keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

Helmikuussa luettua

Helmikuu oli melko kiireinen, mutta muutama kirjakin mahtui ohjelmaan.



Carol Shields: Kaiken keskellä Mary Swann
(Swann: A Mystery, 1987, suom. Hanna Tarkka 2010)
Mary Swann oli (fiktiivinen) maatalon emäntä, jonka harmaa elämä päättyi synkästi väkivaltaisen aviomiehen käsissä. Jossain välissä Swann ehti kuitenkin kirjoittaa pieniä runoja, jotka nostivat hänet postuumiin kulttisuosioon. Tämä kirja kuljettaa tarinaa neljän eri henkilön näkökulmasta ja huipentuu Swann-symposiumiin, jossa sattuu ja tapahtuu. Carol Shields on tarinankertojana mielestäni samaa kaliiperia kuin John Irving – hän tuntuu saavan aikaiseksi kiehtovan kertomuksen aiheesta kuin aiheesta. Tämä ei ehkä ole ihan Shieldsin paras kirja, mutta erittäin hyvä silti. Suomentaja Hanna Tarkka on jälleen kerran tehnyt nimensä veroista työtä, joten lukunautinto on taattu.

(Tässä välissä aloitin Anita Brooknerin Rantahotellia, mutta se ei oikein lähtenyt. Luin jotain 40–50 sivua, kun ajattelin että siinä alkaisi tapahtua tai ilmenisi jotain nerokasta, sentään Booker-palkittu ja kaikkea, vaan eipä ei. En tykkää jättää kirjoja kesken, mutta mieluummin silti jätän kesken kuin luen mitään väkisin.)

Erlend Loe: Kurttila
(Kurtby, 2008, suom. Tuula Tuuva-Hietala 2008)
Epäonnistuneen lukuyrityksen jälkeen valitsin varman päälle. Loe on yleensäkin helppoa luettavaa, ja (varhaisnuorille suunnatut?) Kurt-kirjat ovat sieltä kevyimmästä päästä. Kurttila puolestaan on Kurt-kirjoista sieltä sekopäisimmästä päästä: Kurtin perhe lähtee lomalle kohti Suomea mutta jämähtääkin Ruotsiin keskelle omituista uskonnollista yhteisöä. Viihdyttävää.

Riitta Jalonen: Veteen pudonneet (2007)
Kirjatorin kivan näköisiä 50 sentin kirjoja tämäkin. Nopeasti luettu pikkutytön tarina, nättiä tekstiä, mutta ei siitä lopulta jäänyt kovin paljon käteen saati päähän. Kirja lähtikin kiertoon pian yllä olevan kuvan ottamisen jälkeen. (Riitan mies on Olli Jalonen, jonka kehutun Poikakirjan haluaisin lukea.)

Nicole Krauss: Rakkauden historia
(The History of Love, 2005, suom. Terhi Leskinen 2006)
Tämä hömppärakkausromaanin näköinen opus olisi varmasti jäänyt lukematta ilman suositusta. Hyvä ettei jäänyt, kirja antoi paljon. Pääosissa ovat vanha juutalaismies, nuori juutalaistyttö ja mystinen kirja, joka on kulkenut omia reittejään halki sukupolvien ja yli kielirajojen. Monitahoinen tarina kestää varmasti toisenkin lukukerran. Nicole Kraussin mies on arvostettu kirjailija Jonathan Safran Foer, jolta en (vielä) ole lukenut mitään. Näköjään minulle on tullut tavaksi tutustua kirjailijapariskunnista ensin naisen tuotantoon (vrt. Jaloset ja Hustvedt-Auster), mikä saattaa kertoa jotain minusta lukijana.

John Irving: Leski vuoden verran
(A Widow for One Year, 1998, suom. Kristiina Rikman 1998)
The World According to Garp teki minusta Irving-fanin parikymppisenä. Nyt on kaikki kirjat luettu jo kauan sitten eli on aika aloittaa uusintakierros. Leski vuoden verran tuli luettua tuoreeltaan, joten vuosia ehti kulua täysi tusina. Tämä on (muistaakseni) ainoa Irvingin kirja, jonka päähenkilö on nainen. Muut elementit ovat tuttuja: kirjailijaelämää, kuolemaa ja menetyksen pelkoa, seksiä ja väkivaltaa, sovinnontekoa menneisyyden kanssa. Vain paini puuttuu – tällä kerralla tilaa saa squash. Kirja teki minuun nyt vielä suuremman vaikutuksen kuin 23-vuotiaana. Irving on nero, haluaisin kätellä häntä ja pyytää nimmarin johonkin kirjaan. (Toivottavasti hän käy Suomessa vielä joskus, viimevuotisesta visiitistä kuulin liian myöhään.) Kuukauden paras.

6 kommenttia:

  1. Pekka, Leski vuoden verran on melkein mullistanut elämäni. Minulle tämä kirja on yksi elämäni parhaista.

    Ruth Cole on alter egoni. Olen myös julkituonut, että 'tullakseen kirjailijaksi, pitää elää Ruth Colen elämä'. Lähden hänen jäljilleen Amsterdamiin. Kodissamme on huone, joka on tämän kirjan kunniaksi nimetty Amsterdamiksi. Se on vierasmakuuhuone, joka koki täydellisen remontin PAITSI sinne jätettiin kaksi tummunutta paneeliseinää, jotta voisin kerätä sinne kehystettyjä perhevalokuvia, kuten olivat kuvat, joita Ted esitteli tyttärelleen kantaen tätä sylissään...

    ja kirjan loppu on osoitus, että naisen elämä voi alkaa vaikka 72 vuotiaana...,sillä Eddie odotti ja lopulta kaikki päättyi suloiseen, hellään rakasteluun.

    Minkään en millään saa luettua Booknerin Rantahotellia...Lue sinäkin sen sijasta Ian McEwanin Rannalla.

    McEwanin Ikuinen rakkaus meni sitten kolmen kärkeen Mcewan listallani.

    Olisi kiinnostavaa nähdä sekä Irvingin että McEwanin aivot. Niissä on pakko olla jotain erityistä...

    Minä en päässyt helsinkiin tapaamaan Irvingiä, mutta hän sai käyntikorttini. Se edes.

    VastaaPoista
  2. Minäkin arvostan Hanna Tarkkaa kovin. Olisi mielenkiintoista lukea Shieldsiä jonkun muun suomentamana. Olisiko yhtä ihanaa?

    Minun matkaani lähti eilen Kirjatorilta Olli Jalosen 14 solmua Greenwichiin. Tekisi mieli aloittaa kirja heti, mutta muutama muu herkku on vielä kesken, joten täytyy kai malttaa jokunen hetki.

    Ja kääk, tuo Irving taisi jäädä minulta kesken silloin noin 23-vuotiaana. Ehkä tartun siihen nyt aikuisena uudestaan, tuollahan se hyllyssä odottaa.

    Mukavaa maaliskuuta sinulle Pekka!

    VastaaPoista
  3. Olli Jalosen Poikakirja teki vaikutuksen syksyllä ja oli mielenkiintoista luettavaa. Jalonen on taitava kirjoittaja!

    VastaaPoista
  4. Minulla on hyllyssä tuo Carol Shieldsin teos, mutta en ole jotenkin vielä kiinnostunut sen lukemisesta.

    VastaaPoista
  5. Leena:
    Kiitos pitkästä kommentista! Huomasinkin joskus blogistasi, että kirja on sinulle tärkeä. Tuohon ei oikein voi lisätä mitään, olen iloinen että tulin lukeneeksi sen nyt uudestaan.

    En tiedä mikä tuossa Brooknerissa oikein mätti. Opiskeluaikoina kurssilukemistoon kuulunut Providence oli muistaakseni ihan luettava, kirjoitin siitä esseenkin.

    Voisikin olla hyvä lukea uudestaan myös Rannalla, se oli tosiaan ensimmäinen aikuisiällä lukemani McEwan ja osa kirjasta meni tyyliin totutellessa. Oletko muuten tutustunut Patrick McGrathin tai Peter Ackroydin tuotantoon? Itse en vielä ole, mutta aikomus olisi, koska eräs antikvariaatinpitäjä (jonka kanssa minulla oli taannoin pitkä ja kiinnostava keskustelu) mainitsi heidät McEwanin hengenheimolaisina. Ilmeisesti aika makaaberia meininkiä heidän kirjoissaan, mutta niinhän McEwanillakin usein on.

    Joana:
    Kiitos ja kaunista kevään alkua sinullekin! Tarkka on niin hyvä, että en ole vielä lukenut Shieldsiä alkukielisenä ollenkaan. Pian olisi tosin tarkoitus, kun kaikki suomennokset on jo luettu. Paitsi novellikokoelma Tavallisia ihmeitä, sitä aloitin jo viime vuonna mutta olen nautiskellut hitaasti (useimmiten tekee kuitenkin mieli lukea romaaneja).

    Oletko lukenut jotain muuta Irvingiä? Olitpa tai et, Leskelle kannattaa kyllä joskus antaa uusi tilaisuus, se on koskettava mutta hauska kirja.

    Jack: Kiitos kommentista, aion napata Poikakirjan kirjastosta heti kun näen.

    Hanna: Itsellänikin kesti monta kuukautta tarttua Mary Swanniin, mutta ihan turhaan. Aloitin Shieldsin lukemisen vuosi sitten Ellei-romaanista ja luin muutamassa kuukaudessa neljä muutakin. Jos pitäisi valita yksi suosikki, se olisi varmaan Larryn juhlat, mutta kaikki muutkin ovat oikein hyviä.

    VastaaPoista
  6. Minäkin jumitan Rantahotellissa... Aion kyllä lukea sen loppuun, koska se on niin lyhytkin, ja nautin hitaasta kerronnasta ja hiljaisen hotellin miljööstä. Välillä on kuitenkin pakko lukea jotain vetävämpää; aloitin juuri Riitta Jalosen romaanin Todistaja Brigitin talossa. Sekin on hidastempoinen, mutta hyvällä tavalla.

    VastaaPoista