maanantai 13. helmikuuta 2012

Kirjailijaesittely: Heidi Köngäs

Heidi Köngäs (s. 1954) tunnetaan tv-ohjaajana, mutta hän on kirjoittanut myös neljä Otavan julkaisemaa romaania. Ihastuin kirjoihin vuonna 2008, ja nyt luin ne kaikki uudestaan. Kirjat eivät mielestäni ole saaneet ansaitsemaansa huomiota ainakaan blogimaailmassa, joten tässä pieni esittely.



Luvattu
(2000, 188 sivua)

Tämä tapahtuu pohjoishämäläisessä maalaispitäjässä ehkä 1800-luvun loppupuolella. Piikatyttö Maija on Antille luvattu, mutta Antti on muualla reissutöissä. Sillä välin taloon saapuu uusi työmies, naitu mies, johon Maija alkaa tuntea vastustamatonta vetoa.

Joka kerta kun joudun hänen lähelleen tuntuu kuin näkymätön paula vetäisi meitä lähemmäksi.

Maija taistelee kaikin voimin kiusausta vastaan, mutta mikään ei tunnu auttavan: ei armoton työnteko, ei järjen ääni, ei rukouskaan.

Lempoko on sylkenyt minun vereeni, tekee niin heikkoa. Tekee heikkoa nähdä käsivartesi, rintakehäsi kun paidatta teet työtä. En kärsi katsoa sinun suuntaasi ja näen sinut katsomattakin. Ei parane ajatella mitään. Olen autio ranta, jossa joku on tallonut linnunmunia – tallonut, rikkonut, murskannut.

Syyllisyys painaa mieltä jatkuvasti, ennen kuin mitään on tapahtunutkaan. Maija tuntuu jo ennalta alistuneen ajattelemaan, että ei tässä hyvin käy. Mutta yllätyksiäkään tarinasta ei puutu.

Köngäs kuvaa upeasti mennyttä aikaa ja maatalon työväen rankkaa arkea. Kieli on aidon tuntuisesti vanhahtavaa, herkkää ja paikoin ronskiakin, koko ajan kaunista. Mutta kaikkein hienointa kirjassa on Maijan sisäisen kamppailun kuvaus. Ei totisesti ole helppoa olla nainen 1800-luvun maalaisyhteisössä, varsinkaan jos ei tahdo alistua ympäristön vaatimuksille, mutta jotenkin on vain selvittävä. Köngäs osoittaa hyvin myös sen, että vaikka maailma muuttuu, ihmisen ilot ja murheet pysyvät samoina. Syvästi vaikuttava kirja.

*****


Vieras mies
(2002, 333 sivua)

Vieraan miehen kansi saattaa herättää harlekiinimaisia mielikuvia, mutta sisältö on kaikkea muuta. Tämä oli ensikosketukseni kirjailijan tuotantoon ja vaikutti lähes salamaniskun tavoin.

Ollaan pienessä kaupungissa Perämeren rannalla. 40-luku on lopuillaan, sodan arvet tuoreet. Yksinäinen nainen pitää valokuvaamoa. Nainen on kampurajalkainen eikä oikein minkään ikäinen. Täysin työlleen omistautunut, vannoutunut vanhapiika, jolle loppuelämän kuviot ovat selvät.

Minun piti hitaasti kuihtua pois, antaa vain vuosien valua ohitseni jälkiä jättämättä.

Mutta sitten kuvaamoon astuu vieras mies työnhaussa.

Isot kourat, kämmenselkä aivan karvojen peitossa, tietysti ne jatkuvat pitkin olkavarsia kaulaan saakka, ylin paidan nappi oli auki ja sieltäkin niitä tuli.
Täysin sopimattomat kädet tarkkuutta vaativaan, hienosäätöiseen työhön. Täysin sopimattomat kädet sähkökuvaamoon!
Tiesin heti, että ottaisin hänet.

Mies on naista nuorempi, ja morsiankin hänellä tietysti on. Se ei kuitenkaan estä naista ja miestä kiinnostumasta toisistaan. Molemmat ovat omalla tavallaan rikkinäisiä ihmisiä ja ehkä siksi ymmärtävät toisiaan. Vähitellen heidän välilleen kehittyy sietämättömän voimakas jännite.

Köngäs kuljettaa tarinaa vuoroin naisen, vuoroin miehen kertomana. Myös miesääni kuulostaa uskottavalta, ehkä paria pientä yksityiskohtaa lukuun ottamatta (jotenkin vaikea kuvitella sanaparia kermanvärinen paitapusero karskin sodanjälkeisen miehen suusta). Mutta mitäs pienistä – kerrontaratkaisu toimii erittäin hyvin, molempien näkökulma tulee esille ja näemme asioiden kaikki puolet.

Ensimmäisen kirjan tavoin tämäkin sisältää hienoa ajankuvaa, pikkukaupungin hiukan ahdasmielinen tunnelma on käsinkosketeltava. Naisen osa on jo helpompi kuin 1800-luvun maaseudulla, enää ei ole pakko alistua yhteisön paineen edessä, mutta kyllä valokuvaajammekin saa taistella tosissaan saadakseen äänensä kuuluviin. Onneksi hän on niin sitkeää tekoa, että vastoinkäymiset saavat hänet vain sisuuntumaan.

Köngäs kuvaa hienosti myös vuodenkiertoa. Hiihtoretki meren jäällä hyydyttää lukijankin, ja koen kirjan selvästi talvikirjana, vaikka se alkaakin kuumana elokuun päivänä. Kielikin on kirkasta, vahvaa mutta haurasta kuin jää. Vieras mies on yksi minulle tärkeimmistä kirjoista, enkä toisenkaan lukukerran jälkeen keksi, kuinka se voisi olla yhtään tämän parempi. Loppukin on täydellinen.

*****




Hyväntekijä
(2006, 221 sivua)

Tämä tarina sijoittuu nyky-Helsinkiin. Taas on nainen ja mies, mutta tällä kertaa kolmas pyörä ei ole ihminen vaan kokonainen maanosa, hätää kärsivä Afrikka. Mies on nimittäin lääkäri ilman rajoja. Hän on viettänyt vuosia pakolaisleireillä, käy kotimaassa vain kääntymässä. Nainen yrittää hyväksyä sen, että muut tarvitsevat miestä enemmän kuin hän, mutta eihän se pidemmän päälle onnistu. Lisärasitteena naisella on iäkkäät vanhemmat, jotka eivät enää pärjää kahdestaan. Miehelläkin on oma ristinsä kannettavana, eikä nainen ole ainoa seikka, joka vetää häntä takaisin Suomeen.

Myös Hyväntekijä sisältää osuvaa ajankuvaa. Tässä tapauksessa huomio ei niinkään kiinnity siihen, koska aika on jo valmiiksi tuttu. Kirjailijan silmää on kuitenkin pakko arvostaa, vähin elein hän maalaa tarkkaa ja kaunistelematonta kuvaa ajastamme. Nykynainen on vapaa tekemään mitä haluaa, mutta loppujen lopuksi hänkin taitaa olla tunteidensa orja, aivan kuin esiäitinsä.

Olen taipuvainen näkemään kolme ensimmäistä Köngästä eräänlaisena trilogiana. Kussakin kirjassa on aivan oma maailmansa ja omat tapahtumansa, mutta samanlaiset tunteet ja mietteet kaikuvat vuosisadasta toiseen. Kiinnostavana kuriositeettina mainittakoon, että kaikissa kolmessa kirjassa esiintyy adjektiivi lääsyinen, johon en ole missään muualla törmännyt. Tämäkään kirja ei ole lainkaan lääsyinen, vaan itse asiassa kerrassaan loistava.

****½


Jokin sinusta
(2008, 315 sivua)

Rakkaudesta on kyse tässäkin kirjassa, mutta ei romanttisesta rakkaudesta vaan lapsen ja äidin välisestä.

Marga-tyttö syntyy Tukholmassa vuonna 1954 nuoren Soilin aviottomana lapsena. Soilin kymmenen vuotta vanhempi sisko Mirja asuu Mäntässä ja on ollut naimisissa jo pitkään, mutta liitto uhkaa jäädä lapsettomaksi. Itsenäinen maailmannainen Soili antaa vauvan siskonsa hoitoon, väliaikaisesti vain. Mirja kuitenkin tietää heti, ettei voi luopua Margasta, ja niin viikot venyvät kuukausiksi ja kuukaudet vuosiksi.

Tyttö ja kaksi naista kertovat tarinaa vuorotellen, joten saamme tässäkin kirjassa nähdä asioiden eri puolet, ja hyvä niin. Margalla on kaksi äitiä, joista toinen on hylännyt hänet, toinen melkeinpä ryöstänyt. Kenenkään osa ei ole helppo, mutta jokainen yrittää tulla toimeen omalla tavallaan.

Lapsi selviää aina aikuisen menetyksestä, jos hänellä on edes yksi joka rakastaa, mutta vanhempi, joka menettää lapsensa, ei selviä siitä koskaan.
Tämän ajatuksen Köngäs toistaa useammassakin kirjassaan (totta puhuen lainaus on Hyväntekijästä, koska en nyt löytänyt sitä kohtaa tästä kirjasta). Hänellä on aiheesta omakohtaista kokemusta, sillä Jokin sinusta sisältää käsittääkseni runsaasti omaelämäkerrallisia elementtejä. Syntymävuosi ja -paikkakin täsmäävät.

Kipeästä aiheesta huolimatta kirja ei ole synkkä. Se on koskettava ja lämmin, yllättävän hauskakin. Ja kaunis ja haikea kuin kellastuneet valokuvat lapsuuden kesistä.

****½


Lopuksi oli tarkoitus päivitellä, mihin Köngäs on kadonnut ja eikö hän aio enää kirjoittaa mitään. Sitten kävikin yllättäen ilmi, ettei hän suinkaan ole lopettanut kirjoittamista, onpahan vain vaihtanut kohderyhmää. Kirjastosta löytyi kaksi Henkselirouva-kirjaa, jotka on kirjoittanut Heidi Köngäs, kuvittanut Liisa Kallio ja julkaissut Lasten Keskus vuosina 2010 ja 2011.



Näistä olen ehtinyt lukea vasta puolet ensimmäisestä, mutta vaikuttaa kerrassaan mainiolta ja oivaltavalta tekstiltä.

Rannalla oli trampoliini. Eräs tiiranpoikanen pomppi siinä yhdellä jalalla, ja samassa viereen tuli toinen tiira samasta poikueesta ja teki voltin. Silloin niiden äiti lensi paikalle ja sanoi:
"Mitä on sanottu trampoliinista? Vain yksi kerrallaan!"
Viimeksi tullut tiira lensi laiturin kaiteelle ja oli kade.

Toivon kuitenkin itsekkäästi, ettei Köngäs ole heittäytynyt tyystin lastenkirjailijaksi vaan kirjoittaa vielä joskus jotain aikuisillekin. Sitä odotellessa kannattaa tutustua noihin tähänastisiin kirjoihin.
Sara on kirjoittanut Luvatusta hienon jutun ja listannut myös Vieraan miehen suosikkikirjakseen, Katri sen sijaan ei vakuuttunut ensin mainitusta. Suosittelen kaikkia kokeilemaan itse.

Tutustumista helpottaakseni ajattelin arpoa kiinnostuneiden kesken yhden Vieras mies -pokkarin. Arvontaan voi osallistua jättämällä kommentin lauantaihin 18.2. mennessä. Kiitos!

28 kommenttia:

  1. Voi Pekka! Nyt teit kyllä erään väsyneen yökön todella onnelliseksi! <3

    Köngäksen Luvattu ja Vieras mies ovat minulle hurjan tärkeitä ja rakkaita kirjoja, ja suren sitä etteivät ne tosiaan ole saaneet blogihuomiota. Toivottavasti tämän hienon kirjoituksesi myötä ihmiset ymmärtäisivät nyt tarttua Köngäksen kirjoihin, ne ovat upeita!
    Itselläni on lukematta nämä kaksi uusinta (siis Hyväntekijä ja Jokin sinusta), joten itsekin kiitän muistutuksesta, otan tavoitteekseni lukea kummatkin tämän vuoden aikana. :) Ja nyt tekisi mieleni alkaa taas lukea Luvattua, toit taas elävästi mieleeni, miten väkevä ja intensiivinen teos se onkaan. <3

    (Kun aiemmin kommentoit kirjoittavasi pian kirjailijasta, josta minäkin pidin, luulin sinun tarkoittavan Olli Jalosta! :) Tämä oli ihana yllätys! Ja jos et ole Jalosta lukenut, suosittelen nyt minä puolestani miehen kirjoja sinulle. Poikakirja on upea, ja 14 solmua Greenwichiin -romaanistakin olen kuullut pelkkää hyvää, itselläni sen lukeminen on vielä edessä. Lisäksi kehottaisin sinua tarttumaan Marja Leena Virtasen viimevuotiseen teokseen Kirjeitä kiven alle, jos rakastit Luvattua, rakastat myös Virtasen kirjaa!)

    Kiitos linkityksestä, ja hyvää ystävänpäivää, kirjaystäväni! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista sanoista ja hyvää ystävänpäivää sinullekin, Sara! :)

      Aihe on pyörinyt mielessäni blogin perustamisesta lähtien, ja nyt aika oli vihdoin kypsä uusintalukukierrokselle ja tälle jutulle. Huomasin sinun Köngäs-juttusi vasta viime viikolla googlaillessani ja ilahduin kovasti. Köngäs ansaitsisi todellakin lisää lukijoita, suorastaan hämmentävää miten vähälle huomiolle kirjat ovat jääneet. Ja sinunkin kannattaa tosiaan lukea loput kirjat ensi tilassa! Nekin ovat taattua laatua, vaikkeivat ehkä ihan yhtä maagisia kuin kaksi ekaa.

      Kiitos myös suosituksista, kirjoitin ne heti muistiin! En ole lukenut Jalosta – Poikakirja on ollut lukulistallani ilmestymisestään lähtien, mutta se on vähitellen alkanut unohtua. Pitää palauttaa se mieleen, nyt sen saattaa jo saada kirjastostakin suht vaivattomasti.

      Poista
    2. Palasin suosittelemaan sinulle vielä yhtä kirjaa... Kirjamakumme ovat niin laajalti yhtenevät, että ajattelin sinunkin vaikuttuvan minun laillani Asko Sahlbergin Yhdynnästä, mikäli et ole kirjaa vielä lukenut. Hieman, köh, erikoisesta nimestään huolimatta kirja on tavattoman upea, ja uskoisin sinunkin nauttivan Sahlbergin kielestä. :)

      Muutama tekstinäyte löytyy täältä: http://psrakastankirjoja.blogspot.com/2011/11/asko-sahlberg-yhdynta.html

      Poista
    3. Kiitos tästäkin suosituksesta! En ole vielä lukenut mitään Sahlbergia, on kyllä herättänyt jonkin verran kiinnostusta.

      Poista
  2. Köngäs on niitä kirjailijoita, joihin olen jo kauan halunnut tutustua. Ja ehkä vielä enemmän nyt: olen huomannut sinun kirjallisen makusi sovittuvan monin osin yksiin omani kanssa (Irving, Shields, Haahtela, Bargum), joten Heidi Köngäs nousee koko ajan korkeammalle alati kasvavalla lukulistallani.

    Itse asiassa sain tuon Jokin sinussa-romaanin lainaan ystävältäkin jokunen aika sitten. Siitä voisi olla hyvä aloittaa, vaikka kertomasi perusteella kaksi ensimmäistä kirjaa houkuttelevat vielä enemmän.

    Oli mielenkiintoista kuulla myös Köngäksen lastenkirjoista. 4- ja 6-vuotiaiden äitinä otan aina ilolla vastaan lastenkirjavinkkejä.

    Hyvää ystävänpäivää, Pekka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin, Katja! Tosiaan kiva kun noita yhteisiä suosikkeja ilmenee jatkuvasti lisää. Toivottavasti saat luettua Köngästäkin ja tykästyt.

      Meidän lapset (7 ja 9 v) ovat jo pikkuhiljaa kasvamassa ulos kuvakirjoista, mutta ajattelin kyllä puffata näitä ainakin nuoremmalle, vaikuttavat tosiaan sen verran hauskoilta eivätkä kuitenkaan ole mitään ihan pikkulasten kirjoja (enemmän tekstiä kuin kuvia).

      Niin joo, pitäisikö näitä kommentteja nyt tulkita niin, että arvontaan osallistuvat kaikki, jotka eivät siitä erikseen kieltäydy? ;) Sinä olet toistaiseksi ainoa kommentoija, joka ei vielä omista Vierasta miestä.

      Poista
  3. Köngäs on kiinnostanut Saran suositteluista lähtien, ja nyt tietysti vielä enemmän. :) Hih, hauskana anekdoottina voin kertoa, että luulin minua jo onnistaneen jossakin joulun jälkeisistä kirja-aleista ja löytäneeni yhden noista Saran suosittelemista kirjoista. Sitten kuitenkin tajusin sekaannuksen: ostoskorissani oli toisen ohjaajan, Auli Mantilan, teos Varpunen. :D

    En sitten ostanut sitä, vaikka voisi sekin ihan hyvä olla.

    Arvonnassa olen ilman muuta mukana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes, ensimmäinen vapaaehtoinen osallistuja! Kiitos. :)

      Poista
  4. Minä myös olen pitänyt kovasti Heidi Köngäksen (Könkään?) kirjoista. Ensinnä sattui käteeni Vieras mies, josta suunnilleen lumouduin. Edelleen se on yksi parhaista lukemistani kirjoista. Kaksiääninen kerronta häiritsee joissakin kirjoissa, mutta tässä se oli jutun juju ja toi tapahtumiin paljon lisää. Edes kermanvärinen paitapusero ei häirinnyt silmääni :o)

    Luvattu-kirjaan tartuin innolla seuraavaksi; se oli eittämättä hyvä, mutta jostakin syystä sen kuvaama aikakausi ei millään iske minuun samoin kuin tapahtumat lähempänä nykyaikaa. Kaksi viimeistä kirjaa ovat molemmat siepanneet mukaansa sujuvalla kerronnallaan, mutta Vieras mies on mielessäni näistä kaikista ylittämätön.

    Ihailen Köngäksen taitoa kertoa eri aikakausista ja eri näkökulmista osuvasti ja todentuntuisesti. Tosiaan, jatkaisipa hän kirjoittamista aikuisillekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Köngäksen vai Könkään, kas siinä pulma. Ratkaisin ongelman taivuttamalla nimeä vain partitiivissa. :)

      Paitapusero on aika hölmö sana, vähän niin kuin eräässä käännöstekstissä esiintynyt "maanalainen luolatunneli".

      Vieras mies on tosiaan ykkönen minullekin, mutta kaikki muutkin ansaitsevat kiitosta ja ylistystä.

      Poista
  5. Ihana kirjailijaesittely, kiitos! Mietin pitkään otsikon nähdessäni, miksi nimi on tuttu mutten muista lukeneeni mitään häneltä. Sitten kun näin Jokin sinussa- kannen, tajusin että olen halunnut kovasti lukea tuon kirjan! Kiitos siis tavallaan muistutuksesta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi kehuista ja kommenteista! Oletan, että sinäkin osallistut arvontaan – olisihan se nyt ehkä tylsää, jos olisi vain yksi osallistuja. :)

      Poista
    2. Tota, luulin että päätit ottaa kaikki kommentoijat mukaan arvontaan... :o)

      Poista
    3. Joo, niinhän tuossa ylhäällä lukee, eli niin on tehtävä! Oli vaan jotenkin epävarma olo – usein ihmiset kuitenkin mainitsevat, haluavatko vaiko eivätkö halua osallistua arvontoihin. :)

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Jes, kyllähän tästä tuleekin ihan kunnon kisa! Suoritan arvonnan huomenissa.

      Poista
    2. Kiitos tästä! Luin itse juuri Vieraan miehen ja pidin kovasti. Huomauttaisin muuten että tuo lainaus lapsen menettämisestä oli tässä Vieraassa miehessä, ainakin ensimmäisen kerran. Siksi tuo sitaatti tuntui niin tutulta minulle kun on tuoreena mielessä.

      Pitää ehdottomasti tutustua näihin muihinkin!

      Poista
    3. Kiitos itsellesi! Yllä oleva lainaus on tosiaan Hyväntekijästä, mutta myös Vieras mies ja Jokin sinusta toistivat saman ajatuksen melkein samoin sanoin. Suosittelen kaikkia kirjoja lämpimästi sinullekin!

      Poista
  7. Miten minulla on tämä Köngäs jäänyt kokonaan tuntemattomaksi? En muista koskaan edes kuulleeni. Kiitos vinkeistä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä kestä! Aika moniltahan Köngäs on mennyt ohi, mutta olisi hienoa, jos joku löytäisi hänet tämän jutun ansiosta.

      Poista
  8. Vieras mies tuli nyt juuri kirjastosta....Tosin Shriver vie vielä aikaani. Aion lukea kaikki Shriverin kirjat eli olen hänestä yhtä innostunut kuin Ian McEwanista.

    Olen hirrrveän pettynyt ellei kirja ole edes hieman kuin Ketun Kätilö. Kätilöähän ei toista ole, eikä ihan pian tule.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivon todellakin, että pidät! Shriver alkaa pian olla ajankohtainen täälläkin.

      Kettu-yhteyksistä en osaa sanoa, en ole vielä uskaltanut tarttua Kätilöön... Vieras mies lienee vähän helpommin lähestyttävä tapaus.

      Poista
  9. Vasama on aistillinen mies. Hän kyllä tunnistaa kermanvärisen paitapuseron...ja katsoa naista sillä silmällä.

    Vieras mies on erittän tyylikäs ja 'hot'.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ok, uskotaan jos kerran sanot. :)
      Hienoa että pidit!

      Poista
  10. Ihanaa löytää Köngäs-fani! Minä tutustuin kirjailijaan Luvatun myötä ja nyt olen ihan ♥

    Dora, Dora oli upea, suosittelen, ellet ole vielä lukenut! Minua odottaa Hyväntekijä ja Jokin sinusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, hienoa kun löysit! Ja olen tosiaan lukenut myös Doran, kuten kommentoinkin blogiisi juuri ennen kuin huomasin tämän (kommentti-ilmoitus oli jostain syystä mennyt roskapostilaatikkoon). :)

      Poista