Oletteko muuten lukeneet Maila Pylkkösen runoja?

Koulun aamuhartaudessa pelotti, että karjaisen kesken virrenveisuun PERKELE SAATANA; kun pelikaverit riisuvat pukukopissa kamppeitaan, pelkään että suustani pääsee OLETTEKO MUUTEN LUKENEET MAILA PYLKKÖSEN RUNOJA?

– Petri Tamminen, Muita hyviä ominaisuuksia (2010)



Maila Pylkkönen: Jeesuksen kylä
Otava 1958, 82 sivua
(Yliopiston kirjaston poistomyynnistä ma 18.2.2013, luettu samana päivänä)

Ilman Tammista olisin luultavasti sivuuttanut tämän 20 sentin poistokirjan jonain hihhulijulkaisuna. Pylkkönen (1931–1986) vaikuttaa kuitenkin olleen kaukana hihhulista.

Kuolemasta on vähän tietämistä,
lähtö on harvoin kaunis,
mutta elämä on lempeys ja voima,
vaikeneminen
     ainoa yksinäisyys ja uskonto jonka tunnustan.

Jotkin runoista ovat hieman vaikeaselkoisempia, mutta enimmäkseen Pylkköstä on helppo ymmärtää. Kokoelma sisältää muun muassa nättiä luonto- ja lapsikuvausta.

Lapset lumisotasilla. Äidit ikkunoissa
     puistamassa päätä.
Pienet mönkiäiset hihkuvat
tuiskinassa, tuiskuttavat lunta.
Isojen lasten leikki on peliä,
punaposkista, vakavaa, vikkelää.
Unohdettu pikkuveli syö lunta kintaastaan.
Pienet pihlajanmarjat nauravat suu raollaan.

Runot eivät varsinaisesti vieneet jalkoja alta, mutta mukavaa luettavaa ne olivat. Vaikka teoksen alaotsikkona on "runoluonnos", sisältö ei tuntunut luonnosmaiselta.

Niin, oletteko te muuten lukeneet Maila Pylkkösen runoja?
Itse voisin lukea lisääkin joskus.

★★★½