maanantai 22. lokakuuta 2012

Miesten kirjat ja naisten kirjat

Varoitus: tämä kirjoitus saattaa sisältää karkeita yleistyksiä ja sukupuolista stereotyypittelyä.

Aihe pälkähti päähäni pari viikkoa sitten, kun näin Jaakon jutun Karoliinan esikoisromaanista. Jaakko kritisoi kirjaa miesnäkökulman puutteesta. Minua se ei lukiessa häirinnyt, totta puhuen koko asia ei edes tullut mieleeni. Toki kirja tuntuu naisille suunnatulta jo kantensa takia, ja aihepiirikin voi vedota enemmän naisiin kuin miehiin. Itse luen paljon naisten kirjoittamia kirjoja ja yritän yleensä olla välittämättä tällaisista ulkoisista seikoista, mutta kyllähän ne väkisinkin vaikuttavat jollain tasolla. Tätäkään kirjaa en varmaan olisi tullut lukeneeksi, jos kirjoittaja ei olisi ollut tuttu (mutta onneksi luin, koska pidin siitä kovasti).

Aloin mietiskellä asiaa yleisemmälläkin tasolla. Lukeminen lienee loppujen lopuksi yllättävän sukupuolisidonnaista puuhaa. Olen monesti kuullut väitettävän, että kaunokirjallisuus kiinnostaa naisia enemmän kuin miehiä, mikä saattaa hyvinkin pitää paikkansa. (Aamulehdessä oli hiljattain aiheeseen liittyvä Simopekka Virkkulan osuva kolumni, jota en valitettavasti muistanut leikata talteen enkä löytänyt netistä.)

En tiedä onko kukaan tutkinut tätä, mutta uskaltaisin melkein väittää myös, että naiset ovat miehiä avarakatseisempia kirjailijan sukupuolen suhteen. Ehkä kyse on samasta ilmiöstä kuin vaaleissa: monet naiset voivat kyllä äänestää yhtä hyvin naista kuin miestäkin, mutta monet miehet eivät hevin äänestäisi naista. Läheskään kaikki kaunokirjallisuus ei tietenkään ole leimallisesti sukupuolittunutta, mutta osa selkeästi on. On miesten kirjoittamia miesten kirjoja ja naisten kirjoittamia naisten kirjoja. On myös miesten kirjoittamia naisten kirjoja (Joel Haahtela! Michael Cunningham?), mutta onko naisten kirjoittamia miesten kirjoja? En äkkiseltään keksi ainuttakaan esimerkkiä.

Miten te lukijoina koette kirjailijan tai henkilöhahmojen sukupuolen vaikuttavan kirjavalintoihinne?

Eihän tällaisilla asioilla pitäisi enää nykymaailmassa olla merkitystä, mutta niinpä vain tuntuu olevan. Terveisin mies, joka ehti lukea Siri Hustvedtin koko tuotannon ennen ensimmäistä Paul Austeriaan. Mies, joka ei äänestyskopissa juurikaan mieti ehdokkaan sukupuolta, mutta silti huomaa useimmiten äänestäneensä naista (tai seksuaalivähemmistön edustajaa).

40 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen keskustelunavaus! Minun tuttavapiirissäni luetaan paljon molemmissa sukupuolissa, mutta miehillä lukeminen painottuu dekkareihin ja sotakirjoihin, naisilla taas kaunoon ja draamaan. Itse olen kaikkiruokainen, enkä näe kirjallisuudessa mitään sukupuolirajaa.

    Kuitenkin jos aihepiiri on kaukana omista kokemuksista, on kuitenkin joskus helpompaa jos kertoja/henkilöhahmo on nainen. Ehkä siksi, että jos vaikka mieskertoja muistelee omia sotavuosiaan, avioeroaan, tms. kokemuksia joita itsellä ei vielä ole, olen jotenkin liian kaukana saadakseni langan päästä kiinni. Mutta tämä ei päde kaikkeen, monessa suosikkikirjoistani on päähenkilönä mies, kun aihepiiri on vain vähän lähempänä itseä. Kirjailijan sukupuolella sen sijaan ei minulle ole mitään väliä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos peikkoneito, mukava kuulla näkemyksiäsi. Tuo miesten dekkari- ja sotakirjainnostus on kyllä aika selvä juttu, pianhan se on taas nähtävissä isänpäivälahjamainoksissakin. :)

      Poista
  2. Olipas sattuva ajankohta kirjoitukselle. Kirjailin tänään vähän leikkimielellä tänä vuonna lukemiani kirjoja "Kotimaisen kirjallisuuden aarrejahti" -haasteen kategorioihin ja huomasin, että lähes kaikki lukemani kotimaiset kirjat ovat miesten kirjoja. Tuo oli aika hätkähdyttävää, olisin mutuna väittänyt täysin päinvastaista tulosta. En valikoi kirjoja kirjoittajan sukupuolen perusteella mutta nyt tuli vähän sellainen olo, että ehkä pitäisi hiukan tasapainottaa lukemista. Vai pitäisikö, onko sillä oikeastaan väliä? En osaa päättää...

    Toisaalta pitäisi varmaan tehdä vastaava listaus ulkomaisista kirjoista. Mutuna väittäisin, että sillä listalla olisi ainakin enemmän naiskirjailijoita. (Ja tässä tuleekin tuollaisten erilaisten listojen ja haasteiden hyöty: huomaa mielenkiintoisia asioita omassa lukemisessaan).

    Minuun meni muuten ihan täydestä, että Lionel Shriver olis mies. Ihmettelin kyllä vähän, että miksi kirjan kansiliepessä on "jonkun naisen" kuva.

    Annina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yllättävää tuo miespainotteisuus, mutta ei kai sitä tilannetta kuitenkaan "väkisin" tarvitse tasoittaa. Eihän sillä tosiaan oikeasti kai ole mitään väliä.

      Minäkin luulin pitkään, että Lionel Shriver on mies. En kyllä vielä ole lukenut yhtään hänen kirjaansa.

      Poista
  3. No mun mielestä Aika mennyt palaa on kyllä naisten kirja, mutta toki te miehetkin saatte sitä lukea ja siitä tykätä :D. Näkökulma ja teemat ovat "naisten", ja kirja ei olisi ollut sama, jos siinä olisi ollut miesnäkökulmaa.

    Toi on kyllä totta mitä sanot: naiset lukee kyllä useammin miesten kirjoittamia kirjoja kuin päinvastoin. Joissain tapauksissa se on harmi, mutta toisaalta minusta on ihan oikein että naisilla ja miehillä on myös "a literature of their own", missä on ne omat juttunsa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kun annoit luvan, Maria! :D Minustakin on ihan ok, että molemmilla on myös omat juttunsa, mutta tämä tyypillinen miesasenne tuntuu joskus turhan yksisilmäiseltä. Itsekin toki jätän esim. chick-lit-jutut suosiolla väliin, vaikkakin täytyy tunnustaa, että Bridget Jones -leffat olivat minusta ihan hauskoja (hih).

      Poista
    2. Joo, en ymmärrä, mikseivät useammat miehet lue esim. suuria suosikkejasi Hustvedtiä ja Shieldsiä (ja Pohjois-Amerikassa käsittääkseni lukevatkin?). Genrekirjat ovat sitten enemmän sukupuolisidonnaisia :).

      Poista
    3. Joo sama täällä, Hustvedtin ja Shieldsin mieslukijoita olen kuuluttanut monta kertaa! Heidän kirjoissaanhan on hyviä ja uskottavia mieshahmojakin. :)

      Poista
  4. Mä voisin sanoa, että on hirveän vaikea lukea miesten kirjoittamia kirjoja. En tiedä, johtuuko se sukupuolesta vai nykyisestä mieskirjallisuustraditiosta, joka kotimaan kirjallisuudessa on vallalla: jokainen mieskirjailija kirjoittaa pikkaisen ironisesti, vähän hauskasti, Mielensäpajoittajan tyyliin. Siksi pidän Haahtelan tyylistä, kun se on kerta kaikkiaan erilainen. En tiedä, onko se naiselle kirjoittamista sitten. Musta sellainen tyyli on aivan normaalia monen ei-kotimaisen-mieskirjailijan teoksessa.

    Toisaalta muistan myös, kun luin erästä chick-lit-tyylistä kirjaa ja mietin, että onpa kammottava ämmä tässä päähenkilönä. Myöhemmin selvisi, että kirjailija onkin salanimellä kirjoittava mies. Ehkä tyylissä on siis jotain eroa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinänsä ihan kiva kuulla, että naisillakin voi vastaavasti olla ongelmia mieskirjailijoiden kanssa... Itselläni on joku kummallinen Mielensäpahoittaja-allergia, mutta muuten kyllä tulee luettua pikkaisen hauskoja mieskirjojakin.

      Poista
  5. Mielensäpahoittajan (<- lue noin)

    VastaaPoista
  6. Mainiota Pekka!

    MInä huomaan lukevani enemmän miesten kuin naisten kirjoittamia kirjoja, mahdanko olla poikkeus? Herrat Cunningham ja Haahtela lienevät ehkä naisille vetoavampia (??)..

    Anna Kortelainen puhui tästä ongelmasta Marmeladia ja proosaa -tapahtumassa. Hän toivoo, että joku mieskin lukisi hänen uuden romaaninsa vaikka se onkin naisen kirjoittama. Ja taisi J.K.Rowlingin joskus sanoa valinneensa kirjan kanteen etunimensä vain kirjaimina, jotta myös pojat lukisivat. Ja eikös Carolyn Keene (tai ainakin osa heistä) ollut miehiä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Linnea! Mielenkiintoinen poikkeus. Kortelaista en ole lukenut, mutta nyt tekisikin vähän mieli kokeilla. Tuo Carolyn Keene -juttu oli minulle uutinen!

      Poista
  7. Hyvä keskustelunavaus tosiaan, kuten Peikkoneitokin toteaa!

    On selvää, että on miesten ja naisten kirjoja. Karikatyyrisimmillään ne ovat varmastikin sotakirjoja, rakkausromantiikkaa jne. Kiinnostavimmat kirjat sekoittavat näitä näkökulmia, mutta itse toivotan myös naisten/miesten kirjat tervetulleeksi.

    Haahtela on ehdottomasti enemmän naisille kirjoittava - tai ainakin naiset lukevat hänen kirjojaan. Yksi mielenkiintoinen tapaus on yhteinen suosikkimme John Irving. Hän kirjoittaa yleensä miehistä (Leski vuoden verran lie ainoa poikkeus ja vaikka siinä pääosassa on nainen, tunnistaa kirjan miehen kirjoittamaksi), mutta häntä lukevat yhtä lailla naiset kuin miehet. Irving ei ole selkeästi "kummankaan sukupuolen" kirjailija.

    Mutta se on totta, että naiset tarttuvat ennakkoluulottomammin miesten kirjoittamiin romaaneihin kuin miehet naisten kirjoittamiin.

    En kommentoinut Jaakon blogissa miesnäkökulma-asiaan, vaikka olin aikeissa kommentoida. Nimittäin itse en näe sukupuolinäkökulmien puutetta kovin suurena ongelmana kaunokirjassa, jossa kokija on nainen/mies, koska jossain toisessa kirjassa näkökulma on taas erilainen ja olen aika varma, että miesnäkökulmaisia kirjoja on enemmän kuin naisnäkökulmaisia. Se on itse asiassa normi - edelleen ja ikävä kyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja, hyviä pointteja! Irving-esimerkkisi on osuva. Ja minustakin on tosiaan kiva välillä lukea "vieraasta" näkökulmasta kerrottuja tarinoita, eihän kaikkeen tarvitse aina pystyä samaistumaan.

      Poista
  8. Ainakin jonkinlaista kartoitusta lukemisen sukupuolittumisesta on tehty, ja sen mukaan naiset tosiaan lukisivat useammin sekä naisten että miesten kirjoittamia kirjoja, kun taas miehet lukisivat huomattavasti enemmän miesten kirjoittamia kirjoja. Olen aina välillä kysellyt asiasta ihmisiltä, ja vastaustenkin perusteella asia tuntuisi olevan niin.

    Yritin miettiä jotakin miesten suosimia naiskirjailijoita, mutta en oikein keksinyt muuta kuin joitakin dekkaristeja, tyyliin Patricia Cornwell. Ja tietysti Rowlingin Pottereita lukevat sekä tytöt että pojat.

    Itse luen enemmän naisia kuin miehiä, ja minulla on vähän samanlainen ongelma tämänhetkisen kotimaisen mieskirjallisuuden suhteen kuin Mari A:lla - enkä ole ainakaan vielä ihastunut edes Haahtelaan. Sen sijaan ulkomaisista miehistä löytyy kyllä paljonkin suosikkeja, eli kotimaisten miesten kohdalla on varmaan kysymys enemmän tyylisuuntauksesta kuin sukupuolesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vahvistuksesta, Liisa. Tuo sinun ja Mari A:n mainitsema jako koti- ja ulkomaisten mieskirjailijoiden välillä on mielenkiintoinen, en olekaan aiemmin tullut ajatelleeksi sitä.

      Poista
  9. Liisaa kompaten totean, että tietääkseni ihan on asiaa tutkittukin ja näin on myös omien empiiristen tutkimusten perusteella.

    Pidän itseäni hyvin avarakatseisena lukijana ja luen mielestäni sekä naisten että miesten kirjoittamia kirjoja asiaa sen kummemmin miettimättä. Monet ikisuosikeistani ovat miehiä. Mutta ihan varmistukseksi laskin blogista tämän vuoden tähänastiset luvut - aika karua: naisten kirjoittamia 80, miesten 45!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja linkityksestä, Kirsi! Aika kovat lukemat, mutta eihän niissä sinänsä mitään ihmeellistä ole. Itse luin viime vuonna hitusen enemmän naisten kuin miesten kirjoittamia kirjoja (45–41), mutta tänä vuonna miehet taitavat olla reilusti johdossa.

      Poista
  10. Mielenkiintoinen avaus totta tosiaan! Minulla on suosikkikirjailijoina sekä miehiä että naisia. Taitaa kuitenkin, ikävä kyllä, olla niin, että miehet avaavat hieman nihkeämmin naisten kuin miesten kirjoittamia kirjoja - ehkä kaikki johtaa kirjallisuusaikojen alkuun, jolloin naiset kirjoittivat selkeästi naisille suunnattuja (rakkaus)romaaneja.

    Kun kirjoitan itse, en ajattele lukijan sukupuolta. Silti luulen, että naisnykykirjailijana minua lukevat enemmän naiset kuin miehet - vaikka lehtiarvostelut toisesta romaanistani olivat miesten kirjoittamia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin sanottu, Helmi-Maaria, ehkä historiakin vaikuttaa. On kiinnostavaa kuulla myös kirjailijan näkökulma asiaan.

      Poista
  11. Itsekin kyllä täysin hyväksyn sen, että on olemassa sukupuolisesti värittyneitä kirjoja, onhan sekä biologinen että sosiaalinen sukupuoli ihmisen ominaisuuksia.
    Joskus kun tulee noita kirjailijamääriä laskettua niin usein on päätynyt sellaiseen 2/3-1/3-jakoon miesten hyväksi, tiedä sitten mikä on jakauma kaikissa kirjoitetuissa kirjoissa, kirjoittavatko miehet vai naiset enemmän kirjoja?
    En kuitenkaan juuri kiinnitä sukupuoleen huomiota lukuvalintoja tehdessäni, vaikka ne lukiessa olisivatkin ilmeisiä.

    Kunkin kirjan lukijoiden sukupuolijakaumaa en sen tunnemmin tunne mutta potentiaalisia naiskirjailijoita joita miehet/pojat lukevat tulee mieleen ainakin CL Moore ja SE Hinton (ne nimikirjaimet...)
    Sukupuolelta tunnistettavista nimistä pari tuttua joista en ole kuullut oikein kenenkään naisen puhuvan mutta miesten kyllä ovat Patricia Highsmith ja Flannery O'Connor.

    Ja supersankarisarjisten käsikirjoittajana Ann Nocenti lienee aika eittämättömästi kirjoittamanut pääosin miehille (Gail Simonella lienee jo ihan kunnioitettava naislukijoiden määrä).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mieskommentista, hdcanis! :)

      Ei minunkaan ollut missään nimessä tarkoitus tuomita miesten kirjoja ja naisten kirjoja, onhan se ihan selvää, että sellaisia on ja niitä tarvitaan jatkossakin. Lähinnä ärsyttää vain se, jos äijät eivät suostu koskemaan akkojen kirjoittamiin kirjoihin (tai päinvastoin – ehkä sellaisiakin tapauksia on). Hyvä kysymys tuokin, kummat kirjoittavat enemmän kirjoja nykyään.

      Tosiaan, S.E. Hinton on hyvä esimerkki! Rowlingin lisäksi siis. Muistaakseni luulin pienenä myös Enid Blytonia mieheksi...

      Poista
  12. Omat lukemiseni painottuvat vähän mieskirjailijoiden suuntaan, tämän vuoden suhteen näyttää olevan aika tasaista. Joissain tapauksissa kirjailijan sukupuoli kyllä saattaa luoda jonkinlaisia ennakko-oletuksia kirjan suhteen, muuta normaalisti en sitä ajattele kirjoja valitessani. Kunhan luen kirjoja, jotka kiinnostavat - ja ne näyttävät olevan keskimäärin vähän useammin miesten kuin naisten kirjoittamia.

    Osittaista sukupuolittuneisuutta kirjamarkkinoilla pidän minäkin ihan luonnollisena, sillä kyllähän keskivertonaisen ja -miehen mielenkiinnon kohteet muutenkin vähän poikkeavat toisistaan. Toivottavasti silti niin mies- kuin naislukijatkin katselisivat avoimin mielin monenlaisia kirjavaihtoehtoja! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta, että sukupuoli voi varmasti vaikuttaa ennakko-odotuksiin. Hyvä yhteenveto muutenkin. :)

      Poista
  13. Kiintoisaa! Intouduin tekemään laskelmia. Viime vuoden lopputulemaksi jäi naisten voitto kolmella kirjalla, aika vähän kai siis.

    Kuinka pitkälti lienee kyse genrevierastuksesta ennemmin kuin sukupuolivierastuksesta? Meinaan siis sitä, ettei ole ihme, jos mies tarttuu ennemmin siihen sotaromaaniin kuin elokuvasanastolla "draamaan" (eli genreneutraaliin perusromaaniin, jos niin voi sanoa), kuten täälläkin aiemmin sanottiin. Jos kyse kuitenkin on siitä, että samainen mies valitsee mieluummin tai peräti systemaattisesti miesten kirjoittamia sotaromaaneja kuin naisten kirjoittamia sotaromaaneja, on asia tietysti ikävämpi. Genrejen tietynasteinen sukupuolittuminen keräsi yllä hyväksyntää, joten olennaiseksi nähdäkseni nousee hdcaniksen esiin ottama kysymys siitä, onko miesten oletettu kanttaus mieskirjailijoihin selitettävissä mieskirjailijoiden enemmistöön perinteisissä miesgenreissä. *heh*

    Ehkäpä mieskirjailijat ovatkin monialaisempia kuin naiset? Siinä tapauksessa naiskirjailijoiden pitäisi jalkautua perinteisten miesgenrejen pariin, jotta miesten lukemien kirjojen kirjoittajajakauma saataisiin tasapainotettua. x) Missä viipyy Katja-Orvokki Liljapuron teos Jyrisevä Aunus?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Genreissä on tosiaan tiukempia rajoja, ja genrejen sisällä omia suuntauksia...oma dekkarimakuni painottuu siihen klassiseen brittiläiseen, jonka kirjoittajista suuri osa oli naisia.
      Lukemistani briteistä ja suomalaisista muutenkin naiset taitavat viedä voiton mutta muu maailma onkin sitten aika miespainotteista (ei ihan heti tule mieleen esim. yhtään italialaista naiskirjailijaa jos ei maahanmuuttajia Leonia ja Valaa lasketa...tai venäläistä naiskirjailijaa joka ei ole Anna Ahmatova).

      Noista ylempänä mainitsemistani naisista CL Moore oli pulp-scifin ja fantasian nimitekijöitä ja naisena alalla uranuurtaja (niin, Mary Shelley pitäisi kai myös mainita naiskirjailijoista jotka kirjoittivat suurelta osin miesyleisölle) ja Highsmithille ja O'Connorille antaa leimaa aikamoinen musta huumori ja, no, tylyys, molemmat liikkuvat aika suvereenisti miehille tyypillisemmillä kirjallisuuden aloilla...

      Mutta varmasti on valitettavasti myös mieslukijoita jotka eivät naisen kirjoittamaan kirjaan tartu, oli aihe mikä tahansa. Naislukijoissa ehkä moinen jyrkkyys on harvinaisempaa...

      Poista
    2. Hyviä pointteja, Maukka ja hdcanis! Genre varmasti painaa usein vaakakupissa enemmän kuin sukupuoli. Viime aikoinahan kotimaiset naiskirjailijat (Kettu, Köngäs, Linturi...) ovat kirjoittaneet ahkerasti sota-aikoihin sijoittuvia kirjoja, mutta ehkä ne eivät sitten ole tarpeeksi sotaisia?

      Poista
  14. En kiinnitä kirjaa valitessani mitään huomiota kirjailijan sukupuoleen. Katselin omia tilastojani. Viime vuonna luin tasan yhtä monta naisen ja miehen kirjoittamaa kirjaa ja tänä vuonna 57 kirjasta 30 on miehen, 27 naisen kirjoittamaa. Siis yrittämättä päästä noin tasaiseen jakautumaan.

    Hyvin tuntemistani miehistä yksi lukee vain Päätaloa (eli ei lue enää mitään), yksi suomalaisia mieskirjailijoita - ja Leena Lehtolaista, kolmas (veljeni) lukee samalla tavalla kuin minä. Yleistäminen on vaikeaa.

    Yksi huomautus: "Olen monesti kuullut väitettävän, että kaunokirjallisuus kiinnostaa naisia enemmän kuin miehiä," Eikö tuo näy kirjabloggaajissakin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Margit, tuohan kuulostaa ihanteelliselta tilanteelta. Piti vielä tarkistaa omat tilastoni viime vuosilta:
      2008: miehet 40,5 – naiset 26,5
      2009: miehet 38,5 – naiset 15,5
      2010: miehet 47 – naiset 39
      2011: miehet 41 – naiset 45
      2012 tähän asti: miehet 37 – naiset 22
      Viime vuosi näyttää siis olleen poikkeus, keskimäärin miehet ovat edelleen niskan päällä.

      Minusta taas yleistäminen on usein turhankin helppoa, vaikeampaa on osoittaa todisteita yleistyksille. :)

      Arvaa mitä: jutussani oli aluksi maininta siitä, kuinka epätasainen sukupuolijakauma näkyy kirjablogeissakin, mutta jätin sen sittenkin pois. Ainahan voisi kuitenkin olla mahdollista, että miehet lukevat innokkaasti mutta eivät vain ole yhtä innokkaita jakamaan lukukokemuksiaan kuin naiset...

      Poista
    2. Samoin kuin kirjabloggaajissa, myös lukupiiriharrastajissa suurin osa on naisia (tätäkin on tutkittu). Ehkä voisi väittää, että sosiaalinen lukeminen on naisten juttu? Ja varmasti naiset lukevat muutenkin enemmän, mutta minkä verran, se onkin toinen juttu. :)

      Poista
    3. Sosiaalisuus on naisten juttu? ;)

      Poista
  15. Oikein hyvä keskustelunavaus ja todella hyviä kommentteja.

    Minä mietin juuri tuota lukuharrastuksen sukupuolittuneisuutta, koska todellakin, kuten Katja jo mainitsikin, lukupiirit on suositumpia naisten kuin miesten parissa.

    Olen vetänyt lukupiiriä Joensuun seutukirjaston yhdessä toimipisteessä lähes kaksi vuotta ja meillä on mukana vain yksi mies. Hän kyllä lukee kiltisti kaikki lukupiirin kirjat (joista osa on naisten kirjoittamia), mutta tuo todella hyvin keskusteluun eriäviä mielipiteitä ja näkökantoja. Kuulin, että tänä syksynä paikkakunnallamme on aloittanut vain miehille suunnattu lukupiiri. Ilmeisesti kyseiset miehet eivät halunneet tulla naisen vetämään kirjaston lukupiiriin (saatan kyllä ylitulkita!) ja perustivat oman piirinsä, mikä on tietysti ihan hyvä juttu.

    Mulla on sellainen mutu-tuntuma (kirjaston tiskin takana vähän aikaa istuneena), että miehet lukevat kyllä yhtä paljon kuin naiset, mutta lukukokemusten jakaminen on naisille luontevampaa. Mut siihen käsitykseen minäkin olen päätynyt, että naiset ovat innokkaampia lukemaan miesten kirjoittamia kuin miehet naisten kirjoittamia teoksia.

    Itse luen näkäjään hiukan enemmän naisten kuin miesten kirjoja (viime vuonna eroa naisten hyväksi viisi kirjaa, tänä vuonna tässä vaiheessa naiset johtavat kymmenellä kirjalla). En kuitenkaan kirjoja valitessani juurikaan ajattele kirjoittajan sukupuolta ja esimerkiksi pariskunta Hustvedt-Austerin kohdalla on käynyt niin, että pidän enemmän Austerista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anna Elina, erittäin mielenkiintoinen ja valaiseva kommentti! Nostan hattua tuolle lukupiirinne ainoalle miehelle. Ja aika erikoista, jos muut miehet ovat perustaneet oman lukupiirin tuosta epäilemästäsi syystä, mutta pääasia tietysti, että lukevat.

      Minäkin olen tosi tyytyväinen, että sain vihdoin tutustuttua myös Austeriin, koska Sattumuksia Brooklynissa oli todella hieno lukukokemus. Saa siis nähdä, miten tässä Siri–Paul-ottelussa lopulta käy. :)

      Poista
    2. Oman kirjastoni lukupiiri taitaa sitten olla melkoinen poikkeus: vuolaasti filosofoivaan äijäkööriin kaivataan kaiken aikaa osallistujiksi lisää naisia. Naisten vetämä lukupiiri ei siis ainakaan tässä tapauksessa ole karkottanut miekkosia. Lukupiirin kirjat ovat olleet aika neutraalisti "yleistä kaunoa" - välillä miesten, välillä naisten kirjoittamia. Ehkä mukaan kurkistaneet naiset ovat kyllästyneet muutamiin miehiin, joilta ei saa suunvuoroa!

      Muuten olen sitä mieltä (tai ainakin haluan ajatella niin), että ihmiset ovat ensisijaisesti ihmisiä, eivät miehiä Marsista tai naisia Venuksesta. Mutta ehkä asia ei ole niin. Ainakin vaatii melkosta rohkeutta ja tarmoa kaivaa esiin itsensä kaikenlaisten stereotypioiden alta. - Ja totta, kirjastossa sen huomaa: naiset lukevat rakkaushömppää ja dekkareita, miehet sotahömppää ja dekkareita. (Tämä ei ollut arvoarvostelma!) Sen lisäksi on kolmas laji: ihmiset, jotka lukevat monenlaista :o)

      Poista
    3. No onpas melkoisia ukkoja teillä siellä. Mielenkiintoinen ilmiö!

      Samaa mieltä toki olen. Onneksi on myös tuo kolmas vaihtoehto! Itsekin sovin tiettyihin miesstereotypioihin niin huonosti, että teen mielelläni pilaa niistä. Terveisin mies, joka on elämänsä aikana juonut yhteensä noin kolme pulloa kaljaa mutta tykkää kyllä röhnöttää sohvalla jalkapalloa töllöttäen. :)

      Poista
  16. Tämäpä on mielenkiintoinen keskustelunaihe!

    Itselläni on aika perinteisen naiselliset/tyttömäiset mieltymykset kirjojen suhteen ja minua kiinnostaa kirjoissa enemmän tunne- kuin toimintapuoli.

    Huomaan, että lukiessa keskityn havainnoimaan enemmän juuri niitä ihmissuhde ja tunneasioita, vaikka monet kirjat saattavat sisältää sekä toimintaa että tunnetta. Luin esimerkiksi kesällä Sodan ja rauhan ja koin tylsiksi ne kaikki sotakohtaukset ja odotin aina, että päästään rintamalta sinne kotipuoleen, missä kaikki draama tapahtui. Sen sijaan eräs miespuolinen tuttavani, joka myös sattui kesällä lukemaan Sodan ja rauhan, ylisti kirjan taistelukohtauksia ja käsittääkseni keskittyi lukiessaan enemmän juuri siihen puoleen:p

    Eilen illalla puolestaan luin isälleni vähän refereoiden "iltasaduksi" "Prinsessa vailla valtakuntaa"-satua yrittäen vakuuttaa isälleni, kuinka hieno satu on kyseessä ja ylipäätänsä sitä, kuinka tärkeitä sadut mielestäni ovat. (Olen hiljattain myös blogannut kyseisestä sadusta.) Hänen kommenttinsa oli, että hän tykkää enemmän sellaista saduista, joissa on enemmän toimintaa ja seikkailua. Että sillä lailla meillä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiintoisasta kommentista, Anna! Aika jännää, että eri lukijat voivat lukea kirjan noin eri tavalla. Ja hauska tuo ajatus iltasadun lukemisesta isälle. :)

      Poista
  17. Hei, kiva tutustua blogiisi. Minulle ei kirjailijan sukupuolella ole väliä siinä mielessä, että tietysti molemmat voivat kirjoittaa hyvän kirjan. Nyt juuri luin Little Been tarinan ja piti ihan tarkistaa kirjailija, joka on Chris Leave, mies. En siis ollut edes ajatellut kirjailijan sukupuolta. Äkkiseltään luulisi, että 16-vuotiaan nigerialaistytön ja englantilaisen naisen tarina olisi enemmän naisen heiniä, mutta ei väliä, hyvä kirja. Silti kuitenkin suosin tietoisesti jossain määrin naiskirjailijoita. Jäin miettimään miksi ja huomaan tässä, että tämä koskee mielestäni vain kotimaista kirjallisuutta. Mysteeristä. Ehkä he kirjoittavat minua kiinnostavista teemoista...vaikea sanoa. Tai ehkä se on tyylikysymys kuten edellä arveltiin.

    Edellä kommentoitiin mm. J.K. Rowlingin nimestä ja tuli mieleeni kirjailijoiden salanimistä Pirkko Saision Jukka Larsson. Onkohan kukaan mies kirjoittanut naissalanimellä? Pikagoogletus. No, onhan meillä Maiju Lassila ja nimellä Ursula Auer ovat kirjoittaneet Anja Angel & Pentti Kirstilä. Mutta lienee yleisempää toisin päin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mukavasta kommentista, Kirjanainen!

      Tosiaan, Saision salanimi ei ollutkaan tullut mieleeni. Olen lukenut vain yhden Larsson-kirjan, ja jostain syystä en pitänyt siitä yhtään niin paljon kuin Saision omalla nimellään kirjoittamista kirjoista.

      Poista