Aloitan uudessa työpaikassa vasta 1.11., mutta vanhassa oli jäljellä niin paljon lomia, että viimeinen työpäiväni oli jo toissa päivänä. Illalla oli läksiäiset, jotka olivatkin totinen paikka. Kahdeksan ja puolen vuoden aikana ehti kiintyä moneen ihmiseen.
Niinpä täytyi tehdä taannoisen happyhappy-soittolistan vastapainoksi tällainen kooste, joka olkoon omistettu työkavereilleni:
Kauniit ja haikeat (10 laulua, 40 minuuttia)
Kristin Hersh - Your Ghost (1994)
Throwing Muses -yhtyeen laulajan single, jossa vierailevana tähtenä R.E.M.:n Michael Stipe.
Simon & Garfunkel - The Sounds of Silence (1965)
Ikiklassikko, jota olen rakastanut siitä lähtien, kun kuulin sen parikymmentä vuotta sitten skeittivideossa(!).
The Stranglers - Golden Brown (1982)
Törmäsin tähän aikoja sitten unohtamaani kappaleeseen Antin mainiossa musamuistelublogissa ja koin voimakkaan tunnereaktion. Enpä olisi ikinä arvannut, että biisin esittäjä on Stranglers, jota olen pitänyt pelkkänä peruspunkbändinä.
Kirsty MacColl - Days (1989)
Edesmenneen englantilaislaulajattaren hitti.
Gorky's Zygotic Mynci - These Winds (2001)
Tämän walesilaisyhtyeen nimi on käsittääkseni suomeksi "hölmö lisääntyvä apina", mutta nättiä musiikkia yhtye silti teki.
Red House Painters - Summer Dress (1995)
"More beautiful than the rest."
Olavi Uusivirta - Sinä elät yksin (2010)
Olavin musiikki ei aiemmin juuri kiinnostanut, mutta tuorein levy Preeria on hieno ja tämä sen kaunein kappale.
Galaxie 500 - Decomposing Trees (1989)
Kun pitkäaikaisen suosikkiyhtyeen levyt ovat kerran palanneet Spotifyyn, pakkohan niitä on tunkea joka listalle. Dean Warehamin äänestä joko pitää tai sitten ei...
Band of Horses - The Funeral (2006)
Tunteikkaan amerikkalaisyhtyeen uljain hetki.
The American Analog Set - Come Home Baby Julie, Come Home (2003)
Tätä olen tyrkyttänyt ennenkin, mutta ei tätä kaihoisaa junnauspoppia vain voi vastustaa. Kappaleessa on myös hieno animaatiovideo.
Musiikki pelastaa. Tulevaisuus on tuolla jossakin.
sunnuntai 3. lokakuuta 2010
These winds in my heart
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Musikki ja kirjat pelastavat.
VastaaPoistaYhteishyvä-lehdessä (S-ryhmän mainoslehti) pakinoitsee kirjailija Kjell Westö ja siellä oli jokunen kuukausi sitten juttua hänen elämäänsä eniten vaikuttaneista kahdesta biisistä ja toinen oli Tim Hardinin How Can We Hang On To A Dream. Hän aloitti sen kuuntelemisen 16 -vuotiaana ja tyrkytti sitä kuulemma kaikille ikään, sukupuoleen ja säätyyn katsomatta. Hän nimittää kappaletta kahteen minuuttiin tiivistetyksi timantiksi - vieläkin. Try it!
Ainoa tuttu sun listalla oli minulle Simon & Garefunkel...
Pekka, nauti nyt lomasta ja lokakuusta. Marraskuussa on jo ihan kiva mennä töihin.
Kiitos jälleen ihanista lauluista. Melkoinen yllätys, että Olavi Uusivirralta löytyy kappale, joka tuo kyynelet silmiin.
VastaaPoistaKahdeksan ja puoli vuotta aiheuttaa ymmärrettävästi haikeutta, mutta onpa ihanaa, että olet saanut työskennellä sellaisten tyyppien kanssa, joita jäät kaipaamaan ja jotka jäävät kaipaamaan sinua! Eivätkä kyseessä ole ehkä ihan lopulliset jäähyväiset: onneksi et ole lähdössä mihinkään kovin kauas. :) Toivottavasti uusi työ tuo tullessaan lisää kivoja ihmisiä!
PS. Jos Ian McEwan kiinnostaa, niin häntä olisi nyt tarjolla;-)
VastaaPoistaKiitos Leena! Hei, loistavaa kun mainitsit tuosta Westön biisistä. Leikkasin sen kolumnin talteen ja aioin tutustua kappaleeseen, mutta leike katosi jonnekin ja biisikin tietysti unohtui... Mutta nyt sain sen vihdoin kuunneltua. Ensivaikutelma nätti, pitää syventyä enemmän kun ehdin. Ja McEwan kiinnostaa toki edelleen!
VastaaPoistaKiitos Pore! Uusivirta yllätti itsenikin pahanpäiväisesti (tai siis hyvän-), ja tosiaan koko levy on tyylikirjossaan mainio.
Viikonloppu meni odottamattomankin haikeissa tunnelmissa, mutta nyt alkaa helpottaa. Elämä jatkuu, ja oli jo puhetta, että järjestetään tapaamisia koko vanhalla porukalla. Porekin lienee sitten tervetullut niihin. :)
Oudosti mikäli avaan tuon soittolista-linkin, spotify aukaisee vain kaksi biisiä. Sama tapahtuu jos klikkaan sun spotify-sivulta soittolistan nimeä. Jos taas pistän siitä sun sivulta suoraan soimaan, niin toimii. Kummallista.
VastaaPoistaT.Esa
Esa, höh, sepä omituista. Toivottavasti vika ei ole yleisempää laatua.
VastaaPoistaJoskus kansanopistoaikana asuntolassa aika monta vuotta sitten olin nähnyt silloisen Olavi Uusivirran kuvan ja hehkutin sitä oleskeluhuoneessa. Sitten taka-alalta tuli yksi nykyinen julkkisnäyttelijä, joka piruili mulle Olavin fanituksesta. Silloin se Olavi ei osannut, mutta nyt jo aikalailla hienosti. /riina
VastaaPoistaHih.
VastaaPoista