Jonathan Coe: Suljettu piiri
The Closed Circle, 2004, suom. Arto Virtanen, Tammi 2006, 580 sivua
(Kirjastosta 14.3.2013, luettu loppuun su 24.3.2013 klo 17.56)
Kirjailija:
Suljettu piiri on aiemmin julkaisemani Konnien klubi -romaanin jatko-osa. Konnien klubin tiivistelmä on lisätty romaanin loppuun niitä varten, jotka – kirjan luettuaan – ovat sen ehkä jostakin selittämättömästä syystä unohtaneet.
Kansiteksti:
Konnien klubi on romaani viattomuudesta. Suljettu piiri on sen vastakohta: romaani kokemuksesta.
Nick Hornby:
Jonathan Coe, probably the best English novelist of his generation (my generation, as bad luck would have it)
Minä:
Konnien klubi oli hieno lukukokemus, tämä vähintään yhtä hieno. Ensimmäisen kirjan nuoret ovat nyt aikuisia, mutta elämä ei ole sen helpompaa, päinvastoin. Ihmissuhteet ovat entistä sotkuisempia, eivätkä menneisyyden haamut jätä rauhaan.
Seuranneen pitkän tauon aikana Benjamin huomasi, miten meluisaa ravintolassa oli: miten äänekkäästi musiikki lainehti taustalla rauhattoman rumpukoneen töminän ja kilkkeen ja syntetisaattorin sointukohun vuona; miten riehakkaasti muut ravintolavieraat pitivät hauskaa, nauroivat keskenään, kertoivat huutaen toisilleen vitsejä, elivät nykyhetkessä ja tulevaisuutta varten: he eivät olleet lukittuina menneisyyteen, niin kuin Benjamin aina tunsi olevansa, niin kuin hänen ystävänsä aina tuntuivat olevan; menneisyyteen, joka jatkuvasti ojenteli heitä kohti hienoja kärhiään aina kun he yrittivät riuhtaista itsensä irti ja rientää eteenpäin. Loputtomiin.
Coe luo taas tarkkaa ajankuvaa, tällä kertaa vuosituhannenvaihteen Britanniasta. Yksittäiset ihmiskohtalot peilautuvat yhteiskunnallisiin aiheisiin, kaikki nivoutuu osaksi koukuttavaa tarinaa. Virtasen suomennos toimii jälleen, parhaissa kohdissa olisin mieluusti tehnyt vertailuja alkutekstiin ("tuttipulli, mitun mitun mitun tuttipulli").
Suosittelen kirjaa joka iikalle, joka on lukenut Konnien klubin ja pitänyt siitä. Konnakirja kannattaa siis ehdottomasti lukea ensin.
★★★★½
Oo, ihan uusi kirjailija minulle ja kuulostaa hyvältä! Britannia kiehtoo minua, ja useasti pidänkin brittikirjailijoiden tuotannosta. Ainakin tuo lainattu kohta kirjasta kuulostaa juuri sellaiselta, jonka parissa uskoisin viihtyväni. Kirjan kansi on tosin hieman... hmm... sanoisinko luotaantyöntävä. Mutta moni kakku päältä ruma ja hunajaa sisältä, vai miten se menikään se sanonta. =D
VastaaPoistaIrene, tämä Coen kaksikko on parasta herkkua juuri brittien ystäville! Suosittelen mitä lämpimimmin. Kansi ei herättänyt minussa oikeastaan minkäänlaisia fiiliksiä suuntaan eikä toiseen. :)
PoistaNämä pitää kyllä lukea!
VastaaPoistaJ, niin pitää! Ja ainakin minun pitää lukea myös kaikki muut Coet. Suomeksi on ilmestynyt kolmaskin kirja, näitä vanhempi Unen talo, ja suomentamattomia on aika liuta. Niitä on mukavasti Metsossakin, joskin tällä hetkellä puolet niistä on minulla lainassa.
PoistaEn kestä, miksi aina kaikki tiiliskivet kuulostavat niin mielenkiintoisilta. Nyt esittelet joukon parhaita pienoisromaaneja, niin tartunniihin heti. :)
VastaaPoistaHanna, nämä tiiliskivet ovat aika nopeita ja kivuttomia luettavia. :) Minäkin pidin itseäni tiiliskiviallergikkona, mutta viime aikoina suurin osa lukemistani romaaneista on ollut 400–600-sivuisia möhkäleitä. Hämmentävää!
PoistaJulmin kosto ikinä, Coelhoa hyllyt piukassa. Mieluummin melkein löytäisi tyhjiä hyllyjä...
VastaaPoistaSanos muuta, Taika! Pääkirjastossa näytti onneksi paremmalta, vaikka Coe-tilanteen tarkastamista vaikeuttikin joku hyllyn eteen majoittunut Coelho-fanitäti. (Täytyy tunnustaa, että en edelleenkään ole ikinä edes selaillut yhtään Paulon kirjaa, eli asenteeni perustuu puhtaasti ennakkoluuloihin. Mutta täytyyhän ihmisellä niitäkin olla!)
PoistaJ on lukenut kolme Coelhoa! :D J sai myös eräänä jouluna lahjaksi Coelhoa, eikä lahjasta nyt suuresti ilahtunut, mutta ehkä sillekin kirjalle voi vielä joskus mahdollisuuden antaa.
Poista:)
Poista"Coen kaksikko on parasta herkkua juuri brittien ystäville". Tietty menin sitten Konnakirjan perässä kirjastoon. Miten tällainen parivaljakko onkin jäänyt huomaamatta?
VastaaPoistaJee, toivottavasti maistuu! Nämä kirjat ovat aina ajankohtaisia ainakin "meikäläisille".
PoistaTämä tosiaan täytyy lukea! Minä muuten pidin tuosta Lontoon metron symbolia muistuttavasta kannesta.
VastaaPoistaNiin täytyy! Mutta muista lukea ensin Konnien klubi, jos et ole vielä lukenut. :)
PoistaLuin juuri viime viikolla sen kolmannen suomennetun Coen, Unen talo, ja se oli yhtä laadukas kuin nämäkin. Onneksi on lainassa vielä kolme englanninkielistä kirjaa samalta tekijältä...