lauantai 31. joulukuuta 2011
Tänä vuonna lukemani kirjat
Tammikuu
1. Siri Hustvedt: Kaikki mitä rakastin [What I Loved]
2. Enid Blyton: Seikkailujen vuori [The Mountain of Adventure]
3. Iris Murdoch: The Red and the Green
4. Mary Ann Shaffer ja Annie Barrows: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville [The Guernsey Literary and Potato Peel Pie Society]
5. Bernhard Schlink: Lukija [Der Vorleser]
6. S. E. Hinton: Tex
7. Johan Harstad: Buzz Aldrin - taviksena olemisen taito [Buzz Aldrin, hvor ble det av deg i alt mylderet?]
8. Irène Némirovsky: Tanssiaiset [Le Bal]
9. Joel Haahtela: Katoamispiste
10. Siri Hustvedt: Lumous [The Enchantment of Lily Dahl]
11. Robert A. Morace: Irvine Welsh's Trainspotting
12. Asta Leppä: Sinä et hävinnyt
Helmikuu
13. Carol Shields: Kaiken keskellä Mary Swann [Swann: A Mystery]
14. Erlend Loe: Kurttila [Kurtby]
15. Riitta Jalonen: Veteen pudonneet
16. Nicole Krauss: Rakkauden historia [The History of Love]
17. John Irving: Leski vuoden verran [A Widow for One Year]
Maaliskuu
18. James Salter: Leikkiä ja ajanvietettä [A Sport and a Pastime]
19. Barbara Stoney: Enid Blyton [Enid Blyton]
20. Siri Hustvedt: The Summer Without Men
21. Enid Blyton: Seikkailujen laiva [The Ship of Adventure]
22. Tim Thornton: Death of an Unsigned Band
23. Carol Shields: Pikkuseikkoja [Small Ceremonies]
Huhtikuu
24. Siri Hustvedt: The Blindfold
25. Turkka Hautala: Paluu
26. Alice Munro: Liian paljon onnea [Too Much Happiness]
27. Mark Oliver Everett: Things the Grandchildren Should Know
28. Carol Shields: The Box Garden
29. Bo Carpelan: Kesän varjot [Berg]
Toukokuu
30. Iris Murdoch: A Fairly Honourable Defeat
31. Iris Murdoch: Hiekkalinna [The Sandcastle]
32. Tim Thornton: The Alternative Hero
33. Iris Murdoch: Meri, meri [The Sea, the Sea]
34. Siri Hustvedt: Amerikkalainen elegia [The Sorrows of an American]
Kesä–elokuu
35. Enid Blyton: Seikkailujen sirkus [The Circus of Adventure]
36. Peter J. Conradi: Iris Murdoch: A Life
37. Johan Bargum: Syyskesä [Sensommar]
38. Joel Haahtela: Kaksi kertaa kadonnut
39. Joel Haahtela: Naiset katsovat vastavaloon
40. Joel Haahtela: Tule risteykseen seitsemältä
41. Joel Haahtela: Elena
42. Joel Haahtela: Perhoskerääjä
43. Joel Haahtela: Lumipäiväkirja
44. Joel Haahtela: Katoamispiste
45. David Nicholls: One Day
46. Hannu Väisänen: Apupata
47. Richard Yates: Revolutionary Road [Revolutionary Road]
48. Iris Murdoch: An Accidental Man
49. Ian McEwan: Mustat koirat [Black Dogs]
50. Colm Tóibín: Brooklyn [Brooklyn]
51. Alan Bennett: Epätavallinen lukija [The Uncommon Reader]
52. Colm Tóibín: The Blackwater Lightship
53. Sofi Oksanen: Puhdistus
54. Irvine Welsh: Glue
55. Petri Tamminen: Elämiä
56. Petri Tamminen: Miehen ikävä
57. Iris Murdoch: The Sacred and Profane Love Machine
58. Kauko Röyhkä: Kreikkalainen salaatti
59. Erlend Loe: Hiljaiset päivät Nigellan lumoissa [Stille dager i Mixing Part]
60. Astrid Lindgren: Yksityisetsivä Kalle Blomkvist [Mästerdetektiven Blomkvist]
Syys–lokakuu
61. Emer McCourt: Elvis, Jeesus ja minä [Elvis, Jesus and Me]
62. Helen Walsh: Go to Sleep
63. Riikka Pulkkinen: Raja
64. David Nicholls: Starter for Ten
65. Jaana Kapari-Jatta: Pollomuhku ja Posityyhtynen
66. Astrid Lindgren: Kalle mestarietsivä [Mästerdetektiven Blomkvist lever farligt]
67. F. Scott Fitzgerald: The Great Gatsby
68. Johan Bargum: Kesäpoika [Sommarpojken]
69. Astrid Lindgren: Ryöstetty Rasmus ja mestarietsivä [Kalle Blomkvist och Rasmus]
70. David Nicholls: The Understudy
71. Enid Blyton: Seikkailujen joki [The River of Adventure]
72. J. K. Rowling: Harry Potter ja viisasten kivi [Harry Potter and the Philosopher's Stone]
73. J. K. Rowling: Harry Potter ja salaisuuksien kammio [Harry Potter and the Chamber of Secrets]
74. J. P. Pulkkinen: Pieni kaistale maata
Marraskuu
75. Nicole Krauss: Great House
76. J. K. Rowling: Harry Potter ja Azkabanin vanki [Harry Potter and the Prisoner of Azkaban]
77. J. K. Rowling: Harry Potter ja liekehtivä pikari [Harry Potter and the Goblet of Fire]
78. Dan Rhodes: Taputtavat pikku kätöset [Little Hands Clapping]
Joulukuu
79. J. K. Rowling: Harry Potter ja feeniksin kilta [Harry Potter and the Order of the Phoenix]
80. J. K. Rowling: Harry Potter ja puoliverinen prinssi [Harry Potter and the Half-Blood Prince]
81. J. K. Rowling: Harry Potter ja kuoleman varjelukset [Harry Potter and the Deathly Hallows]
82. Helmi Kekkonen: Valinta
83. Iris Murdoch: The Black Prince
84. Joe Dunthorne: Submarine
85. S. E. Hinton: Olimme kuin veljet [That Was Then, This Is Now]
86. Joel Haahtela: Traumbach
2011 oli loistava lukuvuosi. Sain luettua täsmälleen yhtä monta kirjaa kuin viime vuonna, vaikka silloin lomailin kolme ja puoli kuukautta ja tänä vuonna vain kuukauden. Ja mitäpä määrästäkään, mutta se laatu!
(Suurin osa kuvan kirjoista ei liity tapaukseen.)
Vuoden hienoimpia hetkiä tarjosivat mm. Hustvedt, Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville, Potterit, Nicholls, Shields, Krauss, Murdoch ja tietysti Haahtela (jo neljättä vuotta peräkkäin). Luin myös ilahduttavan monta uutuuskirjaa, aiemmin on ollut tapana laahata jälkijunassa.
Tänä vuonna lukemistani kirjoista
– 80 oli kaunokirjallisuutta, 6 jotain muuta
– 45 oli naisten kirjoittamia, 41 miesten
– 31 oli englannista suomennettuja
– 23 oli englanniksi kirjoitettuja
– 21 oli suomeksi kirjoitettuja
– 6 oli ruotsista suomennettuja
– 3 oli norjasta suomennettuja
– 1 oli ranskasta suomennettu
– 1 oli saksasta suomennettu.
Tänä vuonna uskalsin myös jättää kesken aika monta kirjaa, varmaan kymmenkunta. Niitä en ryhdy listaamaan, kaikkia en enää edes muista.
Sarjakuviakin tuli nautittua melko paljon. Niistä en ole pitänyt kirjaa, mutta muistan lukeneeni Adrian Tominen lisäksi monia muitakin vanhoja suosikkejani. Olisi kiva kirjoittaa tänne enemmän sarjakuvajuttuja, toivottavasti sitten ensi vuonna.
Ensi vuoden lukupinossa odottaa kaikenlaista jännää. Seuraavana saattaa olla vuorossa jo pari kuukautta lainassa ollut Murakamin Kafka rannalla, sitä on moni kehunut. Houkuttaisi kokeilla myös Jonathan Franzenin ja Michael Cunninghamin ylistettyjä uutuuksia. Eilen olin itse asiassa vähällä ostaa molemmat englanninkielisinä pokkareina, mutta lopulta en rohjennut, kun kirjailijat ovat toistaiseksi itselleni ihan vieraita. Olisikohan sittenkin kannattanut...
Kiitos kaikille teille, jotka olette pysyneet kyydissä, vaikka matkanteko on välillä takkuillut. Blogi täyttää pian kaksi vuotta, eiköhän se pystyssä pysy jatkossakin. Hyvää uutta vuotta!
perjantai 30. joulukuuta 2011
Joel Haahtela: Traumbach
Voi Joel, minkä taas teit. Uusi Haahtela ei ylitä odotuksia, pikemminkin pitää niitä pilkkanaan, erittäin hyväntahtoisesti tosin.
Nuori Jochen saapuu outoon kaupunkiin etsimään vanhempaa miestä nimeltä Traumbach. Perusasetelma on siis tuttua Haahtelaa, mutta heti alkajaisiksi herää hämmennys. Jokin on muuttunut.
Leikkisä pienoisromaani, toteaa takakansi. Ja totisesti; leikkisä on adjektiivi, joka ei koskaan ennen ole tullut mieleen Haahtelan yhteydessä, mutta tähän se sopii. Traumbach ei avaa kyynelkanavia vaan saa hymyilemään, paikoin lähes naurahtelemaan. Mistään komediasta ei toki ole kyse, mutta aiemmista kirjoista tutut melankoliset sävyt ovat himmenneet, lämmin kesätuuli puhaltaa kaiken läpi. Uudenlainen näkökulma on yllätys, mutta se toimii. Alkuihmetys haihtuu pian.
Haahtela kohtelee hahmojaan niin äärimmäisen lempeästi, että lukijakaan ei voi olla suhtautumatta heihin hellämielisesti. Kertoja on kuin kiltti vanha elokuvaohjaaja, joka yrittää järjestää kokemattomille näyttelijöille mahdollisimman mukavat olot. Hetkittäin hän keskeyttää tarinan, kamera etääntyy näyttelijöistä, paljastaa kuvausryhmän, ohikulkijat ja töllistelijät, kulissit ja niiden takaiset näkymät. Sitten matka taas jatkuu, muuttuu entistä erikoisemmaksi. Sattuma puuttuu taas peliin, vai onko se sattuma sittenkään... Mikään ei ole sitä miltä näyttää, ajan ja avaruuden lait lakkaavat pätemästä, kaikki voi muuttua silmänräpäyksessä.
Hetket. Hetket jotka kiitävät ohi, hetket jotka kantavat läpi elämän.
Haahtelan kirjoissa juoni tuntuu joskus melkein sivuseikalta, kun kaunis kieli vie mennessään. Ilmaisu on hioutunut kirja kirjalta, mutta yhä se jaksaa yllättää. Traumbach on silkkaa sanojen juhlaa, ohut kirja, jokainen sana tarkasti punnittu. En edes yritä valita tähän mitään sitaatteja, alleviivattavaa olisi joka sivulla.
Traumbach on omistettu viattomille ja viallisille. En tiedä kumpaan kategoriaan kuulun, ehkä molempiin. Siitä olen varma, että tulen palaamaan tämänkin kirjan pariin yhä uudelleen. Autuaita ovat Haahtela-fanit – nyt meillä on jo kahdeksan aarrearkkua, joista ammentaa.
Nuori Jochen saapuu outoon kaupunkiin etsimään vanhempaa miestä nimeltä Traumbach. Perusasetelma on siis tuttua Haahtelaa, mutta heti alkajaisiksi herää hämmennys. Jokin on muuttunut.
Leikkisä pienoisromaani, toteaa takakansi. Ja totisesti; leikkisä on adjektiivi, joka ei koskaan ennen ole tullut mieleen Haahtelan yhteydessä, mutta tähän se sopii. Traumbach ei avaa kyynelkanavia vaan saa hymyilemään, paikoin lähes naurahtelemaan. Mistään komediasta ei toki ole kyse, mutta aiemmista kirjoista tutut melankoliset sävyt ovat himmenneet, lämmin kesätuuli puhaltaa kaiken läpi. Uudenlainen näkökulma on yllätys, mutta se toimii. Alkuihmetys haihtuu pian.
Haahtela kohtelee hahmojaan niin äärimmäisen lempeästi, että lukijakaan ei voi olla suhtautumatta heihin hellämielisesti. Kertoja on kuin kiltti vanha elokuvaohjaaja, joka yrittää järjestää kokemattomille näyttelijöille mahdollisimman mukavat olot. Hetkittäin hän keskeyttää tarinan, kamera etääntyy näyttelijöistä, paljastaa kuvausryhmän, ohikulkijat ja töllistelijät, kulissit ja niiden takaiset näkymät. Sitten matka taas jatkuu, muuttuu entistä erikoisemmaksi. Sattuma puuttuu taas peliin, vai onko se sattuma sittenkään... Mikään ei ole sitä miltä näyttää, ajan ja avaruuden lait lakkaavat pätemästä, kaikki voi muuttua silmänräpäyksessä.
Hetket. Hetket jotka kiitävät ohi, hetket jotka kantavat läpi elämän.
Haahtelan kirjoissa juoni tuntuu joskus melkein sivuseikalta, kun kaunis kieli vie mennessään. Ilmaisu on hioutunut kirja kirjalta, mutta yhä se jaksaa yllättää. Traumbach on silkkaa sanojen juhlaa, ohut kirja, jokainen sana tarkasti punnittu. En edes yritä valita tähän mitään sitaatteja, alleviivattavaa olisi joka sivulla.
Traumbach on omistettu viattomille ja viallisille. En tiedä kumpaan kategoriaan kuulun, ehkä molempiin. Siitä olen varma, että tulen palaamaan tämänkin kirjan pariin yhä uudelleen. Autuaita ovat Haahtela-fanit – nyt meillä on jo kahdeksan aarrearkkua, joista ammentaa.
maanantai 26. joulukuuta 2011
Vuoden levyt
1. The Horrors – Skying
2. The Feelies – Here Before
3. The New Tigers – s/t
4. I Break Horses – Hearts
5. Regina – Soita mulle
6. Fountains of Wayne – Sky Full of Holes
7. Kurt Vile – Smoke Ring for My Halo
8. Elbow – Build a Rocket Boys!
9. Jonny – s/t
10. Death in Vegas – Trans-Love Energies
Soittolista ja selitykset täällä.
Tunnisteet:
death in vegas,
elbow,
feelies,
fountains of wayne,
horrors,
i break horses,
jonny,
kurt vile,
listat,
new tigers,
regina,
uudet levyt
sunnuntai 18. joulukuuta 2011
Ensimmäinen Traumbach-juttu...
Ei ollut tarkoitus etukäteishehkuttaa Joel Haahtelan seuraavaa kirjaa enää yhtään enempää, mutta löin taas epähuomiossa Googleen hakusanan Traumbach ja löysin jo ihan kansikuvankin, joten pakkohan se on julkaista.
Juonikuvaus löytyi jo monta viikkoa sitten, mutta sitä en laita tähän, koska yritän itsekin unohtaa sen... Sen verran voin kertoa, että kirjassa on vain 112 sivua, joten luvassa lienee melko timanttiseksi kiteytettyä ilmaisua.
Mutta hei, useat nettikaupat väittävät, että kirja julkaistaan jo 25.12.2011. Miten se on mahdollista, ei kai jouluna mitään kirjoja julkaista? Eikös sen pitänyt ilmestyä tammikuussa? Mistä saan tietää oikean julkaisupäivän? Tämä on tärkeää, apuva!
Juonikuvaus löytyi jo monta viikkoa sitten, mutta sitä en laita tähän, koska yritän itsekin unohtaa sen... Sen verran voin kertoa, että kirjassa on vain 112 sivua, joten luvassa lienee melko timanttiseksi kiteytettyä ilmaisua.
Mutta hei, useat nettikaupat väittävät, että kirja julkaistaan jo 25.12.2011. Miten se on mahdollista, ei kai jouluna mitään kirjoja julkaista? Eikös sen pitänyt ilmestyä tammikuussa? Mistä saan tietää oikean julkaisupäivän? Tämä on tärkeää, apuva!
perjantai 16. joulukuuta 2011
Elonmerkkejä?
Jos blogi päivittyisi ajatuksen voimalla, teillä olisi uutta luettavaa joka päivä. Mutta kun ei päivity, ei ole.
En voi väittää, että olisi ollut joulukiireitä. Olen käyttänyt jouluvalmisteluihin aikaa noin nolla minuuttia.
Työläisen kynttilä palaa molemmista päistä. Oikeita kynttilöitä ei enää juuri teekään mieli polttaa, saastuttavat kuulemma sisäilmaa yhtä pahasti kuin tupakointi.
Lukemista olen jatkanut. Onneksi Potterien jälkeenkin on elämää, vaikka hetken jo epäilytti.
Olen myös nauttinut runsaasti musiikkia. Viime viikonloppuna jopa ostin äänitteen ensimmäistä kertaa viiteen kuukauteen, toivo elää vielä.
En voi väittää, että olisi ollut joulukiireitä. Olen käyttänyt jouluvalmisteluihin aikaa noin nolla minuuttia.
Työläisen kynttilä palaa molemmista päistä. Oikeita kynttilöitä ei enää juuri teekään mieli polttaa, saastuttavat kuulemma sisäilmaa yhtä pahasti kuin tupakointi.
Lukemista olen jatkanut. Onneksi Potterien jälkeenkin on elämää, vaikka hetken jo epäilytti.
Olen myös nauttinut runsaasti musiikkia. Viime viikonloppuna jopa ostin äänitteen ensimmäistä kertaa viiteen kuukauteen, toivo elää vielä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)