Flow-tilassa ihminen uppoutuu tekemiseensä niin, että hän on yhtä tekemisen kanssa. Ulkomaailma menettää merkityksensä ja tekemisestä syntyy ikään kuin virta, jonka vietäväksi tekijä antautuu.
Itse pääsen lähimmäksi tuota tilaa lukiessani hyvää kirjaa tai poimiessani marjoja.
Just let it flow.
(Luuliko joku, että tämä juttu käsittelisi sitä yhtä festivaalia? ;)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Jee jee biisi!
VastaaPoistaJosko sitä ens vuonna vaikka jaksais noille festeillekin lähtee. Ihan ok bändejä siellä olisi tänäkin vuonna ollut tarjolla.
Joo, yksi parhaista.
VastaaPoistaNo, eipäs nyt eksytä aiheesta! Ei vaiskaan, saahan siitä puhua, alkaa vaan olla kyllästymispiste aika lähellä... On siellä pari hyvää bändiä, ei siinä mitään.
Minun viimeisin flow-kokemukseni liittyy kuin liittyykin siihen Petri Tammisen uutukaiseen, jonka sain torstaina yölainaan yhdestä yliopiston kirjastoista. Ja voi että, sen lukukokemuksen kanssa oli kyllä mieluusti yhtä. Olipa taas osannut Tamminen laittaa kyllä sanat ja lauseet kohdilleen, aivan älyttömäön hyvä kirja, parasta Tammista tähän mennessä :)
VastaaPoistaMutta tuo marjanpoimiminen ei kyllä vie minua flow-tilaan. Meillä päin (heh) lapset lähetettään hyvin nuoresta iästä lähtien hillasuolle sääskien syötäväksi. Hmmm, pystyy traumatisoimaan ihmisen. Sen verran ääriolosuhteissa on hilloja ja puolukoita tullut poimittua, että enää vuosiin en ole suostunut marjametsälle.
Yölaina, jee mitä palvelua! Ja tosiaan, jee mikä kirja.
VastaaPoistaEn yhtään ihmettele, että tuollaisesta tulee traumoja. Minua ei ole koskaan pakotettu marjametsään. Lapsena tuli käytyä joskus, mutta toden teolla innostuin vasta viime vuonna. Tuntuu ihanteelliselta harrastukselta minulle, kun tykkään keräilystä, ilmaisista asioista, metsistä ja marjoista. Tietysti kunnon fiilikseen pääseminen vaatii sen, että marjoja on paljon ja itikoita taas ei.
Numeroiden parissa kouluaikana tuli iso flow.
VastaaPoistaSama täällä, ainakin ala-asteella.
VastaaPoistaMulla jatkui ihan ammattikorkeakouluun saakka, kunnes sitten kaikki pamahti yli enkä tajunnu enää mistään mitään. :)
VastaaPoistaMä en enää muista missä vaiheessa se meni yli, mutta lukiossa alkoi tuntua etten olis yhtään pärjännyt ilman isältä saatua tukiopetusta...
VastaaPoistaMinä pääsen flow-tilaan kun luen ruotsalaisia dekkareita, Mika Waltarin kirjoja tai kun kuuntelen hyviä levyjä (esimerkiksi vaikka vanhoja soulalbumeja tai Leonard Cohenia) !
VastaaPoistaDekkareita tuli luettua nuorempana, mutta jostain syystä ne ovat jääneet. Pitäisiköhän yrittää taas joskus? Ehkä jotain sellaisia, jotka eivät ole liian jänniä.
VastaaPoistaKovin flow-tila oli tänä vuonna varmaankin Peter Cameronin The Weekendin kanssa. Pyrin alituisesti flow-tilaan, siksi elän lukeakseni. Mikä muu sen voisi korvata? Ehkä uiminen, mutta meressä...sukeltaminen.
VastaaPoistaTaas ihan tuntematon kirja, kiitän ja merkitsen kirjastolistalleni. Oletko muuten lukenut Iris Murdochia? Tuli vaan mieleen tuosta meressä uimisesta. (Tai no, onhan tuo totta puhuen muutenkin jatkuvasti mielessä...)
VastaaPoistaPekka, Iris Murdoch jotenkin ohittaa aina minut. En tajua vain miksi. Dorid Lessingiä olen hirveästi yrittäntyt, mutta pidin vain kirjasta Viides lapsi.
VastaaPoistaJatkuvasti mielessä...uiminen? Eikun tarkoitat ehkä...en tiedä, en muista mikä se olikaan. onneksi unohdan nykyään paljon. Se johtuu liiasta lukemisesta.
Niin siis tarkoitin, että Murdoch on jatkuvasti mielessäni. :)
VastaaPoista