Huomasin taannoin, että Joel Haahtelan kolmen ensimmäisen kirjan nimissä on kolme sanaa, neljännellä on naisen nimi ja kolmen viimeisimmän nimet ovat yhdyssanoja. Vanhin kirja on Kaksi kertaa kadonnut, uusin Katoamispiste. Tässä on tiettyä symmetriaa. Toivottavasti se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö kirjoja tulisi enempää.
Vaikka kyllähän Haahtelan tähänastisillakin kirjoilla elää aika pitkään. Kesäloman alkajaisiksi luin koko tuotannon kolmanteen kertaan, seitsemän kirjaa kymmenessä päivässä. En kyllästy niihin ikinä.
Kun yritin kirjoittaa näistä kirjoista jotain, siitä ei tullutkaan mitään.
EDIT: Myöhemmin onnistui.
(Aloin taas kerran miettiä, onko tässä blogin pitämisessä mitään järkeä, koska se ei oikeastaan ole ollut kivaa enää aikoihin. Blogi kummittelee mielessäni jatkuvasti. Käytän älyttömästi energiaa ja rajallista aivokapasiteettiani suunnitellessani juttuja, joita en kuitenkaan koskaan kirjoita. Olisi niin paljon helpompaa panna piste koko touhulle.
En uskalla lopettaa blogia, mutta ajattelin jäädä määrittelemättömän pituiselle tauolle. Ehkä löydän ilon jossain vaiheessa uudestaan, jos onnistun unohtamaan koko roskan hetkeksi. Ehkä palaan ensi kuussa häntä koipien välissä, ehkä ette kuule minusta enää. Kävi miten kävi, kiitos teille, jotka olette jaksaneet lukea näitä juttuja.)
[Mikäs noita tilastoja vaivaa? Parin viime viikon aikana muka yli sata kävijää päivittäin, vaikka täällä ei ole tapahtunut mitään. Pahoittelen taas kerran, mutta en uskalla luvata tiiviimpää päivitystahtia tänään alkavasta kesälomasta huolimatta.]
Loman kunniaksi tarjoilen teille kesäisen ytimekkään poptusinan:
Pavement – Gold Soundz (1994) Pavement on parasta letkeää kesämusaa! Ihan toivottoman nostalginen olo tästä kyllä tulee.
The Lemonheads – If I Could Talk I'd Tell You (1996) Samat sanat kuin yllä.
Ringo Deathstarr – Imagine Hearts (2011) Tällä bändillä on vuoden coolein nimi, ja hyvän levynkin ovat saaneet aikaiseksi. Mahtoivatko olla syntyneetkään vielä silloin, kun heidän oppi-isänsä virittelivät efektipedaalejaan?
The Feelies – Nobody Knows (2011) Nämä ukot ovat hieman vanhempia, mutta jatkavat hienolla uutuuslevyllään täsmälleen siitä mihin 20 vuotta sitten jäivät.
Supergrass – Mansize Rooster (1995) Aina yhtä hillitön!
Surfer Blood – Neighbour Riffs (2010) Viime kesän paras levy toimii edelleen.
Popsicle – Mayfly (1994) Eikä yksikään popsoittolista edelleenkään ole mitään ilman Popsicleä.
Kauko Röyhkä & Narttu – Vihaiset miehet (Marat Marat) (1986) Nuori ja (ei niin kovin) vihainen Kauko <3
The House of Love – Destroy the Heart (Peel Session) (1988) <3<3<3...
Ride – Chelsea Girl (1990) ...<3<3<3
The Clientele – Haunted Melody (2003) Kesällä voi myös sataa...
Ronderlin – Everything's Just Fine (2002) ...mutta kyllä se kuivaa minkä kastelee.
Iris Murdoch: A Fairly Honourable Defeat (1970) Murdochin ihmissuhdesoppaa sakeimmillaan ja makeimmillaan! Tai makea on kyllä väärä sana – tämä juonittelu ei sisällä pisaraakaan siirappia. Shakespearemainen tragikomedia roihautti Murdoch-innostukseni uuteen liekkiin.
Iris Murdoch: Hiekkalinna (The Sandcastle, 1957, suom. Mikko Kilpi 1965) Murdochin kolmanteen romaaniin ihastuin jo vuosi sitten englanniksi, mutta nyt teki mieli nähdä se uusin silmin. Romantiikkaa, jännitystä, yllättäviä käänteitä... Kunpa voisin vielä joskus kokea tämän kaiken ensimmäistä kertaa.
Tim Thornton: The Alternative Hero (2009) Clive on kolmekymppinen indierockfani, joka ei tahdo aikuistua. Lance on hänen vanha idolinsa, jonka muut tuntuvat jo unohtaneen. Näiden kahden polut kohtaavat yllättävällä tavalla. "Kaikkien aikojen indiein kirja", toteaa Guardian. "Kuin High Fidelity nupit kaakossa", vertaa Jay McInerney. Parilla ensimmäisellä sivulla mainitaan The Longpigs, Mansun, Gene, The Boo Radleys, Sleeper, Supergrass, Blur, Oasis, Slade, The Cure, The Wonder Stuff, The Mission, James, Pop Will Eat Itself, Carter USM, Jesus Jones, Ned's Atomic Dustbin... Thorntonin esikoisromaani on loistokamaa, vähintään yhtä hyvä kuin maaliskuussa lukemani seuraajansa.
Iris Murdoch: Meri, meri (The Sea, the Sea, 1978, suom. Paavo Lehtonen 1981) Murdochin mestariteoksena pidetty, Booker-palkinnonkin napannut teos tuli niin ikään ostettua ja luettua englanniksi viime vuonna. Suomennosta etsin pitkään kirppiksiltä ja divareista, kunnes kyllästyin ja tilasin sen Vantaan Antikvariaatista (postikuluineen 17,50 €). Kyllä kannatti, nyt omistan kaikki suomennetut Murdochit. (Alkukielisiä sentään puuttuu vielä kymmenkunta.) Kaipa tämä kirja on maineensa ansainnut. Eläköitynyt teatteripersoona muuttaa rannikolle viettämään erakkoelämää, josta tuleekin jotain aivan muuta.
(Tässä välissä yritin lukea Siri Hustvedtin Vapisevaa naista, mutta en päässyt kovin pitkälle, ennen kuin uuvuin tieteelliseen vyörytykseen. Onneksi hyllyssä odotti vielä yksi lukematon Hustvedt-romaani...)
Siri Hustvedt: Amerikkalainen elegia (The Sorrows of an American, 2008, suom. Kristiina Rikman 2008) Tämän luin loppuun pari tuntia sitten, enkä osaa sanoa oikein mitään. Tulikohan tästä nyt jopa suosikki-Hustvedtini? Monikaan muu ei liene samaa mieltä.
Kuukauden paras jää nyt kyllä valitsematta, kaikki viisi kirjaa olivat niin hienoja.
Lukukuukausi alkoi lupaavasti. Välillä vauhti hyytyi levybisnesten takia, mutta pääsiäisenä ehdin taas korjata tilannetta.
Siri Hustvedt: The Blindfold (1992) Havahduin Hustvedtin esikoisen olemassaoloon vasta jonkin aikaa sitten, ja saman tien törmäsinkin siihen kirjastossa (kiitos taas henkilökunnalle hyvästä hyllytyksestä). Tämä Iris Vegan -nimisestä nuoresta naisesta kertova kirja on yhtä omalaatuinen kuin sen jälkeen ilmestynyt Lily Dahlin tarina. Mielenkiintoista luettavaa, ei siinä mitään, mutta tuskin monikaan osasi povata Hustvedtille massasuosiota varhaistuotannon perusteella. Eiköhän tämä kuitenkin jossain vaiheessa ilmesty myös suomeksi, jos Kristiina Rikmanin kalenterissa on tilaa. (Vaikka eihän sitä koskaan tiedä, Irvingin esikoisromaanikin on edelleen suomentamatta.)
Turkka Hautala: Paluu (2011) Salon jälkeen odotukseni olivat sitä luokkaa, että Hautalan toinen teos oli hankittava tuoreeltaan. Ja ah miten mainion lukuelämyksen se tarjosikaan! Nuori mies palaa kotikaupunkiinsa etsimään isäänsä ja itseänsä. Menneisyydestä löytyy hyviäkin muistoja, mutta myös sellaisia seikkoja, jotka olisivat saaneet jäädä löytymättä. Hautala osaa kirjoittaa jotenkin niin lämpimästi ja luontevasti, että minuun uppoaa jokainen sana – myös murteelliset ilmaukset, joista muutaman merkitys jää kyllä vähän epäselväksi (Mittä ropannu viime aikoi? s. 274). Jo vain, tämä taisi olla kuukauden paras. Hautalassa on ainesta vaikka Juha Itkosen manttelinperijäksi.
Alice Munro: Liian paljon onnea (Too Much Happiness, 2009, suom. Kristiina Rikman 2010) Sivistyksessäni riittää aukkoja paikkailtavaksi, vaan nyt niitä on yksi vähemmän. Ensimmäisen Munroni jälkeen en vielä osaa sanoa, tuleeko minusta fani, mutta tuttavuus sai ainakin lupaavan alun. Pian kahdeksankymmentä täyttävä kanadatar on kirjoittanut lähes pelkästään novelleja, ja tämä kokoelma osoittaa, että hän kyllä osaa sen homman. Henkilöille sattuu ja tapahtuu, kamaliakin asioita, mutta Munron kyydissä lukijan mieli ei kovin pahasti järky. Minulla on viime vuosina ollut vaikeuksia innostua novelleista, koska haluaisin lukiessani viettää hahmojen seurassa pidempiä aikoja, mutta tällaiset tarinat ovat omiaan muuttamaan asennettani. Yhdessä tarinoista Munro sivuaakin itseironisesti novellikirjailijan asemaa (s. 64):
Kirjan nimi on Miten meidän tulisi elää. Novellikokoelma, ei romaani. Se jo sinänsä on pettymys. Se syö kirjan arvoa, saa kirjailijan vaikuttamaan joltakulta, joka väijyy Kirjallisuuden porteilla eikä ole päässyt turvallisesti sisäpuolelle.
Mark Oliver Everett: Things the Grandchildren Should Know (2008) ROCK MUSIC! DEATH! CRAZY PEOPLE! LOVE! huutaa kansitarra, ja tuota kaikkea on todellakin tarjolla tässä Eels-yhtyeen johtohahmon omaelämäkerrallisessa teoksessa. Ytimekästä kutsumanimeä E totteleva 48-vuotias muusikko kertoo dramaattisesta elämästään ihastuttavan vähäeleisesti. Läheisiä kuolee ympäriltä yksi toisensa jälkeen, mutta musiikinteon vimma pitää E:n hengissä ja järjissään. Vaikuttavaa eikä ollenkaan masentavaa luettavaa. Omat Eels-kuunteluni ovat ensimmäisen levyn jälkeen jääneet varsin pintapuolisiksi, mutta tämä kyllä houkuttaa kaivamaan syvemmältä.
Carol Shields: The Box Garden (1977) Luettuani viime kuussa Shieldsin esikoisen en voinut olla tarttumatta sen sisarromaaniin. Kirjan pääosassa on Pikkuseikkojen Judithin sisko Charleen. Saman suvun parissa siis pyöritään, mutta näiden kahden kirjan tunnelmat tuntuivat melko erilaisilta. Vaikea sanoa, kuinka paljon erilaisuus johtuu kirjojen sisällöstä ja kuinka paljon siitä, että luin ne erikielisinä. Oli miten oli, tarina oli kerrassaan mainio, täynnä tuttua loistavaa henkilökuvausta, ja olipa mukana vähän jännitystäkin. Oli mukavaa viimein tutustua alkukieliseen Shieldsiin, mutta toivotaan silti, että suomentaja Tarkka saa kirjan pian työpöydälleen.
Bo Carpelan: Kesän varjot (Berg, 2005, suom. Oili Suominen 2005) Hävettää tunnustaa, etten saanut luettua Carpelania hänen elossa ollessaan, vaikka ehdin sympatisoida miestä pitkään. Nyt oli korkea aika korjata asia. Tämä kirja vastaa melko hyvin sitä lämpöistä mielikuvaa, jonka olin kirjailijasta muodostanut. Runollista tekstiä oli vaivatonta lukea, mutta tarina kyllä liihotteli ohi suurempia jälkiä jättämättä. Olisikohan jossain muussa Carpelanin kirjassa vähän enemmän tarttumapintaa?
-----
P.S. Oliko tänään jotkut häät vai? En ole rojalisti vaan royle-isti, hehe.
Viime viikonloppuna Tampere kupli ja minun oli tarkoitus esitellä sarjakuvahyllyäni.
Sarjakuvajutut saavat kuitenkin odottaa – viikonloppu vierähti levyhyllyä siivotessa ja poistolevyjä listatessa.
Myyntilista nyt täällä. Käykääpä kurkkaamassa. Kiitos!
-----
Lisäys to 14.4.: Kauppa on käynyt ihan mukavasti ja blogin entiset kävijämääräennätykset ovat ylittyneet moninkertaisesti, mutta suurin osa levyistä odottaa vielä ostajaa. Mainostakaa ihmeessä kavereillenne, jos viitsitte.
Regina - Jos et sä soita (2011) Olin aina luokitellut Reginan "eka demo oli paras" -kategoriaan, mutta nyt bändi pani pakan sekaisin julkaisemalla yhtäkkiä parhaan kappaleensa. Kuulostaa erehdyttävästi kadonneelta indiepopklassikolta vajaan kahdenkymmenen vuoden takaa.
Rocketship - I Love You Like the Way That I Used to Do (1996) Tämä jenkkibändi teki melkein liiankin täydellistä kevytjumitussöpöpoppia, mutta pieninä annoksina se toimii kuin lapsuuden suosikkimehujää kesän ensimmäisenä hellepäivänä.
Club 8 - Everlasting Love (1998) Tätä svedu-duoakaan en nykyään välttämättä jaksa koko albumia yhteen menoon, mutta esim. tämä kappale on edelleen täysin vastustamaton.
Wilma - Lumo (1993) Wilma saattoi olla 90-luvun paras kotimainen yhtye. Jos ei ihan, niin ainakin melkein. Ensimmäiset mielleyhtymäni tuosta Reginan biisistä olivatkin juuri Wilma ja Club 8.
Stereolab - Captain Easychord (2001) Tämänsorttinen soittolista ei olisi mitään ilman Stereolabia. Kapteeni Helpposointu saa kaikki marssimaan samaan tahtiin.
Popsicle - Sunkissed (1994) Jos minulta kysytään, ruotsalainen Popsicle oli yksi maailman parhaista kitarapopbändeistä. Turhan harvoin kuitenkaan kysytään.
The Lucksmiths - T-Shirt Weather (2000) Sitähän tässä jo kaipaillaan. No, kunhan nyt ensin päästään toppatakeista. Odotellessa voi vaikka kuunnella Lucksmithsin koko tuotannon, joka on näköjään vihdoin spotifoitavissa.
Darren Hanlon - The Unmade Bed (2004) Lucksmithsin tavoin myös Darren on kotoisin Australiasta. Muuta en miehestä tiedäkään, mutta musiikkinsa perusteella hän vaikuttaa hurmaavalta kaverilta.
Brian - You Can't Call Home (1992) Brianistakaan en tiedä muuta kuin että se on/oli irlantilainen yhtye, joka julkaisi kaksi albumia 90-luvulla. Bändiä suositteli minulle eräs 55-vuotias amerikkalainen indiepopguru, joka totisesti tuntee asiansa.
Sellaista. Hei, suositelkaas jotain kivoja kevätlevyjä.
Moi! Olen Pekka Kytömäki, keski-ikäinen tamperelaispoika. Satunnaisten blogijuttujen lisäksi olen kirjoittanut viisi runokokoelmaa: Historian pienmiehiä (2023), Sytytys (2020), Aattelu rulettaa (2018), Valo pilkkoo pimeää (2016) ja Ei talvikunnossapitoa (2015). Poplaari on äärimmäisen harvoin päivittyvä blogi kirjoista, musiikista ym.
