tiistai 17. huhtikuuta 2012

Johan Bargum: Kolme kaksi yksi

Suomenruotsalainen pitkän linjan kirjailija Johan Bargum (s. 1943) on oivassa nosteessa uusimman romaaninsa Syyspurjehduksen myötä. Nyt lähdin koluamaan Bargumin tuotantoa alkupäästä. Ensimmäinen suomennettu teos oli karvas pettymys!



Johan Bargum: Kolme kaksi yksi
(Tre två ett, 1968, suom. Ulf Erik Qvickström, Tammi 1969, 230 sivua)

Kuvausryhmä käy rannikolla haastattelemassa vanhaa ukkoa ja hänen poikaansa, poika suunnittelee muuttoa kaupunkiin ja äänimies lupaa auttaa häntä tarvittaessa, äänimies irtisanoutuu työstään ja keskittyy ryyppäämään, rälläämään ja rietastelemaan naimissa olevan naisen kanssa, maalaispoikakin saapuu kaupunkiin sotkemaan kuvioita, mokoma on ottanut lupauksen todesta. Mukana on yhteiskunnallisia teemoja ja joitain näppäriäkin sanankäänteitä, mutta suuri osa kirjasta on melkoista tajunnanvirt(s)aa.

Ingalill. Taas se on saatana myöhässä. Meidän piti mennä ulos syömään mutta minä olen jo turruttanut vatsani oluella ja minä tiedän kuinka tässä tulee käymään, kun hän astuu sisään minä aion heti kysyä häneltä onko hän tehnyt jotakin väitöskirjansa eteen vain siksi että tiedän ettei hän ole tehnyt vain todistaakseni että minä olen jo vaikuttanut häneen, ja minä aion kuulustella häntä Vietnamista ja minä aion riehua hänen laimeiden Time-mielipiteittensä johdosta ja minä aion paahtaa päälle ikään kuin uskoisin että sillä minkälaisia ajatuksia minä lausun sodasta on jokin merkitys ja hän kuuntelee ja hänen tottelevainen hahmonsa tekee minut villiksi himosta ja minä heitän hänet rähmälleen vuoteelle ja riuhtaisen hänen hameensa vyötärölle ja... [sensuroitu].

Ei uskoisi, että tämän on kirjoittanut sama mies kuin Syyspurjehduksen, mutta tietysti ihminen ehtii muuttua 25 ja 68 ikävuoden välillä. Onneksi olen omin silmin todennut, että Bargum osasi kirjoittaa hienosti jo 80-luvulla (Kesäpoika) ja 90-luvulla (Syyskesä). Mielenkiintoista nähdä, millaiseksi 70-luvun tuotanto paljastuu sitten joskus, kun rohkenen kajota siihen. Kolme kaksi yksi (tai Kolme, kaksi, yksi – nimestäkin on ärsyttävästi kaksi eri kirjoitusasua) ei tosiaan antanut paljonkaan ilonaiheita, mutta ehkä on ihan terveellistä lukea joskus huonojakin kirjoja. Onneksi kirja ei ollut tämän pidempi, muuten olisi voinut jäädä kesken.

**

25 kommenttia:

  1. Kauhea sokki - olen tottunut lukemaan blogistasi arvioita vain todella hyvistä kirjoista, tyyliin "tämäkin Shields/Toibin/Köngäs/Murdoch on todella hyvä" :D. Mutta joskus suosikkikirjailijankin kirja voi olla pettymys... Tuon lainaamasi pätkän perusteella en ihmettele, jos lukeminen takerteli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sitten olikin jo korkea aika kirjoittaa vaihteeksi huonosta kirjasta. :D Oli tässäkin sentään myös helppolukuisempia kohtia, mutta eivät nekään mitään suuria oivalluksia tarjonneet.

      Poista
  2. Olipas virkistävää lukea ihan oikeasti tämmöinenkin mielipide! - Välillä tuntuu vaan siltä, että kirjablogit on niin pullollaan kaikkea ihanaa ja sykähdyttävää... ! Mutta juu, vaatii kyllä sikeyttä lukea kirja joka ei tunnu innostavalta ja sellaisesta kirjoittaminenkaan ei ole kovin kivaa. mutta kaikenhan EI tarvitse olla koko ajan kivaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Eeva. En minäkään mielelläni lue huonoja kirjoja – yleensä jätän sellaiset kesken, kun hyviäkin on aina jonossa. Mutta tämä oli pakko kahlata läpi, kun oli kuitenkin tullut ostettua kirja omaksi ja havaittua kirjailija aiemmin hyväksi. Olipahan ainakin ihan opettavainen kokemus...

      Poista
  3. Voi voi. Mutta on aika hienoa, että kirjoittaja on kehittynyt huimasti 40 vuodessa.

    Minusta on kyllä ihan luontevaa, että kirjabloggaajat tai yleensäkin ihmiset lukevat kirjoja, joista pitävät. Ja olen myös vähän kyllästynyt siihen, miten haukkuvia juttuja aina kehutaan hyviksi. Rumasti on toki helpompi kirjoittaa hauskasti. Mutta Pekka, sinä et kyllä sortunut haukkumiseen tai rumasti kirjoittamiseen, vaikket kirjasta pitänytkään. Jee, jatka samaan malliin vain!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin, melkoista kehitystä!

      Ei tulisi mieleenkään kirjoittaa rumasti Bargumista tai kenestäkään muustakaan, en ikinä haluaisi pahoittaa kenenkään mieltä. :)

      Poista
  4. Hui. Kuulostaa todellakin yllättävältä. Mutta se osoittaa, kuten Karoliina kirjoittaa omassa kommentissaan, että kirjailijat kehittyvät ja muuttuvat. Olisi aika surullista, jos ne parhaat työt kirjoitettaisiin nuorena ja sitten iän myötä tulisi vain sillisalaattia. Bargum ainakin kirjoittaa todella hienoja romaaneja nyt vanhemmiten. Jään mielenkiinnolla odottamaan, että luet hänen vielä vanhempia teoksiaan. :)

    Mitä kirjablogeihin ja kaiken kivuuteen tulee, niin suurin osa totta kai lukee niitä kirjoja, joista oletusarvoisesti pitää, koska kirjabloggaaminen on nimenomaan kiva harrastus. Ei sillä, etteikö huonon kirjan sattuessa kohdalle olisi kiva hieman tuuletella. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, hieno juttu että monet kirjailijat tuntuvat vain paranevan vanhetessaan! Kuten olen joskus ennenkin todennut, esim. musiikissa kehityskäyrä on usein toisensuuntainen ja monesta bändistä sanotaan, että eka levy oli paras. Ehkäpä kypsyys on kirjailijalle suotavampi ominaisuus kuin rockmuusikolle. Aion rohkeasti jatkaa tutustumista Bargumin tuotantoon aikajärjestyksessä, ainakin seuraavaan mahdolliseen pettymykseen asti. ;)

      Niinpä. En oikein ymmärrä ihmisiä, jotka lukevat väkisin huonoja kirjoja tai eivät voi jättää mitään kesken...

      Poista
    2. Ammattikriitikon osana onkin lukea muutakin kuin itse valitsemiaan ja jo etukäteen mieluisaksi itselleen arvelemiaan.

      Pekka, liittyykö jotenkin populaarimusiikin luonteeseen että ne mestariteokset tehdään nimenomaan nuorena? Vaikka monet sen alan tyypit ovat sinänsä iskussa hyvinkin pitkään, ne nuoruudenteokset tosiaan ovat ikimuistoisimpia - kyllä Paul McCartneysta tai Bob Dylanista ensin muistuu mieleen 1960-luku, ei viimeisimmät tekoset. (Tulipa pompöösi esimerkki.)

      Klassisen musiikin puolella kyllä tosiaan menee toisin, kuten kirjallisuudessakin. Että paranevat vanhetessaan. No jotkut kirjailijat ovat kyllä oma-aloitteisesti jopa lopettaneet uransa kun ovat olleet niin kauhuissaan alun menestyksestään (vaikka J.D. Salinger)...

      Poista
    3. Hih, me kirjabloggaajat kutsummekin itseämme nimellä valekriitikot. :D Harrastamisessa on tosiaan se hyvä puoli, että lukemisensa saa valita itse. :)

      Poista
    4. Niin ja minä olen vielä tällainen valekirjabloggaaja. ;)

      Eeva, kyllähän pop- ja rockmusiikkiin tosiaan liittyy sellaista nuoruuden ihannointia, ja nuorina kuolleet rokkarithan nousevat suorastaan jumaliksi. Hyvä että kirjailijat ovat tässä suhteessa eri maata.

      Poista
  5. Tämänhän minä löysin ihan eurolla parilla kirpparista ja ajattelin ottaa ensikosketuksekseni Bargumiin, mutta nyt vähän epäröin, että josko kuitenkaan tällä aloittaisin..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No en kyllä todellakaan suosittelisi tätä ensimmäiseksi Bargumiksi edes pahimmalle vihamiehelleni (jos minulla sellainen olisi). :D

      Poista
  6. Hei Pekka! Heitin sinua juuri tunnustuksella! Se löytyy blogistani, käyhän kurkkaamassa. Iloista viikonloppua! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kaunis! Viikonloppu oli iloinen ja keväinen, toivottavasti sinullakin!

      Poista
  7. Kiitos "esilukijana" toimimisesta, nyt ainakin omalla kohdallani tiedän että keskityn Bargumin vanhempaan tuotantoon. :) Kirjoitit kyllä hirmuisen hyvin, kuten aina!

    Minusta on mahtavaa, että monien kirjailijoiden kohdalla eletty elämä ja kokemusten mukanaan tuoma viisaus näkyvät heidän teoksissaan, sen lisäksi että kirjoitustaidotkin itsessään toki karttuvat paljon kirjoittamisen myötä. Monet (minun mielestäni) Suomen upeimmista kirjailijoista (esim. juuri Bargum, Märta Tikkanen, Tuula-Liina Varis, sekä Merete Mazzarella ja jo edesmennyt Bo Carpelan, joilta en ole vielä lukenut mitään) ovat juuri näitä iäkkäämpiä, jo melkoisesti elämää nähneitä ja kokeneita kirjoittajia. Heidän lempeä viisautensa on ihailtavaa ja melkein mykistävää. Esimerkiksi Märta Tikkasen tv-haastatteluiden kuunteleminen saa minut liikuttumaan aina kyyneliin asti. Mikä ihana, viisas nainen! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. D'oh! Siis tarkoitan tietenkin keskittymistä UUDEMPAAN tuotantoon!! :D

      (Ei kun kertokaa kaikki minulle huonoja kirjoja, juuri sellaisia haluan lukea... :D)

      Poista
    2. :D

      No arvasin kyllä heti, että tarkoitit "vanhemman Bargumin tuotantoa". :) Kiitos kehuista! Pitäisi lukea kaikkia mainitsemiasi, erityisesti varmaan Tikkasta, Mazzarellahan on jo muutenkin ollut lukulistalla.

      Poista
  8. Kiitos, että kerroit tämän. Palvon jo Bargumia, joten en pilaa tunnelmia lukemalla hänen nuoruuden tekstejään. Minä haluan nyt Syyskesän omaksi!!! Mistä sitä saa, kun ei ehdi kollata antikvariaateissa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä kestä! Minä haluan kuitenkin vielä uskoa, että Bargum on kirjoittanut nuorempanakin jotain kelvollista (koska hyllyssä on vino pino niitä kirjoja...). Syyskesän löysin itselleni huuto.netistä viime kuussa, ja Antikka.net- ja Antikvaari.fi-sivuilla näyttää tälläkin hetkellä olevan useita kappaleita myynnissä.

      Poista
  9. Kiitos vastauksesta! Taidankin tilata kirjan ensi tilassa, vaikka aavistan, että taas täytyy kirjautua ja salasanoja etc. Olen hukannut jopa Stockan salasanani...nyyyh.

    VastaaPoista
  10. Ihan samaa mieltä, Pekka. Bargumin alkupään tuotanto ei sykähdyttänyt minuakaan, kesken jäi moni kirja. Yksityisetsivästä (1980) alkoi mielestäni käänne, tuokin kirja on tosin kohtalaisen ankea. Bargumin Matkoja-kokoelman aloittava Arkkitehti-novelli on upea, kannattaa tutustua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi voi... Ajattelin lukea tuotantoa järjestyksessä eteenpäin, kun on tullut hamstrattua kirjat hyllyyn, mutta kommenttisi ei juuri rohkaise tarttumaan 70-luvun kirjoihin. Onneksi myöhemmin on kuitenkin luvassa parempaa!

      Poista
  11. No niin, tämä postaus oli mennyt minulta aivan ohi. Kiitos Pekka, että vinkkasit tästä: saan kirjoituksestasi ja sitä seuranneesta keskustelusta hyvin suuntaviivoja Bargumin kanssa jatkamiseen.

    Ehdin jo vilkaista, että Antikvaarissa on tälläkin hetkellä monia Bargumin teoksia myynnissä. Yritän saman tien unohtaa tämän havainnon, sillä en nyt ihan välttämättä tarvitsisi taas useaa ex tempore -kirjaostosta, vaan alkuperäinen ajatukseni oli ostaa Bargumin kirjoja hiljalleen, jos niitä tulee antikoissa kierrellessä vastaan sopivasti.

    (Tai kirjakaupassa kierrellessä: tänään töiden jälkeen pitää hakea Akateemisesta taas yksi tilaamani kirja...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä jos jutusta oli hyötyä! Kirja onnistuikin karkottamaan minut pois Bargumin parista niin tehokkaasti, että vielä puolitoista vuotta myöhemminkään en ole jatkanut tutustumista miehen tuotantoon. Pian voisi taas olla aika. :)

      Bargumin kirjoja tuntuu pyörivän divareissa siihen malliin, että varmasti ehtii ostella myöhemminkin omaan tahtiin.

      Poista