sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Kettu, Krauss, kaarat ja kirppis

Oli synkkä ja syksyinen maanantaiaamu, kävelin lasten kanssa kohti koulua. Poika pysähtyi katsomaan pimeälle sivukadulle – ihan kuin siellä olisi vilahtanut kettu. Voi olla, sanoin, lehdessäkin oli juttua cityketuista ja... Juuri silloin pensasaidasta kuului karmaisevaa rääkynää ja eteemme syöksähti kaksi eläintä. Kettu riepotteli hampaissaan jotain isohkoa karvakasaa (oliko se kissa?), joka huusi henkensä hädässä. Riehuminen jatkui hetken, kunnes saalistaja huomasi turhan lähellä seisovan yleisön ja päästi irti. Rusakoksi osoittautunut "kissa" sai jalat alleen ja pomppi tiehensä, repolainen perääntyi pensasaitaan ja lähti sitten jolkottamaan toiseen suuntaan. Unohtumaton luontoelämys keskellä kaupunkia.



Kettu ei ehtinyt kuvaan, joten tuuraajana toimi susihukka. Nämä kaverukset ovat onneksi sopuisampaa sorttia, eikä suden kyllä kannata paljon isotellakaan noilla mittasuhteilla.

Dramaattisesti alkanut viikko meni muutenkin niin vauhdikkaasti, etten ehtinyt lukea juuri mitään. Tästäkin kirjasta olen lukenut vasta ensimmäisen neljänneksen, vaikka se vetää kovasti puoleensa:



Enpä olisi tätäkään osannut kirjastosta erikseen etsiä, henkilökunta ansaitsee taas kiitokset esillepanosta. Helmikuussa lukemani Rakkauden historia on edelleen niin vahvasti muistissa, että Nicole Kraussin uusin kirja Great House (2010) siirtyi hyllystä käteeni ajatusta nopeammin. Olen tosiaan päässyt vasta sivulle 75, mutta ainakin kirjan alku oli oudon lumoava. Kirjailijan ja hänen kirjoituspöytänsä tarina vei heti mennessään, en oikein osaa edes sanoa miksi. Toiseen lukuun päästyäni petyin, kun siellä olikin jotain aivan muuta. Ehdin jo pelästyä, onko tämä sittenkin novellikokoelma tms., mutta ilmeisesti kyse on toisiinsa kietoutuvista tarinoista, tai niin ainakin toivon... Kahden virkkeen pituinen takakansiteksti ei paljon kerro, enkä viitsi lukea sisäliepeitä liiallisten paljastusten pelossa.
(Yleensäkin haluan tietää kirjoista mahdollisimman vähän ennen lukemista. Hieman hankalaa joskus, kun pitäisi kuitenkin tietää sen verran, että mielenkiinto herää.)

Tällä viikolla aikaa kului normaalikuvioiden lisäksi pojan syntymäpäivien valmisteluun ja juhlintaan. Nyt kekkerit ovat onnellisesti ohi ja uusi autorata kovassa käytössä.



Oikeista formuloista isi ei tykkää, mutta näillä ajelee ilokseen.

Eniten aikaa on kuitenkin vienyt kirpputoriprojekti.



Nyt kirppiksellä on monta laatikollista levyhyllynkumouksen jämälevyjä, pari pinoa kirjoja, jonkin verran lastenvaatteita ja kokoelma sekalaista sälää. Myynti jatkuu isänpäivään asti ja valikoima täydentyy lähes päivittäin. Levyt alkavat jo kaikki olla siellä, mutta muuten on luvassa vielä paljon lisää kamaa. Tampereen Bonuskirppis, pöytä 14, tervetuloa/-menoa!

7 kommenttia:

  1. No hui mikä näytelmä keskellä kaupunkia! Onneksi kissa pelastu repolaisen kynsistä, tai no, hampaista kai paremminkin!

    Minä ostin kesällä Krausen Rakkauden historian, sillä en ole lukenut sitä vieläkään. Tuossa se kuitenkin jo odottaa melkein kattoon asti ylettyvässä luettavien kirjojen pinossa :)

    VastaaPoista
  2. Hienosti kerrottu tarina. Todella kateellinen olen myös tuosta ketun kohtaamisesta, vaikkakin aika dramaattinen kohtaaminen olikin. En ole koskaan nähnyt kettua edes luonnossa. Haluan. Ketut ovat viehättäviä (paitsi silloin kun ne pitelevät suussaan kissaa tai rusakkoa).

    Käynpäs katsomassa kirpputoripöytänne!

    J/ndc

    VastaaPoista
  3. Susa, se oli tosiaan oikeasti rusakko eikä kissa, mutta loppu hyvin kaikki hyvin, tapaus oli tuollaisenakin ihan riittävän shokeeraava. :)

    Eilen illalla pääsin Great Housessa yhden luvun eteenpäin ja vakuutuin, että eiköhän siitä kokonaisuudessaankin hieno kertomus tule. Rakkauden historiakaan ei ollut mitään tusinatavaraa, mutta ei kyllä missään nimessä vaikeatakaan luettavaa.

    J, kiitos! Olin tätä ennenkin nähnyt pari kettua, viimeksi viime vuonna kaupungin itäpuolella pyöräillessäni. Nykyään niitä ilmeisesti liikkuu keskustassa suht useinkin. Hienoja eläimiä kyllä, jotenkin jännästi koiran ja kissan välimaastossa.

    Toivottavasti löydät kirppikseltä jotain kiinnostavaa. Ainakin levyvalikoima on tällä hetkellä ihan kohtalainen, vaikka itse sanonkin.

    VastaaPoista
  4. Huih, henkiinjäämistaistelu keskellä kaupunkia! Ihanasti kuvitettu myös. (Kettu on kyllä miun lempieläin, eikä sitä aina muista, että petohan se.)

    Odottelen innolla Great House -juttua, jahka ehdit lukea koko kirjan. :)

    VastaaPoista
  5. Kiitti! Itsekin sympatisoin kettuja, eikä tapaus muuttanut suhtautumistani, täytyyhän niidenkin syödä. Tosin voisivat jatkossa harrastaa sitä jossain muualla kuin meidän koulutiellä, heh.

    Jää nähtäväksi, saanko kirjoitettua kirjasta mitään tämän kummempaa, olen yleensä huono tekemään perusteellisia juttuja. (Oli pakko mainita kirja nyt, kun olen siitä sen verran innostunut, ja se on vielä ulkoasultaankin niin hieno.) Ehkä pitäisi yrittää elvyttää sitä kuukauden kirjojen raportointia, joka tyrehtyi keväällä lupaavan alun jälkeen.

    VastaaPoista
  6. Kettusi pääsi uutisiin:

    http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194703616638/artikkeli/rohkea+kaupunkikettu+nappasi+janiksen+aamupalaksi.html

    Pöydästä ei löytynyt levyä ostettavaksi, mutta kirja päätyi kassalle! :)

    J

    VastaaPoista
  7. Oho! No, hyvä ettei joudu olemaan nälässä.

    Kiva kun löysit ostettavaa, levytkin on kyllä käyneet kaupaksi aikas hyvin.

    VastaaPoista