain satunnaisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jospa yritetään eksyä useammin, Linnea. :)

      Poista
  4. Minulle kävi myös niin, että se nokkeluus alkoi jossain vaiheessa kääntyä itseään vastaan. Alkoi jopa vähän ärsyttää, ja lukemisen tunnetasokin kärsi kun seurailin vain kekseliästä kikkailua.

    Ylläolevasta voi ehkä päätellä, etten loppujen lopuksi kauheasti ihastunut tähän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep Liisa, en ihmettele yhtään! Onkohan Kotro yrittänyt kirjoittaa jotain lyhyempää, voisi kuvitella että häneltä irtoaisi hyviä aforismin tapaisia juttuja.

      Poista
  5. Tämä sama on Kotron itsensä lukemana äänikirjana. Suosittelen mitä lämpimimmin.

    Olen ihan samaa mieltä kanssasi tästä kirjsta, tosin en ajattele, että missään menisi hallitsemattomasti överiksi. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä, Paula! Olen tosin huono kuuntelemaan äänikirjoja, tuntuu ettei oikein ole sopivia tilanteita sellaiseen, mutta jotain tämän tapaista voisi kyllä kokeilla jos kokeilisi. Aloinkin heti miettiä, minkälainen ääni Arnolla mahtaa olla. :)

      Poista
  6. Olinpas Kotron kokonaan unohtanut, hyvä kun muistutit! Se oli silloin liki kymmenen vuotta sitten (hui kun siitä on kauan) kun tein lukiossa Kotrosta jonkinsorttisen esitelmän äidinkielen kurssille. Tykkäsin kyllä miehen runoudesta, mutta sen kurssin jälkeen jäi kyllä totaalisesti unholaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tämähän sattui sitten sopivasti, Hanna. :)

      Poista
  7. Arno Kotro yllättää: hänen uusin kirjansa on elämäkerta Christer Lybäckistä, joka opiskeli rankan nuoruuden ja vankilavuosien jälkeen lääketieteen tohtoriksi ja on nyt arvostettu kirurgi. En ole kirjaa lukenut, mutta ilmeisesti suorasanainenkin teksti häneltä luistaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jopas! Kiitos vinkistä, Sammaleinen.

      Poista
    2. Siskoni muuten luki tuon kirjan syksyllä ja suositteli kovasti minullekin. Olen unohtanut koko jutun, joten kiittelen täältä sivusta lukuvinkistä ja muistutuksesta! :)

      Poista
  8. Alustavasti tykkäilen. Suuremmin en ole perehtynyt, mutta kaksi noin neljästä ulkoa muistamastani runokatkelmasta ovat syöpyneet mieleen eräästä Kotron runosta. "Ajatuksenjuoksuni / paras lyhyillä matkoilla." ja "Vastakkainen sukupuoli / miksei viereinen?" Tarkoituksena on siis "joskus" tutustua lähemmin. Nuo katkelmat kallistuvat melkein aforistiikan puolelle... mutta ainakin pysyn kärryillä siitä, mitä tapahtuu. Niin onnellisesti ei aina ole. :D

    Olen tosin nyt lueskellut Parkon Runouden ilmiöitä, ja sitä kautta on vahvistunut, että kaikkia runoja ei todellakaan ole tarkoitettu kaltaiselleni lukijalle. Vaikutusvaltaisen tahon sen vahvistettua ei tule enää niin ynseä olo, kun on aivan pihalla jostain runosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos näistä, Maukka! On tuo mies jonkinasteinen nero sanojensa kanssa, kateeksi käy.

      Merkitsin muistiin myös Parkon kirjan, kuulostaa kiinnostavalta. Minunkin on vaikea sulattaa ns. vaikeita runoja, mutta onneksi sopivampaakin tavaraa tuntuu olevan tarjolla yllin kyllin.

      Poista
  9. Kuten vaikka Jukka Itkosen

    HIIHTÄJÄ

    Hän hiihteli hankia hiljalleen,
    hiihteli yksin siellä.

    Ilo on myötämäkeä
    ja suru on paha niellä.

    Ei ihminen sille mitään voi,
    jos ei myötäinen eteen satu.

    Aurinko nousee
    ja laskee taas.

    Huomispäivä on uusi latu.

    ------
    (Kokoelmasta Lumilyhdyn valossa)

    VastaaPoista
  10. Minusta Kotro on hurjan hyvä, erityisesti tässä teoksessa. Olen lukenut tätä ja Mustaa morsianta pätkissä sieltä täältä, ja sillä tavoin teksti on minusta nautinnollista luettavaa. Voisin kyllä kuvitella että kerralla luettuna näistä teoksista tulee helposti ähky ja ylensyönyt olo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomattavasti järkevämpi lähestymistapa, Sara!

      Ei ollut yhtään tarkoitus lainata lisää Kotroa vielä, mutta niin vain osui kirjastossa silmiin Musta morsian. Ja pakkohan sekin on varmaan pian lukea, niin kiinnostavat lähtökohdat. :)

      Poista
    2. Ai niin, piti vielä sanomani, että tykkään ihan hirmuisesti tuosta postauksesi otsikosta. Ihana oivallus! <3

      Poista
    3. Kiitos! Otsikko olisi kyllä ollut osuvampi, jos kirja olisi ollut huonoa runoutta, mutta ei mahda mitään. :)

      Poista