keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Irvingiä tapaamassa (pisin blogijuttu ikinä)

"Kun John Irving tulee Suomeen seuraavan kerran, pidän vaikka vapaapäivän päästäkseni paikalle", minulla oli tapana uhota. Perjantaina 19.4.2013 oli aika lunastaa lupaus ja matkata Helsinkiin aamunkoitteessa. Päivästä tuli ikimuistoinen, ja nyt yritän pukea edes osan siitä sanoiksi.

Kerron ensin päivän kulusta, fiiliksistäni ynnä muusta, ja sen jälkeen teen pienen yhteenvedon Irvingin puheista. Jutusta tulee kohtuuttoman pitkä ja polveileva, mutta haluan kirjata kaiken muistiin itseänikin varten. Sitä paitsi Irving on pitkien juttujen mies, myös livenä. Tämä ylipitkä raportti olkoon siis kunnianosoitukseni hänelle. Väliotsikot helpottanevat lukemista ja turhien löpinöiden sivuuttamista.


John Irving täällä huhtikuussa!

Unohtumaton perjantai

Jännittävä aamu: varhainen lintu junalipun vaihtaa

Heräsin kotonani Tampereella kolmen tunnin unien jälkeen klo 3.07 ja tiesin heti, etten saisi nukuttua enää pätkääkään. Jäin kuitenkin vielä makailemaan ja mietiskelemään. Tuleva päivä jännitti aivan älyttömästi.

Aamutoimien lomassa puoli kuuden aikaan kuulin, että junaliikenteessä oli ongelmia. Mikä yllätys! Rata oli poikki Jyväskylän ja Tampereen välillä, ja minun oli tarkoitus lähteä Helsinkiin Jyväskylästä tulevalla Pendolinolla klo 7.00. Kirosin VR:n ja itseni, kun en ollut valinnut kulkuvälineeksi bussia, niin kuin jossain vaiheessa olin ajatellut varmuuden vuoksi tehdä.

Kävelin asemalle puoli seitsemän jälkeen ja tapasin siskoni, jonka piti mennä samalla junalla Pasilaan koulutukseen. Hetken pähkäiltyämme vaihdoimme liput 7.07 lähtevään Intercityyn.

Juna lähti liikkeelle vain pari minuuttia myöhässä. Maisemien vilistessä ikkunan takana aloin vähitellen uskoa, että pääsen sittenkin perille. Matka kului mukavasti jutustellen, ja jännityskin unohtui välillä. Saavuimme Helsinkiin lähes aikataulussa.

Sittenkin ajoissa

Astuin Porthanian aulaan klo 9.04. PI-luentosalin ovella seisoskeli yksi nainen, muita ei näkynyt, sali oli lukittu ja pimeä. Huoleni ajoissa paikalle ehtimisestä osoittautui täysin turhaksi.

Vähitellen aulaan kertyi väkeä, kustantajan edustaja alkoi viritellä myyntipöytää ja Irvingin yhdistämät ihmiset lyöttäytyivät juttusille keskenään. Salin ovet avattiin 9.40. Arvoin hetken, mihin kohtaan eturiviä istuudun. Salin edessä pöydän takana oli kolme tuolia, jotka olivat aika etäällä toisistaan, enkä tietenkään tiennyt, missä kirjailija istuisi.

Sali täyttyi tuskin puolilleen, veikkaisin yleisömääräksi korkeintaan 250 henkeä. Olin odottanut ainakin englanninopiskelijoiden saapuvan paikalle sankoin joukoin, mutta ei siellä juurikaan opiskelijan näköisiä tyyppejä ollut. Paljon keski-ikäistä porukkaa, enemmän naisia kuin miehiä.

Jännitys tiivistyi. Hermostunutta kellon ja sisäänkäyntien vilkuilua. Yritin lukea A Prayer for Owen Meanya (joka minulla on parhaillaan uusintakierroksella), mutta keskittymisestä ei tullut mitään.

Kirjailija astuu areenalle ja hurmaa kaikki

Noin kello 10.10 luentosalissa kajahtivat komeat aplodit. Irving laskeutui portaat lenkkareissaan ja verkkareissaan näyttäen aivan – no, painivalmentajalta. Ilokseni hän valitsi juuri sen tuolin, joka oli suoraan edessäni, alle kolmen metrin päässä. Siinä hän istui, kirjailija John Irving. Mies, jonka tarinoita olen lukenut parinkymmenen vuoden aikana tuhansia ja taas tuhansia sivuja. Harmaa hiuspehko, uurteiset kasvot, ilmeikäs suu, kirkas katse. Hiljattain leikattu oikea käsi näytti toimivan hyvin, mutta kirjailija selvästi säästeli sitä, kättelikin vasemmallaan. Vanha mutta erittäin elinvoimaisen näköinen mies.

Oli hitusen epätodellinen olo. Olin tyytyväinen, että olin ottanut mukaan kameran (vanhan pokkarimallisen, mutta kuitenkin). Ei tarvinnut paljon zoomailla. Yritin kuvata mahdollisimman vähän, halusin keskittyä olemaan läsnä. Kuvia kertyikin yhteensä vain viitisentoista koko tilaisuuden aikana, enkä usko häirinneeni kirjailijaakaan, onneksi valo riitti ilman salamaakin.

Odotetun vierailijan esitteli yliopiston edustaja, Nely Keinänen nykykielten laitokselta. Irving vangitsi yleisönsä karismallaan välittömästi ja vapautti tunnelman kehumalla Helsingin säätä hyväksi kotiseutuunsa verrattuna: Vermontissa tällaista kalsean pilvistä päivää pidettäisiin hienona kevätpäivänä. Lisäksi hän totesi tulleensa juuri Barcelonasta, jossa hän alkoi kärsiä lievistä flunssamaisista oireista. Kävi ilmi, että hän on allerginen banaanipuun siitepölylle. Näillä leveysasteilla oireet hellittäisivät varmasti pian!


"They are the exact opposites of each other..." Kyse ei kuitenkaan ole Helsingistä ja Barcelonasta vaan kahden eri kirjan päähenkilöistä.

Alkusanojen jälkeen päästiin itse asiaan eli romaaniin nimeltä In One Person, suomeksi Minä olen monta. Kirjan päähenkilö ja kertoja on biseksuaalinen kirjailija Billy Abbott, jonka elämäntarinaa lukijat saavat seurata lapsuudesta vanhuuteen asti. (Itse olen ehtinyt lukea alkukielisen kirjan jo kahdesti: heti sen ilmestyttyä viime vuonna, ja uudestaan viime kuun lopussa kuultuani tästä vierailusta. Kertaus olikin paikallaan, kaikki hahmot olivat tuoreessa muistissa. Ja innostuinkin kirjasta toden teolla vasta nyt toisella kerralla.)

Enemmän kuin äänikirja

Irving aloitti lukemalla kirjasta kaksi katkelmaa, joissa esitellään tärkeimmät sivuhenkilöt: roteva kirjastonhoitaja neiti Frost (ensimmäisen luvun ensimmäinen kappale) sekä komea painija Jacques Kittredge (kolmannen luvun kaksi ensimmäistä kappaletta).

Kuten ehkä arvaatte, lukunäytteet olivat hienoa kuultavaa. Irving on loistava esiintyjä, ja hän eläytyi tekstiinsä antaumuksella. (Ja se ääni!) Ei salissa kukaan muutenkaan lörpötellyt, mutta luennan aikana tuntui, ettei kukaan uskaltanut edes liikahtaa. Niin voimakas kokemus se oli.

Kirjan alusta on pidempi pätkä YouTubessa, mutta minusta tuo näyte on hillitympi kuin perjantaina nähty ja kuultu. Huomasin myöhemmin kirjaa katsoessani, että Irving oli jättänyt lukemastaan Kittredgen esittelystä pois viittauksen Billyn puhevikaan sekä kaksi "ylimääräistä" nimeä – varmastikin siksi, että näin se toimi paremmin irrallisena näytteenä.

Panin myös merkille, ettei Irving kaihda sivujen taittamista koirankorville (toisin kuin eräät). Hänen lukemassaan kirjassa oli nimittäin ronskit taitokset strategisissa kohdissa. Mutta se hänelle suotakoon, kun kirja on kirjaimellisesti hänen omansa.


Sen verran uskalsin liikahtaa ensimmäisen lukunäytteen aikana, että painoin laukaisinta kerran.

Lyhyisiin kysymyksiin pitkät vastaukset

Luennan jälkeen oli haastattelun vuoro. Haastattelija oli aiemmin mainittu Nely Keinänen. Hän kyseli mielenkiintoisia muun muassa teatterista ja Shakespearesta. Irving on kiitollinen haastateltava: häneltä irtoaa kysymykseen kuin kysymykseen helposti 5–10-minuuttinen, perusteellinen ja hauska vastaus. Huomasin tekeväni muistiinpanoja. Lähinnä kirjasin ylös vain aiheita ja joitakin erityisen siteeraamisen arvoisia lausahduksia. Aika vähäisiksi muistiinpanot kuitenkin jäivät, koska halusin kuulla joka sanan.

Virallinen haastattelu ei ollut kovin pitkä. Sen jälkeen kysymyksiä esitti yleisö, ja hyviä kysymyksiä esittikin (niistä lisää vähän myöhemmin). Ajantajuni katosi kaksituntisen tilaisuuden aikana, mutta luulen yleisökysymysten vieneen noin puolet ajasta. Monenlaisia kysymyksiä kuultuani aloin ajatella, että ihan hyvin voisin itsekin esittää miettimäni kysymyksen ("ehditkö vielä nykyään lukea romaaneja ja oletko löytänyt uusia suosikkeja viime vuosina?"), mutta kun olin kerännyt rohkeutta ja suunnitellut kysymyksen valmiiksi, kello olikin jo yli kaksitoista ja peli vihellettiin poikki.

Raikuvat aplodit ja pikainen kohtaaminen

Aplodit olivat pitkät ja äänekkäät, kirjailija kumarteli nöyrästi tyytyväisen näköisenä. Alumnien edustaja ojensi hänelle lahjakassin, jonka sisältö jäi arvoitukseksi näköalapaikastani huolimatta. Fanit toivotettiin tervetulleiksi hakemaan kirjoihinsa leimat muistoksi päivästä. Meinasin ensin pettyä, kun Irving ei leimannut kirjoja itse, mutta sitten tajusin ajatukseni hölmöyden – leimahan oli juuri sitä varten, että kirjailijan kädet saisivat levätä.


Irving oli siis ollut käsileikkauksessa eikä pystynyt signeeraamaan, mutta leimassa oli myös nimmari.

Maestro veti verkkatakin niskaan ja lippiksen päähän ja alkoi jo tehdä lähtöä. Muutama fani rohkaistui kaverikuvaan hänen kanssaan, ja olisin saattanut uskaltautua joukon jatkoksi, jos olisi ollut joku tuttu kuvaajaksi. Jotain teki kuitenkin mieli hänelle sanoa.

Tilaisuuteni koitti pian, kun Irving suuntasi yksin kohti luentosalin ovea. Kävelin lyhyet portaat ylös hänen vasemmalla puolellaan, puristin vahvaa ja lämmintä vasenta kättä ja lausuin melko spontaanisti ja yliampuvasti näin:
"I'd just like to thank you. I've been waiting half my life for this. It was worth it."
Irving vastasi hymyillen "Thank you, thank you!"

Ovesta päästyämme Irving jatkoi matkaa Tammen edustajan kanssa ja hävisi saman tien jonnekin, ilmeisesti ulos koko rakennuksesta. Itse pysähdyin hetkeksi virnuilemaan mahtipontiselle repliikilleni ja koko kaksituntiselle. Tiesin kokeneeni jotain ainutlaatuista.

Väliaika: tankkausta ja biblioholismia

Lounastin yliopiston ravintolassa. Olisi tehnyt mieli kertoa samassa pöydässä istuneille, että tapasin juuri John Irvingin. Maltoin kuitenkin vaieta ja nousin pöydästä puoli yhden jälkeen. Oli divarikierroksen aika.


Jos asuisin Helsingissä, joutuisin hankkimaan itselleni porttikiellon tänne. Muuten hukkuisin kirjoihin.

Ensimmäisessä divarissa totesin, että olisin halunnut ostaa vain Irvingiä. Päässä pyöri vielä sen verran, että luulin omistavani A Widow for One Yearin myös alkukielisenä. Lähdin pois tyhjin käsin pohtien, mahtaako koko divarikierroksesta tulla mitään. Mutta seuraavaksi suuntasin Senaatintorin Antikvariaattiin, legendaarisen Seppo Hiltusen nykyiseen liikkeeseen. Siellä ei koskaan joudu pettymään: hyvä valikoima ja pähkähullut hinnat.


Vasemmanpuoleinen pino on Hiltuselta. Veikkaan, ettei kovin moni ole ostanut samana päivänä sekä Harmajan että Bukowskin runoja.

Tällä kertaa sain kirjakasan kahdeksalla eurolla: vanhat runokirjat ja Lundberg maksoivat 2 €, Hilvo ja Winman 1 €. Amis, Cameron ja Meriluoto olivat noita "markan" eli 20 sentin kirjoja – ne sain tavalliseen tapaan kaupan päälle...

Hiltusen puodissa on vain se huono puoli, että sen jälkeen kaikki normaalit divarit tuntuvat kamalan kalliilta. Jatkoin kuitenkin kierrosta ja tein muutamia niin hyviä löytöjä, ettei lompakon kaivelu kirpaissut. Kolmen tunnin ja kahdeksan divarin jälkeen olin noin viisikymppiä köyhempi ja viisitoista kirjaa rikkaampi. (En tuhlaa tilaa kaikkien ostosten listaamiseen, mutta kuva suurenee klikkaamalla.)

Tietysti otin Irvingin puheeksi myös muutamassa divarissa. Aina yhtä sympaattinen Hiltunen päivitteli Keltaisen kirjaston Irvingien heikkoa nykymenekkiä (ehkä kaikki fanit omistavat ne jo?). Libris-liikkeen isäntä puolestaan kertoi vuosituhannenvaihteen kirjamessuista, joilla apupoika haki Irvingin signeerauksen kymmeneen kirjaan Tammen miehen paheksunnasta välittämättä. Divarikierros Helsingissä on aina hieno kokemus, mutta tällä kertaa siitäkin jäi aivan erityisen hyvä maku suuhun.

Neljän jälkeen nautin eväitä Esplanadin puistossa. Kosteus alkoi jo tiivistyä sadepisaroiksi, tuuli tuiversi, istumapaikan sai valita ihan vapaasti. Sitten tulikin aika suunnata Korkeavuorenkadulle.

Toinen tapaaminen

Vielä pari päivää aikaisemmin en tiennyt, että pääsisin perjantaina tapaamaan Irvingin toisenkin kerran. Tammi ja Suuri Suomalainen Kirjakerho järjestivät lukijatapaamisen Bonnier-talossa Tammen auditoriossa klo 17. Kuulin tapahtumasta tädiltäni (kiitos!), ja pakkohan sinnekin oli ilmoittautua.

Tulin paikalle 16.40 ensimmäisten joukossa. Pääsin taas eturiviin ja varasin paikan myös tädilleni. Hän saapuikin pian, ja juttelimme leppoisasti Irvingistä ja muustakin. Aamuinen jännitykseni oli tipotiessään, keskityin nauttimaan olostani. Tällä kertaa päätin jättää muistiinpanovälineet reppuun, ja kamerankin kaivoin esiin vain hetkeksi. (Piti saada yksi kuva nauravasta Irvingistä, kun yliopistolla en onnistunut sellaista saamaan – tuli lähinnä naurettua mukana.)

Auditorio ei ollut suuri: ehkä vähän toista sataa paikkaa, joista suurin osa täyttyi. Irving tuli paikalle suoraan jostain toisesta haastattelusta, edelleen hyväntuulisena ja hyvävoimaisena. Verkkarit olivat vaihtuneet suoriin housuihin, kauluspaitaan ja neuleeseen. Haastattelijana toimi Tammen käännetyn kaunokirjallisuuden kustannuspäällikkö Päivi Koivisto-Alanko, joka emännöi Irvingiä aamupäivälläkin.

Pienessä salissa ei tarvittu edes mikrofonia. Haastattelussa toistuivat osin samat teemat kuin yliopistolla, mutta uusia näkökulmiakin tuli esiin. Yleisökysymyksiä ehdittiin esittää vain kaksi, ja sitten tunti olikin jo vierähtänyt. Taas oli aika hakea leimat kirjoihin, itse leimautin tällä kertaa Owen Meany -pokkarini.


Irving kertoo lääkärikäynnistään Espanjassa.
– But I have never been allergic to anything!
– Everybody's allergic to banana trees!

Jäin hengailemaan vielä hetkeksi. Joku mies toi Irvingille salmiakkiaskin köhän pitämiseksi kurissa. "This will keep away the bananas", kirjailija kiitteli. Salmiakkiviinaakin olisi ollut tarjolla, mutta siitä Irving kieltäytyi aikaisiin herätyksiin vedoten. Kaverikuvia ei otettu, mutta tätini nappasi pari kuvaa, joissa katselin kirjailijaa myhäillen. Ennen pitkää yleisö valui ulos salista. Käännyin vielä ovelta katsomaan, Irving heilutti salmiakkiaskillaan ja huuteli kiitoksia lukijoilleen.

Kotimatka: päässä kevyttä yläpilveä

Tammen kirjakaupassa olisi ollut juhlan kunniaksi kaikki –30 %, mutta koska kirjakassini olivat muutenkin pullollaan ("onpas sulla kamalasti kirjoja", totesi tätikin), marssin pysähtymättä ulos tihkusateeseen ja suoraan asemalle 18.30:n junaan. Junassa jatkoin vähän Owen Meanya ja hämmästelin, mitä kaikkea päivään olikaan mahtunut. Kotona olin kahdeksan jälkeen, vähän väsyneenä mutta erittäin onnellisena.

Mistä Irving oikein puhui?

Päätin tehdä koosteen teemoittain erittelemättä sen kummemmin, missä vaiheessa mikin asia tuli puheeksi.

In One Person / Minä olen monta

Uusinta kirjaa on verrattu Garpin maailmaan. Irving myönsikin heti, että kirjoissa on sama tärkeä teema: seksuaalinen suvaitsemattomuus. Hän mainitsi, ettei olisi halunnut joutua kirjoittamaan tätä kirjaa. Kirjoittaessaan Garpia 70-luvun lopulla hän oli kuvitellut, että aihe vanhenisi pian, asenteet muuttuisivat ja erilaisuutta alettaisiin suvaita paremmin. Irving joutui kuitenkin pettymään asenneilmaston taantumiseen pahemman kerran. Tämä kirja ehti pyöriä hänen mielessään 8–9 vuotta, ennen kuin hän alkoi kirjoittaa sitä kesäkuussa 2009. Seksuaalivähemmistöt tarvitsevat edelleen puolestapuhujansa.

Billy Abbottin vertailukohdaksi kirjailija nosti Owen Meany -kirjan päähenkilön Johnny Wheelwrightin. Kirjat ovat veljeksiä jo siksikin, että niissä on minäkertoja, toisin kuin useimmissa muissa Irvingin kirjoissa. Päähenkilöissäkin on paljon samaa, vaikka he ovat tavallaan toistensa täydellisiä vastakohtia. Billy on avoin seksuaalisuudessaan ja kaikessa muussakin, Johnny puolestaan täysin sulkeutunut. Avoin kertoja on kirjailijan kannalta paljon helpompi – on helpompaa kertoa kaikki kuin jättää jatkuvasti jotain kertomatta.

Uusin kirja on yksi Irvingin neljästä avoimen poliittisesta kirjasta. Kolme muuta ovat Garp, Vietnamin sotaa käsittelevä Owen Meany sekä aborttiaiheeseen paneutuva Oman elämänsä sankari (The Cider House Rules). Irving totesi, että näissä kirjoissa ei sinänsä ole muuta eroa hänen muihin kirjoihinsa kuin se, että ne ottavat avoimesti kantaa jonkin asian puolesta tai sitä vastaan. Kaikkein tärkeintä on suvaitsevaisuus. Uutukaisen avainsanoma onkin, ettei ketään saa väkisin tunkea mihinkään lokeroon. Neiti Frostin sanoin (jotka Billy kirjan lopussa toistaa):
"My dear boy, please don't put a label on me – don't make me a category before you get to know me!"

Irvingille oli tärkeää, että päähenkilö on nimenomaan biseksuaali: vähemmistön vähemmistön edustaja, johon eivät luota sen enempää homot kuin heterotkaan. Hän kertoi, että toivoo tietysti yleensä kriitikoiden pitävän kirjoistaan, mutta tämän kirjan valmistuttua hän oli toivonut, että se saisi yhden huonon arvostelun, aivan tietynlaisen sellaisen. Ja kas, toive toteutui – joku homokirjailija kirjoitti nihkeän arvion, jossa kritiikin kärki osui juuri Billyn biseksuaalisuuteen: "he's oh-so-earnestly bi". Irving tiesi osuneensa maaliin, kun sai yhden "suvaitsemattoman homon" närkästymään.

Tammen haastattelija nosti esiin seikan, joka oli jäänyt minulta huomaamatta: kaikki uudessa kirjassa esiintyvät lainaukset Billyn kirjoista ovat oikeasti Irvingin vanhemmista romaaneista. Kirjailija totesi, että itseään saa plagioida ihan vapaasti; siitä ei saa sakkoja. Vanhoja kirjoja lainaamalla hän halusi myös korostaa, että on käsitellyt samoja teemoja ennenkin.


Aina heikompien puolella – sellainen on Irving.

Hahmojen esikuvat

Neiti Frostilla ei ole tosielämän esikuvaa, vaikka Irving on tuntenut useita hänen kaltaisiaan ihmisiä. Kittredge sen sijaan perustuu 7–8 nuorukaiseen, joihin Irving tutustui kouluvuosinaan. Hän kertoili, että syrjäisissä amerikkalaisissa sisäoppilaitoksissa oli aikanaan paljon tällaisia nuoria maailmanmiehiä – diplomaattiperheiden lapsia ja muita kosmopoliitteja, jotka olivat kasvaneet Pariisissa, Lontoossa, New Yorkissa ja ties missä, eläneet villiä nuoruutta ja kokeneet kaikenlaista turhan aikaisin. Pojan lähettäminen pikkukaupunkiin oli monelle perheelle viimeinen keino yrittää saada jälkikasvunsa kuriin. Syrjäkylillä pojat olisi helpompi pitää poissa pahanteosta, ja poikakoulussa ei olisi pelkoa ei-toivotuista raskauksista ja vastaavasta.

Näin ollen myös Irvingin opinahjo New Hampshiressa oli puolillaan miehenalkuja, jotka olivat monella tapaa kokeneempia kuin kukaan Irvingin tuntema aikuinen. Paikalliset pojat tutisivat tällaisten tyyppien edessä, aivan kuin Billy-parka joutuessaan tekemisiin Kittredgen kanssa.

Kirjan julkaisun jälkeen Irving osasi odottaa kirjeitä vanhoilta koulukavereiltaan. Kirjeitä tulikin useita, mutta missään niistä ei kysytty, perustuuko Kittredge siihen yhteen tyyppiin, vaan kaikissa oli pitkä lista Kittredge-ehdokkaita. Irving naureskeli, että puolet listoilla olevista nimistä oli eri nimiä kuin hänen listallaan. Monet tyypit hän oli jo ehtinyt unohtaa ja palautteli heitä sitten mieleensä selaamalla koulun vanhoja vuosikirjoja.

Mielenkiintoisin Kittredge-tapaus sattui, kun Irving oli esittelemässä kirjaa Oslossa. Tilaisuuden lopussa hänen puheilleen tuli mies, joka esittäytyi vanhaksi koulukaveriksi ja alkoi heti kysellä, onko Kittredge kenties tämä ja tämä tyyppi. Irving mykistyi täysin – kyseinen mies oli nimittäin itse yksi pahimmista Kittredgeistä eikä ollut ollenkaan tajunnut sitä. Mies kertoi olevansa nykyään neurokirurgi. Irvingin olisi tehnyt mieli kysyä häneltä, miten se on mahdollista – eikö mies enää yhtään muista, millainen oli nuorena. Mutta tietysti ihminen voi muuttua. Irving totesi, että jos hän joskus tarvitsee neurokirurgia, on varmaan parasta suunnata Osloon.

Kirjoittaminen

Irving kertoi, että hänellä on aina kolmen tai neljän kirjan ainekset odottamassa. Aiheet hautuvat hänen päässään yleensä vuosikausia ennen kirjoitustyön aloittamista. Twisted River sai kuulemma odottaa kirjoittamista peräti kaksikymmentä vuotta. Irving ei koskaan pysty itse valitsemaan, mistä kirjoittaa seuraavaksi – kirjat valitsevat hänet ("you don't get to choose your obsessions"). Hän nauratti yleisöä kertomalla, ettei koskaan herää aamulla miettien, mistä kirjoittaisi seuraavaksi, vaan kirja tunkee ulos väkisin, vaikka yrittäisi vastustella: "oh no, not another novel like this!"

Kirjat muodostuvat Irvingin päässä melko valmiiksi kokonaisuuksiksi. Usein hän kirjoittaa ensin kirjan lopun ja jatkaa sitten kirjoittamista alusta sitä kohti. "Beginnings can change, but you have to be writing towards something."

Irving kirjoittaa kaikki kirjansa käsin. Se on hitaampaa kuin koneella kirjoittaminen, ehtii miettiä asiat tarkemmin, tulee vähemmän virheitä ja editoitavaa. Lisäksi hän lukee ääneen kaiken kirjoittamansa toisesta versiosta lähtien, koska vain siten hän saa varmasti tietää, toimiiko teksti. Irvingin poika olikin aikoinaan ihmetellyt, puhuuko isä työhuoneessaan puhelimessa kaiket päivät, mutta ei, hän vain kirjoitti ääneen.

Irving kirjoittaa pitkästi. Hän totesi käyttävänsä yleensä kaikkitietävää kertojaa minäkertojan sijaan senkin takia, että silloin tarvitsee selitellä vähemmän. "My novels are long enough as they are, without any assistance!"

Hän mainitsi kaksi ohjenuoraa, joita on pyrkinyt noudattamaan urallaan:
"Before you can write anything, you have to notice something."
– W. H. Auden
"Woe to him who seeks to please rather than to appal."
– Herman Melville (jota Irving kuvasi sanaparilla "my hero")
Pitää siis olla tarkkanäköinen eikä koskaan pyrkiä miellyttämään ketään, mieluummin kauhistuttamaan.

Tärkeintä on tietysti saada lukija välittämään hahmoista – miksi hän muuten välittäisi, mitä heille tapahtuu? Irving saattaa ajatella hahmoistaan näin:
"Here's someone I love. What's the worst thing I can make happen to them?"

Lukusuositukset nuorille

Irving ei juuri puhunut omasta lukuharrastuksestaan (ja siksi olisinkin mielelläni kysynyt siitä). Sen sijaan hän vastasi perusteellisesti naiskatsojan kysymykseen siitä, mitä kirjaansa kirjailija suosittelisi naisen 14-vuotiaalle pojalle. Irving käytti vertailukohtana omaa vanhinta poikaansa, joka oli Garpin käsikirjoituksen valmistuttua 12-vuotias. Poika kysyi silloin, saisiko lukea sen. Irving tajusi, että kyseessä oli tärkeä testi, ja mietti vastausta tarkkaan. Kirjan kaikki "arveluttava" sisältö hieman hirvitti, mutta lopulta ratkaisu oli itsestään selvä: totta kai pojan oli saatava lukea, mitä isä oli kirjoittanut viimeiset neljä vuotta.

Irvingin poika osoittautui luottamuksen arvoiseksi ja antoi yhden parhaista kiteytyksistä, joita Irving on tuotannostaan kuullut:
"I know it's not about us or anyone you know. It's just about what you're afraid of."

Irving totesi, että on parempi yliarvioida kuin aliarvioida nuoret lukijat – nuoret eivät anna anteeksi, jos heitä pitää lapsina. Jos 12-vuotias voi lukea Garpin maailman, 14-vuotiaskin varmasti voi. Hän sanoi myös, että suosituksissa kannattaa olla itsekäs ja suositella sellaisia kirjoja, joista on itse pitänyt ja joista haluaisi keskustella lapsensa kanssa. Hän on itse ollut onnekas tässä asiassa; hänellä ja hänen lapsillaan on ollut yhteisiä suosikkeja ja hyviä keskusteluja niistä.

Teatteri

"Shakespeare had a plot long before there were novels."
Teatteri on aina ollut Irvingille tärkeä taidemuoto. Aivan kuin uusimman kirjan Billy ja Owen Meanyn Johnny, myös kirjailija itse vietti suuren osan lapsuudestaan teatterissa. Hänenkin isäpuolensa oli harrastelijateatterin ohjaaja. Ja hänenkin äitinsä oli kuiskaaja, ei tosin luonteeltaan Billyn eikä Johnnyn äidin kaltainen. Irvingin äiti oli pelottava kuiskaaja, "punishing prompter". Hän vihasi näyttelijöitä, jotka unohtivat repliikkinsä, ja näyttelijät pelkäsivät häntä kuollakseen. Aina kun joku onneton näyttelijä ei muistanut, mitä piti sanoa, koko yleisö sai taatusti kuulla kuiskaajan kiukkuisen sihinän.

Teini-ikäisenä Irving nousi itsekin lavalle kuiskaajaa uhmaten. Omien sanojensa mukaan hän ei ollut kovin kummoinen näyttelijä, oli taipumusta ylinäyttelemiseen ("I overwrite, of course I also overacted"). Shakespearen kuuluimmassa rakkaustarinassa Irving haaveili Julian roolista, mutta ei koskaan saanut sitä vaan joutui tyytymään riidanhaluisen Tybaltin osaan. Poikakoulussahan poikien oli hoidettava naistenkin roolit, kuten uusimman kirjan lukeneet hyvin tietävät. Irving taisi myös sivumennen mainita isoisänsä esittäneen useita naisten rooleja, aivan kuin Billynkin isoisä teki.

Irving siis tutustui Shakespeareen jo ennen kuin oppi edes lukemaan. Kirjojen makuun päästyään hän ahmi Shakespearen inspiroimia 1800-luvun romaaneja, Dickensiä ja kumppaneita, ja saman kerrontaperinteen jatkajaksi hän itsensäkin kokee. Irvingiä viehättää teatterissa erityisesti se, että yleisö tietää yleensä enemmän kuin näytelmän hahmot. Niin hän haluaa romaaniensakin toimivan. Twisted Riverin lukija tietää, että kokin sängyssä on intiaaninainen eikä karhu, mutta 12-vuotias Danny ei sitä tiedä.


Kysymyksen kuultuaan Irving saattoi miettiä melko pitkään ennen perusteellista vastaustaan. Kuvassa keskellä yliopiston Nely Keinänen ja oikealla Tammen Päivi Koivisto-Alanko.

Karhut

Niin, ne karhut. Yliopiston ensimmäisen yleisökysymyksen esitti innokas nuorimies, joka kertoi rakastavansa Irvingin karhuja ja halusi kuulla niistä lisää. Irving totesi hymyillen, että karhut saattavat olla joillekin lukijoille tärkeämpiä kuin hänelle itselleen. Hänelle ne nyt vain ovat tuttuja eläimiä, joihin hän on törmännyt usein arjessaankin. Hänen kotiseudullaan saattaa milloin tahansa nähdä pihassa karhun, eikä sitä pidetä kovinkaan ihmeellisenä asiana.

Irving valisti kuulijoita karhun kohtaamista varten. Jos tuuli käy ihmisestä karhuun päin, karhu saattaa poistua paikalta jo ennen kuin ihminen ehtii edes huomata sitä. Mutta jos tuulen suunta on toinen, on oltava varuillaan. Karhun näkö ei ole kovin hyvä, eikä se välttämättä tunnista ihmistä ihmiseksi lyhyenkään matkan päästä, jos ei pysty haistamaan häntä.

Karhuissa on ongelmallista myös se, että niillä ei ole kasvonilmeitä koirien tapaan. Irvingin mukaan karhun helpoimmin tunnistettava ele on korvien suipistaminen noin puoli sekuntia ennen juoksuun säntäämistä. Korvat eivät kuitenkaan kerro, aikooko karhu rynnätä pakoon vai suoraan päälle!

Paini

Painiltakaan ei vältytty, kiitos Tammen auditorion yleisössä olleen urheilufanin, joka kysyi Irvingin mietteitä Olympiakomitean aikeista pudottaa paini pois olympialaisista. Hetken hiljaisuuden jälkeen kirjailija totesi, että hänen mielipiteensä selviää parhaiten artikkelista, jonka hän kirjoitti New York Timesiin pari kuukautta sitten. Hän neuvoi kysyjälle, että artikkelin löytää varmasti netistä, ja alkoi sitten luetella ja muistella muita lehtiä, joissa se on ilmestynyt. Se oli ainoa hetki koko päivänä, kun Irving tuntui jaarittelevan, mutta ei sekään pitkään kestänyt. Hän tiivisti tuntemuksensa toteamalla, että totta kai hän on puolueellinen asian suhteen, mutta painin pudottaminen on väärin monista syistä, niin urheilullisista kuin historiallisistakin. Lisäksi hän mainitsi, että salainen äänestys painin kohtalosta oli järjestetty Sveitsin Lausannessa, joka ei varsinaisesti ole painiseutua. Asiaa kuitenkin käsitellään vielä toukokuussa Pietarissa, jossa painijoita riittää, eikä Irving haluaisi siellä olla olympiaherrojen housuissa. Hän jopa neuvoi, ettei heidän välttämättä kannata poistua hotellistaan iltaisin.

Käännökset

Käännöstyöläisenä ilahduin, kun luentosalissa esitettiin yleisökysymys kirjojen kääntämisestä ja kääntäjistä. Joku nainen halusi tietää, millaista yhteistyötä Irving tekee kääntäjien kanssa ja onko hänellä muita yhtä pitkäaikaisia kääntäjiä kuin Kristiina Rikman (joka myös istui yleisön joukossa). Kirjailija vastasi, ettei pysty kovin läheiseen yhteistyöhön, koska kääntäjiä on niin monta – hänen kirjojaanhan käännetään 35 kielelle. Kääntäjät kuitenkin tavoittavat hänet helposti kustantajan kautta, jos tulee kysyttävää.

Irving sanoi, että hänellä on ollut muutama muukin pitkäaikainen kääntäjä, mutta viime vuosina heillä on ollut ikävä tapa kuolla. Rikman on siis nykyään ainoa laatuaan. Irving kiirehti kuitenkin heti huomauttamaan, että suomentajalla tuskin on syytä huoleen, ja toivotti tälle pitkää ikää: "I hope Kristiina outlives me. I'll be angry if she doesn't!"


Kauan eläköön John Irving!

Tulevaisuus

Irving on 71-vuotias, mutta tahti ei näytä hidastuvan. Kolmen viikon tiiviin Euroopan-kiertueen jälkeen hän palaa kotiin jatkamaan neljättätoista romaaniaan, josta hän on kuulemma kirjoittanut jo kolme neljäsosaa! Tulevasta kirjasta ei ollut sen enempää puhetta, mutta Wikipedian mukaan kirjaa on alustavasti suunniteltu julkaistavaksi vuonna 2015 ja sen viimeinen lause kuuluu näin: "Not every collision course comes as a surprise." Törmäyskurssilla ollaan, mutta kuka törmään kehen, se jää nähtäväksi. Tuskin maltan odottaa!

Uskon ja toivon, että Irving jaksaa kirjoittaa ja kiertää maailmaa vielä vuosia, jos vain säilyy terveenä. Ainakin viime perjantaina hän näytti nauttivan olostaan, puhumisesta ja ihmisten tapaamisesta. Hän on paitsi ainutlaatuinen kirjailija, myös luontainen esiintyjä. Kerta kaikkiaan hieno mies.

♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Vietin siis Irvingin seurassa kolme tuntia. Tätä juttua kirjoitin viikonloppuna ja parina arki-iltana yhteensä vähintään kymmenen tuntia, mutta se oli pakko tehdä. Toivottavasti tästä on jotain iloa jollekulle muullekin kuin minulle. :) Nyt taidan pitää vähän taukoa bloggaamisesta, mutta Irvingiä en jätä, vaan jatkan Owen Meanyn lumoissa. Mieleni tekisi lukea uudestaan nuo kaikki muutkin kirjat, ja niin epäilemättä teenkin ennemmin tai myöhemmin.



Kiitos Tammi ja Helsingin yliopisto – ja kiitos John Irving!
Minusta tuntuu, että tapaamme vielä.

P.S. Tässä kirjailijan videotervehdys suomalaisille lukijoille.

75 kommenttia:

  1. Huhh! Ihan MAHTAVA kirjoitus, kiitos että teit tämän! Nyt tuntuu melkein siltä, että olisin itsekin ollut paikalla ;). Minä olen lukenut Irvingiltä vasta säälittävästi yhden kirjan, mutta se olikin aivan upea (Oman elämänsä sankari). Nähtyäni dokkarin Irvingistä ihastuin sympaattisen oloiseen kirjailijaan täysin, eli olisi ollut mahtavaa olla paikalla! Sinulla on ollut upea kokemus, kiitos että jaoit sen meille muillekin!! :).

    (oliko tässä nyt tarpeeksi huutomerkkejä??!!) ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sanna!(!!!) Kirjoitin juttua aluksi innoissani, mutta välillä meinasi usko loppua, kun se ei tuntunut valmistuvan millään. Ihanista kommenteista päätellen lopputulos oli kuitenkin vaivan arvoinen. :)

      Se Irving-dokkarikin olisi kyllä kiva nähdä uudestaan. Ja sinullahan on hieno tilanne, niin paljon kaikkea vielä edessä!

      Poista
  2. Ihana juttu, josta päivän merkitys ja tunnelma välittyivät mainiosti. Ja voitkos uskoa, en ole ikinä lukenut yhtään Irvingiä! Nyt on tietenkin pakko. Kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Laukku! Enkä kyllä melkein voi uskoa, mutta siinä tapauksessa olen iloinen puolestasi. :) Olen aika varma, että tulet ihastumaan Irvingiin, kun tykkäät muutenkin kaikista parhaista kirjoista!

      Poista
  3. Kiitos komeasta kirjoituksesta! Minustakin tuntui lähes siltä kuin olisin itse ollut paikalla. Sinulla taisi olla unelmiesi lomapäivä. - Ja nytpä tiedän, mitä nettiosoitetta suosittelen, kun joku lukiolainen seuraavan kerran etsii aineistoa John Irving -esitelmäänsä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sammaleinen! Viime kesän lomarahat vapaaksi vaihtaessani en ikinä olisi arvannut, että saan niillä jotain näin korvaamatonta. :)

      Poista
  4. Ihanaa! Tekstistä näkyy innostuksesi ja kiintymyksesi. Upeaa, että teit matkan! Irving tuntuu tosiaan juuri sellaiselta kuin kerrot! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Paula! Hyvä että olennainen välittyi. :)

      Poista
  5. Noin suuri fani olisi ansainnut ihan oman sessionsa Irvingin kanssa. Niih. Kaiken maailman reportterit pääsevät kyllä tapaamaan ja ovat lukeneet miehen kirjoja mahdollisesti yhtä paljon kuin minä mutta ei ihminen, joka oikeasti arvosti joka sekuntia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta kiitos, Jaana-Mari! En toki vastustelisi, jos ensi kerralla tarjottaisiin omaa sessiota, mutta tämänkertaiseenkin olen kyllä enemmän kuin tyytyväinen. Minä ja viereisen penkin nainen sentään istuimme lähempänä Irvingiä kuin kukaan muu koko salissa, haastattelijat mukaan lukien.

      Poista
  6. Tiesin, että sinuun voi luottaa! Ihan mahtava juttu, josta välittyy rakkaus Irvingin kirjoihin. Nyt on kyllä minunkin viimeistään niihin tartuttava.. Kiitos, Pekka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tintti! Ihan mahtavaa, jos Irving saa jonkun uuden ystävän tämän vuodatukseni ansiosta!

      Poista
  7. Mitä pidempi bloggaus sen tärkeämpi se yleensä on :)

    VastaaPoista
  8. Vau, mahtava kirjoitus! Onpa hienoa, että pääsit tapaamaan Irvingin. Minä olen lukenut häneltä vasta yhden kirjan, mutta tämä innosti lukemaan lisää. :)

    VastaaPoista
  9. Pakko kommentoida ihan vain siksi, että tunnistan tuon yliopiston esittelijän: hän on Nely Keinänen nykykielten laitokselta. Lisäksi mieleni tekee nyt lukea Irvingiä. Olen lukenut hältä juuri nuo ‘poliittiset’ romaanit teini-iässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon kiitoksia tiedosta! Muistelin, että hän olisi ollut Mary "Jokunen". :) Mutta nyt on nimet korjattu tekstiin, toisen nimen sain kysymällä suoraan Tammelta. Ihan kiva, että faktat ovat suunnilleen kohdillaan. Ja hienoa, jos innostut lukemaan lisää Irvingiä!

      Poista
  10. Aivan ihana teksti Pekka!
    Ihailtavaa miten olet painanut muistiin jokaisen hetken ja sanan..
    Kylmät väreet innostuksesta täällä kotisohvalla koko postauksen ajan. Tätä oli ilo lukea :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti, Anni! Ihanaa kuulla. :)

      Poista
  11. Kiitos tästä Pekka! Vaikka oma Iriving-faniuteni on jotenkin laimentunut vuosien mittaan, tämän luettuani tunsin sen alkavan taas kuplia :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, Booksy! Minunkin fanitukseni on välillä vaihdellut voimakkuudeltaan, mutta aina se on ollut vähintäänkin taustalla, ja tällä hetkellä tietysti kaikkien aikojen huipussaan. :)

      Poista
  12. Suuri kiitos virtuaalimatkasta Irvingiä tapaamaan! Kylmät väreet tuli monta kertaa juttua lukiessa enkä ole voinut olla hymyilemättä. :) Mahtavaa, että istumapaikkavalinnat onnistuivat täydellisesti ja että pääsit lausumaan Irvingille ylisanoja - kuten kunnon fanin kuuluukin tehdä. Hillitty "kiitos, pidän kirjoistanne" olisi antanut aivan väärän kuvan. :)

    Tuo leima on muuten paljon hienompi kuin kuvittelin!

    Ja kuten moni muukin on jo todennut: nyt tekee mieli lukea vähän Irvingiä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aamulla en ehtinyt sanomaan, että:
      - oli erittäin mukava kuulla, että Irving vastaili kysymyksiin antaumuksella.
      - Olisitpa saanut esitettyä kysymyksesi, sillä sen(kin) vastauksen olisin halunnut kuulla! Kuinka huimaa olisikaan ollut päästä lukemaan joku kirja Irvingin suosituksesta. No, ensi kerralla sitten :)
      - Yllätyin, kuinka paljon todellisia esikuvia Minä olen monta -kirjaan on löytynyt. En ole lukenut Irvingin elämäkertaa (onko sellaista virallista edes olemassa?), mutta lukiessaan sitä väistämättä pohtii, minkä verran omasta elämästään kirjailija tarinoihinsa upottaa.

      Ja vielä onnittelut hyvistä divarilöydöistä! :)

      Poista
    2. Kiitos paljon sinulle, Maija!

      Kaikki meni tosiaan paremmin kuin olisin uskaltanut toivoakaan. Ja ensi kerralla aion esittää kysymykseni ajoissa. :) En tiedä, onko Irvingistä tehty elämäkertaa, mutta haluaisin totisesti lukea sellaisen! Irvingin ja Billy taustoissa on tosiaankin yllättävän paljon samaa, ja tietysti monissa muissakin kirjoissa on omaelämäkerrallisia aineksia (kuten puuttuva isä – Irvingin isästä ei ollutkaan tällä kertaa mitään puhetta).

      Ja kiitos! Divariosuus oli tässä yhteydessä ehkä vähän turha, ja meinasin jossain vaiheessa poistaakin sen, mutta annoin sitten olla, kun se kuitenkin oli osa onnistunutta päivää. :)

      Poista
    3. Ei taida varsinaista elämäkertaa olla... Kirjassaan Elokuvaurani : Muistelmia (My movie business, 1999; suom. Kristiina Rikman, Tammi 2000) Irving kertoo lähinnä Oman elämänsä sankari -elokuvan syntyajoista.

      Poista
    4. Jep, elokuvamuistelmat luin muutama vuosi sitten (ja kyseinen elokuva odottaa edelleen hyllyssä). Tuulesta temmattu tyttöystävä -kirjassa taisi myös olla vähän jotain muistelmia, mutta sen lukemisesta on niin kauan, etten oikein muista... Kunnon elämäkerralle tai muistelmateokselle olisi varmasti tilausta. Sellainen Jörn Donnerin Mammutin kokoinen kirja olisi hyvä. :)

      Poista
  13. Hieno postaus, kiitos tunnelmien jakamisesta! Mahtava Irving-päivä sinulla olikin. Monta samaa asiaa hän puhui Akateemisessakin mutta tietysti lyhyemmin. Mielenkiintoista, nyt tiedämme seuraavan romaanin viimeisen sanan, se on yllätys :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Arja! Oli tosiaan mahtava päivä, eikä yhtään haitannut, että osa asioista mainittiin molemmissa haastatteluissa. Olisin voinut kuunnella samat jutut vaikka kolmannenkin kerran. :)

      Poista
  14. Tunnustan, että jaksoin kunnolla lukea vain sinun seikkailuistasi ja se oli erinomaisen kiinnostavaa ja innostavaa. On aina ihanaa saada lukea, kun tekstistä oikeasti huokuu rakkaus ja ihailu jotakin kohtaan. Hienosti laitoit myös itsesti tekstissä peliin. Arvostan.

    Irving ei jostain syystä ole minulle oikein kolahtanut Garpin maailmaa lukuunottamatta. Tosin siitä on jo paljon aikaa, kun olen viimeksi yrittänyt jotain häneltä lukea. Hyllystä löytyisi ainakin Ystäväni Owen Meany sekä Sirkuksen poika. Jossain välissä voisi niitä kokeilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jaana! Se on jo paljon, jos jaksaa lukea jonkun fiilistelyä jostain aiheesta, joka ei itseä niin kiinnosta. Jos haluat joskus vielä kokeilla, suosittelen mitä lämpimimmin Owen Meanya, joka on mielestäni yksi Irvingin huikeimmista kirjoista.

      Poista
  15. Upea juttu, Pekka! Minä olen lukenut Irvingiltä vain Garpin (yläasteella ja se jotenkin järkytti, joten Irvingin sivuun pitkäksi aikaa) ja myöhemmin Oman elämänsä sankarin, josta kyllä pidin. Kaikki isäni hotellit olen nähnyt lavalla. Haluaisin nyt kyllä lukea I:tä enemmän ja hankinkin juuri Hotellit Kirjan ja ruusun päivänä miehelle lahjaksi.

    Kiitos, että jaoit kokemuksesi! Tätä oli mukava lukea.

    t. Kujerruksien Linnea, joka ei nyt pysty kirjautumaan

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Linnea! Toivottavasti innostut lukemaan lisää. :)

      Poista
  16. En nyt osaa muuta kuin kompata edellisiä; upea teksti, jossa tunnelma kosketeltavan aito. Kiitokset!

    VastaaPoista
  17. Mahtavuutta! Olen onnellinen puolestasi, ja tuli hieman jopa tippa linssiin, kun ajattelin, miten hienoa on, kun jokin haave toteutuu. =D On kyllä hurmaava harmaahapsi, tuo pappa Irving! (Minulla ja siskollani on tapana vitsailla, että suurempi uutinen on se, että junat ovat ajallaan, kuin se että junat ovat myöhässä, koska rata on poikki/mitkä lie osat ovat jäätyneet/liiskaantuneet lehdet ovat virittäneet miinansa kiskoille/pulu on tehnyt pesän jne. =D )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiitos Irene! Minäkin osasin melkein odottaa hankaluuksia, mutta valitsin silti junan, kun tykkään niin paljon enemmän matkustaa junalla kuin bussilla. Ja tulipahan vähän jännitystä elämään. :)

      Poista
  18. Täälläkin yksi Anonyymi kiittää kiinnostavasta bloggauksesta, jossa välittyy paljon Irvingistä ja kirjojen rakastamisesta.

    VastaaPoista
  19. Olin tulossa sanomaan ihan samaa kuin Irene, eli olen onnellinen puolestasi! :) Mulla on juuri kesken ihan ensimmäinen Irvingini, Kaikki isäni hotellit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu! Minunkin pitäisi lukea Hotellit uudestaan, olen ihan varma että näissä fiiliksissä ihastuisin siihen enemmän kuin ensimmäisellä kerralla. :)

      Poista
  20. Pisin - ja ihan huikean hyvä. <3

    Luin juttusi pariinkin kertaan, koska Irvingistä ei voi saada tarpeekseen. Itse ehdin nähdä kirjailijan vain hyvin pikaisesti Akateemisessa, mutta olen siitäkin onnellinen. Sinun perjantaisi oli sellainen, että leijuisin varmaan ilmassa, jos olisin kokenut saman!

    Kiitos siis, pääsin nyt tavallaan mukaan ja sain hyvin kiinni tunnelmasta, Irvingin persoonasta, hänen puheestaan (hän tosiaan puhuu ihan hurjan hyvin), kaikesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja! ♥ Ota sinäkin ensi kerralla vapaapäivä, niin voidaan piirittää John-pappaa yhdessä. :)

      Poista
    2. Sen teen! Tai sitten pinnaan töistä ja kerron sen täällä nyt ihan julkisesti. :)

      Poista
    3. Hienoa, Katja! Jos seuraava kirja valmistuu 2015, suomennos ja vierailu ovat toivottavasti sitten viimeistään 2016. Eihän siihen enää niin pitkä aika ole... :)

      Poista
  21. Mahtavan hieno juttu, voin kyllä kuvitella että sen kirjoittamiseen on kulunut aikaa. <3 Ja olen kyllä niin onnellinen että päiväsi onnistui noin täydellisesti, tiedän (tai ainakin osaan kuvitella) miten iso ja tärkeä kokemus tämä oli sinulle. <3 Jos itse pääsisin samalla tavalla kuulemaan ja tapaamaan sanotaan nyt vaikka Haruki Murakamia tai Agatha Christietä (joka tietysti olisi astetta haastavampi juttu ;D ), olisin varmaan ihan onnesta sekaisin viikkotolkulla. :)

    Kun luen ensimmäiset Irvingini, tulen lukemaan tämän jutun vielä uudelleen, silloin saan tästä varmasti vielä enemmän irti. Mutta näin Irvingiä lukemattomallekin tämä oli hurjan kiinnostava juttu, ja tämä viimeistään herätti suuren mielenkiinnon miehen teoksia kohtaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sara! ♥ Irving-huuma tuntuu kyllä kantavan pitkään. Onneksi sain jutun kirjoitettua, olen aivan innoissani ihmisten reaktioista! Toivottavasti pääset pian käsiksi Irvingin kirjoihin.

      P.S. Lähden sitten mukaan Murakamia tapaamaan! Ishigurokin kelpaisi. :)

      Poista
    2. P.S. Murakami-treffit sovittu! :D Ja todellakin, Ishiguro käy ihan yhtä lailla! <3

      Poista
    3. Hyvä. :) Nyt vaan pitäisi saada kirjailija kunnon vierailulle Suomeen, viime vuonnahan hän taisi jo salakavalasti piipahtaa.

      Poista
  22. Voi että, kiitos tästä. Hiukea päivä sinulla on ollut, ja oli ihanaa päästä elämään siinä mukana.

    Tosiaan osittain samoja juttuja kuultiin Akateemisessa, mutta oli tässä paljon muutakin. Minusta on aina erityisen mielenkiintoista kuulla, miten kirjailija konkreettisesti työskentelee: kaikki tuollaiset ykstyiskohdat kuten käsin kirjoittaminen ovat hirveän kiinnostavia.

    Minä luin ensimmäinen Irvingini 14-vuotiaana (Garpin maailman), ja luulisin että se oli erinomainen ikä aloittaa Irvingin lukeminen, koska kirjat tuntuivat kaikkine teemoineen ja hahmoineen ja pulppuavine mielikuvituksineen aivan mullistavilta. En ollut koskaan lukenut mitään vastaavaa.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi, Liisa! ♥ Hienoa, että pääsit Irvingin maailmaan niin nuorena. Itse en välttämättä olisi ollut valmis vielä silloin, 19 tuntui ihan sopivalta iältä minulle. :)

      Minustakin on älyttömän kiinnostavaa kuulla kirjailijan työtavoista, ja tuo käsin kirjoittaminen ja ääneen lukeminen on kyllä mahtava juttu!

      Poista
  23. Tekstisi, jonka kirjoitit antaumuksella ja sydämellä sai liikuttumaan minut täällä päässä. Irving kyllä vaikuttaa hauskalta persoonalta, hienoa että sain tekstisi kautta olla mukana.

    Liikutuin tosiaan ja minähän en ole edes, hui, lukenut vielä Irvingiä. Sain eräänä jouluna lahjaksi (samalta henkilöltä joka lahjoitti Coelhonkin) Kunnes löydän sinut, mutta onko se sitten oikea kirja aloittaa vai kävisinkö lainaamassa kirjastosta -minkä? Absurdiutta soisin olevan melko vähän - sitä kun olen ajatellut hänen kirjoissaan olevan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos J, hienoa kuulla!

      Jaahas, Coelho-lahjoittajan pisteet nousivat heti. :) Kunnes löydän sinut on kaunis (ja pitkä!) kertomus isäänsä etsivästä pojasta. Tapahtumat käynnistyvät Pohjois-Amerikassa, mutta päähenkilö seikkailee paljon Euroopassa, jopa Suomessa asti. Minusta tarina on yksi Irvingin koskettavimmista eikä ollenkaan absurdi. Ei Irving mielestäni muutenkaan liikaa revittele – vaikka juonenkäänteet ovat mielikuvituksekkaita, ne ovat kuitenkin yleensä periaatteessa uskottavia tai ainakin mahdollisia. Garpin maailma ei tietysti sekään olisi huono aloitus, sehän on se legendaarisin teos.

      Poista
    2. Kiitos, ajattelinkin että voisi olla vähemmän absurdista kyse, mutta toisaalta mulla ei juuri ole mitään kontaktia Irvingiin ollut, mutta ehkä varautuneisuutta perustuen hassuun asiaan.

      Coelho-lahjoittaja on antanut välillä vähän muitakin kuin bestsellereitä, mutta uskon että silloin kun tuon kirjan sain niin tuo oli silloin uusi Keltaisen kirjaston kirja. Onneksi kirjat säilyvät eikä niitä ole pakko lukea juuri silloin kun ovat parhaiten myytyjä.

      Poista
  24. Kävin lukemassa juttusi jo aikaisemmin, mutten jaksanut silloisella laitteella näpytellä viestiä.

    Ei ole yhtään liian pitkä tämä juttu, vaan ihan täyttä rautaa, ihana lukea näin intoutunutta tekstiä.

    En ole itse enää pitkään aikaan lukenut Irvingiä, mutta ymmärrän täysin fanituksesi, niin ihastunut olin silloin joskus Garpin maailmaan ja Oman elämänsä sankariin.

    Ja miksi ihmeessä en ole lukenut kun Irvingin maailmat oli kuitenkin niin mieluisia paikkoja silloin? Nyt kyllä luen jotain häneltä taas...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suuret kiitokset, Erja! Irvingin maailma on varmasti valmis toivottamaan sinut tervetulleeksi takaisin koska tahansa.

      Poista
  25. Aivan ihana juttu, kiitos! Oli erityisen mukava lukea fiiliksistäsi ja siitä, kuinka pääsit oikein lähietäisyydelle ja vaihtamaan muutaman sanan Irvingin kanssa.

    Tykkäsin tosi paljon Garpin maailmasta ja jonkin verran myös Välisarjan avioliitosta (jotka jälkeenpäin ajateltuna luin liian nuorena...) Oman elämänsä sankari (ale-löytö) odottaa hyllyssä, että ehtisin lukea sen, ja kovasti kehuttu Kaikki isäni hotellit pitäisi lukea myös :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, Maria! Minunkin pitäisi lukea uudestaan nuo kaikki (paitsi Välisarjan avioliittoa ei nyt ihan pian, kun sen juuri luin). Miten mieluisa velvollisuus! :)

      Poista
  26. Oi mikä teksti♥ Minä luin kaiken ääneen R:lle, sillä hänkin on Irving-fani (ja entinen painiharrastaja!). Jossain vaiheessa aloin kyynelehtiä...kerroit sen niin.

    Mitä ilmeisintä, että rakas kirjailijamme on juuri sellainen kuin olemme odottaneet hänen olevankin: sanavalmis, runsas, huumorintajuinen, energinen ja läsnäoleva.

    Kiitos paljon ihanasta jutustasi♥

    PS. Kittredge jäi uusimmasta kirjasta vaivaamaan mieltäni eniten...

    PPS. Jos törmäät joskus A Widow for One Year edullisesti, minua kiinnostaisi. Suosikkini Irvingiltä lukisin myös alkuperäkielellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista, Leena! Irving oli todellakin kaikkea tuota ja enemmänkin. ♥

      Kittredge jäi kieltämättä mieleen, ei ihme että kirjailija puhui itsekin hänestä paljon.

      Pidetään mielessä – yksi Widow tuli tosiaan nähtyä viimeksi, ja aika mukavasti noita alkukielisiä Irvingejä näkee hyvissä divareissa. Aion hankkia itsellenikin kaikki puuttuvat englanninkieliset (ja oikeastaan suomenkieliset myös, niitä puuttuu vain pari uusinta).

      Poista
  27. Moni on jo kommentoinutkin mitä minäkin joukon jatkeeksi ajattelin tulla sanomaan, eli upeaa lukea tekstiä, josta välittyy noin voimakkaasti se maaginen,vahva side kirjailijan ja lukijan välillä!

    Tuo juttusi pitäisi kääntää englanniksi ja toimittaa itse Irvingille, näin sanon mä!

    VastaaPoista
  28. Onnittelut idolisi tapaamisesta ja kiitos upeasta postauksesta! Fiilistelyäsi oli mukava lukea :) (Voisin hyvin kuvitella olevani samanlaisissa tunnelmissa mikäli pääsisin tapaamaan Stephen Kingin!) En ole vielä lukenut Irvingiä, mutta Oman elämänsä sankari odottaa kirjahyllyssä ihan Irvingin saamien blogisavujen ansiosta. Innostus tarttuu :)

    Psst. Mahtavaa, että kotiutit Winmanin kirjan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Villis! Toivottavasti innostut kirjastakin. :)

      Ja niin minustakin! Ehdin jo ostaa kanikirjan alkukielisenä Hulluilta Päiviltä, mutta nyt minulla on sitten molemmat kielet, eikä maksanut paljon (5,90 € yhteensä!).

      Poista
  29. Hauskaa! Täällä päässä on se viereisen penkin nainen, se joka istuskeli aulan pöydällä ennen kuin siitä tuli myyntipöytä- se ainoa joka oli paikalla ennen sinua! Löysin blogisi sattumalta googlaamalla Irvingiä,ja aina nopeasti osasin yhdistää päivän kuvauksesi Porthanian vierustoveriini (varmaan tilaisuuden parhaat paikat!). Täytyypä printata juttusi talteen. Itse kirjoitin vain joitakin sitaatteja muistiin, niin kuin itsekin kirjoitit, halusin keskittyä jokaiseen sanaa. Mutta olet onnistunut kuvaamaan hyvin tilaisuuden etenemisen ja Irvingin vastaukset.Itse olen viikon ajan hehkuttanut (varmaan kyllästymiseen asti) työtovereilleni että oikeasti olin tapaamassa John Irvingiä!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, olipa kiva että löysit jutun ja jätit kommentin! Ja mukava kuulla, etten houraillut tuossa jutussa ihan omiani. :) Täytyy kyllä myöntää, että olihan se Irvingin tuoli vielä vähän suoremmin sinun edessäsi, olit varmasti muutaman sentin lähempänä! Kyllä tuota kelpaakin hehkuttaa, itsekin viimeksi hehkutin kaverille eilen.

      Kiitos kokemuksen jakamisesta ja tästä kommentista, toivottavasti nähdään Irvingin seuraavalla visiitillä!

      Poista
  30. Olen pitkään odottanut, että ehtisin lukea juttusi huolella. Nyt tekisi mieli lukea tämä toistamiseen. Itse kun edelleen harmittelen, ettei ollut mahdollisuutta päästä tapaamaan Irvingiä :(

    Mutta ihana postaus! Kiitos tästä! Tunnelma välittyi ja ihania huomioita mahtui mukaan.

    Irving on yksi ihan ehdoton lempparini ja harvoja kirjailijoita, joilta luen varmasti aivan kaiken. Monta onkin jo luettu, mutta onneksi ei vielä kaikkia ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katri! Harmi ettet päässyt paikalle, mutta ensi kerralla sitten! Olen melkein varma, että tulee vielä uusi mahdollisuus.

      Poista
  31. Fanius kunniaan! Hieno kirjoitus.

    VastaaPoista
  32. Lämmin tervehdys Deadline Torstaina – blogista.

    Ilahdutan&kiusaan sinua Liebster Award tunnustuksella ja haasteella.

    Haaste löytyy täältä.

    Lukemisiin, Kyösti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitosta vaan, Kyösti! Lisäsin blogisi lukulistalleni. Olen huomannut, että minulla on paha tapa jättää vastaamatta tällaisiin haasteisiin, mutta katsotaan!

      Poista
  33. Palautetta olet saanutkin jo kosolti, mutta kiitänpä silti omalta osaltanikin! En päässyt itse paikalle, joten oli sitäkin mieluisampaa lukea perinpohjainen raporttisi. Luin sitä pätkissä, monena eri päivänä, joten siitä oli riemua pitkään. :)

    VastaaPoista