Aina ei tarvita sanoja

Instrumental Patients (10 kpl, 46 min)

Ambulance LTD – Yoga Means Union (2004)
The American Analog Set – Using the Hope Diamond as a Doorstop (1997)
Röyksopp – Eple (2001)
The Breeders – Flipside (1993)
Pixies – Velvety Instrumental Version (1990)
Galaxie 500 – Instrumental (1988)
Suede – Diesel (1992?)
Underworld – Rez (1994)
Seefeel – Climactic Phase 3 (1993)
Tindersticks – Piano Music (2010)

Muita hyviä instrumentaaleja?

Vuosikatsaus

Ajattelin joskus syksyllä, että täytyy pitää blogi hengissä vuodenvaihteeseen asti, jotta voin listata vuoden parhaat levyt. H-hetken lähestyessä into ei ollut kovin suuri, mutta sain kuin sainkin aikaiseksi.

Kymmenen parasta oli helppo valita, mutta järjestys on aika lailla arvottu:

1. Tindersticks - Falling Down a Mountain
Tätä tuli kuunneltua eniten, kai se sitten on paras. Tindersticks sen kuin paranee vanhetessaan.

2. The National - High Violet
Meinasi aluksi kuulostaa liian laskelmoidun nationalmaiselta, mutta muutaman kuukauden tauon jälkeen huomasin, että on se vaan hieno, parhaimmillaan kerrassaan tyrmäävä.

3. Surfer Blood - Astro Coast
Ei tehnyt isompaa vaikutusta keväisellä ensikuuntelulla, mutta kesällä osui ja upposi, loistava fiilis ja mureaa kitarointia.

4. Olavi Uusivirta - Preeria
Olavin sekametelisoppa sai lihakset nykimään ja silmäkulmat kostumaan.

5. Best Coast - Crazy for You
Valloittavan pirteää pop-energiaa.

6. Minä ja Ville Ahonen - s/t
Kypsä esikoislevy kuulostaa paremmalta kerta kerralta.

7. Laivue - s/t
Jyväskylän pojat löivät pöytään debyytin, joka ylitti odotukseni. Scifi-henkisistä sanoituksista, surahtelevista kitaroista ja krautahtavista rytmeistä muodostui yllättävän helposti sulatettava paketti.

8. Interpol - s/t
Interpol meinasi ensin vaikuttaa tylsältä, mutta jokin levyssä viehätti, ja toiston myötä se hiipi salakavalasti sydämeeni.

9. Teenage Fanclub - Shadows
TFC yltää listalle kuin listalle rutiinisuorituksellakin.

10. The Chemical Brothers - Further
Kemikaaliveljekset onnistuivat luomaan kiinnostavaa uutta materiaalia ensimmäistä kertaa tällä vuosituhannella.



Ihan kivoja levyjä julkaisivat myös mm. Band of Horses, Delay Trees, Hole, Nada Surf, The Radio Dept. ja The Zephyrs. Pettymyksiä olivat Manic Street Preachers ja These New Puritans sekä valitettavasti myös Magenta Skycode. Paljon on tietysti vielä kuulematta (saa suositella).

Kirjoja ehdin lukea tänä vuonna aika monta. Lukujärjestys:

1. Raija Siekkinen: Kuinka rakkaus syntyy
2. Petri Tamminen: Muistelmat (II)
3. Joel Haahtela: Katoamispiste
4. John Irving: Last Night in Twisted River
5. Raija Siekkinen: Häiriö maisemassa
6. Sari Vuoristo: Irti
7. Iris Murdoch: Kello [The Bell]
8. Henry Miller: Hiljaiseloa Clichyssä [Quiet Days in Clichy]
9. Mårten Westö: Eräänlaista lämpöä
10. Carol Shields: Ellei [Unless]
11. Nick Hornby: Otherwise Pandemonium
12. Iris Murdoch: Yksisarvinen [The Unicorn]
13. Einar Már Guðmundsson: Beatles-manifesti [Bítlaávarpid]
14. Iris Murdoch: Enkelten aika [The Time of the Angels]
15. Helmi Kekkonen: Kotiin
16. Carol Shields: Larryn juhlat [Larry's Party]
17. Rob Jovanovic: A Version of Reason - In Search of Richey Edwards
18. Iris Murdoch: Italialaistyttö [The Italian Girl]
19. Miika Nousiainen: Vadelmavenepakolainen
20. Carol Shields: Sattumankauppaa [Happenstance]
21. Iris Murdoch: The Sandcastle
22. Nick Hornby: Shakespeare Wrote for Money
23. Iris Murdoch: A Severed Head
24. Roddy Doyle: The Commitments (II)
25. Inka Nousiainen: Kivienkeli
26. Iris Murdoch: An Unofficial Rose
27. Ian McEwan: Sovitus [Atonement]
28. Pelé: The Autobiography
29. Kauko Röyhkä: The Velvet Underground ja Lou Reed
30. Iris Murdoch: The Sea, the Sea
31. Carol Shields: Rakkauden tasavalta [The Republic of Love]
32. Anna Gavalda: Karkumatka [L'Echappée belle]
33. Roddy Doyle: The Snapper (II)
34. Nick Hornby: High Fidelity (III)
35. Carol Shields: Kivipäiväkirjat [The Stone Diaries]
36. Katja Kallio: Elokuvamuisti
37. Erlend Loe: Supernaiivi [Naiv. Super.] (II)
38. Einar Már Guðmundsson: Kaikkeuden enkelit [Englar alheimsins]
39. Jonathan Coe: The Dwarves of Death
40. Tim O'Brien: July, July
41. Iris Murdoch: Nunnia ja sotilaita [Nuns and Soldiers]
42. Petri Tamminen: Muita hyviä ominaisuuksia
43. Irvine Welsh: Crime
44. Raija Siekkinen: Saari
45. Roddy Doyle: The Van (II)
46. Dan Rhodes: Kulta [Gold]
47. John Irving: Elokuvaurani - muistelma [My Movie Business. A Memoir]
48. John Bayley: Iris - A Memoir of Iris Murdoch
49. Juha Itkonen: Seitsemäntoista
50. Iris Murdoch: Hyvä oppilas [The Good Apprentice]
51. Kauko Röyhkä: Tien laidalla Waterloo
52. Irvine Welsh: Reheated Cabbage
53. Mark E. Smith: Renegade - The Lives and Tales of Mark E. Smith
54. Iris Murdoch: Jackson's Dilemma
55. Jouni Paakkinen: Simpsonit - keltaisen perheen kaksi vuosikymmentä
56. Dan Rhodes: Pieni valkoinen auto [The Little White Car]
57. Enid Blyton: Seikkailujen laakso [The Valley of Adventure] (II)
58. Dan Rhodes: Timoleon Vieta palaa kotiin [Timoleon Vieta Come Home]
59. Iris Murdoch: The Flight from the Enchanter
60. Panu Räty: Muuri
61. Turkka Hautala: Salo
62. S. E. Hinton: Rumble Fish
63. Henry Rollins: Mustan kahvin blues [Black Coffee Blues]
64. Miettinen: Pitkäjano
65. Miina Supinen: Apatosauruksen maa
66. Sami Hilvo: Viinakortti
67. Enid Blyton: Viisikko aarresaarella [Five on a Treasure Island] (II)
68. Carson McCullers: Yksinäinen sydän [The Heart Is a Lonely Hunter]
69. Ian McEwan: Polte [Solar]
70. Aapeli: Koko kaupungin Vinski (III) (L)
71. Bernhard Schlink: Viikonloppu [Das Wochenende]
72. Roddy Doyle: Brownbread and War
73. Enid Blyton: Seikkailujen saari [The Island of Adventure] (II)
74. Aapeli: Vinski ja Vinsentti (III) (L)
75. Enid Blyton: Seikkailujen linna [The Castle of Adventure] (II)
76. Carson McCullers: Surullisen kahvilan balladi [The Ballad of the Sad Café]
77. Eduard Uspenski: Takuumiehet [Garantijnyje tšelovetški] (II) (L)
78. Iris Murdoch: The Nice and the Good
79. Carson McCullers: Heijastuksia kultaisessa silmässä [Reflections in a Golden Eye]
80. Enid Blyton: Seikkailujen meri [The Sea of Adventure] (II)
81. Iris Murdoch: Under the Net
82. Kaj Korkea-aho: Katso minuun pienehen [Se till mig som liten är]
83. Jonathan Coe: The Accidental Woman
84. Paavo Rintala: Pojat
85. Iris Murdoch: A Word Child
86. Iris Murdoch: Henry and Cato

(II) = toinen kerta
(III) = kolmas kerta
(L) = luin ääneen lapsille

Suurimman vaikutuksen tekivät Katoamispiste, Last Night in Twisted River, Larryn juhlat sekä Kello ja monet muut Murdochit.



Tällaisiin lukemiin tuskin pääsen kovin pian uudestaan, ehkä sitten eläkkeellä. Kiitän entistä työnantajaani ylimääräisestä vapaa-ajasta ja perhettäni kärsivällisyydestä!

Kärsivällisyydestä kiitän myös teitä, hyvät lukijat. Tilastojen mukaan täällä käy edelleen päivittäin kymmeniä ihmisiä, vaikka mitään ei tapahdu. Olen ollut tosi jumissa tämän blogin kanssa - kirjoitteluun ei vain tunnu riittävän aikaa, energiaa eikä motivaatiota. Koko touhu tuntuu jotenkin teennäiseltä.

En haluaisi lopettaa blogia kokonaan, mutta ei tällaista jahkailuakaan pidemmän päälle jaksa. Olisiko sellaisessa blogissa mitään järkeä, joka päivittyisi säännöllisesti kerran kuukaudessa? En tiedä, mutta ajattelin että voisin kokeilla. Palannen siis asiaan noin kuukauden päästä. Hyvää uutta vuotta!

Sooloilua

Mikä saa vokalistin ryhtymään soololevyn tekoon? Eikö hän muka pääse tarpeeksi ääneen yhtyeensä levyillä?

Ehkä bändin kappaleet tekee joku muu, eikä laulaja koe pystyvänsä vaikuttamaan niihin riittävästi? Ehkä hän on sattumalta tekaissut biisejä, jotka eivät syystä tai toisesta istu yhtyeen repertuaariin? Tai ehkä hän on vain kyllästynyt koko bändiin ja haluaa kokeilla jotain muuta?

Tietysti on myös mahdollista, että bändi on tauolla ja muusikon biisisuoni sen kuin pulppuaa, studioon on päästävä. Niin kävi kolmelle seuraavalle veikkoselle.

Tindersticks on loistava orkesteri, kuten olen aiemminkin todennut. Levyjä on syntynyt vuosien varrella toistakymmentä, jos kaikki soundtrack-viritykset sun muut lasketaan mukaan. Vuosina 2003-2008 yhtye oli kuitenkin tauolla ja vokalisti Stuart A. Staples tekaisi kaksi soololevyä. Niistä jälkimmäinen, Leaving Songs (2006), oli aika nappisuoritus. Levy ei kuullakseni eroa kovinkaan paljon Tindersticksin albumeista, ja hyvä niin. Suosittelen.

The Go-Betweens oli hieno yhtye, ja bändin toisen pääjehun Grant McLennanin kuolema 48-vuotiaana oli suuri menetys musiikkimaailmalle. Onneksi McLennan jätti jälkeensä mittavan tuotannon. Go-Betweens oli telakalla koko 90-luvun, joten Grant ehti julkaista peräti neljä soololevyä. Kaikki ovat mainioita, mutta suosikkini on levyistä viimeinen, In Your Bright Ray (1997). Kuunnelkaapa vaikka Malibu 69 -biisi - eikö vain kuulostakin kadonneelta rokkiklassikolta? Sea Breeze taas on nimensä mukainen raikas henkäys, ja muitakin helmiä riittää. Kenelläkään Go-Betweens-fanilla ei ole mitään syytä jättää Grantin soolotuotantoa kuuntelematta. (Sama pitänee paikkansa myös Robert Forsterin levyjen kohdalla, vaikka niihin tutustuminen on itseltänikin vielä kesken.)

The House of Love oli ja on mahtava bändi, joka sekin piti välillä vuosikymmenen pituisen tauon. En tiedä mitä kaikkea laulaja Guy Chadwick sillä aikaa puuhaili, mutta jossain vaiheessa hän sai aikaiseksi yhden suosikkilevyistäni. Vuonna 1998 ilmestynyt Lazy, Soft & Slow on täydellisen kaunis pieni poplevy - ei sen enempää eikä vähempää. Tunnelma on maanläheisempi ja lämpimämpi kuin yhdelläkään House of Love -levyllä (jotka nekin ovat kaikki hienoja), ja jokainen kappale kantaa maaliin asti. Kehotan kaikkia House of Loven ja/tai lämminhenkisen kitarapopin ystäviä ottamaan Chadwickin levyn kuunteluun. Ensivaikutelma saattaa olla "ihan kiva", mutta jos vaivautuu kuuntelemaan tarkemmin, ei varmasti tule pettymään. *****VIIDEN TÄHDEN LEVY.

(Toivottavasti kuvat ja tekstit näkyvät järkevästi, asettelun kanssa joutui vähän kikkailemaan. Ja toivottavasti Spotify-linkit pelaavat. Laitoin ne valmiiksi työkoneella, koska koti-Spotify ei edelleenkään suostu toimimaan... Töissä olen sen sijaan jostain syystä saanut nauttia mainoksettomasta kuuntelusta koko viikon!)

Twisted River / Tindersticks

Kuukauden matka on ohi, Last Night in Twisted River päättyi toissa iltana. Etappeja oli pakko pidentää loppua kohden, imu oli liian voimakas vastustettavaksi. Kyllä se Irving on aika nero. Mies on pian jo 68-vuotias, toivottavasti jaksaa kuitenkin kirjoittaa vielä pitkään.

Kirja ilmestyy suomeksi toukokuussa, joten Kristiina Rikmanin työ lienee lähes loppusuoralla. Kaunokirjallisuuden suomentajia on pakko arvostaa. Olen itsekin käännösalalla, mutta käännän enimmäkseen vain kuivia asiatekstejä. Vaikka ei niissäkään mitään vikaa ole - tässä taloustilanteessa pitää olla tyytyväinen siihen, että saa ylipäätään kääntää mitään. Työpaikkani oli viime viikot vaakalaudalla, ja vasta tänään sain helpottavan tiedon töiden jatkumisesta. Monelle työkaverille ei käynyt yhtä hyvin, ja heitä tulee kyllä ikävä.

Hieman stressaavaa alkuviikkoa helpotti Tindersticksin uusi levy, joka tuntuu täyttävän odotukset kevyesti. Tästä saattaa hyvinkin tulla ensimmäinen tänä vuonna ostamani uutuuslevy, ja "joudun" kai ostamaan sen Swampista(*, koska Plattaa ei ilmeisesti enää ole. Kävin siellä viimeisen kerran lauantaina, ja nettisivukin sulkeutui eilen. Nyyh. Elämme todellakin kovia aikoja, sillä ikuisuuksia toiminut Tunnelin Levykin on nyt sulkemassa ovensa.

Uusia levyjä on kuitenkin luvassa edelleen: The National on lupaillut julkaisevansa viidennen albuminsa toukokuussa. Tindersticksin tavoin myös The National on siirtynyt 4AD:n maineikkaaseen talliin. Kuten olen aiemminkin maininnut, National-levyistä suosikkini on Alligator, mutta myös tuoreempi Boxer oli sen verran kova tuotos, että tuskin bändin kuntokäyrä on vieläkään pahasti laskussa.

Loppukevennykseksi vielä kotimaisen Burning Heartsin uusi sinkku Night Animal, jonka Shelflife julkaisi eilen seiskatuumaisena. Kiva biisi, mutta ei sentään läheskään viimevuotisen I Lost My Colour Visionin tasoa, joten rahat taitavat säästyä tällä kertaa.

*) Lisäys klo 19.39: Kävin ostamassa levyn. CD maksoi vain 14,95 euroa, ja sain kaupan päälle julisteen, vaikken itse olisi osannut sellaista pyytää. Ei enää pahaa sanaa Swampista tässä blogissa!

2010

Alkuvuosi on ollut kaikin puolin kylmää kyytiä. Eiköhän se kevät sieltä kuitenkin vielä tule, vaikka tällä hetkellä siihen onkin vaikea uskoa.


Melkein yhtä varmaa kuin kevääntulo on se, että tänäkin vuonna ilmestyy paljon kuuntelukelpoista musiikkia. Muutama odottamisen arvoinen uutuus on jo tiedossa.

Teenage Fanclub on luvannut julkaista uuden Shadows-albuminsa tammikuussa (saapa nähdä, kun mitään päivämääriä ei näy vielä missään). Siitä tulee yhtyeen kahdeksas studioalbumi, jos ja kun vuoden 1991 epämääräistä The King -levyä ei lasketa (eikä sitä lasketa, kun minäkään en ole sitä edes kuullut). Edellinen levy Man-Made (2005) osoitti veteraanien olevan huippuvedossa tälläkin vuosituhannella, joten bändin ystävät tuskin joutuvat taaskaan pettymään. Itse liityin fanikerhoon 15 vuotta sitten ostettuani Bandwagonesquen Swampista 35 markalla. Tämä jonkinmoiselle jalustalle nostettu kakkoslevy (1991) on varsin hieno, mutta suosikkini lienee silti joko Grand Prix (1995), Songs from Northern Britain (1997) tai jopa edellä mainittu Man-Made, vähän fiiliksen mukaan. Vuoden 2000 Howdy! ei kokonaisuutena ole ihan samaa tasoa, mutta on silläkin huippuhetkensä, kuten tämä:



These New Puritans jytisteli areenalle pari vuotta sitten erinomaisella Beat Pyramid -debyytillään. En koskaan jaksanut innostua esim. Bloc Partyn tanssipunkista, mutta Puritaanien astetta rujompi meininki toimii täysillä. Beat Pyramid toi hetkittäin mieleen jopa The Fallin kaltaiset vanhat ketut. Kakkoslevy Hidden on tulossa 18.1., ja näytepala We Want War on jo YouTubessa. Yhden katselu-/kuuntelukerran perusteella tuosta ei vielä oikein päässyt jyvälle, mutta levyä odotan kiinnostuneena. Pannaan tähän yksi debyytin ässäraidoista:



Tindersticksin ansioluettelo on vähintään yhtä pitkä kuin Teenage Fanclubinkin. Joskus 1993-94 katselin MTV:n 120 Minutesia aloittelevana indierokkarina ja olin sitä mieltä, ettei tämän tylsempää bändiä olekaan. Onneksi vanhetessa saattaa viisastua edes joidenkin asioiden suhteen - vuosituhannen vaihteessa huomasin olleeni pahasti väärässä. Monien mielestä nimetön ykkös- ja kakkoslevy ovat ehdottomasti parasta, mitä yhtye on saanut aikaan, mutta itse en näe laadun juurikaan notkahtaneen vuosien varrella. Myös Waiting for the Moon (2003) ja The Hungry Saw (2008) ovat vallan erinomaisia levyjä. Nyt Tindersticks on siirtynyt maineikkaan 4AD:n talliin, ja uusi levy Falling Down a Mountain näkee päivänvalon 25.1. Eikä tässä vielä kaikki: yhtye heittää myös ensimmäisen Suomen-keikkansa Tavastialla 12.3. Olisin ehdottomasti siellä, jos keikkailua harrastaisin. Tässä Tindersticksin ensimmäinen video vuodelta 1993:



Mitähän kaikkea muuta jännää tänä vuonna onkaan luvassa?