Carol Shields (1935–2003) on jälleen ajankohtainen juuri ilmestyneen suomennoksen myötä. Ruohonvihreää on saanut erinomaisen vastaanoton kirjablogeissa – siihen ovat ihastuneet ainakin Karoliina, Katja, Leena, Minna ja jossain määrin myös Maria. Itse luin alkuteoksen The Box Garden viime vuonna, mutta aion ehdottomasti ostaa ja lukea myös suomennoksen, kunhan saan sen jostain sopuhintaan. Sitä odotellessa luin vielä suomentamattoman kirjeromaanin, jonka Shields kynäili 80-luvulla yhdessä kollegansa Blanche Howardin (s. 1923) kanssa.
Carol Shields & Blanche Howard: A Celibate Season
(Coteau Books 1991 / Fourth Estate 2000, 231 sivua)
Jock (Jocelyn) ja Chas (Charles) ovat olleet naimisissa parikymmentä vuotta. Heillä on kaksi lasta ja talo Vancouverissa, Kanadan länsirannikolla. Rauhallinen avioelämä joutuu koetukselle, kun Jock saa ainutlaatuisen työtarjouksen tuhansien kilometrien päästä, Ottawasta. Hän pääsisi lainopilliseksi neuvonantajaksi kymmenen kuukauden projektiin, jonka aiheena ovat naiset ja köyhyys. Tilaisuus on liian hyvä tuhlattavaksi, ja rahakin on tarpeen, sillä Chas on jäänyt työttömäksi arkkitehdin toimestaan. Aviopari uskoo selviytyvänsä väliaikaisesta etäsuhteesta ja kodin vetovastuun vaihdosta suuremmitta ongelmitta, ja niin Jock lentää itään ja Chas jää pitämään kotia pystyssä.
Pariskunta päättää pitää yhteyttä kirjeitse, koska kaukopuhelut tulisivat liian kalliiksi. Kirjeet kulkevat tiuhaan, uudessa elämäntilanteessa riittää ihmettelemistä ja kuulumisissa kertomista. Kirjeenvaihto osoittautuu muutenkin yllättävän antoisaksi yhteydenpitokeinoksi.
Dear Chas,
I love getting letters from you – do you realize that we've been married twenty years and have never written to one another before? I feel as though I'm catching glimpses of a whole new you that's been lurking there all along and that I didn't even suspect. Do you feel that way? Actually it's even a bit scary.
Aluksi Jock potee koti-ikävää, mutta vähitellen kotiasiat jäävät taustalle, kun hän alkaa nauttia työstään ja viihtyä työtoveriensa kanssa. Kotona Chas pyörittää taloutta parhaan kykynsä mukaan, yrittää pikkuhiljaa työllistää itseään ja ryhtyy kirjoittamaan runoja aherruksen vastapainoksi. Lasten kanssakin on omat haasteensa: 17-vuotias Greg huitelee illat ties missä, ja 13-vuotias Mia joutuu pärjäämään herkässä elämänvaiheessa ilman äidin turvaa. Onneksi apuna ovat naapurit, nuori kotiapulainen ja isoäidit, jotka kaikki haluavat tukea "yksinhuoltajaa". Ennen pitkää talossa alkaa kuitenkin rampata liikaakin väkeä, ja kaikenlaista sattuu ja tapahtuu.
Olen aina pitänyt kirjeromaaneista ja kirjeistä (tutustuinhan aikoinaan vaimoonikin kirjeitse). Kirjeet sopivat erinomaisesti tällaisen tarinan kerrontamuodoksi, ne ikään kuin korostavat Jockin ja Chasin välistä fyysistä etäisyyttä. Vajaan vuoden aikana pariskunta ehtii toki tavatakin muutaman kerran, mutta tapaamiset eivät suju suunnitelmien mukaan ja selibaattikausi uhkaa vain venyä... Tapaamisten aikana Jock ja Chas eivät tietenkään kirjoita toisilleen, mutta niitä edeltävä odotus ja niiden jälkeinen pettymys näkyvät kirjeissä herkullisesti.
Dear Jock,
Well, we seem to have arrived at that well-publicized dark night of the soul. (Davina would call this an inadmissible cliché, but have you noticed that all things worth saying seem to come in cliché form? Like "communication gap," "conflict of roles," "crossroads of life," "end of the road," and so on and on.)
All right then, let's settle for something like "an unwillingness to admit that we are drifting (have drifted) apart and all because of this goddamn-Ottawa-job-that-was-thrust-on-us." No, scratch out all of the above and put back "dark night of the soul."
Chasin kirjeet on kirjoittanut Shields ja Jockin osuudet Howard. Yhteistyön tulokset ovat saumattomat, molemmilla on sana hallussa viimeisen päälle, joten koko teos ansaitsee "taattua Shields-laatua" -leiman. Toivottavasti tämäkin suomennetaan joskus. Howardin kirjoittamasta esipuheesta käy ilmi sellainen hämmentävä tieto, että naiset joutuivat etsimään kirjalle kustantajaa vuosikaudet, ennen kuin tärppäsi. Itse innostuin siinä määrin, että seuraava askel voisi olla A Memoir of Friendship: The Letters Between Carol Shields and Blanche Howard, johon on koottu kirjailijoiden välistä tosielämän kirjeenvaihtoa kolmen vuosikymmenen ajalta. Myös Howardin oma tuotanto alkoi kummasti kiinnostaa. Shieldsin romaanit onkin nyt sitten kaikki luettu, huokaus.
****(½)
P.S. Lukeeko kukaan muu suomalainen mies Shieldsiä? Herätys, äijät, ette tiedä mistä jäätte paitsi! Lukekaapa nyt alkajaisiksi vaikka Larryn juhlat, "hersyvän hauska, lämpimän ironinen menestysromaani tavallisen miehen elämästä".
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kiva, että esittelit tämän, ainakin minulle ennestään tuntemattoman Shieldsin. Kirjoitustasi lukiessani tuli mieleen, että onkohan kirjeromaanien aika ohi. e-mail -romaani? Tekstiviestiromaani? Tviittausromaani?
VastaaPoistaHyvä kysymys, toivottavasti niiden aika ei ole ohi. Onhan noita mainitsemiasi nykyaikaan päivitettyjä kirjeromaanin vastineita jo julkaistu jonkin verran, ja mikäs siinä, kyllähän viestinnässäkin sisältö on tärkeämpi kuin muoto. Mutta silti elättelen toiveita, että perinteiset kirjeet nousisivat vielä uudestaan kunniaan.
PoistaMinusta miehessä, joka lukee Shieldsiä tai Hustvedtia on taikaa! Minunkin mieheni lukee näitä;-)
VastaaPoistaMinusta kirjeromaani on upeaa klassisen koulukunnan tyyliä - onnistuessaan. Ja nimenomaan perinteisillä kirjeillä. Mikään ei ole ohi ennen kuin me päätämme niin. Ei oikea kirjakaan.
Nyt odotan ihan kuumana suomennosta tähän pariskunnan kirjeenvaihtoon...
Kiitos linkityksestä♥
Jotenkin arvasin, että sinun mieheesi voi luottaa tässäkin. :)
PoistaOikeat kirjeet ovat se juttu, niissä on tunnelmaa ja sopivasti viivettä. Oikeista kirjoista nyt puhumattakaan!
Toivottavasti Otava älyää suomennuttaa tämänkin, eiköhän.
Tämän kirjan asetelma on kyllä herkullinen, ja arviosi perusteella kuulostaa, että toteutus on onnistunut! Tämä pitää lukea joskus, tietenkin :).
VastaaPoistaKiitos Kellosta, se tuli perille eilen!
Kyllä, toteutus oli mielestäni erittäin onnistunut! Aika kauan kirjailijat tätä hioivatkin, ja se näkyy lopputuloksessa. Tyhjäkäyntiä ei ollut, koko ajan tapahtui jotain, välillä odottamattomiakin juttuja.
PoistaOle hyvä vaan, toivottavasti innostut lukemaan Kellon jossain vaiheessa ja pidät siitä! Murdoch muuten esiintyy tässäkin kirjassa sen verran, että Howard lainaa häntä esipuheessa. :)
Kiitos tästä postauksesta, kirja alkoi nyt ihan tosissaan kiinnostaa! Rakastan hyviä kirjeromaaneja, minusta se on oivallinen romaanin muoto.
VastaaPoistaKuten sinulle kerroinkin, aion lukea Rakkauden tasavallan lähipäivinä. Odotukset kirjan suhteen ovat korkealla (varsinkin sen vuosien takaisen hieman epäonnistuneen Shields-kokeilun jälkeen), mutta jostain syystä minulla on semmoinen kutina että olisin nyt kypsempi ja vastaanottavaisempi Shieldsin suhteen kuin aikanaan lukiessani Sattumankauppaa. Luulen siis ettei Rakkauden tasavalta jää viimeiseksi lukemakseni Shieldsiksi. :)
Kiitos, kiva kuulla! Ja olen todella kummissani, jos et tälläkään kertaa tykästy Shieldsiin. :)
PoistaVoi että, kiitos Pekka tästä! Kuulostaa ehdottoman kiinnostavalta ja jakamasi lainaukset herättivät heti kiinnostukseni, tuollainen tyyli viehättää minua kovasti.
VastaaPoistaAion ottaa suosituksistasi vaarin ja laittaa miehen lukemaan Shieldsiä mahdollisimman pian. :)
Kiitos kivasta kommentista! Hyvä, erittäin kannatettava suunnitelma. :)
PoistaEli on vielä jotain odotettavaa meillä Shiels-faneilla, jotka emme tätä kirjeromaania ole lukeneet. :-)
VastaaPoistaMinäkin muuten luin sen nyt suomennetun Ruohonvihreää in english, mutta en muista olleeni niin vaikuttunut kuin blogistikollegat arvioissaan ovat olleet. Epäilen, että johtuu ihan omasta huonosta kielitaidosta, etteivät kaikki The Box Gardenin nyanssit ja hienoudet auenneet. Siksi aionkin lukea kirjan suomeksikin.
Kyllä, onneksi näitä suomentamattomia kirjoja on riittänyt näin pitkään. Ajattele nyt – englanninkieliset Shields-fanit eivät ole enää saaneet mitään uutta luettavaa melkein kymmeneen vuoteen!
PoistaMinullekin tuo ensimmäinen englanniksi lukemani Shields oli vähän erilainen kokemus, kyllähän se vieras kieli usein kuitenkin pikkuisen etäännyttää. Luulisin saavani Ruohonvihreästä vielä enemmän irti suomeksi, Hanna Tarkka on niin loistava suomentaja.
Tämä kuulostaa niiiin täydelliseltä. Olen suuri epistolaarirakastaja, tai sitten, hih, voisin vain sanoa proosallisemmin, että pidän yleisesti ottaen kirjeromaaneista paljon. Ja sitten kun on vielä Shields ja kirjan alkuasetelmatkin kuulostavat kiehtovilta... Ihanaa, että on tällainenkin aarre odottamassa. Ja EHDOTTOMASTI haluan lukea myös tuon Howardin ja Shieldsin oikeisiin kirjeisiin perustuvan kirjan. Iii, minä ihan kihisen. <3
VastaaPoistaHiih! :) Kunpa tämä tosiaan suomennettaisiin, vaikka kyllähän alkuteoskin on helposti saatavissa. Oikea kirjekirja pitänee tilata kauempaa, en tiedä onko sitä julkaistu muualla kuin Kanadassa. Mutta ajattelin kyllä tilata senkin heti, kun saan aikaiseksi!
PoistaAi niin ja vielä PS: On kyllä romanttista ja hienoa, että olette vaimosi kanssa tavanneet kirjeitse. Mikä tarina jälkipolville! <3
VastaaPoistaNiinpä. ♥ Onneksi sellainen oli mahdollista vielä vuonna 1994. :)
PoistaLarryn juhlat on minun yksi suosikkini Shieldsiltä. Eka on Kivipäiväkirjat tai Ruohonvihreää ja sitten jossain siellä on Ellei.
VastaaPoistaMeille on tulossa vieras Kanadasta ja hän kysyi, minkä kirjan voisi tuoda, joten taidanpa ehdottaa tätä. Aikaisemmin hän on tuonut The Complite Poems of Emily Dickinson ja The Secret Life of Emily Dickinson.
Minä rakastan kirjeromaaneita ja oikeita kirjeitä on tallessa niin ensirakakuden ajoilta kuin Elämäni Miehen kohtaamisesta...
Kiitos!
Kiitos itsellesi, Leena! Hyvä tuliaisidea. :)
PoistaKirjeet = ♥.